Minkä ikäistä lasta olette alkaneet kieltää?
Siis että ette enää vain ohjaa/hämää pois vaarallisesta tai muusta syystä ei-toivottavasta puuhasta vaan varsinaisesti kiellätte tekemisen? Minkä ikäisenä teidän lapset on kyenneet käsittelemään sen kiellon?
Meillä tyttö 3v saa suorasta kiellosta edelleen kunnon kilarit kun ei kunnolla ymmärrä, miksi ei saa asioita tehdä. Esim. hellan levyn voi ymmärtää olevan kuuma eikä koske, mutta esim. repii ulkona vaatteita päältä ja hermostuu, jos yritetään estää.
Kommentit (28)
Muutaman kuukauden vanhalle sanoin ei kun puri tissiä imettäessä. Oli eka hammas jo tullut. Samalla ohjasin irti nännistä. Eli aikasin saa aloittaa, ei lapset siitä rikki mene.
Heti, kun on päässyt ryömimään pistorasian luokse. Eli myöskin noin puoli vuotta.
heti kun tarvetta on ilmennyt eli muutama kuukausi on tainnut ikää olla, kun on tissiä purrut tai hiuksista kovaa tarrannut.
Ja 3v:n pitäisi kyllä jo ei-sana tajuta.
Alle yksivuotiaana. Olette kyllä helisemässä jos teette pikkusisaruksen noin isolle joka ei ymmärrä sanaa ei. Miten pärjää ryhmässä ja leikkikavereiden kanssa?
Muistaakseni noin vuoden iästä tai vähän reilu, mutta eihän siitä mitään hyötyä silloin vielä ollut. Hyvä jos nytkään vuotta myöhemmin.
Meidänkään tyttö ei tajunnut kieltämistä vielä 3v. Alkoi ymmärtämään sitten 4v, nyt voi jo ihan rennosti kieltää vaikka aina tietenkin mielummin keskustellaan. Eli ei vielä mitään hätää.
Jänskä tuo tulkinta, että kilarit tulevat siitä ettei lapsi käsitä kiellon syytä. Mun käsitykseni on, että kolmivuotiaan kilareissa kysymys on nimenomaan siitä, että lapsi haluaa konfliktin.
Mutta joka tapauksessa: jos perustelut auttavat ehkäisemään kilareita, niin jatkaisin hyväksi havaitulla linjalla. Mitä isompi lapsi, sitä enemmän niitä perusteluja tarvitaan.
Ei meidän pojalle tarvinnut ikinä sanoa ei! Eikä olisi kyllä uskaltanutkaan sanoa, löi ja suuttui aina niin mahottoman kovasti.
PS. Mistäköhän saisin lisätuloja pieneen eläkkeeseeni, poika sanoi haluavansa uuden veneen.
Mitä helkkaria hei nyt taas mammat! Mun 9kk vauva ymmärtää jo kun sille sanoo ei. Toistelee itekin ei ei, kun häntä kieltää ja pudistelee päätä. Toista se on sitten haluuko se totella. Aina ei, mut takuulla tietää että on kielletty puuha.
Parin vuoden päästä ap ihmettelee kun on niin mahdoton lapsi ja lykkää muoti adhd lääkkeet muksulleen. Oon niin nähny ton lähipiirissä kun on kasvatettu lapsi ilman et mitään kielletään!
No huhhuh. Melkein ensimmäinen sana mikä lapselle opetetaan on ei. Ja vaikka jotkut ituhipit onkin helisemässä että kyllä pitää keskustella eikä kieltää, niin alle 2 veen kanssa on aika turha käydä pitkiä keskusteluja etiikasta ja moraalista. Jos edes vähän ajattelee lapsen turvallisuutta, niin opettaa sanan ei. Ja kyllä jo vuotiaan lapsen pitää ymmärtää mitä ei tarkoittaa, 3 vuotiaan kanssa pitää voida jo käydä keskustelua miksi jotain asiaa ei voi tehdä ja lapsen pitää ymmärtää syy ja seuraus. Jos lapsi ymmärtää että hellan levy on kuuma, miksi se ei ymmärrä että ulkona on kylmä? Selitä yksinkertaisesti. Uhmaa on tossa iässä paljon mutta jos lapsi on aina ollut samanlainen, kannattaa jo neuvolasta pyytää apua ennenkuin on myöhäistä.
8 kk ja vuoden ikäisenä ymmärsi. Kaksivuotiaana ei halunnut ymmärtää. Kolmevuotiaana käyttää omaa järkeä.
En ole koskaan ohjannut muuhun tekemiseen, se ei tällä toiminut.
Vierailija kirjoitti:
5-6 v.
No huhhuh...
Siinä puolen vuoden jälkeen aloin kieltämään pehmeästi ja vuoden ikäisenä jo kunnolla selityksen kera. Oppii kyllä nopeasti ja pienikin lapsi ymmärtää hyvin paljon puhetta. Lapsi kaipaa niitä rajoja ja "johtajaa" jotta tuntisi olonsa turvalliseksi.
Ei on ei syntymästä saakka. Kun oppii sanan oppii samalla jo sen merkityksen.
Kun mä vertaan mun 3 vuotiasta poikaa jota on aina kielletty ja mun siskon 5 vuotiasta poikaa jota ei oo ikinä kielletty niin huh mikä ero. Mun poika on mm.rauhallisempi ja tyytyväinen, onnellinen. Siskon poika on aina ihan raivona, epäkohtelias, ilkeä ja vaikuttaa onnettomalta. Toki luonteellakin on merkitystä mutta kyllä mä otan kunnian nyt tästä kasvatustyylistä itselleni.
Vierailija kirjoitti:
No huhhuh. Melkein ensimmäinen sana mikä lapselle opetetaan on ei. Ja vaikka jotkut ituhipit onkin helisemässä että kyllä pitää keskustella eikä kieltää, niin alle 2 veen kanssa on aika turha käydä pitkiä keskusteluja etiikasta ja moraalista. Jos edes vähän ajattelee lapsen turvallisuutta, niin opettaa sanan ei. Ja kyllä jo vuotiaan lapsen pitää ymmärtää mitä ei tarkoittaa, 3 vuotiaan kanssa pitää voida jo käydä keskustelua miksi jotain asiaa ei voi tehdä ja lapsen pitää ymmärtää syy ja seuraus. Jos lapsi ymmärtää että hellan levy on kuuma, miksi se ei ymmärrä että ulkona on kylmä? Selitä yksinkertaisesti. Uhmaa on tossa iässä paljon mutta jos lapsi on aina ollut samanlainen, kannattaa jo neuvolasta pyytää apua ennenkuin on myöhäistä.
Kyllä mä olen jo vuoden vanhan kanssa saanut selittämällä paremmat reaktiot kuin vain sanomalla ei. Esim. ettei telkkariin kosketa, se kaatuu ja sitten sattuu. Jos vain sanoo ei, se on lapsesta hauska leikki.
Voi hyvänen aika. Tässä viestin nro 7 kirjoittaja, hei. Ei lapseni ymmärryksessä ole vikaa, vaan siinä, ettei hän tahdo aina totella ei-sanaa. En usko, että hän tottelisi yhtään paremmin, vaikka olisin hokenut ei:tä jo synnytyslaitokselta lähtien. Kyse ei ole siis siitä etteikö olisi opetettu, vaan siitä, että jotkut lapset eivät tottele ja minun mielestäni se on täysin luonnollista noin pienille utelialille seikkailijoille. Ehkä sen takia jotkut kokevat mielekkäämmäksi kiinnittää pienen lapsen huomiota muualle, kuin jatkuvasti jankuttaa ei-sanaa. Tietysti on monta tilannetta, jossa on pakko sitä käyttää, mutta monesta paikasta selviää hienosti myös muilla tavoin.
6kk