Minkä ikäistä lasta olette alkaneet kieltää?

ihana ersimerkki eilen hoplopissa "tuu nyt Viljonkka, meidän pitää lähteä syömään" "EN EN ENENENENEN" sit äiti ja isä molemmat istuu vaan, eikä elettäkään että otettas se 3v kädestä pitäen ja lähetään menemään. lapsen takki vaan kädessä sellanen surullinen, lannistunut ilme naamalla ku Viljonkka se vaan ponkii pallomeressä. ne lapset ei oo mitään jumalasta seuraavia, ne on meidän lapsia! pitäähän niille nyt näyttää kuka on pomo. kotona ne pettymykset pitää tuottaa, ettei ne sit tuolla koulussa sekoile

Siinä 9-10 kk. Ei tuon ikäinen tietysti vielä opi mitään sääntöjä sillä lailla, että pystyisi itsenäisesti niitä noudattamaan, vaan se vaatii toistoa, toistoa ja ei-toivotun toiminnan fyysistä estämistä vielä pitkään. Mutta siis joo...se, että 3v saa raivarin, ei välttämättä tarkoita, että sinä olisit tehnyt jotain väärin kasvatuksellisesti, pikemminkin päinvastoin...

En ikinä kehdannut kieltää ja se kerkesi jo muuttaa pois :/

Ihan vastasyntyneestä. Erona tosin äänensävy, vauvalle lähinnä leperreltiin eitä, iän kanssa myös äänenpaino on muuttunut. Lapsi nyt 4-vuotias.

Joo, tässä on tietysti erilaisia koulukuntia ja filosofioita. Kukin menee omansa mukaan. Itse olen sellainen, että kiellän aika herkästi. Olemme olleet käytöstavoissa aika tiukkoja kasvattajia, vaikka sitten monessa muussa asioissa lempeitä ja rentoja. Mutta ei on meillä ei, ja lapsi sen tietää. Kun mennään kauppaan, ei mennä ottamaan omin luvin karkkia kärryyn. Ja kun sanotaan, että sitä ei saa, niin harvemmin pidempään siitä joutuu tappelemaan. Tai jos mennään bussilla, niin lapsi tietää, ettei matkan aikana temppuilla ihan turvallisuussyistä. Myöskään pikkuveljeä ei kiusata.

Joskus mietin olenko liian tiukka ja kiellänkö liikaa. Ulkopuolisesta voi joskus tuntua siltä? Mutta ihan kamalaa on katsoa lapsen tarhakaveria, joka on samanikäinen, ja ihan vallaton. Siis lapsi on ottanut vallan pois vanhemmilta ja käyttäytyy jatkuvasti sääntöjä tahallaan rikkoen. Jos sanotaan, että älä koske koiranpaskaan, niin varmasti koskee. Jos kielletään juoksemasta tielle, niin juoksee tietysti. Jos sanotaan, että lähdetään, niin käsky tehoaa 15 min maanittelun jälkeen. Muille lapsille ilkutaan tai saatetaan jopa lyödä. Nämä vanhemmat sanovat, etteivät halua kielloilla rajoittaa liikaa. Kaikesta neuvotellaan, jopa vaarallisessakin tilanteessa.

Faktahan on, että 3-4-vuotias on yleensä jo päivähoidossa, jossa kieltoja on jopa osattava totella. On aika iso ongelma, jos kotihoidossa lapsi on tottunut, että kaikesta neuvotellaan. Ja kun tehdään jotain pahaa, niin vanhemmat siirtävät huomion johonkin toiseen asiaan kieltämättä väärin tekemistä. Minusta nämä vanhemmat ovat jämähtäneet ajattelemaan, että heillä on edelleen pieni vauva, joka ei ymmärrä. Nelivuotias kuitenkin ymmärtää. Tämäkin kaveri veti toista päin näköä, ja hoitajan kieltäessä tämän ilmoitti, että se oli vahinko. Kun kotona tämä menee aina läpi.

No, voi tietysti olla, että minä kiellän liikaa ja lapseni käy aikuisena terapiassa tilittämässä ankaran äidin haitallisesta vaikutuksesta. Kukaan meistä äideistä ei ole täydellinen. Tuntuu, että väärin menee, vaikka kieltäisi tai jättäisi kokonaan kieltämättä. Valitse siitä sitten oma tapasi.

 

Vierailija kirjoitti:

Ihan vastasyntyneestä. Erona tosin äänensävy, vauvalle lähinnä leperreltiin eitä, iän kanssa myös äänenpaino on muuttunut. Lapsi nyt 4-vuotias.

Mielenkiinnosta kysyn, että minkälaisissa tilanteissa sanoit ei vastasyntyneelle? Ymmärrän että puhutaan vauvalle mutta mikä on se tilanne jossa pitää vastasyntynyttä kieltää?

6kk kun alkoi ryömiä ja oli menossa kiskomaan koiraa karvoista. Nyt on 1.5v. Ja kieltää saa jatkuvasti, uskoo kyllä kiellot ihan kivasti.

Noin 17vuotiaana