En jaksa enää psyykkisesti sairasta miestäni.

Minkälainen hoitosuhde miehellä on? Lääkitys, joten lääkäriä tapaa ainakin joskus?

Ei hänellä ole mitään hoitosuhdetta. Joskus on kuulemma käynyt psykiatrin luona, mutta ei hyötynyt mitenkään näistä käynneistä. Mies ei edes halua päästä pakko-oireista eroon. ap

Ehdottomasti psykoterapiaan! Ei julkiselle puolelle, vaan yksityiselle psykoterapeutille, jolla on kokemusta pakkoneuroosin hoidosta. Itsellä on erittäin laaja ja vaikea pakkoneuroosi, johon olen saanut apua jo hieman kun olen aloittanut psykoterapian. Miehesi ei ole tahallaan hankala, vaan se pakko, mitä tuo pakkoneuroosi aiheuttaa on ihan todellista pakkoa siihen sairastuneelle.

Mulle toi olis morjens.  Mahtaako olla periytyvää laatua tuo skitsofrenia?

Vierailija kirjoitti:

Ei hänellä ole mitään hoitosuhdetta. Joskus on kuulemma käynyt psykiatrin luona, mutta ei hyötynyt mitenkään näistä käynneistä. Mies ei edes halua päästä pakko-oireista eroon. ap

Pakkoneuroosi tarvitsee intensiivisen ja asiantuntevan psykoterapian. Pelkästään psykiatrilla käyminen ei auta,  eikä mikään julkisen puolen mt-hoito vaan ihan intensiivinen ja tarpeeksi pitkä psykoterapia.

Vierailija kirjoitti:

Mulle toi olis morjens.  Mahtaako olla periytyvää laatua tuo skitsofrenia?

Ikävään, että mt-sairaudet aiheuttavat näinkin paljon ennakkoluuloja. Itsellä on laaja ja vaikea pakkoneuroosi, jota haluan hoitaa, mutta yhteiskunnalta on vaikea saada rahoitusta.

Hoitoon! Jos ei suostu, niin ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle toi olis morjens.  Mahtaako olla periytyvää laatua tuo skitsofrenia?

Ikävään, että mt-sairaudet aiheuttavat näinkin paljon ennakkoluuloja. Itsellä on laaja ja vaikea pakkoneuroosi, jota haluan hoitaa, mutta yhteiskunnalta on vaikea saada rahoitusta.

Mitä ennakkoluuloja mulla sun mielestä oli?

Jos ukko ei kerran edes sitä halua hoitaa, vaan on tuollainen, niin en mä jaksais.

Mitä kautta saa lääkkeet? Toista on tietysti vaikea pakottaa, mutta tk:n kautta lähetettä eteenpäin. Oikea lääkitys saattaa auttaa oireisiin. Jos ei suostu, niin onko paljon vaihtoehtoja? Sairastut itse aikaa myöten. Onko lapsella hyvä kasvaa näissä olosuhteissa? Omaa kokemusta asiasta löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Mitä kautta saa lääkkeet? Toista on tietysti vaikea pakottaa, mutta tk:n kautta lähetettä eteenpäin. Oikea lääkitys saattaa auttaa oireisiin. Jos ei suostu, niin onko paljon vaihtoehtoja? Sairastut itse aikaa myöten. Onko lapsella hyvä kasvaa näissä olosuhteissa? Omaa kokemusta asiasta löytyy.

Kyllä ensisijainen hoito on kunnon psykoterapia.

Mies ei usko hoitoihin, eikä ole ollenkaan valmis luopumaan oireistaan. Ne ovat hänen mielestään osa häntä, eikä halua elää ilman niitä. Eli se ei ole vaihtoehto. Hänellä on käytössään yksi lääke, toinen aiheutti ongelmia seksissä. Lääkkeillä ei ole ollut mitään merkitystä, kuin ehkä korkeintaan miehen kireyteen. Ja toisaalta sitten seksiongelmat tekivät oman ongelmansa eli melkeinpä paremmin hän voi ilman lääkettä. ap

Saa lääkkeet puhelinreseptillä lääkäriltä, jota ei ole tavannut vuosiin. Minä hoidan yksin lapsen. Mies ei osallistu mihinkään juurikaan mihinkään. Joskus kyllä on vapaaehtoisesti lapsen kanssa, kun tyyliin käyn suihkussa, mutta en voi laskea hänen varaansa mitään. ap

Ocd on hankala sairaus(mitä ymmärskn tuosta pesemisen tarpeesta ja pakosta), mutta itse olen esim. netissä katsonut videoita, miten samasta oireesta kärsivät ihmiset altistavat itseään ajatuksille, jotka ahdistavat.

Lika on melko yleinen pelonaihe ocd:tä sairastavalle ja heitä hoidetaan terapian ja altistamishoidoilla, kertoen että pieni lika ei haittaa...

Onhan tuollainen raskasta, sitä en epäile pätkääkään, mutta sinun pitäisi jutella miehesi kanssa tästä.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei usko hoitoihin, eikä ole ollenkaan valmis luopumaan oireistaan. Ne ovat hänen mielestään osa häntä, eikä halua elää ilman niitä. Eli se ei ole vaihtoehto. Hänellä on käytössään yksi lääke, toinen aiheutti ongelmia seksissä. Lääkkeillä ei ole ollut mitään merkitystä, kuin ehkä korkeintaan miehen kireyteen. Ja toisaalta sitten seksiongelmat tekivät oman ongelmansa eli melkeinpä paremmin hän voi ilman lääkettä. ap

Okei...saattaa kuulostaa julmalta, mutta itse eroaisin tuossa tilanteessa, lapsen takia. En jaksaisi olla sellainen äiti, jonka pieni lapsi ansaitsee ja tarvitsee, jos olisin tuollaisessa suhteessa. Olisin myös huolissani siitä, voiko miehen käytöksen näkeminen olla pahaksi lapselle.

Mutta sillä välin kun mietit mitä teet, niin neuvoisin sinua, että anna noiden äitijuttujen mennä täysin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sairaus siinä puhuu, kannattaa suhtautua niin, että mies puhuu läpiä päähänsä, mutta ei voi itselleen mitään. Käytännössä sitten toivottavasti tämä palvottu äiti ei ravaa teillä määräilemässä tms.? Jos niin on, niin se kannattaa kyllä lopettaa.

Kuulostaa pahalta. Ymmärrät varmaan itsekin, että sinun ja etenkin lapsen kannalta ero on paras vaihtoehto. Tsemppiä :-( <3

Ymmärrän sinua ap. Voimia!!! Mene ( kelan lähes ilmaiseen) psykoterapiaan, siellä voitte pohtia mitä teet.

Mullakin mielenterveyshäiriöinen mies. Hän on työnarkomaani/narsisti, joka koki vuosi sitten burn outin ja jolla on ajoittain masennusjaksoja. Miehen kestäisin, mutta hän puhuu niin ilkeästi minulle lasten kuullen, että olen monta kertaa jo pakannut laukkuni.

Kyllähän tuo hoitoa tulisi saada, ennen kuin sairastuu psykoosiin! Tekee niissä höyrypäissään mitä vaan.

Ihmeen vähän tullut tähän niitä "NO AATTELE JOS ITELLÄS OIS ONGELMIA, JA MIEHES PUHUS SUSTA TOHON MALLIIN!!! EI SE VOI PSYYKKISELLE SAIRAUDELLEEN MITÄÄN"-kommentteja.

Tietysti mies ei suoranaisesti voi tehdä mitään sairaudelleen (paitsi lääkkeet + terapia), mutta se ei tee asiasta läheisille yhtään helpompaa. Ihmiset eivät useinkaan ymmärrä, kuinka kuluttavaa on olla suhteessa psyykkisesti sairaan ihmisen kanssa. Omalla miehelläni on "vain" masennus, joskin hyvin vakava masennuksen muoto - suljettu osasto, lääkkeet tai terapia eivät ainakaan toistaiseksi ole auttaneet. Tietysti haluan olla hänen rinnallaan, mutta on se hankalaa olla aina se vastuussa oleva aikuinen, pelätä onko toinen vetänyt itsensä hirteen kun tulen töistä kotiin, itse ei viitsi näyttää omaa pahaa mieltään miehelle ettei hänkin vain masennu entisestään...

toivon, että tilanteenne paranee!  Ehkä psykoterapian lisäksi myös pariterapia voisi auttaa? :)

Vierailija kirjoitti:

Tapasin mieheni reilut kolme vuotta sitten. Etenimme suhteessa tosi nopeasti. Jossain vaiheessa mies kertoi, että hänellä on psyykelääkitys, mutta on niin hyväsä kunnossa jo, ettei sitä oikeastaan edes tarvitsisi. Hänellä on masennusta, ahdistusta ja pakkoneuroosi. Mutta hän siis vähätteli koko asiaa ja uskoin, että hän vaan sanoi asiasta, vaikka se on "mitätön".

No nyt asumme yhdessä, meillä on lapsi. Miehessä on kokoajan uusia piirteitä, joita en ole aikaisemmin huomannut. Hän kilahtelee pikkuasioista, on ajoittain niin ahdistunut, että menee sikiöasentoon. Jos hän epäilee, että lapsen vaipasta on tullut pissaa läpi, hän saa aivan kamalan kohtauksen. Menee suihtuun, pesee paikkoja, joihin on mahdollisesti osunut, kiroaa, ei näe mitään ympärillään. Ulkona kävelee keskellä tietä, varoen koiran pissoja ihan hysteerisenä. Yhtenä päivänä kävi kolmesti suihkussa ja puhdisi kaikki paikat, joihin oli mahdollisesti koskenut, koska vessassa oli tipahtanut pisara pissaa kai vaatteisiin. Näitä riittäisi loputtomiin.

Mies on myös aikoinaan koulukiusattu ja hänen äitiään on naureskeltu ulkonäon takia. Nykyäänkin mies on liian kiinni äidissä. Hän varjelee suhdetta äitiin aivan ylimitoitetusti. Äiti on pyhä, häntä ei saa kritisoita. Joskus sanon hänen äidistään tosiasioita, joita hän mies ei kestä. Äiti haukkuu lähes kaikki ympärillä olevat ihmiset selän takana. On manipuloiva ja tunkeutuu asioihimme oudolla tavalla. Ei esim soita minulle kun silloin, kun ei saa miestä kiinni tai silloin kun mies on pahalla tuulella. Urkkii minulta syytä tähän ja haluaa kuulla, että enhän vaan jätä miestä.

Olen aivan loppu. Mies on hysteerinen ja jopa pelottava näitten kohtaustensa kanssa. Kaikki pyörii nykyään hänen ongelmiensa ympärillä. Minä en saa olla heikko tai väsynyt, koska miehellä on kaikki "niin paljon huonommin".

Mitä teen?

On varmaan ilkeää sanoa. Mutta noin voi käydä kun alkaa suhteen liian kovalla vauhdilla. Ehkä et ensi kerralla ryntää suhteeseen ja ala rakentaa perhettä ilman ennen kuin tunnet toisen. Itse olisin heti halunnu tietää mistä sairauksista oli kysymys ja miten kauan on sairastanut ym. Hälyytys kellot olisi soineet ja lujaa. Nyt sinun kuitenkin on aika muistaa että olet perustanut perheen hänen kanssaan. Järjestä hänet hoitoon jos et yksin saa niin sitten äidin kanssa. Lääkitys ei selvästi ole nyt kohdallaan. Kun saat hänet hoitoon ja lääkityksen kuntoon hän on taas se mies johon rakastuit. Ethän jättäisi miestäsi jos hällä olisi jalka poikki tai käsi amputoitaisiin. Nyt järki käteen. Itse olet hänet valinnu joten on aika myös kantaa vastuuta läheisestään. Ei ketään jätetä sen vuoksi että on sairas, varsinkaan jos on sairaana ottanu.

Olen puhunut miehelle kyllä paljonkin näistä asioista. Olen sanonut myös, että minä en voi alkaa elämään hänen sairautensa vaatimalla tavalla. Hän sitten juoksee pesemässä paikkoja, kun vaikka vaihdan lakanat ja lakana vahingossa hipaisee oven karmiin tai minä "saastuneella" kädelläni avaan oven. Hän saa kilarit myös siitä, jos lapsi on ollut kylvyssä ja vesi on kaadettu viemäriin, "onkohan se mennyt isommalle alueelle, onko lapsi pissannut veteen",, 

En usko itse sairastuvani, mutta kyllähän nuo asiat vaikuttavat paljonkin. Toivoisin, että hän olisi terve ja voisimme elää tavallista elämää. Olen joutunut tietenkin luopumaan paljosta. Yhdessä emme voi esimerkiksi yöpyä mun vanhemmilla tai sisarusten luona. Hotelli on tarpeeksi steriili miehelleni, sinne hän suostuu lähtemään. 

Ja harmittaa, etten tiennyt tätä kaikkea, ennen seurusteluamme. Kaikki oli ihan erilailla ensimmäiset kaksi vuotta. Mies peitteli hyvin sairautensa. Nyt, kun hän ajattelee suhteen olevan tarpeeksi vakiintunut, hän uskaltaa näyttää kaiken mulle. ap