Lue keskustelun säännöt.
Miten älypuhelinta räpläävä vanhemoi vaikuttaa lapseen
luka123
20.02.2016 |
Siitä on ollut tutkimuksia, että vanhemman masennus voi vaikuttaa negatiivisesti vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksen kehittymiseen ja myöhemmin altistaa myös lasta masennukselle. Mutta kuinkahan sitten poissaoleva vanhempi joka vastailee lapselle puolihuolimattomasti jotain ja tuijottaa älypuhelinta. Kuinkahan sairaita lapsia meillä on kohta?
Kommentit (11)
Mua henkilökohtaisesti ärsyttää tämä vanhempien syyllistäminen. On ihan totta, että useat nykyvanhemmista räplää älypuhelintaan liikaa lasten seurassa eikä ole kunnolla läsnä hetkessä (tämä näkyy myös työelämässä, kavereiden kanssa, yliopistoissa... eli ei vain kodeissa).
Silti suurimmat syyllistäjät ovat siitä sukupolvesta, joka ei leikkinyt tai askarrellut lasten kanssa, jostain perhekerhoista puhumattakaan. Isät lukivat lehtiä ja toljottivat telkkaria vapaa-aikansa, äideillä oli puhelin korvalla tai kotityöt meneillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ei ehkä jos muuten peruasiat kunnossa. Mutta itse ainakin huomaan että jos selaan kännykkää kun lapset ovat siinä niin muuttuvat levottomiksi. Olen koittanut miettiäiltä se lapsesta tuntuu kun vanhempi on siin niinkuin kivi. Siinä mutta jossain muualla. Lapsi on kuitenkin koko ajan siinä hetkessä läsnä ja odotottaa myös vanhempaa siihen. Ei lapsi voi paeta jonnekin vain hetkestä. Ei osaa vielä lukeakaan. Varmaan aika raastava tunne.
Muutamia satoja vuosia sitten varmaan olisi ollut aiheena "Miten kirjoja raplaava vanhempi vaikuttaa lapseensa".
Kyllä ne ihmiset ennenkin ovat olleet muissa maailmoissa.
Vierailija kirjoitti:
Muutamia satoja vuosia sitten varmaan olisi ollut aiheena "Miten kirjoja raplaava vanhempi vaikuttaa lapseensa".
Kyllä ne ihmiset ennenkin ovat olleet muissa maailmoissa.
Tietenkään nykyisiä, haitallisia toimintatapoja ei voi perustella sillä, kuinka ennen oli asiat huonommin, mutta kyllä uusi teknologia on aina tuonut mukanaan kaikenlaisia pelkoja ja uhkakuvia.
Vierailija kirjoitti:
Mua henkilökohtaisesti ärsyttää tämä vanhempien syyllistäminen. On ihan totta, että useat nykyvanhemmista räplää älypuhelintaan liikaa lasten seurassa eikä ole kunnolla läsnä hetkessä (tämä näkyy myös työelämässä, kavereiden kanssa, yliopistoissa... eli ei vain kodeissa).
Silti suurimmat syyllistäjät ovat siitä sukupolvesta, joka ei leikkinyt tai askarrellut lasten kanssa, jostain perhekerhoista puhumattakaan. Isät lukivat lehtiä ja toljottivat telkkaria vapaa-aikansa, äideillä oli puhelin korvalla tai kotityöt meneillään.
No se on kyllä totta, että vanhemmuuden vaatimukset ovat nykyään aika valtaisat ja syyllistäminen on rankkaa! Mutta ehkä se kännykän selailu voi tulla aina siihen väliin, jolloin ennenvanhaan istahdettiin ja huomattiin ne lapset. Onhan nykyäänkin lehdet ja kotityöt + sitten se kännykän selailu, whatupit ja muut. Aika ei kuitenkaan ole yhtään lusääntynyt vuorokaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä halua puolustella näitä kännykän ihailijoita, mutta ei kukaan ollu huolissaan meidän kehityksestä, kun aamupalat sai itse etsiä ja sovitella pöydän nurkalle jos isän sanomalehdestä siihen vapaata tilaa jäi. Ja hiljaa piti olla, että on lehdenlukurauha.
Vierailija kirjoitti:
Muutamia satoja vuosia sitten varmaan olisi ollut aiheena "Miten kirjoja raplaava vanhempi vaikuttaa lapseensa".
Kyllä ne ihmiset ennenkin ovat olleet muissa maailmoissa.
Onko kirjojen raplaus joka välissä sitten ollut jotenkin yleistä joskus? Mä en ainakaan muista että oma äiti olisi joka välissä ottanut kirja käteen ja ollut poissaolevana. Älypuhelin on nyt ihan vain melkein joka vanhemmalla. Se on niin yleinen ja läsnä arjessa koko ajan, että ehkä vertailukohtaa ei menneisyydestä ihan helpolla löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mä halua puolustella näitä kännykän ihailijoita, mutta ei kukaan ollu huolissaan meidän kehityksestä, kun aamupalat sai itse etsiä ja sovitella pöydän nurkalle jos isän sanomalehdestä siihen vapaata tilaa jäi. Ja hiljaa piti olla, että on lehdenlukurauha.
Mutta se lukuhetki oli siis aamulla ja kuului teidän perheen rutiiniin. Te lapset tiesitte milloin on iskän lukuhetki, eikä saa häiritä. Nykyään vanhempien puhelimenräpläys tapahtuu joka välissä kokoajan. Ei sille ole mitään erityistä aikaa ja paikkaa.
Vierailija kirjoitti:
En mä halua puolustella näitä kännykän ihailijoita, mutta ei kukaan ollu huolissaan meidän kehityksestä, kun aamupalat sai itse etsiä ja sovitella pöydän nurkalle jos isän sanomalehdestä siihen vapaata tilaa jäi. Ja hiljaa piti olla, että on lehdenlukurauha.
No opetti sinut varmaan itsenäiseksi, kun kaikkea ei passattu nokan alle ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä tehnyt tätä aloitusta sormi pystyssä, sillä itsekin monta kertaa huomaan että älypuhelin eksyy käteen vaikka lapset ovat siinä. Tunnen syyllisyyttä siitä ja huomaan että joskus yritän selitellä lapselle "odota ihan hetki vain, äiti vain kirjottaa tän yhden viestin..."
Kuinka moni muu vanhempi voi myöntää että kokee tästä asiasta syyllisyyttä? Veikkaan, että tällaisrrn kysymykseen tulee vain tietynlaisia kommentteja. "En minä..." " Ei meillä ainakaan..." "Älä syyllistä muita jos olet itse paska..." jne jne. Sehän on nykyään varsinkin meidän äitien tapa puhua. Sormi pystyssä linkitellään facebookiin kasvatusohjeita ja kommenttikenttään pari lausetta miten meillä ainakin tämä hanskataan hyvin.
Itselläni oli poissaolevat vanhemmat. Koulut jäi kesken, hampaat paskassa kunnossa ja liuta erinäisiä ongelmia. Tosin jos vanhemmat ovat muuten rakastavia, niin en usko, että näin pahoja ongelmia pääsee syntymään.