Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kyllästynyt avioliittoon, mikä avuksi?
18.02.2016 |
Meillä menee periaatteessa ihan hyvin mieheni kanssa. Siis että ei ole mitään sellaisia suuria ongelmia, väkivaltaa, alkoholismia tai muuta. Seksiäkin on suht säännöllisesti, vaikkakin itselläni halut viime vuosina vähentyneet. Lapsia on kaksi, ovat vielä alle kouluikäisiä. Mies osallistuu myös kiitettävästi lastenhoitoon. Rahahuolia ei ole, vaikka ei mitään varakkaita ollakaan.
Mutta silti... Olen vaan jotenkin niin kyllästynyt. Jos yritän keksiä jotain tavallisesta poikkeavaa tekemistä, niin miestä evvk. Hän ei kaipaa meidän yhteiseltä ajalta mitään muuta kun sohvalla makaamista. Sitä, että saa katsoa jalkapalloa/pelata videopelejä, ja ihan kiva kun se vaimokin kuitenkin on siinä vieressä. Hänen mielestään se on yhteistä aikaa se. On siis ihan itse sanonut näin.
Sitten myös pikkuasioista tulee riitaa, esim siivouksesta, kun hän ei oma-aloitteisesti koskaan imuroi tai tee juuri mitään muutakaan. Ja sitten jos pyydän häntä esim vapaapäivänään (tekee vuorotyötä, ja on välillä vapaalla kun lapset eskarissa/hoidossa) imuroimaan tai käymään kaupassa, kun itse olen vaikkapa monta edellistä kertaa hoitanut nämä, niin siltikään hän ei tee mitä pyydän. Saatan useamman kerran pyytää (siis useana päivänä),ja sitten kyllästyn odottamaan ja otan itse imurin vaan käteen työpäivän jälkeen/käyn kaupassa, kun jääkaapissa on pelkkä valo jäljellä ja sillä siisti, mutta joskus saatan myös avautua aiheesta ja sen jälkeen mies murjottaa monta päivää. Tosi kiva. Ei niinku voi keskustella ja sopia tällaisista asioista ollenkaan, se on vaan jotenkin mahdotonta.
Näihin muun muassa alan olla täysin tympääntynyt. Sitten kun samat asiat toistuvat vuodesta toiseen...Mikään ei muutu. Onko järkeä erota tällaisista syistä, vai onko vielä jotain toivoa että asiat muuttuisivat joskus? Mikä neuvoksi?
Kommentit (32)
Nyt sun tarttis alkaa harrastaa jotain jännää. Kun miehes tulee kotiin niin sä lähdet harrastaa. Näätte mahdollisimman vähän niin eiköhän se mielenkiinto taas herää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt sun tarttis alkaa harrastaa jotain jännää. Kun miehes tulee kotiin niin sä lähdet harrastaa. Näätte mahdollisimman vähän niin eiköhän se mielenkiinto taas herää.
Kyllä harrastankin, vähintään pari kertaa viikossa. Herää vaan kysymys, mitä minä miehellä sitten teen?
T: ap
En usko että ero toimii, pitkissä suhteissa tunteet nyt vain laantuvat. Parisuhdeterapia, ulkopuolisen näkökulma auttaa hyvin, varsinkin jos rahahuolia ei ole. Aluksi mies ei sinne suostu, mutta kyllä se kun tokaisee tiukasti että joko sinne viimeisenä oljenkortena tai se on ero. Siellä käydään toki läpi näitä arjen pieniä ongelmia, mutta myös paljon tunnepuolta. Kannattaa myös olla valmistautunut siihen että itsekin joutuu kohtaamaan asioita käytöksessään, miehen toimet eivät ole ainoita syynättäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset ei jaksa kokoajan suorittaa jotain.
Uliuliuli. Nainen on aina uhri ja äitimyytti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti kumpi on tärkeämpää, hetken huuma vai pysyvä kumppanuus. Nykyään varttuneemmalla iällä miehet varsinkin ovat vaan seksin ja kevyiden tapailusuhteiden perään.
Pidemmissä suhteissa pakostakin joskus iskee "tylsistyminen". Harvemmin kumppanit ovat mukana kaikissa harrastuksissa, joten harrasta mitä mielesi ikinä vaan tekee, mies toiminee tuolloin "lastenvahtina", jos ei jaksa sohvaa kauemman liikkua. Toiset ovat luonnostaan aktiivisempia ja sosiaalisempia kuin toiset.
Keksi silti välillä ylläreitä miehellesi, esim. lähtekää esim. keilaamaan, mysteerihuoneeseen ja syömään plus pubikierrokselle (järjestä varaukset ja lastenhoito salassa). Varaa vaikkapa sulkapallovuoro. Kutsu kavereita/tuttuja kylään illanviettoon, jossa pelailette yhdessä yms. Suunnitelkaa matkaa/remonttia tmv. yhdessä ja säästäkää sitä varten (yhteiset projektit ovat vaan hyvästä). Eli lähde itse tuomaan vaihtelua arkeen niin todennäköisesti mieskin siitä piristyy... mutta jos tunteet ovat liiaksi väljähtyneet, niin ei kannata väkisin sinnitellä. Meillä on vain yksi elämä.
Parisuhdeterapia. Ehdottomasti heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä voin ottaa sun ukkos. Työssäkäyvä, kiltti mies kelpaa markkinoilla.
Meillä vähän sama juttu. Mies on aika samanlainen sohvalla makaaja. Se se vaihtelua kaipaa enemmän muttei tee mitään sen eteen.... Meillä nyt ero käynnissä, vähän pohditututtaa että olisiko sittenkin saatu liitto pelastettua jos olis ehditty juttelemaan asiat halki tai sittenkin lähdetty pariterapiaan. Tunteita vielä on mutta kaunoja myös.
Ero on sittenkin yllättävän lopullinen toimi että jos vain mitään mahdollisuutta pariterapiaan niin ehdottomasti ensin sinne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on lastesi isä. Ilman häntä ei sinulla olisi nyt sitä perhettäkään eikä niitä lapsia. Ajatteletko niin, että jos lähtisit niin varmasti löytäisit miehen joka on sellainen jonka toivoisit miehen olevan. Nyt sinua vähän taitaa vain kyllästyttää elämä ylipäätään. Älä hae syyllistä miehestäsi. Jos ongelma on kaupassa käynti. Jätä väliin joku kerta. Ehkä sitten miehenkin on pakko lähteä kauppaan kun jääkaappi tyhjä. Älä nosta itseäsi korokkeelle. Ole tasavertainen kumppani. Älä kuvittele itsestäsi liikoja. Sen jälkeen voit nähdä miehesikin ehkä paremmassa valossa. Luettelemasi syyt ei nimittäin ole mikään syy erota. Hajottaisit lastesi perheen. Sen jälkeen luulenpa että se kolahtaisi lujaa ja kovasti omaan nilkkaasi jos lähtisit noilla syillä liitosta pois.
Anonymous100 kirjoitti:
Mieti kumpi on tärkeämpää, hetken huuma vai pysyvä kumppanuus. Nykyään varttuneemmalla iällä miehet varsinkin ovat vaan seksin ja kevyiden tapailusuhteiden perään.
Pidemmissä suhteissa pakostakin joskus iskee "tylsistyminen". Harvemmin kumppanit ovat mukana kaikissa harrastuksissa, joten harrasta mitä mielesi ikinä vaan tekee, mies toiminee tuolloin "lastenvahtina", jos ei jaksa sohvaa kauemman liikkua. Toiset ovat luonnostaan aktiivisempia ja sosiaalisempia kuin toiset.
Keksi silti välillä ylläreitä miehellesi, esim. lähtekää esim. keilaamaan, mysteerihuoneeseen ja syömään plus pubikierrokselle (järjestä varaukset ja lastenhoito salassa). Varaa vaikkapa sulkapallovuoro. Kutsu kavereita/tuttuja kylään illanviettoon, jossa pelailette yhdessä yms. Suunnitelkaa matkaa/remonttia tmv. yhdessä ja säästäkää sitä varten (yhteiset projektit ovat vaan hyvästä). Eli lähde itse tuomaan vaihtelua arkeen niin todennäköisesti mieskin siitä piristyy... mutta jos tunteet ovat liiaksi väljähtyneet, niin ei kannata väkisin sinnitellä. Meillä on vain yksi elämä.
En kaipaa hetken huumaa, mutta kaipaisin sitä että käytäisiin välillä yhdessä esim ravintolaillallisella, elokuvissa tai vaikkapa ihan vaan kaljalla. Yhteinen hotelliyö vaikkapa vieraassa kaupungissa olisi myös kivaa vaihtelua, mutta tämäntyyppinen toiminta ei voisi miestäni vähempää kiinnostaa. Tulee kiusallinen olo kun ehdottaakin moista, kun mies sitten osoittaa tai saattaa tokaistakin "miks ihmeessä tehtäis niin?" ja irvistää samalla. Tulee niin tyhmä olo itselle. Kuitenkin tiedän, että pitkäänkin yhdessä olleet tekevät vastaavia juttuja. Onko ihan oikeasti liikaa vaadittu tällaiset asiat? Seksihaluja pitäisi kuitenkin löytyä, sitä mies ihmettelee kyllä kun en enää halua samalla tavalla. Omasta mielestäni ei ole mikään ihme että halut ovat omalta puoleltani kadonneet, ja olen kyllä syytäkin avannut miehelle, mutta hän ei halua/osaa mitään asialle tehdä. Jotenkin ei halua kuunnella minua tässä asiassa.
Ja matkallekin jos lähdetään, niin lähdetään yhdessä perheenä ja se olen minä joka suunnittelee kaiken alusta loppuun, mies ei tee mitään asian eteen. Jos yritän kysellä häneltä, mitä hän haluaisi lähteä, niin yleensä ei vastaa oikein mitään, ei jaksa ottaa selvää asioista, jättää pallon täysin minulle. Toisaalta sitten taas hänellä negatiivisia mielipiteitä kyllä riittää, sitten kun olen yksin suunnitellut kaiken. Sekin on alkanut tympimään minua, emmekä nyt yli vuoteen ole missään olleetkaan.
Parisuhdeterapiassa olemme vuosia sitten olleet. Silloin meillä oli muitakin ongelmia, ja niihin ainakin se puhuminen siellä auttoi, mutta kyllä silloinkin käytiin näitäkin asioita läpi. Hetkellisesti ehkä auttoi, mutta ei pidemmän päälle.
T: ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ukkosi ollut suhteen alussa se kuuluisa jännämies?Status ja ulkonäkö kohilla?Vai etkö vaan saa parempaa?
#hästäkjännämies.com#
Mies pitää sinua itsestäänselvyytenä.
Enemmän tuossa taitaa painaa ne jotkin muut syyt, joita et tähän kerro (muuta kuin että terapiassa kävitte niiden asioiden takia).
Vierailija kirjoitti:
Anonymous100 kirjoitti:
Mieti kumpi on tärkeämpää, hetken huuma vai pysyvä kumppanuus. Nykyään varttuneemmalla iällä miehet varsinkin ovat vaan seksin ja kevyiden tapailusuhteiden perään.
Pidemmissä suhteissa pakostakin joskus iskee "tylsistyminen". Harvemmin kumppanit ovat mukana kaikissa harrastuksissa, joten harrasta mitä mielesi ikinä vaan tekee, mies toiminee tuolloin "lastenvahtina", jos ei jaksa sohvaa kauemman liikkua. Toiset ovat luonnostaan aktiivisempia ja sosiaalisempia kuin toiset.
Keksi silti välillä ylläreitä miehellesi, esim. lähtekää esim. keilaamaan, mysteerihuoneeseen ja syömään plus pubikierrokselle (järjestä varaukset ja lastenhoito salassa). Varaa vaikkapa sulkapallovuoro. Kutsu kavereita/tuttuja kylään illanviettoon, jossa pelailette yhdessä yms. Suunnitelkaa matkaa/remonttia tmv. yhdessä ja säästäkää sitä varten (yhteiset projektit ovat vaan hyvästä). Eli lähde itse tuomaan vaihtelua arkeen niin todennäköisesti mieskin siitä piristyy... mutta jos tunteet ovat liiaksi väljähtyneet, niin ei kannata väkisin sinnitellä. Meillä on vain yksi elämä.
En kaipaa hetken huumaa, mutta kaipaisin sitä että käytäisiin välillä yhdessä esim ravintolaillallisella, elokuvissa tai vaikkapa ihan vaan kaljalla. Yhteinen hotelliyö vaikkapa vieraassa kaupungissa olisi myös kivaa vaihtelua, mutta tämäntyyppinen toiminta ei voisi miestäni vähempää kiinnostaa. Tulee kiusallinen olo kun ehdottaakin moista, kun mies sitten osoittaa tai saattaa tokaistakin "miks ihmeessä tehtäis niin?" ja irvistää samalla. Tulee niin tyhmä olo itselle. Kuitenkin tiedän, että pitkäänkin yhdessä olleet tekevät vastaavia juttuja. Onko ihan oikeasti liikaa vaadittu tällaiset asiat? Seksihaluja pitäisi kuitenkin löytyä, sitä mies ihmettelee kyllä kun en enää halua samalla tavalla. Omasta mielestäni ei ole mikään ihme että halut ovat omalta puoleltani kadonneet, ja olen kyllä syytäkin avannut miehelle, mutta hän ei halua/osaa mitään asialle tehdä. Jotenkin ei halua kuunnella minua tässä asiassa.
Ja matkallekin jos lähdetään, niin lähdetään yhdessä perheenä ja se olen minä joka suunnittelee kaiken alusta loppuun, mies ei tee mitään asian eteen. Jos yritän kysellä häneltä, mitä hän haluaisi lähteä, niin yleensä ei vastaa oikein mitään, ei jaksa ottaa selvää asioista, jättää pallon täysin minulle. Toisaalta sitten taas hänellä negatiivisia mielipiteitä kyllä riittää, sitten kun olen yksin suunnitellut kaiken. Sekin on alkanut tympimään minua, emmekä nyt yli vuoteen ole missään olleetkaan.
Parisuhdeterapiassa olemme vuosia sitten olleet. Silloin meillä oli muitakin ongelmia, ja niihin ainakin se puhuminen siellä auttoi, mutta kyllä silloinkin käytiin näitäkin asioita läpi. Hetkellisesti ehkä auttoi, mutta ei pidemmän päälle.
T: ap
Voisiko miehesi olla masentuntu? Joillakin masennus oireilee tuolla tavalla: pystyvät kyllä hoitamaan työn ja arjen pakollistakin pakollisemmat toimet, mutta kaikki muu on aivan ylivoimaista eikä mikään huvita eikä mitään ylimäääräistä jaksa, kuin kotona sohvalla makaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Enemmän tuossa taitaa painaa ne jotkin muut syyt, joita et tähän kerro (muuta kuin että terapiassa kävitte niiden asioiden takia).
Muut syyt olivat 5 vuotta sitten miehen haluttomuus ja ihastuminen/yhteydenpito toiseen naiseen. Lisäksi oli läheisten kuolemia ym. Nämä asiat on puitu ja käyty läpi, mielestäni niillä ei ole tekemistä nykyisten ongelmien kanssa.
T:ap
Hmm... suhdettanne näyttää leimaavan jonkinlainen tyhjyys. Hänen, sinun tai - teidän kummankin päässä. Ala täyttää sitä ja tuntemuksiasi, ainakin omalta osaltasi. Lähteminen saattaa olla nykytilaannekin huonompi ratkaisu. Kahden pikkulapsen keski-ikäistyvän äidin on vaikeaa, lähes mahdotonta, löytää uusi vakavasti otettava kumppani, sänkyseuraa toki löydät. Vastuut lapsistasi todennäköisimpänä ja käytännössä pääasiallisimpana huoltajana voivat muodostua sinulle ylivoimaisiksi. Uusperheissä paineet usein kertautuvat ja sisäiset suhteet monimutkaistuvat entisestään. Sinuna yrittäisin kehittää nyt olemassa olevaa perhestatusta.
Alue: Aihe vapaa
Et sinä ole kyllästynyt avioliittoon vaan mieheen. Avioliitto on vain sopimus.