Lue keskustelun säännöt.
Hyvän äidin KUULUU valvoa ja olla katkeamispisteessä
Mitäihmettä
08.02.2016 |
Oletteko huomanneet samankaltaista äitiyden suorittamista blogeissa tai lähipiirissänne:
Vaiheessa yksi äiti päättää olla Hyvä Äiti. Tapoja on monia, mutta pääidea on laittaa itsensä niin koville kuin mahdollista. Kyse voi olla kodin pitämisestä kiiltävänä ja pölyttömänä, vaikka lapsella olisi koliikki, yöimetyksestä 12-vuotiaaksi, kantoliinailusta, vaikka selkä ei kestä, fitnes-kuntoon pääsemisestä kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen, lista on loputon.
Kakkosvaiheessa äiti tajuaa olevansa tosi väsynyt ja muu perhe ja läheisetkin ovat hajalla hajoamispisteessä olevan äidin kanssa. Äiti kertoo, miten kuulee ääniä, on huonotuulinen ja miten ei ole nukkunut pitkään aikaan. Blogikommentoijat, ystävät tai läheiset yrittävät antaa yksinkertaisen neuvon: lepää, mutta äidin on pakko jatkaa. Neuvot ohitetaan vähättelemällä ongelmaa tai toteamalla, että jokaisen perheen tilanne on omanlaisensa.
Äidin tila pahenee, ja muut yrittävät voimakkaammin painostaa äitiä oman tilansa ja hyvinvointinsa huomioimiseen. Tällöin äiti alkaa väittää, että neuvojat itse kärsivät suunnattoman pahasta olosta ja haluavat vain purkaa sitä äitiin. Äiti jatkaa omalla linjallaan ja neuvoja ehdottaneet vetäytyvät. Ratkaisu: Äidin nyt vain kuuuluu valvoa ja olla vaarallisen väsynyt eikä ädiin kuulu levätä. Ainoa, miten äidin tilaa saa kommentoida, on ylistää ja kehua äitiä siitä, miten hän on NIIN hyvä ja hieno äiti ja miten hienosti hän on jaksanut vetää kymmenen vuotta nukkumatta silmällistäkään.
Miten tästä hengenvaarallisesta väsymyksenihannoinnista päästäisiin eroon?
Kommentit (26)
En ole huomannut. Tosin en lue blogeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olen liian laiska ollakseni Hyvä Äiti.
Ihan sama. Katkeamaton yöuni on lapselle elintärkeää joten se oli koko perheen tähtäin alusta alkaen. Alun yösyöttöjen jälkeen olen vain kerran nukkunut alle 4 tuntia koko yönä. Viisi lasta joista kaksi nukkui luonnostaan hyvin ja kolmea piti hellävaraisesti opettaa.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen liian laiska ollakseni Hyvä Äiti.
Sama ongelma. Enkä lue blogeja.
Noin meni myös meillä, ei kuitenkaan ihan ääripäässä. Ja mikään järkipuhe ei auttanut. Kyllä mua vitutti. Nykyään sille jo nauretaan. Lapset 9 ja 11.
M43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä noita täällä Suomessa tunne ainoatakaan.
Yhden jenkkikaverin mammamafia ja imetysintoilijat saivat synnytyksen jälkeiseen psykoosiin, onnistuivat siis uskottelemaan hänelle että lapsi on lopullisesti pilattu jos sille korviketta antaa, ja kun ei sitä maitoa tullut juuri ollenkaan ja oli kivuliasta koko imetys, niin niin vain sitten post-partum masennus eskaloitui hieman.
En lue blogeja enkä ole Facebookissa. En tiedä, miten muut syyllistävät itseään äitiydestä. Minä itse valvon, jos lapsi on sairas. Hän on käynyt jo kertaalleen lähellä kuolemaa. Valvominen ei tee minusta hyvää tai huonoa, se tekee minusta ihan vain äidin. Tilanne varmasti helpottuu sitten, kun lapsi on vanhempi. Perheessä on myös isä, joka valvoo ihan yhtä lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lue blogeja, mutta tosielämässä olen törmännyt lähinnä päinvastaiseen. Meillä on siis yksi (1) vuoden ikäinen eikä missään tilanteessa saisi olla väsynyt koska on vain yksi lapsi. Sillä ei ole väliä ovatko yöt hyviä vai hyvin huonoja, jokainen jolle asiasta ohimennen mainitsee, huomauttaa ettei yhden lapsen äiti voi olla väsynyt koska naapurin Alisa, jolla on neljä lasta vuoden välein ja kaikilla oli totta kai koliikki ja hillitön maitoallergia, astma ja kaikki kuviteltavissa olevat kuolemantaudit, on jaksanut väsymättä vaikkei olekaan viimeiseen 6 vuoteen nukkunut tuntia pidempään putkeen.
Aina löytyy joku, jolla vauvavuosi on mennyt huonommin joten tällä logiikalla ikinä ei saisi olla väsynyt tai tuntea itseään huonoksi. Samalla ajattelumallilla aina on joku joka on tehnyt asiat enemmän "oikein", eli oikeasti et saisi olla iloinen esim. imetyksen onnistumisesta jos sait sen pelittämään rintakumin avulla jnejnejne.
Kuulostanpa katkeralta, anteeksi siitä :D
Eihän tuollaista tee kuin henkilöt joilla on jo valmiiksi jotain ongelmia. En usko että on laaja ilmiö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on myös totta! Toisaalta, ehkä tässä on molemmat puolet: niillä projekteilla ja hysterialla yritetään ehkä hakea oikeutusta sille väsymykselle.
Tuo on äitien luoma kuvitelma, että äitiys on joku urheilulaji jossa kilpaillaan siitä, kuka pystyy venymään pisimmälle katkeamatta. Mielestäni hyvä äiti on sellainen, joka tunnistaa oman rajallisuuteensa ja tarvittaessa osaa levätä. Kenen etu on äiti, joka päivittäin kamppailee oman kestävyytensä rajoilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen liian laiska ollakseni Hyvä Äiti.
Juuri tämä. Tarpeeksi hyvä on riittänyt aina mulle, kakarat on onnellisia, se on pääasia. Esikoinen on jo aikuinen, ja erittäin hyvin pärjää, en olisi juurikaan paremmin voinut mitään tehdä siinä elämäntilanteessa mikä oli, kaikki päätökset olen aina tehnyt sen ajan tiedoilla ja taidoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä keskustelussa tulee kiertelyn vaikutelma. Katsellaan seinille ja toivotaan, että joku keksisi kivempaa puheenaihetta. Että emmää vaan oo koskaan huomannu.
Ja pah. Melkein joka nainen tässä maassa ottaa tarpeetonta taakkaa kannettavakseen päteäkseen äitinä. Jos näin ei olisi, auttaisimme toisiamme aivan eri tavalla, ja ennen kaikkea otettaisiin se riemusta kiljuen vastaan. Sen sijaan meillä yritetään sitkeästi hoitaa lapset yksin vaikka influenssan kourissa, eikä piitata vaikka tukiverkkoa ei ole. Ei riitä, että pidämme itseämme kuolemattomina, vaan myös haavoittumattomina.
Meillä on jaettu vanhemmuuden taakkaa miehen kanssa niin hartaasti, että nyt ollaan sitten eroamassa, koska yhteisen ajan puutteessa suhde on kuollut. Lapsi ei ole ollut yötäkään ilman ainakin toista vanhempaa kuuteen vuoteen. Ei tämän ollut tarkoitus mennä näin ja pidettiin itseämme viisainakin ihmisinä, silti sitä ei osattu tarpeeksi varoa. Meillä jopa oli tarjokkaita sijaistamaan, ja silti ei vain ole koskaan muka ollut todellista tarvetta. No olisi ollut, todellakin olisi. Mutta kun ei haluttu myöntää, että väsyttää ja ollaan etääntymässä.
Nykyisin ihmiset ovat valtavan kovia toisilleen ja itselleen, ja toisaalta sitten löperösti lellitään itseään toisissa asioissa. Asiat voisivat olla paljon lempeämmin. Lapsetkin hyötyisivät.
Mä olen niin itsekeskeinen, että mun on pakko saada tietty määrä unta yössä ja ruokaa vuorokaudessa, tai muuten musta todella tulee huono äiti ja vaimo. Kun unen ja ravinnon määrä on saatu optimaaliselle tasolle, olen kaikkien mielestä maailman paras äiti ja vaimo. Poikkeuksia tähän elintärkeään uniasiaan tulee vain jos joku sairastaa ja häntä pitää valvoa tai silloin kun (!perkeles!) siirrytään kesäaikaan.
Mua ei kiinnosta mikään äitien välinen nokittelu ja äärimmäinen paremmuuden tavoittelu, mä oon mä ja tää on meidän jengi.
Vierailija kirjoitti:
En lue blogeja, mutta tosielämässä olen törmännyt lähinnä päinvastaiseen. Meillä on siis yksi (1) vuoden ikäinen eikä missään tilanteessa saisi olla väsynyt koska on vain yksi lapsi. Sillä ei ole väliä ovatko yöt hyviä vai hyvin huonoja, jokainen jolle asiasta ohimennen mainitsee, huomauttaa ettei yhden lapsen äiti voi olla väsynyt koska naapurin Alisa, jolla on neljä lasta vuoden välein ja kaikilla oli totta kai koliikki ja hillitön maitoallergia, astma ja kaikki kuviteltavissa olevat kuolemantaudit, on jaksanut väsymättä vaikkei olekaan viimeiseen 6 vuoteen nukkunut tuntia pidempään putkeen.
Aina löytyy joku, jolla vauvavuosi on mennyt huonommin joten tällä logiikalla ikinä ei saisi olla väsynyt tai tuntea itseään huonoksi. Samalla ajattelumallilla aina on joku joka on tehnyt asiat enemmän "oikein", eli oikeasti et saisi olla iloinen esim. imetyksen onnistumisesta jos sait sen pelittämään rintakumin avulla jnejnejne.
Kuulostanpa katkeralta, anteeksi siitä :D
Tämä on niin totta! Meillä myös yksivuotias ainokainen, ja jotenkin en tämän vallitsevan asenteen takia edes kehtaa valitella väsymystäni, vaikka lapsi on todella huono nukkumaan. Hoidan kaikki yövalvomiset, koska mies on niin sikeäuninen, ettei yksinkertaisesti herää vaikka lapsi huutaisi korvan juuressa. Minä sen sijaan herään pieneenkin rasahdukseen vaikka toisessa huoneessa.. Sen lisäksi yritän tässä opiskella samalla. Tiukkaa tekee ja univaje on kova. Avauduin nyt sitten tännne kun tosielämässä ei voi... :P
Kyllä mulle se oli hirveätä suorittamista, ihan masennukseen asti. En ole koskaan kokenut olleeni oikein hyvä missään, lähipiiri epäili pärjäämistäni äitinä koska en ole mikään "äitityyppi". Halusin näyttää että katsokaa, minä pärjäänkin! Sitten se oli yhtä suorittamista oman mielenterveyden kustannuksella. Halusin olla täydellinen ja kodinkin olevan tiptop-kunnossa vaikka vauva oli huonosti nukkuva ja lähes kaikelle allerginen. Ja sitä jaksamista sitten ylistettiin ja ihailtiin ja sain siitä sitten lisää potkua suorittamiseen, sainhan kerrankin näytettyä epäilijöille että minusta olikin äidiksi.
Myöhemmin paljastui sitten synnytyksen jälkeinen masennus ja siitä toipuminen onkin vienyt lähes vuoden.
Itse en lue blogeja enkä ymmärrä, mitä hohdokasta tai ihannoitavaa väsymyksessä on!
Kiltti vauva, joka kuitenkin halusi valvoa öisin. Ei itkenyt, mutta ei myöskään nukkunut!
Sitten tulivat kauhukohtaukset ja atoppinen ihottuma..
en muista, millon olen viimeeksi nukkunut rauhassa läpi yön.
mieskin on väsynyt, mutta tuntuu kestävän sen paremmin !
Itselle on tuttua päänsärky, eksyminen matkalla kilometrin päässä olevaan tuttuun kirjastoon,ruokahaluttomuus ( välillä on kausia jolloin käyn oikeasti pelkällä light colalla!) Sun muuta "mukavaa"
Mulla on tuttavapiirissä muutama tuollainen suorittajaäiti, joille kaiken pitää olla täydellistä. Täydelliset lapset täydelliseen kotiin ja 100% uhrautuminen lasten eteen tyyliin käsi on murtunut mutta silti leivotaan pullat ja leivät ja tehdään suursiivous. Ja oma kroppa on tietysti täydellinen, samoin työuralla edetään hienosti, vaikka on se kipsi kädessä. Nämä on näitä nykyajan marttyyriäitejä.
En ehtinyt väsymään vaikka olin jo yli 40 v kun sain lapsen. Äitinä olo on todella vaativaa sen myönnän.