Lue keskustelun säännöt.
Lihomishistoria
07.02.2016 |
Hei!
Haluaisin avautua teille lihomistarinani, kellekään en ole tätä kertonut niin jaan sen täällä ensin:
Olin lapsena hoikka, vanhemmat ylipainoisia mutta itse liikuin paljon niin sain pidettyä painon tasaisena, vaikka herkkuja syötiin usein.
Teininä sain muutamia kiloja vuodessa enemmän kuin yleensä ja paino alkoi nousemaan. Pyöristyin hiukan mutta olin vielä normaalissa painossa.
Lukiossa sain noin 5 kiloa painoa lisää ja vielä nipin napin oltiin normaalipainossa, uimarengas oli ympärillä mutta paino oli juuri ja juuri normaali niin en siinä sitten siitä kiinnostunut juurikaan. Herkkuja tuli syötyä stressiin.
20 vuotiaana menin ylipainon puolelle mutta en silti nähnyt itseänu vielä lihavana, sanoin itselleni että olen vain pyöristynyt lisää, vaikka vaaka näytti ylipainoa. Silloin aloin seurustelemaan kunnolla jolloin lihoin lisää.
23 vuotiaana heräsin kun ylipainoa oli noin 15kg. Olin syönyt sitä mitä sattui työstressin takia ja lihonut.
Nyt olen 25 vuotias, lihoin 24 ikäisenä 5kg ja tällä hetkellä olen 10kg ylipainoinen. Laihdutan koko ajan. Mahassa on läskiä, aina ollut.
Onko teillä minkäänlaista lihomis/laihdutus historiaa?
Kommentit (7)
Paino on jojoillut koko aikuisiän joten tulisi liian pitkä sepustus. Aikuisiällä paino ollut 52-78kg välillä. Lapsena ja teininä olen ollut hoikka. Painavin olen ollut 27-30-vuotiaana. Reilu kolmekymppisenä pääsin 62-kiloon. Nyt olen 65kg ja vähän pelkään, että tulen aina kamppailemaan painoni kanssa. Olen asiasta hyvin surullinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lukion läpäisee nykyyän, vaikka kirjoittaa "25 vuotias"?
17-vuotiaaksi asti olin naurettavan laiha, kun muutin pois kotoa alkoivat maistua herkut ja alkoholi, otin nopeasti itseeni kymmenen vai 15 kiloa. 19-vuotiaana menin armeijaan jossa -huutonaurua- lihoin lisää ja kotiuduin normaalipainon ylärajoilla, olisiko ollut 76-kiloisena. 21-vuotiaana laihdutin nopeasti 10 kiloa ja parin vuoden aikana paino laski hiljalleen 61 kiloon. Tulin raskaaksi 23-vuotiaana ja loppuraskaudesta painoin jo melkein 80 kiloa (söin antaumuksella koska minulla oli Oikeus). Nyt olen 25 ja painan aika tarkkaan 56 kiloa. Olen 171 pitkä.
Lihoin 16-vuotiaana 5 kg ja 19-vuotiaana lisää, en kovin paljon mutta pyöreäksi. Laihduin 23-vuotiaana ihan vaan siksi, että opin rakastamaan itseäni ja kehoani ja lakkasin yrittämästä laihduttaa, jolloin aloin vaistomaisesti syödä terveellisesti ja sopivia annoksia. Aiemmin aina kun yritin laihduttaa ja tuojottelin vatsamakkaroitani, päädyin vain repsahtamaan ja tuli taas kausia, jolloin söin monta kertaa viikossa roskaruokaa. Yhtäkkiä tajusin, että hitto mä rakastan itseäni ja kehoani ja haluan kohdella kehoani hyvin ja olla terve! Aloin liikkua monipuolisemmin ja syödä terveellisesti, aloin kiinnittää huomiota proteiinin määrään ja höttöhiilareihin, koska haluan säilyttää lihaskuntoni vielä vanhanakin. Haluan olla kuin mummini, joka on koko elämänsä ollut hoikka ja elänyt terveellisesti ja nyt 80-vuotiaana elää yhä täyttä aktiivista elämää. En halua kroppani pettävän jo 60-vuotiaana, en halua diabetesta tai sydänsairauksia.
No Ap:n tarina on kuin omani.Tosin mä oon nyt 30 ja ei yhtään ylipainoa jopa voisin lihoa vähän ja olla silti normaalin mitoissa.Itseasissa olen hoikka nyt ja ollut jo 3 vuotta. Pahimmat ylipaino vuodet oli 24-26 silloin melkein 20 kg lisä rengasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä aloin lapsena pyöristyä, ja alakouluikäisenä olin aika tuhdissa kunnossa. Yläaste- ja lukioaikana olin lievästi ylipainoinen, ja korkeakouluikäisenä paino lähti aika jyrkkään nousuun. Nykyään ylipainoa on runsaat 25 kg.
Minulla ei ole oikein koskaan ole ollut luontevaa suhdetta ruokaan. Minulla ja äidilläni oli aina eri säännöt ruoan suhteen kuin muilla perheenjäsenillä: me olimme ne pyöreät, jotka vähän väliä repsahtivat herkkuihin, ja sitten oli jos jonkinmoista "projektia" painon hillitsemiseksi (en sano tätä syyllistävästi: hänellä oli ja on omat kipupisteensä painonsa suhteen, ja toimi omien resurssiensa varassa ja senhetkisen parhaimman tietonsa mukaan). Sitten tuli koulu ja kiusaaminen kuvioihin koko peruskouluajaksi, ja vaikka olinkin vain lievästi ylipainoinen, mielsin itseni suunnattomaksi valaaksi. Ruokasuhteeni oli kaikin puolin epäterve: herkuttelin ja repsahtelin tämän tästä, mutta koulussa en uskaltanut syödä kuin naurettavan pieniä annoksia. Lisäksi minulla oli koko ajan ikävä olo, koska syömäni ruoka ei vastannut minkään maan lautasmallia.
Parhaan laihdutuspuolen saavutin aika karkeasti määrittämällä syömäni kalorimäärän mahdollisimman alas, liioittelin syömieni ruokien määriä ja liikuin kuin hullu, ja punnituspäivää edeltävän päivän paastosin, niin kuin myös sitä seuraavan, jos punnitustulos ei ollut tarpeeksi hyvä. Laihduin kyllä nopeasti ja iloitsin tuloksista, mutta hyvä olo minulla ei todellakaan ollut. Olin koko ajan väsynyt, ja tämä rajoitti aika paljon elämääni. Ja lihoin takaisin huomattavasti painavammaksi kuin aikaisemmin.
Nyt painoni on hitaassa laskussa uuden elämäntavan opettelun ansiosta. Tällä tahdilla en pääse kesäkuntoon vielä täksi kesäksi, mutta tämä on ollut paljon palkitsevampaa kuin edellinen rääkki. Epäilen, että vasta tässä vaiheessa minulla on oikeasti resursseja saavuttaa jotakin, nyt, kun minulla on ruokatietämystä, eikä elämääni enää varjosta mikään niin alaa valtaava asia kuin kiusaaminen.
itse olen ollut koko elämäni ylipainoinen