Esimiehet hoi, kyllästyttääkö joskus kuunnella alaisten valituksia?
Minua ainakin. Hoidan kyllä hommani, mutta välillä ketuttaa.
Kommentit (48)
Suoraan sanoen ihmettelen, miten ne eivät valita enempää. Tässä hommassa on oma ammattietiikka koetuksella joka ainoa päivä.
t. lähiesimies kotihoidosta
Riippuu asiasta mistä valittaa ja yrittääkö itse löytää asioihin ratkaisuja vai valittaako vain. Sitten kun valitetaanvalitetaan toukokuun puolessa välissä miksei saa lomaa kesäkuun alussa, kun lomatoiveita on kysytty, muttei silloin sanonut mitään, ei oikein jaksaisi. Toisaalta on myös asioita, jotka ovat pielessä, mutta minun valtuuteni eivät riitä korjaamiseen, niistä ei myöskään jaksaisi jatkuvaa valitusta vaikkei toisaalta tarvitse teeskennellä, etteikö ne haittaisi.
Saako sellaisesta valittaa esimiehelle, jos työkaveri ei hoida omaa osuuttaan tehtävistä ja ne koituvat minun kontolleni? Itse olen tähän asti ajatellut etten saa ikään kuin käräyttää työkaveria pomolle, koska sehän voi vaikuttaa työkaverin asemaan paljonkin.
Jos on sattunut alaisia, jotka pitävät esimiestä jonkinlaisen isän tai äidin korvikkeena, jolle voi oksentaa kaikki omat turhaumansa, niin sääliksi käy esimiestä.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa esimiehen/johtajan rooli on kyllä aika epäkiitollinen homma, sekä yhtiömaailmassa, politiikassa että muutenkin.
Tällä johtajia ei kunnioiteta, valitetaan ja kyseenalaistetaan koko ajan, eikä johtaja saisi tehdä mitään päätöksiä kysymättä alaisilta.
Kuitenkin jos hommat menee huonosti, niin johtaja on aina pääsyllinen ja ainoa vastuunkantaja.
Eikö vallan ja vastuun mukamas pitäisi olla tasapainossa?
Minulla on työuraa alaisena takana yli 40 vuotta enkä ole koskaan nähnyt yhdenkään esimiehen/johtajan kantaneen vastuuta yhtään mistään.
Korkeaa palkkaa on kyllä aina perusteltu raskaalla vastuulla, mutta kyllä vastuu on aina kipattu alaisten niskaan, kun sen vastuunkannon aika olisi ollut.
Ei minulla muuta!
Liiton numero kannattaa olla pikavalinnoissa. Sieltä saa apua idiootien kanssa toimimiseen.
Omista kollegoista voi todeta, että eniten valittavat tekevät myös vähiten töitä. Jos jotain uudistuksia työpaikalla yritetään saada aikaan, niin alkaa märinä onko johto tähän sitoutunut, kun ei tämä tule onnistumaan kun ei se johto kumminkaan ole tähän sitoutunut 😂
Mitenkähän olisi kun henkilö ihan itse sitoutuisi ja tekisi hommansa 😈
Vierailija kirjoitti:
Omista kollegoista voi todeta, että eniten valittavat tekevät myös vähiten töitä. Jos jotain uudistuksia työpaikalla yritetään saada aikaan, niin alkaa märinä onko johto tähän sitoutunut, kun ei tämä tule onnistumaan kun ei se johto kumminkaan ole tähän sitoutunut 😂
Mitenkähän olisi kun henkilö ihan itse sitoutuisi ja tekisi hommansa 😈
No mut onko se johto sitoutunut? On maailman turhauttavinta vääntää jotain "pakkoprojektia" joka ei lopulta kiinnosta yhtään ketään, kaikkein vähiten pomoja jotka ovat homman joillekin onnettomille heittäneet, olemattomilla resursseilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omista kollegoista voi todeta, että eniten valittavat tekevät myös vähiten töitä. Jos jotain uudistuksia työpaikalla yritetään saada aikaan, niin alkaa märinä onko johto tähän sitoutunut, kun ei tämä tule onnistumaan kun ei se johto kumminkaan ole tähän sitoutunut 😂
Mitenkähän olisi kun henkilö ihan itse sitoutuisi ja tekisi hommansa 😈No mut onko se johto sitoutunut? On maailman turhauttavinta vääntää jotain "pakkoprojektia" joka ei lopulta kiinnosta yhtään ketään, kaikkein vähiten pomoja jotka ovat homman joillekin onnettomille heittäneet, olemattomilla resursseilla.
Turhauttavaa on kuunnella sen marisijan marinoita joka ikinen päivä, kun mikään ei ole hyvin. Vaikka tyypin pitäisi olla onnesta sekaisin näinä aikoina, kun töitä yleensä edes on. Yksi mätä omena pilaa koko omenakorin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omista kollegoista voi todeta, että eniten valittavat tekevät myös vähiten töitä. Jos jotain uudistuksia työpaikalla yritetään saada aikaan, niin alkaa märinä onko johto tähän sitoutunut, kun ei tämä tule onnistumaan kun ei se johto kumminkaan ole tähän sitoutunut 😂
Mitenkähän olisi kun henkilö ihan itse sitoutuisi ja tekisi hommansa 😈No mut onko se johto sitoutunut? On maailman turhauttavinta vääntää jotain "pakkoprojektia" joka ei lopulta kiinnosta yhtään ketään, kaikkein vähiten pomoja jotka ovat homman joillekin onnettomille heittäneet, olemattomilla resursseilla.
Mitä se johdon sitoutuminen ihan käytännössä tarkoittaisi? Resursseja on aina rajallisesti, sille ei yleensä mitään voi.
Onneksi työskentelen osastolla, jossa suurin osa työntekijöistä erinomaisia. Välillä ärsyttää kyllä ne työntekijät, jotka käyvät raportoimassa kaikki tekemisensä tai ne, jotka haluavat esitellä kaikki lastensa ja lastenlastensa kuvat. Haluan olla helposti lähestyttävä, mutta näiden hyvää tarkoittavienkin takia pakko laittaa punainen valo ovelle, jotta saa työrauhan.
Aikoinaan ärsytti, varsinkin se kun jaettiin hommia, ja ihmiset kehtasi kirjoittaa mulle viestejä, että eivät sitten aio /voi tehdä "sen ja sen" kanssa töitä, koska eivät ole väleissä (ties mitä naurettavaa riitaa ja suukopua heillä milloinkin oli). Haloo. Jos olet duunissa, teet niitä tehtäviä joita siihen työhön kuuluu, niiden ihmisten kanssa, jotka lafkassa on. Et suinkaan valikoi työkamujasi / tehtäviä. Yleensä vielä ne pahiten muita haukkuvat ja riitaantuneet ihmiset olivat mun kokemuksen mukaan itse just niitä pikkusieluisia loukkaantujia, joille ei mikään toisten tekeminen koskaan sopinut. Blaah, ei ole ikävä esimieheksi.
<Oon sen verran paljon kuunnellut kuinka epäkiitollista on olla esimiehenä ja kuunnella valituksia.
Voiko joku esimies kertoa milloin on kuitenkin hyvä tulla kertomaan epäkohdista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omista kollegoista voi todeta, että eniten valittavat tekevät myös vähiten töitä. Jos jotain uudistuksia työpaikalla yritetään saada aikaan, niin alkaa märinä onko johto tähän sitoutunut, kun ei tämä tule onnistumaan kun ei se johto kumminkaan ole tähän sitoutunut 😂
Mitenkähän olisi kun henkilö ihan itse sitoutuisi ja tekisi hommansa 😈No mut onko se johto sitoutunut? On maailman turhauttavinta vääntää jotain "pakkoprojektia" joka ei lopulta kiinnosta yhtään ketään, kaikkein vähiten pomoja jotka ovat homman joillekin onnettomille heittäneet, olemattomilla resursseilla.
Mitä se johdon sitoutuminen ihan käytännössä tarkoittaisi? Resursseja on aina rajallisesti, sille ei yleensä mitään voi.
Sitä että johto tekee oman osansa hommasta eikä oleta saavansa kauhalla jos antaa lusikalla. Johtajalla pitäisi olla sen verran älyä että ymmärtää milloin resurssit ei kertakaikkiaan riitä siihen mitä pitäisi saada aikaan. Yleensä nämä tämmöiset pomot luikivat seninänvieriä pitkin sen jälkeen kun ovat homman jonkun muun harteille viskanneet. Nämä pomot ovat niitä jotka eivät itse uskalla omien pomojensa kanssa keskustella vaan yrittävät lakaista ongelmat (= vaikka just ne puutteliset resurssit) maton alle valutamalla p*skaa alaspäin. xD Eihän noita kukaan kunnioita, tietenkään.
Vierailija kirjoitti:
<Oon sen verran paljon kuunnellut kuinka epäkiitollista on olla esimiehenä ja kuunnella valituksia
etten enää oikein uskalla mennä kertomaan mieltä painavista epäkohdista töissä/työyhteisössä.
Piti siis jatkua tuo lause
Vierailija kirjoitti:
<Oon sen verran paljon kuunnellut kuinka epäkiitollista on olla esimiehenä ja kuunnella valituksia.
Voiko joku esimies kertoa milloin on kuitenkin hyvä tulla kertomaan epäkohdista?
Minä haluan kuulla jos potilaiden hyvinvointi on kyseessä yms. Toivon, että henkilökunta voisi omista ristiriidoista ensin keskustella keskenään ja yrittää edes ratkoa niitä. Jos ei onnistu, niin tietysti autan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omista kollegoista voi todeta, että eniten valittavat tekevät myös vähiten töitä. Jos jotain uudistuksia työpaikalla yritetään saada aikaan, niin alkaa märinä onko johto tähän sitoutunut, kun ei tämä tule onnistumaan kun ei se johto kumminkaan ole tähän sitoutunut 😂
Mitenkähän olisi kun henkilö ihan itse sitoutuisi ja tekisi hommansa 😈No mut onko se johto sitoutunut? On maailman turhauttavinta vääntää jotain "pakkoprojektia" joka ei lopulta kiinnosta yhtään ketään, kaikkein vähiten pomoja jotka ovat homman joillekin onnettomille heittäneet, olemattomilla resursseilla.
Turhauttavaa on kuunnella sen marisijan marinoita joka ikinen päivä, kun mikään ei ole hyvin. Vaikka tyypin pitäisi olla onnesta sekaisin näinä aikoina, kun töitä yleensä edes on. Yksi mätä omena pilaa koko omenakorin.
Eikä kuulu. Epäkohtiin saa ja pitää puuttua. Toisinaan pomo tosiaan on se mätä omena jolla ei riitä selkärankaa ja rohkeutta laittaa, tai edes yrittää laittaa asioita kuntoon.
Minua ketuttaa se, ettei mihinkään epäkohtiin puututa. Työvuoroja ei saa aina ajallaan, työtä aivan liian paljon, mutta ylitöitä ei saa tehdä. Työtilojen siivous on surkeaa, työvälineet ei toimi, eikä ole tarpeeksi teknistä tukea. Vastuualueet on epäselvät, suuri osa ajasta menee siihen, kun yrittää selvittää kenen vastuulla mikin asia on. Tieto ei kulje ja kukaan ei kanna vastuuta.
Suomessa esimiehen/johtajan rooli on kyllä aika epäkiitollinen homma, sekä yhtiömaailmassa, politiikassa että muutenkin.
Tällä johtajia ei kunnioiteta, valitetaan ja kyseenalaistetaan koko ajan, eikä johtaja saisi tehdä mitään päätöksiä kysymättä alaisilta.
Kuitenkin jos hommat menee huonosti, niin johtaja on aina pääsyllinen ja ainoa vastuunkantaja.
Eikö vallan ja vastuun mukamas pitäisi olla tasapainossa?