Lue keskustelun säännöt.
Millaiset ihmiset ovat yleensä mustasukkaisia?
06.02.2016 |
Olen itse mustasukkainen. En kuitenkaan tiedä, mistä se voisi johtua.
Itsetuntoni ei ole mitenkään huono, ainakaan en itse koe niin. Mutta sitä on kyllä vaikea itsessään tunnistaa, vaikka olisikin. En kuitenkaan angstaa itseäni ja pidän siitä, mitä peilistä näen, vaikka en olekaan "täydellinen" ja minussa olisi varmasti monen mielestä parannettavaa. Pidän myös luonteestani ja henkisyydestäni. Olen kasvattanut enemmän henkistä kuin fyysistä puoltani.
Olen myös taipuvainen masentumaan ja näkemään elämän useimmiten aika turhana, mutta toisaalta taas osaan nauttia arjen pienistä iloista ja kaikista kivoista tapahtumista täysillä.
Minulle on tärkeää, että kumppanini pitää minusta eikä muista, mutta toisaalta taas jos hän ei pidä muista kuin minusta, hän voi olla mielestäni liian "helppo ja nössö", jolloin kiinnostukseni häntä kohtaan laantuu. Tämä on ärsyttävä piirre itsessäni. Tavallaan siis haluaisin, että olen toiselle yksi ja ainoa, mutta tavallaan taas en.
Haluankin tietää, mitä te ajattelette tästä. Olenko minä tyypillinen mustasukkainen ihminen? Millaisia ovat teidän tuntemanne mustasukkaiset ihmiset?
Olisi mahtavaa, jos mustasukkaisuudesta pääsisi joskus eroon, sillä se syö elämäniloa (parisuhteessa). Tällä hetkellä minulla ei ole parisuhdetta, mutta sitten kun on, haluaisin olla jo niin kehittynyt, etten enää pilaisi suhdettani toiseen ihmiseen mustasukkaisuuteni vuoksi.
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan tyypilliseltä.
Jollakin tavalla kaikki tuntemani mustasukkaiset ovat omistushaluisia sekä syystä tai toisesta haluavat pitää kotrollissa (usein itsensä lisäksi) myös toisen ihmisen.
Epävarmat ihmiset ovat mustasukkaisia ja omistushaluisia. Usein myös hankalia ja marttyyreja.
Kertaalleen tai useamminkin petetyt ihmiset. Epäilyksen siemen jää kytemään ikuisiksi ajoiksi.
Jaa-a. Minun mieheni on pohjimmiltaan mustasukkainen. Minusta hän ei sitä monesti ole ollut, kerran kun en illanvietosta vastannut tekstariin. Mies itse kuitenkin myöntää mustasukkaisuuden olevan suurin ongelmansa. Hän ei ole lainkaan kontrolloiva ihminen.
Minäkin olen mustis, mutta miehen eksistä. En pelkää tulevaisuutta, vaan menneisyyttä. Minä olen ollut kontrollifriikki, mutta iän myötä päässyt siitä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epävarmat ihmiset ovat mustasukkaisia ja omistushaluisia. Usein myös hankalia ja marttyyreja.
Tuntemani mustasukkainen mies (oma aviomieheni) ei todellakaan ole muuten hankala tai millään tavalla marttyyri. Itseasiassa hän vaikuttaa hyvinkin itsevarmalta ja tasapainoiselta ihmiseltä. Hän on kyllä omistushaluinen ja kilpailuhenkinen lähes kaikilla muillakin elämän osa-alueilla. Ehkä taustalla on sisaruskateutta? Mies on muuten mukava ja hyvä aviomies, mutta jatkuva turha mustasukkaisuus on rasittanut suhdettamme alusta asti. Miehelläni on kaikki tietokoneeni tunnussanat ja puhelimeni koodit, mutta silti hän epäilee minun avanneen vielä lisäksi salaisia, anonyymejä sähköpostiosoitteita :(
Minun mieheni oli mustasukkainen aikanaan sen takia, koska hänen veljensä "käski" olemaan ja oli itsekin. Se oli aivan älytöntä, että jos minä näin miespuolisia kavereitani, niin mieheni veli saattoi suuttua enemmän kuin mieheni. Mieheni on siis joissakin asioissa aika veljensä tossun alla ja hänen veljensä on usein joutunut pettymään suhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta mustasukkaisia ihmisiä, jotka itse tunnen, yhdistää tietynlainen epävarmuus itsestään ja vahva omistushalu.
Omastani olen 14-vuoden jälkeen sitä mieltä, että kiva on jos jollekin muullekin vielä kelpaisi. Ja itse olen naimisissa, en sokea; mielelläni ihailen kauniita ja komeita ihmisiä. Mutta uskollisuus on tietoinen valinta. Ei toista voi pakottaa olemaan kenenkään kanssa ja rakastamaan. Jos mies haluaisi lähteä toisen mukaan, niin saisi mennä. Minä, talo ja lapset pärjäisimme ihan hyvin silloinkin.
Mustasukkaiset ihmiset eivät suostu hyväksymään sitä tosiasiaa, että toista ihmistä ei KOSKAAN kunnolla ja läpikotaisin tunne, eikä heitä voi omistaa. Mustasukkainen puoliso käyttäytyy kuin omistaisi puolisonsa ja pyrkii hallitsemaan hänen elämäänsä tavalla tai toisella. Kun he sitten osoittavat omaa tahtoa ja mustasukkaiselle realisoituu, ettei kuitenkaan edelleenkään omista puolisoaan, mustasukkaisuus nousee pintaan. Toisilla väkivaltaisesti, toisilla masennuksena, minä nyt milloinkin.
Mustasukkainen ihminen ei uskalla luottaa puolisoonsa ja kuvittelee siksi että säännöt ja rajoitukset parantavat hänen olotilaansa, mitä ne tosiasiassa eivät tee, vaan ne yleensä ainoastaan lietsovat yleistä epäluuloa ja lievää (tai vähemmän lievää) vainoharhaisuutta. Etenkin kun rajoitettu puolisko yleensä ärtyy kaikenlaisista keinotekoisista rajoituksista ja alkaa jossakin vaiheessa varmasti kapinoimaan niitä vastaan.
Muistan joskus lukeneeni jotakin sen suuntaista, että mustasukkaisella ihmisellä on pohjimmiltaan puutteellinen käsitys itsestään. Se ei ehkä näy päällepäin, mutta mustasukkainen ihminen ripustautuu puolisoonsa (tai kavereihinsa) epäterveellä tavalla ja siksi pienikin "uhka" (olkoon vaikka, että et soittanut baari-illan jälkeen tms) on suora loukkaus hänen persoonaansa kohtaan, ja se on se, mitä mustasukkainen ihminen ei kestä. Koska sillä toisella ihmisellä on valta ainakin hetkellisesti murskata hänen minäkuvansa. Mustasukkainen ihminen siis pitää puolisoaan oman itsensä jatkeena, vaikka se on todellisuudessa mahdotonta. Siksi, kun tämä "itsen jatke" ei suostu käyttäytymään kuten itse tahtoo eikä itse pysty tuntemaan "jatkeensa" ajatuksia, oma minäkuva hämärtyy ja se aiheuttaa mustasukkaisessa ihmisessä suunnatonta ahdistusta, mikä purkautuu mustasukkaisuutena ja pyrkimyksenä täydelliseen hallintaan.
Saatoin muistaa väärinkin, joku korjatkoon, joka tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi te vain puolisoista puhuttte? Mustasukkainenhan voi olla vaikka naapurin Paavosta. Näin päättelen siitä, että syyttäjä selittää mustasukkaisuudella sitä, jos joku random tekee rikoksen sinua kohtaan.
Minusta mustasukkaisuus on normaali tunne, omassa suhteessa olisin huolestuneempi ellei sitä olisi lainkaan. Mutta elän muutenkin keskivertoa tiiviimmässä parisuhteessa, jonka kaltaista moni ei jaksaisi, oikein semmonen symbioosi. Emme kuitenkaan kumpikaan tenttaa tai lue toisten yksityisiä viestejä, mutta tunnemme kyllä mustasukkaisuutta, se ei vain oikeuta rikkomaan esim. kirjesalasuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta mustasukkaisuus on normaali tunne, omassa suhteessa olisin huolestuneempi ellei sitä olisi lainkaan. Mutta elän muutenkin keskivertoa tiiviimmässä parisuhteessa, jonka kaltaista moni ei jaksaisi, oikein semmonen symbioosi. Emme kuitenkaan kumpikaan tenttaa tai lue toisten yksityisiä viestejä, mutta tunnemme kyllä mustasukkaisuutta, se ei vain oikeuta rikkomaan esim. kirjesalasuutta.
Jos parisuhteenne on tiivis symbioosi, mistä se mustasukkaisuus tulee? Et sitten ilmeisesti kuitenkaan luota siihen, että puolisosi tuntee samaa yhteenkuuluvuutta.
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni oli mustasukkainen aikanaan sen takia, koska hänen veljensä "käski" olemaan ja oli itsekin. Se oli aivan älytöntä, että jos minä näin miespuolisia kavereitani, niin mieheni veli saattoi suuttua enemmän kuin mieheni. Mieheni on siis joissakin asioissa aika veljensä tossun alla ja hänen veljensä on usein joutunut pettymään suhteissa.
Minun mieheni ystävä suuttui joskus miehelleni kun tämä haki minut töistä :D Hän ei kuulemma ikinä alkaisi mitään ämmiä kuskailemaan koska se on tossun alla olemista. Jostain syystä tällä kyseisellä herrasmiehellä ei ole naisystävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen niin pahasti mustasukkainen, etten enää kykene suhteisiin. Mustasukkaisuus ei ole koskaan näkynyt käytöksessäni kontrollointina tai sanomisena.
Mustasukkaisuutta on ollut se jatkuva olo, että ei ole riittävä toiselle ja kuka tahansa muu nainen on potentiaalinen kohde, johon mies voi ihastua ja jättää suhteen. Varmaan siis pohjautuu huonoon itsevarmuuteen. Selventääkö tämä jollekin asiaa?
Vierailija kirjoitti:
Miksi te vain puolisoista puhuttte? Mustasukkainenhan voi olla vaikka naapurin Paavosta. Näin päättelen siitä, että syyttäjä selittää mustasukkaisuudella sitä, jos joku random tekee rikoksen sinua kohtaan.
Kyllä, mustasukkainen ihminen voi olla mustasukkainen kenestä tahansa, joka on onnistunut pääsemään tarpeeksi läheisiin väleihin tällaisen ihmisen kanssa. Anoppi saattaa olla suunnattoman mustasukkainen miniästään, sisarus saattaa käyttäytyä vielä vanhemmitenkin valtavan omistushaluisesti veljestään/sisarestaan, lapsi voi olla erittäin hallitseva jompaa kumpaa vanhempaansa kohtaan yms jne.
Random hullut, jotka vainoavat esimerkiksi maailmantähtiä (vaikka nyt se, joka ampui Lennonin) tai naapurin Pena, joka kyttää sinua päivittäin, ovat sitten vielä asia erikseen.
Vierailija kirjoitti:
No voin sanoa, että ne on ainakin ihan päinvastaisia kuin minä. En ole koskaan tajunnut mustasukkaisuuden ideaa, sitä tunnetta minussa ei kerta kaikkiaan vain ole. Jos joku haluaa olla mun kanssa, oletan ilman muuta ettei se silloin halua vehdata muiden kanssa. Tai jos haluaa, saa mun puolesta sen tehdä, mutta sitten menettää mut, ja sen teen sille selväksi. Ihan oma valinta sitten kenet haluaa.
Minä olin aiemmin mustasukkainen. Kyse oli oikeastaan pelosta. Pelosta, mitä sitten tapahtuu, jos nyt rakennan elämäni yhdessä tämän ihmisen kanssa, mutta tämä ihminen päättääkin lähteä. Kun oivalsin ja hyväksyin, että keneenkään ei voi 100%:sti luottaa eikä ketään voi "omistaa", lakkasin olemasta mustasukkainen. Rakensin oman elämääni siten, että toinen vain kulkee rinnallani sen aikaa kuin haluaa. Kaiken, mitä omista, omistan yksin (asunto, auto, kesämökki jne). En omista yhdessä toisen kanssa mitään. Jos puoliso lähtee menemään, en menetä mitään muuta kuin hänet.
En liitä mustasukkaisuutta niinkään huonoon itsetuntoon kuin vallan- ja hallinnantarpeeseen. Mustasukkainen ihminen ei kestä sitä, ettei hän voi hallita kaikkea mitä elämässä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
En liitä mustasukkaisuutta niinkään huonoon itsetuntoon kuin vallan- ja hallinnantarpeeseen. Mustasukkainen ihminen ei kestä sitä, ettei hän voi hallita kaikkea mitä elämässä tapahtuu.
Eli sinusta pelkkä epävarmuus ja huono itsetunto ilman kontrollointia ei olisi mustasukkaisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voin sanoa, että ne on ainakin ihan päinvastaisia kuin minä. En ole koskaan tajunnut mustasukkaisuuden ideaa, sitä tunnetta minussa ei kerta kaikkiaan vain ole. Jos joku haluaa olla mun kanssa, oletan ilman muuta ettei se silloin halua vehdata muiden kanssa. Tai jos haluaa, saa mun puolesta sen tehdä, mutta sitten menettää mut, ja sen teen sille selväksi. Ihan oma valinta sitten kenet haluaa.
Minä olin aiemmin mustasukkainen. Kyse oli oikeastaan pelosta. Pelosta, mitä sitten tapahtuu, jos nyt rakennan elämäni yhdessä tämän ihmisen kanssa, mutta tämä ihminen päättääkin lähteä. Kun oivalsin ja hyväksyin, että keneenkään ei voi 100%:sti luottaa eikä ketään voi "omistaa", lakkasin olemasta mustasukkainen. Rakensin oman elämääni siten, että toinen vain kulkee rinnallani sen aikaa kuin haluaa. Kaiken, mitä omista, omistan yksin (asunto, auto, kesämökki jne). En omista yhdessä toisen kanssa mitään. Jos puoliso lähtee menemään, en menetä mitään muuta kuin hänet.
Nice!
No voin sanoa, että ne on ainakin ihan päinvastaisia kuin minä. En ole koskaan tajunnut mustasukkaisuuden ideaa, sitä tunnetta minussa ei kerta kaikkiaan vain ole. Jos joku haluaa olla mun kanssa, oletan ilman muuta ettei se silloin halua vehdata muiden kanssa. Tai jos haluaa, saa mun puolesta sen tehdä, mutta sitten menettää mut, ja sen teen sille selväksi. Ihan oma valinta sitten kenet haluaa.