Esimiehet hoi, kyllästyttääkö joskus kuunnella alaisten valituksia?

Olen kunnalla töissä ja säälin todella pomoani. Työntekijät narisevat milloin mistäkin, lomat ja työajat ja muut ovat aina perseestä. Meilläkään kukaan ei joudu lomailemaan koko lomaansa touko- tai syyskuussa, mutta kun kaikkien pitäisi saada lomailla heinäkuussa... Ja aina on oikeus olla pois kipeän lapsen vuoksi, tai jos viikon syyslomalla on nuha niin lomaa pitää saada siirtää. Muutama lestadiolainen, jotka tulevat töihin nuorimman täyttäessä vuoden, täyttä työviikkoa eivät tee koska lapset sairastavat ja kohta jäädäänkin jo uudelle äitiyslomalle. Pomo järjestää työt ja sijaiset ja vastaa budjetista, kun alati äitiyslomalla oleville maksetaan palkkaa 3kk ajalta ja lomat kertyvät, sitten on sijaisella ja äitiyslomalaisella lomia päällekkäin ja palkkaa siis maksetaan molemmille.

APUA mitä narisijoita ja julkisen talouden hyväksikäyttäjiä! Naisvaltainen ala ja selkeästi suojatyöpaikka joillekin. Ja esimiehen tehtävä mitä epäkiitollisin näitä pikkulapsia paapoessa.

Puolisen vuotta olen ollut esimiehenä ja eihän se helppoa ole. En ole aiemmin tajunnut kuinka paljon jengi VALITTAA turhasta, siis asioista joihin ei vaan voi vaikuttaa. Ja kiitosta ei saa mistään. Olen parhaani mukaan yrittänyt motivoida ja olla positiviinen, 0-budjetista huolimatta järkätä jotain kivaa ja omilla rahoillanikin ostanut pullaa ja hedelmiä. Kukaan ei sano että kiitos kun jaksat kuunnella ja kiitos kun olet niin hyvin organisoinut näitä meidän YT-neuvottelujen jälkeen suuriksi kasvaneita työkuormia ja kiitos kun aina meitä puolustat palavereissa jne. On nimittäin muuten todella epäkiitollista työtä! Ja olen myös huomannut sellaista pientä asennemuutosta, että tässä meikäläinen jotenkin sitten laakereilla lepäilee isolla palkalla kun on esimiesportaaseen noustu. Eipä ne tiedä että en saanut palkankorotusta, työhön sisältyy hirveästi kaikkea kurjaa ja tylsää, ja se vastuu että oikeasti pitää pää empaattisesti kallellaan kuunnella jatkuvaa valitusta ja yrittää motivoida apinalaumaa on yksinkertaisesti ihan perseestä.

Mutta, niin kauan kuin tiedän että olen tässä tilanteessa ainoa hyvä pomo jota saatavilla on yritän jaksaa, koska koko tiimi joutuisi ihan tuuliajolle jos toteaisin että ei tämä lisätyö mulle sovikaan ja menenpä takaisin suorittavaan portaaseen.

Sekä alaisena että esimiehenä työskennelleenä tiedän ettei juuri missään ole koskaan aina helppoa ja kivaa ja mukavaa, mutta nyt olen oppinut ainakin antamaan omalle esimiehelleni positiivista palautetta ja empatiaa, kun tiedän miten syvältä esimiehen työ on.

Jatkuva valittaminen ilman ratkaisu/korjausehdotuksia on rasittavaa. "Tää ei toimi/tää on ihan perseestä" ja piste. Oletetaan että esimies tietää kaikesta kaiken ja pysyy joka muutoksen aiheuttaman prosessimuutoksen pikku detaljin perässä siinä samalla kun hallitsee suurempaa kokonaisuutta, jalkauttaa strategiaa ja visioi tulevaa. Ja ne lomat! Kun kaikki ei voi olla yhtä aikaa lomalla heinäkuuussa. Ainainen poru järjestettiin ne miten vaan; arpomalla, kiertävällä järjestyksellä tai "sopikaa lomittajanne kanssa näissä raameissa" Ja kehityskeskustelut niiden kanssa, jotka eivät halua oppia mitään, osaavat (omasta mielestään) kaiken ja mikään ei kiinnosta mutta kaikki omassa työtehtävässä/firmassa/vastuualueessa on huonosti. Mutta tiedän; ammatinvalintakysymys. 

Tällä hetkellä olen miettinyt että jos uutta hommaa alan hakea niin taputan käsiäni jos ei tarvitse olla esimies. 

Tietäisittepä, miten olemattomista asioista syistä aikaansaatuja, koko tiimiin vaikuttavia riitoja saa selvittää. Ihan kuin lapselle puhuisi. Tuo aloitti, ei kun tuo. No, mitä se teki. Kattoo aina pahasti, kun tulen pari minuuttia myöhässä töihin. Nämä naisten juttuja. Miehet taas lopettavat puhumisen kokonaan, vaikka ovat samassa huoneessa samassa tiimissä. Tai sitten ne vaan huutaa toisilleen. Näistä kuulee toisten kautta. Autopaikoista tulee riitaa. Saunailtojen jälkeen kannetaan kaunaa.

Ja sitten kun olisi ne oikeat ongelmat projektin kannalta, mitkä on vaan perkele pakko saada kuntoon, jokaisen, melkeinpä keinolla millä hyvänsä. (En huuda koskaan.) Siinä saa panna peliin kaikkensa. Pomolle kun soittaa, niin ei ehdi just nyt puhua. Ei varmaan, kun on neuvottelemassa uudesta duunista lounaalla kolmatta kertaa tai purjevenekaupoilla. Apuun ei voi luottaa, minut voi aina vaihtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha valittaa kun olette itse ensin vaihtaneet rahan takia vihollisten puolelle.

: no tuskin sä tolla asenteella työeälämässä tulet pysymään.

Ihan sama kun en ole ikinä käynyt töissä enkä tule ikinä käymänkään. Eipä paljon kiinnosta joka työpaikalla on ap:n kaltaisia niljakkaita horoja.

Joo. Onneksi ei hirveästi tule valituksia.

Mutta joiltain enemmän kuin toisilta.

Teen kaikkeni työyhteisön ja alaisteni (työntekijöiden, alainen on vanhahtava ilmaus) eteen, mutta siltä suunnalta ei kiitosta heru.

Joustan työvuoroissa, omissa tauoissa, hoidan hankalat asiakastilanteet, puhun heidän puolestaan ylemmälle johdolle, annan positiivista palautetta jne.

Mutta heti jos on esim vartin virhe tuntikirjanpidossa (joo, niitä tulee ehkä muutaman kerran vuodessa), niin siitä kyllä saa kuulla ja heti sana leviää että en ole tarkkana. Hohhoijaa. Olisi edes hyvä palkka.

Meillä on sellainen yliystävällinen esimies, jolle ei oikein viitsi sanoa mistään, ettei sillä ala alahuuli väpättää ja ala töykeäksi.

Heikko johto ja niin edelleen. Mutta ihmettelen kyllä niitäkin työntekijöitä, jotka kehtaavat valittaa esimiehille ihan mitättömistäkin asioista vain kun vain itsellä on huono olla.

Olin kunnalla esimiehenä. Nykypäivän työntekijöille kun ei mikään kelpaa. Jatkuva narina aina jokin huonosti, oli pakko ottaa lopputili muuten kivasta firmasta kun ei jaksanut kuunnella lapsellisia kakaroita. Yhteiskunta voittaa varmasti tässä tapauksessa, kun totaali idiootit käyvät töissä ja itse työttömänä. En suosittele esimies työtä kuin täysin tunteettomille ihmisille.