Mitä ennakkoluuloja sinulla on ollut?

Heti tulee mieleen yksi yksittäinen ihminen, josta en pitänyt aluksi. Minun oli vaikea jutella hänen kanssaan, hän vaikutti tylyltä (ja onkin sitä). Vastustin sitä, että joutuisin olemaan hänen kanssaan enemmän tekemisissä, vaikka hän ei varsinaisesti mitenkään häirinnyt tai haitannut elämääni.

Vaan kuitenkin sitten jouduin aina vaan enemmän tekemisiin tämän ihmisen kanssa. Yhteistyö (työn puitteissa) lisääntyi ja tutustuin häneen enemmän. Tutustuin häneen ihmisenä aina enemmän, ja nyt pidän hänestä jo tosi paljon. Välillä kun en näe häntä pitkään aikaan, niin jo oikein odotan, että voi kun nähtäisi pian. Hän on sosiaalisesti kömpelö ja siksi hänen kanssaan tulee joskus omituisia tilanteita. Mutta ne eivät haittaa, kun tiedän, ettei hän tahallaan ole outo tai tyly.

Minulla oli 70-luvulla ennakkoluuloja suomenruotsalaisista, joita ei paikkakunnalla ollut, vaikka Etelä-Suomessa oltiinkin. Käsitykseni eivät olleet mitenkään vahvoja, varmaan jostain ruotsinkirjasta saatuja mielikuvia majstångin ympärillä tanssahtelevista vähän höpsöistä ihmisistä. Nyt, viisikymppiseksi mennessä olen muodostanut monien työkokemusteni perusteella lujan ja pysyvän käsityksen suomenruotsalaisista. Tapaamistani nimittäin yhtä lukuunottamatta heistä jokainen on ikään, koulutukseen ja sukupuoleen katsomatta ollut p****leellinen selkäänpuukottaja ja oman etunsa vuoksi valehtelija.

Väärässä siis olin ollut ennakkoluuloineni.

Se, että suomikulttuuriin kuuluu jatkuva kiroilu ja erään v-sanan hokeminen, ja huomasin, että sehän pitää ihan paikkansa, prkl!