Miten suhtaudutte ystävään, joka matkii tai varastaa ideoitasi?

Mä kerroin yhdelle kaverille innoissani tatuointi-ideastani ja näytin jopa kuvia mahdollisuuksista.. Parin viikon päästä hän julisti kaveriporukassaan saaneen loistavan tatuointi-idean jonka aikoo toteuttaa ja joka oli juurikin sama kuin mun oma.. En sanonut mitään, mutta ärsytti hitosti. Tämä "matkimis" asia tapahtui yhden toisenkin asian kanssa ja lopulta totesin etten vain kerro tälläisiä asioita kaverille enää kun hän ei pysty keksimään mitään omaa. Vähän ärsyttää kun aina pitää rajoittaa suuta, mutta uskon että sanomisesta vasta herne nenään vedettäisiin..

Mun työnantaja harrastaa sellasta et jos esim. Kerron leiponeeni suklaapiirakan niin seuraavana päivänä hän on tehnyt suklaapiirakkaa JA kääretorttua. Jos kerron viikonloppuna käyneeni shoppailemassa niin hän menee satavarmasti seuraavans viikonloppuna shoppaileen. Lomareissut pääsääntöisesti samaan paikkaan. Jos ostan uudet pussilakanat niin hän tekee sen perässä. Ihan outoa aikuiselta, minua vanhemmalta ihmiseltä. Minussa ei totisesti ole mitään matkittavaa mutta silti tekee sitä. Alkaa loppua puheenaiheet tauoilla kun tuntuu että kaikki mun tekemä pitää jotenkin laittaa paremmaksi. Rasittavaa pitemmän päälle.

Säälien. Kertoo todella huonosta itsetunnosta. Toi oli ala-asteella vielä normaalia, ei enää aikuisilla ihmisillä. En jaksaisi sellaista kaveria.

Tossahan on hyvä sauma saada ihminen tekemään älyttömyyksiä.

Teinien elämässä on paljon rankkoja ongelmia...

Just 8v. tytön kanssa puhuttiin tästä, kun hänellä ystävä joka väittää kaikkien muiden aina matkivan häntä. Tässä tapauksessa kyse oli tämän toisen tytön itsekyydessä. Kaikessa ei vaan voi olla erilaisia ja joskus väistämättä joku ostaa tai tekee jotain samalaista. Joskun jopa omamielipiteeni saattaa muuttua toisenkaltaiseksi, kun joku on sen oikein osannut perustella.

Mutta tällä toki myös kompeisoidaan sitä omaa epävarmuuttaan, kun on esim. tullut lyödyksi erilaisesta mielipiteestä, jne...Jos jonkun ideologian matkimalla varastaa niin sekin voi olla ihan mielipiteen testaamista muilla ennen oman mielipiteen muodostamista. Kummman mielipide vastaa yleistä näkemystä.

Meillä sama juttu anopin kanssa. Jos me tai miehen veljen perhe hankitaan jotain, anoppi hankkii perässä. Omituisimpia esimerkkejä ovat kallis monilajisykemittari, minkä anoppikin osti vaikkei liiku edes terveysliikuntatarpeen verran viikossa. Tai aikomus rakentaa talo kun miehen veljen perhekin rakensi. Se kuitenkin peruuntui kun anoppi sai suunnitella sisustusjuttuja (samanlaisia tietenkin) ison remontin yhteydessä. Nuo siis vain muutamia omituisimpia esimerkkejä, paljon on muitakin vaatteisiin ja elektroniikkaan liittyvää. Itsellä ei siis mitään ideoita, mutta aina pitää saaada, jos jollain on jotain uutta hienoa. 

Mun kaveri kans matkii. Ihan aikuisia yli kolmekymppisiä ollaan.

Matkii sisustusta mikä nyt sinällään ei haittaa. Mutta se ärsyttää kun kaveri puhuu aina sitä että kaikki matkii häntä mutta itse kopioi minulta kaiken :/ Lisäksi hän lähettää valokuvia kaikista hankinnoistaan. Lasten vaatteista kynttiläkippoihin!

Ei ole tullut mieleenkään että aikuiset on kateellisia toisilleen, siis ihan tosissaan kateellisia mutta hänen puheissaan kateellisuus ja matkiminen vilisee joka toisessa lauseessa.

Olen yrittänyt ottaa sen sillä että pitää minua jonkinlaisena idolinaan? Vaikka haluaisin kyllä pukeutua ja sisustaa niin kuin haluan enkä sen mukaan etten vaan vahingossakaan matki häntä missään sen jälkeen kun hän on sisustanut samalla tavalla kuin minä! Ärsyttävää ja lapsellista toimintaa :|

Ideoiden varastaminen on tosi pyllystä, jos kyseessä ovat omat ideasi, kuten kirjoittamasi runo tai keksmäsi tekninen innovaatio. Muussa tapauksessa olet itsekin "ideavaras". Noita ideoita kutsutaan trendeiksi, ja usein ihminen saattaa keksiä trendin yhtä aikaa monien muiden kanssa.

Mitä matkimiseen tulee, se on vilpittömin imartelun muoto. Tosin en vielä tiedä, onko anopin shoppailureissu matkimista. Useimpien meistä on shoppailtava välillä, halusimme tai emme. Ja aika harvasta kaupasta saa mitään täysin ainutlaatuista.

Mieheni kertoo remontti ja pihan suunnittelu ideat ominaan kavereille vaikka ideat ovat alunperin mun. Kuinka HÄN on miettinyt mitäkin ratkaisua ja toteutusta. Ehkä hänen miehiselleen egolleen tulee kolaus kun nainen keksii toimivia ja meidän tiukkaan budjettiin sopivia ideoita.

Eräällä entisellä työpaikallani mikään minun esittämä idea ei mennyt läpi, vaan ne tyrmättiin suoralta kädeltä ja miettimättä, monet niistä olisivat helpottaneet ja nopeuttaneet työtäni ja näin parantaneet tuottavuutta.

Niinpä aloinkin kierrättämään ideoitani sopivan ruskeakielisten hekilöiden kautta, henkilöiden, joiden tiesin esittävän johdolle ideat ominaan. Siispä kiitokset sai toinen, mutta minä sain hyödyn, urakkapalkalla kun tehtiin.

Minulla on myös kaveri joka on aivan uskomattoman kateellinen kaikesta mahdollisesta, ja matkii aina tilaisuuden tullen. Yhdessä välissä ostin paljon tietyn merkkisiä meikkejä (kalliita). Yhtäkkiä tämä kaveri ostaa niitä samoja meikkejä myös, vaikka on aina puhunut että markettimeikit on ihan samaa tavaraa eri paketissa. Tässä lähiaikoina olimme baarissa, olin ostanut uuden topin ja joku tuntematon nainen tuli kehumaan tätä toppia. Kaverini oli kuulemma heti kysynyt toiselta kaveriltani, että sopisiko hänellekin tuollainen toppi, ja oli seuraavalla viikolla ostanut samanlaisen. On aina kateellinen uusista tavaroista ja reissuista, ja ylpeilee aina sillä että hän asuu omistusasunnossa ja hänellä on hieno auto toisin kuin minulla. Tällä hetkellä hän käy henkistä taistoa siitä, kumpi menee ensin naimisiin. Hänelle kaikki on kilpailua, vähän sääliksi käy. Toisaalta olen vähän imarreltu... Matkiminen on ihailun vilpittömin muoto.

Kaverini lataa instagramiin samanlaisia kuvia kuin itse olen ottanut, ensin luulin sattumaksi mutta samankaltaisuus on alkanut pikkuhiljaa ärsyttämään. Esimerkiksi jos otan kuvan vaikka seinäkellosta, niin seuraavana päivänä hän julkaisee kuvan seinäkellosta.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini lataa instagramiin samanlaisia kuvia kuin itse olen ottanut, ensin luulin sattumaksi mutta samankaltaisuus on alkanut pikkuhiljaa ärsyttämään. Esimerkiksi jos otan kuvan vaikka seinäkellosta, niin seuraavana päivänä hän julkaisee kuvan seinäkellosta.

Mitä ihmettä! Tämä on jo kaiken huippu :D

Käsittämätöntä ja tylsää käyttäytymistä. 

Itse lopettaisin kaiken sellaisen kertomisen jota voisi matkia. - Paitsi eihän se kopiointi varmaankaan siihen kumminkaan loppuisi (koska voihan ostettuja vaatteita, laukkuja, eväslounaita yms edelleenkin kopioida), mutta vähenisi edes...

Hullua hommaa...

Lukioaikana minun oli pakko katkaista välit erääseen minua vuotta nuorempaan tyttöön, koska matkiminen alkoi saada jo niin kauhuleffamaisia piirteitä; hän halusi olla kaveri ja tulla joka paikkaan mukaan, mutta kun hän värjäsi ja leikkasi tukan samanlaiseksi kuin minulla ja alkoi ostelemaan samoja vaatteita ja koruja kuin minulla, meni homma vähän friikiksi. Enkä mä tosiaan ole mitenkään erikoinen, en ymmärrä että mistä tuo kumpusi.

Mä luen tätä ketjua ihan mykistyneenä. Olen varmaan väärää sukupolvea, ysärinuori ja kirppishippi, nykyään toki jo keski-ikäinen luovan alan duunari. Trendejä on tullut seurattua, vähän luotua ja niitä vastaan kamppailtua ihan työn puolesta.

Ihan oikeastiko te määrittelette persoonanne kuluttamalla? Jos haluatte olla erilaisia kuin kaverit, alkakaa hankkia no logo -tuotteita tai opetelkaa tekemään itse. Ai niin, sehän ei olenyt muotia.

Alapeukkuja odotellen, täti.

Vierailija kirjoitti:

Lukioaikana minun oli pakko katkaista välit erääseen minua vuotta nuorempaan tyttöön, koska matkiminen alkoi saada jo niin kauhuleffamaisia piirteitä; hän halusi olla kaveri ja tulla joka paikkaan mukaan, mutta kun hän värjäsi ja leikkasi tukan samanlaiseksi kuin minulla ja alkoi ostelemaan samoja vaatteita ja koruja kuin minulla, meni homma vähän friikiksi. Enkä mä tosiaan ole mitenkään erikoinen, en ymmärrä että mistä tuo kumpusi.

Salkkarimarianna?

Vierailija kirjoitti:

Mä luen tätä ketjua ihan mykistyneenä. Olen varmaan väärää sukupolvea, ysärinuori ja kirppishippi, nykyään toki jo keski-ikäinen luovan alan duunari. Trendejä on tullut seurattua, vähän luotua ja niitä vastaan kamppailtua ihan työn puolesta.

Ihan oikeastiko te määrittelette persoonanne kuluttamalla? Jos haluatte olla erilaisia kuin kaverit, alkakaa hankkia no logo -tuotteita tai opetelkaa tekemään itse. Ai niin, sehän ei olenyt muotia.

Alapeukkuja odotellen, täti.

No tässä ketjussa puhutaan matkimisesta, ei kuluttamisesta ja ekologisuudesta. Kyllähän jonkun kaveri voi alkaa matkia niinkin, että tekee itse samanlaisia vaatteita kuin tämä henkilö jota hän matkii. En tiedä sinusta, mutta kyllä tyyli on vahva osa persoonaa. Tyylin saa kun, kappas, ostaa kaupasta vaatteita, olkoonkin sitten vaikka henkkiksen lapsityövoimalla tuotettuja parin euron ryysyjä. Kyllä siinä vain tulee raiskattu olo, kun oma kaveri tieten tahtoen varastaa tyylisi ja kopioi muutenkin kaikessa. Ihan sallittuahan se on, mutta ei kenenkään mielestä mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama juttu anopin kanssa. Jos me tai miehen veljen perhe hankitaan jotain, anoppi hankkii perässä. Omituisimpia esimerkkejä ovat kallis monilajisykemittari, minkä anoppikin osti vaikkei liiku edes terveysliikuntatarpeen verran viikossa. Tai aikomus rakentaa talo kun miehen veljen perhekin rakensi. Se kuitenkin peruuntui kun anoppi sai suunnitella sisustusjuttuja (samanlaisia tietenkin) ison remontin yhteydessä. Nuo siis vain muutamia omituisimpia esimerkkejä, paljon on muitakin vaatteisiin ja elektroniikkaan liittyvää. Itsellä ei siis mitään ideoita, mutta aina pitää saaada, jos jollain on jotain uutta hienoa. 

Mun äidillä on outo pakkomielle hankkia veljeni perheelle samoja juttuja mitä minun perheeseeni on hankittu.

Esim. kun jos ostan uusia kodin tekstiilejä tai astioita, niin äitini menee ostamaan samanlaisia lahjaksi veljeni perheelle. Hän yrittää kopioida minun tyyliäni veljeni kotiin. Ikävintä tässä on se, että veljen vaimo ei edes pidä samanlaisesta tyylistä kuin minä. Hän on sitten ihmeissään niiden lahjoitusten kanssa ja yrittää piilotella kaappeihin niitä.

Äitini on viime aikoina alkanut motkottamaan siitä kuinka miniä ei näytä arvostavan saamiaan lahjoja. Niin. Miksiköhän  Ö.Ö