Kyllästynyt avioliittoon, mikä avuksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän tuossa taitaa painaa ne jotkin muut syyt, joita et tähän kerro (muuta kuin että terapiassa kävitte niiden asioiden takia).

Muut syyt olivat 5 vuotta sitten miehen haluttomuus ja ihastuminen/yhteydenpito toiseen naiseen. Lisäksi oli läheisten kuolemia ym. Nämä asiat on puitu ja käyty läpi, mielestäni niillä ei ole tekemistä nykyisten ongelmien kanssa.

T:ap

Luulet päässeesi yli, mutta et varmasti ole. Ja siksi oireilet näin. Itsellä sama juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän tuossa taitaa painaa ne jotkin muut syyt, joita et tähän kerro (muuta kuin että terapiassa kävitte niiden asioiden takia).

Muut syyt olivat 5 vuotta sitten miehen haluttomuus ja ihastuminen/yhteydenpito toiseen naiseen. Lisäksi oli läheisten kuolemia ym. Nämä asiat on puitu ja käyty läpi, mielestäni niillä ei ole tekemistä nykyisten ongelmien kanssa.

T:ap

Luulet päässeesi yli, mutta et varmasti ole. Ja siksi oireilet näin. Itsellä sama juttu.

En ole kyllä edes muistanut koko asiaa. Aikoinaan sitä kyllä jauhettiin ja käytiin läpi yhä uudestaan ja uudestaan. Terapiasta oli siinä mielessä apua, että ymmärsin että miehellä itsellä oli kriisi tuolloin, eikä osannut selvittää omia ongelmiaan ja siksi ajautui tällaiseen tilanteeseen. Siinä oli myös kaikkea muuta, joka rasitti suhdettamme juuri sillä hetkellä. Mieheni itse myös säikähti tilannetta, ja on tehnyt selväksi että itse ei eroa missään nimessä halua, eikä mitään tällaiseen toimintaan viittaavaa ole tullut esille tämän jälkeen. Siis että minulla ei ole mitään syytä epäillä, että hänellä olisi toinen tms... Enkä ole myöskään katkera tästä enää, mies on osoittanut olevansa pahoillaan monet kerrat, jaksanut "kuulla kunniansa" silloin aikoinaan.

Ehkä jostain muista asioista olen katkera kyllä. Esim juurikin siitä, että  usein tunnen itseni itsestäänselvyydeksi miehelleni...

T: ap

Vierailija kirjoitti:

Anonymous100 kirjoitti:

Mieti kumpi on tärkeämpää, hetken huuma vai pysyvä kumppanuus. Nykyään varttuneemmalla iällä miehet varsinkin ovat vaan seksin ja kevyiden tapailusuhteiden perään.

Pidemmissä suhteissa pakostakin joskus iskee "tylsistyminen". Harvemmin kumppanit ovat mukana kaikissa harrastuksissa, joten harrasta mitä mielesi ikinä vaan tekee, mies toiminee tuolloin "lastenvahtina", jos ei jaksa sohvaa kauemman liikkua. Toiset ovat luonnostaan aktiivisempia ja sosiaalisempia kuin toiset.

Keksi silti välillä ylläreitä miehellesi, esim. lähtekää esim. keilaamaan, mysteerihuoneeseen ja syömään plus pubikierrokselle (järjestä varaukset ja lastenhoito salassa). Varaa vaikkapa sulkapallovuoro. Kutsu kavereita/tuttuja kylään illanviettoon, jossa pelailette yhdessä yms. Suunnitelkaa matkaa/remonttia tmv. yhdessä ja säästäkää sitä varten (yhteiset projektit ovat vaan hyvästä). Eli lähde itse tuomaan vaihtelua arkeen niin todennäköisesti mieskin siitä piristyy... mutta jos tunteet ovat liiaksi väljähtyneet, niin ei kannata väkisin sinnitellä. Meillä on vain yksi elämä.

En kaipaa hetken huumaa, mutta kaipaisin sitä että käytäisiin välillä yhdessä esim ravintolaillallisella, elokuvissa tai vaikkapa ihan vaan kaljalla. Yhteinen hotelliyö vaikkapa vieraassa kaupungissa olisi myös kivaa vaihtelua, mutta tämäntyyppinen toiminta ei voisi miestäni vähempää kiinnostaa. Tulee kiusallinen olo kun ehdottaakin moista, kun mies sitten osoittaa tai saattaa tokaistakin "miks ihmeessä tehtäis niin?" ja irvistää samalla. Tulee niin tyhmä olo itselle. Kuitenkin tiedän, että pitkäänkin yhdessä olleet tekevät vastaavia juttuja.  Onko ihan oikeasti liikaa vaadittu tällaiset asiat? Seksihaluja pitäisi kuitenkin löytyä, sitä mies ihmettelee kyllä kun en enää halua samalla tavalla. Omasta mielestäni ei ole mikään ihme että halut ovat omalta puoleltani kadonneet, ja olen kyllä syytäkin avannut miehelle, mutta hän ei halua/osaa mitään asialle tehdä. Jotenkin ei halua kuunnella minua tässä asiassa.

Ja matkallekin jos lähdetään, niin lähdetään yhdessä perheenä ja se olen minä joka suunnittelee kaiken alusta loppuun, mies ei tee mitään asian eteen. Jos yritän kysellä häneltä, mitä hän haluaisi lähteä, niin yleensä ei vastaa oikein mitään, ei jaksa ottaa selvää asioista, jättää pallon täysin minulle. Toisaalta sitten taas hänellä negatiivisia mielipiteitä kyllä riittää, sitten kun olen yksin suunnitellut kaiken. Sekin on alkanut tympimään minua, emmekä nyt yli vuoteen ole missään olleetkaan. 

Parisuhdeterapiassa olemme vuosia sitten olleet. Silloin meillä oli muitakin ongelmia, ja niihin ainakin se puhuminen siellä auttoi, mutta kyllä silloinkin käytiin näitäkin asioita läpi. Hetkellisesti ehkä auttoi, mutta ei pidemmän päälle.

T: ap

Kirjoitat siitä, miten miehesi ei kuuntele sinua tässä asiassa. Kuunteletko sinä häntä? Hän ei ehkä suunnittele matkoja sinun puolestasi, mutta suunnitteletko sinä hänelle koti-iltoja?

Mikä olisi sellainen kompromissi joka kelpaisi molemmille. Eihän ratkaisu voi olla vain se, että tehdään niin kuin sinä haluat. Kyllä molempia pitäisi kuunnella.

Ihmiset vain ajautuvat omiin pieniin poteroihinsa ja tasaiseen elämään. Ja sitten kun se alkaa tympiä, aletaan etsiä syitä juuri siitä läheisimmästä ihmisestä. Avioliitossa aviopuolisosta, työsuhteessa työkaverista tai pomosta, nuori vanhemmistaan, jne. Jotkot ratkaisevat asian lähtemällä tai pakenemalla tilanteesta, toiset löytävät ratkaisun omasta muutoksestaan jolloin muut seuraavat perässä ja jotkut eivät löydä ratkaisua millään, vaan katkeroituvat ja syyttävät huonosta olostaan kaikkia muita. AP:lla on valinnan paikka, mihin näistä vaihtoehdoista suuntaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt sun tarttis alkaa harrastaa jotain jännää. Kun miehes tulee kotiin niin sä lähdet harrastaa. Näätte mahdollisimman vähän niin eiköhän se mielenkiinto taas herää.

Kyllä harrastankin, vähintään pari kertaa viikossa. Herää vaan kysymys, mitä minä miehellä sitten teen?

T: ap

Tuo on ihan hyvä kysymys.

Minä olen eronnut ja nykyään tämä suhde on lähinnä pitkittynyttä seurustelua. En minä oikeasti tee miehellä mitään, mutta tuon kanssa on mukava olla. Tosin mitään "miesten juttuja" se ei pahemmin osaa tehdä, itse joudun huolehtimaan autot ja raha-asioita en todellakaan antaisi kenenkään muun haltuun.

Mutta meillä on kivaa. Nykyään ymmärrän, kun kaverit on sanoneet että mies on heidän paras ystävänsä. Niinkin voi olla.

Petä sitä AP, jonkun ihanan miehen mulkku suussa piristää kummasti elämää. Kyllä se miehes hoitaa lapsia sen aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt sun tarttis alkaa harrastaa jotain jännää. Kun miehes tulee kotiin niin sä lähdet harrastaa. Näätte mahdollisimman vähän niin eiköhän se mielenkiinto taas herää.

Kyllä harrastankin, vähintään pari kertaa viikossa. Herää vaan kysymys, mitä minä miehellä sitten teen?

T: ap

Tuo on ihan hyvä kysymys.

Minä olen eronnut ja nykyään tämä suhde on lähinnä pitkittynyttä seurustelua. En minä oikeasti tee miehellä mitään, mutta tuon kanssa on mukava olla. Tosin mitään "miesten juttuja" se ei pahemmin osaa tehdä, itse joudun huolehtimaan autot ja raha-asioita en todellakaan antaisi kenenkään muun haltuun.

Mutta meillä on kivaa. Nykyään ymmärrän, kun kaverit on sanoneet että mies on heidän paras ystävänsä. Niinkin voi olla.

Juuri tuosta se syy yhdessäoloon pitäisi löytyäkin, ap:n kysymys taas kuulosti siltä että miehestä pitäisi jotenkin hyötyä...

Jos olet tuollaisen miehen itsellesi valinnut, niin miten ihmeessä olet kuvitellut hänestä muokkaantuvan toisenlaisen avioliitossa? Ei mies muutu kodinhengeksi, reippaaksi tekijäksi, sosiaaliseksi eläimeksi yms jos ei luonteeltaan ole sellainen. Eikä se video/tietokonepelaaminen lopu avioliittoon tai lapsien hankkimiseen.

Myönnä itsellesi, että tuli valittua väärä mies. Ihmettelen vaan, miten ihmeessä te valittajat ehditte aina tehdä näiden miesten kanssa useamman lapsen ennen kuin paljastuu, että mies haluaa arkielämältä ihan eri asioita kuin sinä? 

Ehkä mies ei tajua, että olet vakavasti onneton liitossa. Pariterapia voi auttaa siinä ja herätellä häntä tosissaan.

Ehkä miehellä on testosteronin vajaus, se oireilee masennukaenkaltaisesti. Pitää tutkia, ettei hoideta väärin masennuksena.

Jos eroat, niin kyllä uusi mies löytyy ihan hyvin. Mä löysin yli nelikymppisenä yh:na unelmamiehen ja nyt ollaan naimisissa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän tuossa taitaa painaa ne jotkin muut syyt, joita et tähän kerro (muuta kuin että terapiassa kävitte niiden asioiden takia).

Muut syyt olivat 5 vuotta sitten miehen haluttomuus ja ihastuminen/yhteydenpito toiseen naiseen. Lisäksi oli läheisten kuolemia ym. Nämä asiat on puitu ja käyty läpi, mielestäni niillä ei ole tekemistä nykyisten ongelmien kanssa.

T:ap

Mies voi käyttäytyä noin jos on toinen nainen. Onko kertaakaan käynyt mielessä, onko puolisosi rehellinen sinulle. Jos taustalla yhteydenpitoa ollut toiseen naiseen... Niin ehkäpä hän käyttää kaiken innostuksensa johonkin toiseen kuin sinuun. Siitä välinpitämättömyys kotona.

Vierailija kirjoitti:

Et sinä ole kyllästynyt avioliittoon vaan mieheen. Avioliitto on vain sopimus.

Entä jos olet eniten kyllästynyt itseesi ja elämääsi ja sotket tuon miehen ja avioliiton syyksi? Kannattaa ensin varmistaa, että itsellä on sisäisesti hyvä olo. Olen turhan usein nähnyt naisia, joilla paha olo vaikka on mies, lapset ja uusi hieno talo. Äkkirakastuminen toiseen, erot - ja vuoden päästä sama huono olo, uusi ero. Mikään mies ei voi tuoda onnea jos se oman pään sisältä puuttuu, ainoastaan jonkin verran parantaa tai huonontaa sitä omaa sisäistä tasapainoa ja onnen tunnetta. Kun ihmiset tajuaisivat tämän eivätkä etsisi sitä unelmien prinssiä tai prinsessaa joka kaiken onneksi muuttaa.

En tarkoittanutkaan, että miehelläs olis joku toinen nyt.

Vaan ehkä paha olosi kuitenkin kumpuaa siitä, että mies aikoinaan meni ja ihastui johonkin toiseen ja tavallaan petti luottamuksesti. Kipuilet yhä sitä. Se, että jopa olet unohtanut asian kielii myös siitä, että oli aikoinaan kova pala. Voiko tuollaista tekoa koskaan saada tekemättömäksi? Vai seuraako se riippakivenä hautaan asti, mikäli miehen kanssa olet loppuun asti.