Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hyvän äidin KUULUU valvoa ja olla katkeamispisteessä
Mitäihmettä
08.02.2016 |
Oletteko huomanneet samankaltaista äitiyden suorittamista blogeissa tai lähipiirissänne:
Vaiheessa yksi äiti päättää olla Hyvä Äiti. Tapoja on monia, mutta pääidea on laittaa itsensä niin koville kuin mahdollista. Kyse voi olla kodin pitämisestä kiiltävänä ja pölyttömänä, vaikka lapsella olisi koliikki, yöimetyksestä 12-vuotiaaksi, kantoliinailusta, vaikka selkä ei kestä, fitnes-kuntoon pääsemisestä kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen, lista on loputon.
Kakkosvaiheessa äiti tajuaa olevansa tosi väsynyt ja muu perhe ja läheisetkin ovat hajalla hajoamispisteessä olevan äidin kanssa. Äiti kertoo, miten kuulee ääniä, on huonotuulinen ja miten ei ole nukkunut pitkään aikaan. Blogikommentoijat, ystävät tai läheiset yrittävät antaa yksinkertaisen neuvon: lepää, mutta äidin on pakko jatkaa. Neuvot ohitetaan vähättelemällä ongelmaa tai toteamalla, että jokaisen perheen tilanne on omanlaisensa.
Äidin tila pahenee, ja muut yrittävät voimakkaammin painostaa äitiä oman tilansa ja hyvinvointinsa huomioimiseen. Tällöin äiti alkaa väittää, että neuvojat itse kärsivät suunnattoman pahasta olosta ja haluavat vain purkaa sitä äitiin. Äiti jatkaa omalla linjallaan ja neuvoja ehdottaneet vetäytyvät. Ratkaisu: Äidin nyt vain kuuuluu valvoa ja olla vaarallisen väsynyt eikä ädiin kuulu levätä. Ainoa, miten äidin tilaa saa kommentoida, on ylistää ja kehua äitiä siitä, miten hän on NIIN hyvä ja hieno äiti ja miten hienosti hän on jaksanut vetää kymmenen vuotta nukkumatta silmällistäkään.
Miten tästä hengenvaarallisesta väsymyksenihannoinnista päästäisiin eroon?
Kommentit (26)
Minäkään en lue noita blogeja, mutta mietin Marja Hintikan showta taannoin katsoessani, kun siinä oli "super-Marjo" kertomassa omien lasten vauva-ajasta, että samasta ilmiöstä taitaa olla kyse. Heidän lapset ei nukkuneet kuin pari kymmentä minuuttia kerrallaan, ja vanhemmat sitten yöt ajelutti vaunuissa sisällä, että vauva edes vähän nukkuisi. Äidiltä tippui hampaat jne. kun oli niin loppu. Ja tekivät esikoisen jälkeen vielä kaksi lasta, joista muistaakseni keskimmäinen oli vähän helpompi, kuopus oli samanlainen kuin esikoinen. Marjohan toki kertoi sitä ikään kuin kauhutarinana, että tällaista voi se hirvittävä väsymys olla, ja kyllä myös lisäsi, että ei tiedä valvoivatko he vauvan kanssa vahvuuttaan vai heikkouttaan. Eivät vaan raaskineet ruveta huudattamaan.
Minusta se ihan selvästi on heikkouttaan eikä vahvuuttaan. Eihän se ainoa mahdollisuus ole huudatusunikoulu tai vaunujen kanssa koko yön kävely. Mutta uskon että monelle siinä kärsimisessä on jotakin siistiä. Siistimpää sanoa että puoli vuotta joka yö kävelin 30 km vaunujen kanssa ja syljin verta ja hampaita ja sitten painoin koko päivän töitä ja seuraavana yönä sama juttu. Joku toinen huonosti nukkuvan vauvan kanssa ehkä hommaa koliikkikeinun tai heiluttelee niitä vaunuja vaan narun kanssa sohvalta käsin tai hankkii hoitajan muutamaksi yöksi viikossa ja panee isommat lapset päivähoitoon tai etsiytyy vauvan kanssa tutkimuksiin ja unikouluun sairaalaan, mutta mepä käveltiin ja kyllä se siitä sitten...
Toisaalta voisihan sen pätemisen tehdä toisellakin tapaa, sanoa että kyllä meillä on lapset opetettu heti laitokselta saavuttua nukkumaan itse ja ei ole väsyttänyt. Siinäkin ehkä sitten kilpaillaan sillä kärsimyksellä, kuka on kestänyt "lapsen hyväksi" sen itkettämisen ja kuka ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä on niin jännä lukea, ei mitään hajua miksi ihmeessä ihmiset kilpailevat asialla missä ei voi tulla parhaaksi ja mistä harvoin saa minkäänlaista kiitosta. Ei ketään muuta kiinnosta kuinka uhrautuvainen on ollut, kuin ehkä sosiaalitoimi jos kaikki on pielessä. Samoin ihmettelen ettei osata hoitaa parisuhdetta. Pieniä tekoja sekin vaan tarvitsee että pysyy yhteys. Mutta jos nekin jätetään pois, ei ihme, että erotaan.
Vähemmän blogeja, enemmän maalaisjärkeä. Sosiaaliset paineet eivät näköjään muutu miksikään; sain oman lapseni 15 v sitten ja jo silloin väännettiin työäideistä ja julki-imetyksestä. Ihan niin kuin kummallakaan olisi merkitystä, pääasia, että lapsen saa kasvatettua yhteiskuntakelpoiseksi aikuiseksi. Takaan, että matkalle mahtuu paljon isompiakin töyssyjä. N37
Ap on siis se, joka kävi haastamassa Lähiömutsin blogissa riitaa ja itkee nyt täällä, kun lähiömutsi ei lopettanutkaan imetystä ja sysännyt kuusikuista vauvaa omaan huoneeseensa aikanaan?
Kommentoit niin törpösti, ilkeästi ja empatiakyvyttömästi ettei ihme, että kommenttisi ei oikein ottaneet vastakaikua.
Lapsen uniongelmat eivät ratkea millään tietyllä yksittäisellä kikkakolmosella.
Vai onko kyse siitä, että olet huudattanut oman vauvasi hiljaiseksi ja "tyytyväiseksi" (tosiasiassa masentuneeksi) ja sinulla on kalvava huono omatunto tajutessasi, että olet tehnyt suuren virheen, joka vaikuttaa mahdollisesti lapsen koko loppuelämään?
Vierailija kirjoitti:
En lue blogeja, mutta tosielämässä olen törmännyt lähinnä päinvastaiseen. Meillä on siis yksi (1) vuoden ikäinen eikä missään tilanteessa saisi olla väsynyt koska on vain yksi lapsi. Sillä ei ole väliä ovatko yöt hyviä vai hyvin huonoja, jokainen jolle asiasta ohimennen mainitsee, huomauttaa ettei yhden lapsen äiti voi olla väsynyt koska naapurin Alisa, jolla on neljä lasta vuoden välein ja kaikilla oli totta kai koliikki ja hillitön maitoallergia, astma ja kaikki kuviteltavissa olevat kuolemantaudit, on jaksanut väsymättä vaikkei olekaan viimeiseen 6 vuoteen nukkunut tuntia pidempään putkeen.
Aina löytyy joku, jolla vauvavuosi on mennyt huonommin joten tällä logiikalla ikinä ei saisi olla väsynyt tai tuntea itseään huonoksi. Samalla ajattelumallilla aina on joku joka on tehnyt asiat enemmän "oikein", eli oikeasti et saisi olla iloinen esim. imetyksen onnistumisesta jos sait sen pelittämään rintakumin avulla jnejnejne.
Kuulostanpa katkeralta, anteeksi siitä :D
Jep! Sama kokemus. En millään voi olla väsynyt kahden ja puolen vuoden valvomisen jälkeen, kun mulla on vain yksi lapsi. Ei tuo kaksivuotiaan uhma ole yhtään mitään, kun on vain yksi lapsi. Eikä huoli lapsen huonosta syömisestä ole mitään verrattuna siihen, että jollain toisella on kolme huonosti syövää lasta. En ikinä valita, mutta enpä viitsi enää ottaa osaa mihinkään keskusteluihin puistossa, kun en kuitenkaan ole mitään, kun on vain yksi lapsi. ;D
Alue: Aihe vapaa
On se hyvä että painostavat lepäämään ja nukkumaan, mutta se olisi mahdollista vain jos he käytännössä hoitaisivat lapsen sillä aikaa kun minä lepään. Ja kun on 2v univelat takana niin ei siinä joku 2h kuussa lepoa auta.