olen 36-vuotias enkä ole koskaan ollut määräaikaisessa työsuhteessa
Ainoastaan kesätyöt ovat aluksi olleet luonnollisesti määräaikaisia mutta niihinkin olen jäänyt syksyn tullen osa-aikaiseksi vakituiseksi. Myös työharjoittelupaikkaan jäin vakituiseksi valmistuttuani. Nyt olen 3. työsuhteessa tuon paikan jälkeen. Olen hyvä työntekijä ja olen ollut myös onnekas toki. Silti kannattaa muistaa että omalla toiminnalla voi vaikuttaa asioihin todella paljon.
Kommentit (46)
42v ja yhden kerran ollut määräaikaisessa työsuhteessa.
Ja voit varmaan kertoa, miten hyvä työntekijä pitää olla taatakseen työpaikkansa siinä vaiheessa, kun työnantaja kavaltaa kassasta 1,5 miljoonaa?
Niin? Mikä saavutus tuo nyt on? 35v enkä mäkään ole koskaan ollut määräaikaisessa työsuhteessa. En vaan tiennyt sen olevan joku ylpeyden aihe.
Samoin minä, täytän 37. Elämäni aikana olen ollut kahdessa vakituisessa työpaikassa, ekassa reilun vuoden ja toisessa on kolmastoista vuosi menossa. Olen täysin leipääntynyt, mutta ymmärrän sen tuurin mikä kohdalle on osunut, vielä 2000-luvun alussa käveltiin paperit kainalossa kysymään töitä ja niitä oli. Toista on nykyään...
30 v ja määräaikaisena samassa työpaikassa jo 10 vuotta. Onnea ap, olet varmasti parempi työntekijä kuin minä.
En tarkoittanut ylpeillä vaan lähinnä avata keskustelun aiheesta. Paljon puhutaan siitä että nykyään on vain pätkätöitä niin vaihteeksi tätäkin puolta. Haluan kannustaa muita tekemään järkevää urasuunnittelua ja olemaan haluttavia työntekijöitä eikä alistumaan pätkätöihin. Moneen asiaan voi itse vaikuttaa.
ap
Nuorten ja muidenkin työllistymistilanne 10-15v sitten oli jokseenkin erilainen kuin nyt.
Itsekin 35v ja aikanaan vakituiseksi suoraan koulunpenkiltä - tuskin olisi onnistunut tänä päivänä.
AP: oikeasti todennäköisesti sulla on vain käynyt tuuri ja olet ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Mitä tama järkevä urasuunnittelu osaltasi oli, jonka avulla olet välttänyt määräaikaiset työsuhteet?
T: 8,5 vuotta (laillisissa) määräaikaisissa työsuhteissa katkotta samalla työnantajalla. Työkavereissa (25 henkilöä) 2 vakituista ja 23 määräaikaista sopimusta.
Nykyisen vakityöni sain v. 2013 oltuani kotona lasten kanssa 5,5 vuotta. Paikkaan oli yli 300 hakijaa.
ap
Sama homma, ainoastaan kesätyöni olleet määräaikaisia. Nykyiseen työpaikkaani tulin vuonna 1995. Tuskin vaihdan enää työpaikkaa.
Mä en edes halua vakityötä, rahaa on muutenkin.
Mie oon kans 36v enkä minäkään ole ollut ikinä määräaikaisessa työsuhteessa.
Tosin en ole ollut missään muussakaan työsuhteessa.
Mä olen 45v. ja olen ollut kerran määräaikaisessa suhteessa. Sain vakipaikan 19v.
Niin kerrotko AP siitä järkevästä urasuunnittelustasi, niin joku voi sitten ottaa siitä opikseen.
Olen 60-vuotias, työuraa takana reilut neljäkymmentä vuotta. Kesätyön koululaisena ja opiskelijana sai aina, kun vain haki, usein oli valita asti.
Nykyisellä työnantajan palveluksessa vuodesta 1979, sitä ennen muutama vuosi työkokemusta. Pientä eläkettä pääsen, jos elää saan, nauttimaan neljän-viiden vuoden kuluttua. Nainen olen, noin vuoden olin poissa lasten synnyttyä, minut valittiin virkaan viimeisilläni raskaana.
25 ja pätkätöinä ollut 7 firmassa. Aina puolet vuodessa työtön, puolet töissä. Jatkuvaa töiden hakemista, mutta se on osa tätä päivää meidän ikäluokalle, ei enää kiinnosta.
Järkevä urasuunnittelu oli osaltani sitä että ensinnäkin olen aina ollut aktiivinen ja oma-aloitteinen. En ole karsastanut mitään töitä. Jo parikymppisenä minulla oli pitkä ja monipuolinen cv ja hyvät suositukset. Työntekijänä olen ollut ahkera ja tunnollinen, minusta ei yksinkertaisesti ole haluttu eroon. Kaikenlaista on tullut nähtyä vuosien mittaan, tarjoilijan työssä istuskeltiin pöydillä "kun jalkoja särkee" ja kesätöihin tulleet alkoivat ensi töikseen vaatia vapaita viikonloppuja reissujaan varten.
Lisäksi opiskelin tradenomiksi jotta työmahdollisuudet olisivat mahdollisimman monipuoliset. Tiedän kyllä että se ei kaikille käy mutta on yksi salaisista aseistani. Työpaikkoja on aina avoimena ja hyvällä cv:llä ja etenkin vakuuttavalla esiintymisellä haastatteluissa olen vahvoilla.
Nyt siihen ei tarvetta koska olen loppuelämän työssä erittäin vakavaraisessa firmassa.
ap
15/15 lisää;
suren nykynuorten ja varsinkin nuorten naisten asemaa työmarkkinoilla. Aina ei auta, vaikka kuinka olisi opiskellut, vakipaikkaa ei löydy.
En kirjoittanut kehuakseni, vaan tuodakseni julki, miten työelämä on muuttunut.
En ihan ymmärrä alapeukkujen määrää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Järkevä urasuunnittelu oli osaltani sitä että ensinnäkin olen aina ollut aktiivinen ja oma-aloitteinen. En ole karsastanut mitään töitä. Jo parikymppisenä minulla oli pitkä ja monipuolinen cv ja hyvät suositukset. Työntekijänä olen ollut ahkera ja tunnollinen, minusta ei yksinkertaisesti ole haluttu eroon. Kaikenlaista on tullut nähtyä vuosien mittaan, tarjoilijan työssä istuskeltiin pöydillä "kun jalkoja särkee" ja kesätöihin tulleet alkoivat ensi töikseen vaatia vapaita viikonloppuja reissujaan varten.
Lisäksi opiskelin tradenomiksi jotta työmahdollisuudet olisivat mahdollisimman monipuoliset. Tiedän kyllä että se ei kaikille käy mutta on yksi salaisista aseistani. Työpaikkoja on aina avoimena ja hyvällä cv:llä ja etenkin vakuuttavalla esiintymisellä haastatteluissa olen vahvoilla.
Nyt siihen ei tarvetta koska olen loppuelämän työssä erittäin vakavaraisessa firmassa.
ap
Eihän tuo ole urasuunnittelua. Kuvailit ainoastaan normaalin työntekijän.
Tänä vuonna 41 v ja määräaikaisuuksia on vain kesätyöt. Vuodesta 1998 lähtien olen ollut vakituisissa työsuhteissa ilman katkoja (perhevapaat toki välissä, mutta nehän ei katkaise työsopimusta). Mulla on ollut tuuria, vaikka IT-alalla työskentelenkin.