Lue keskustelun säännöt.
Millaiset ihmiset ovat yleensä mustasukkaisia?
06.02.2016 |
Olen itse mustasukkainen. En kuitenkaan tiedä, mistä se voisi johtua.
Itsetuntoni ei ole mitenkään huono, ainakaan en itse koe niin. Mutta sitä on kyllä vaikea itsessään tunnistaa, vaikka olisikin. En kuitenkaan angstaa itseäni ja pidän siitä, mitä peilistä näen, vaikka en olekaan "täydellinen" ja minussa olisi varmasti monen mielestä parannettavaa. Pidän myös luonteestani ja henkisyydestäni. Olen kasvattanut enemmän henkistä kuin fyysistä puoltani.
Olen myös taipuvainen masentumaan ja näkemään elämän useimmiten aika turhana, mutta toisaalta taas osaan nauttia arjen pienistä iloista ja kaikista kivoista tapahtumista täysillä.
Minulle on tärkeää, että kumppanini pitää minusta eikä muista, mutta toisaalta taas jos hän ei pidä muista kuin minusta, hän voi olla mielestäni liian "helppo ja nössö", jolloin kiinnostukseni häntä kohtaan laantuu. Tämä on ärsyttävä piirre itsessäni. Tavallaan siis haluaisin, että olen toiselle yksi ja ainoa, mutta tavallaan taas en.
Haluankin tietää, mitä te ajattelette tästä. Olenko minä tyypillinen mustasukkainen ihminen? Millaisia ovat teidän tuntemanne mustasukkaiset ihmiset?
Olisi mahtavaa, jos mustasukkaisuudesta pääsisi joskus eroon, sillä se syö elämäniloa (parisuhteessa). Tällä hetkellä minulla ei ole parisuhdetta, mutta sitten kun on, haluaisin olla jo niin kehittynyt, etten enää pilaisi suhdettani toiseen ihmiseen mustasukkaisuuteni vuoksi.
Kommentit (41)
Tässä hieman kokemuksia mustasukkaisen kanssa elämisestä: mustasukkainen mieheni on myös kontrolloiva ja omistushaluinen ja, kyllä, kohtelee läheisiään jossain määrin itsensä jatkeina. Yrittää järkeillä ja ennustaa minun tekemisiä, ja jos hieman menee jossain pieleen, suuttuu siitä, etten toiminut kuin hänen järkeilemänsä kuva. Se, että joutuu varomaan ihan normaaleja tekemisiään miettien, meneekö tämä nyt kumppanilta yli hilseen, meneekö se nyt tästä sekaisin, se on raskasta. Lisäksi on seurusteluvaiheessa harrastanut lievää kolmioimista, siis vertaillut muihin naisiin, ja osoittanut tällä tavalla minun puutteitani, kaiketi toivoen, että tulen epävarmaksi ja jotenkin tsemppaan tai takerrun. Itse kun on mustasukkainen miespuolisista tuttavista.
Tässä nyt kuitenkin on juju: minun kanssani ei ole pakko olla. Jos haluaa valita jonkun muun, sen voi vapaasti tehdä. Sen jälkeen vain ei voi tulla itkemään, että "ota takas". Saa siis tehdä itse ihmissuhdepäätöksiä ja sitoutua niihin. En halua, että kanssani elää ihminen, joka ei pidä minusta, koska tämä on tärkein kriteerini kumppanille, mieluummin yksin. En minäkään haluaisi olla välttämättä jollekin ihmispololle ainoa saatavilla oleva, mutta sitoutumisen ei pitäisi perustua siihen, että olen joka hetkellä paras tarjokas, vaan kumppanin omaan tahtoon. Tajuaa kai mies tämän kuvion, koska ei ole kertaakaan uhkaillut erolla. On myös jollain tavoin riippuvainen, ei osaa tehdä montaa arkista juttua itse, eikä oikein ole uskottuja kavereita.
Lisöksi melkoisen sokea omalle mustasukkaisuudelleen ja kontrollinhalulleen, rationalisoi jotenkin järkevänkuuloisia syitä, miksi mikäkin säätelevä, rajoittava tms. asia oli nyt tarpeen. Kun olen ottanut asian suoraan esille, on keksinyt, että minäkin olen mustasukkainen, koska esim. käännyn vaistomaisesti katsomaan samaan suuntaan kuin hän! Ei osaa pitää vissiin perusempatiana tuota, kun ainoa ajatus on, että kuikuilen, että tuijottaako muita naisia. Tai sitten vaan vetää hatusta. Jos olen puhunut jonkun hänen miespuolisen tuttunsa kanssa vaikka jotain ihan arkipäiväisyyksiä, haukkuu miestuttuaan, ulkonäköä tai ammatillista pystyvyyttä. Nämä tutu eivät edes ole olleet yhtään tyyppiäni.
Tässä sinulle siis mustasukkainen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani pettivät toisiaan ja erosivat.
(Myöhemmin selvisi, että äidin uusi mies petti häntä lukemattomia kertoja. Mies ei jäänyt koskaan kiinni, mutta kertoo elämästään meille äidin lapsille jäätyään leskeksi pari vuotta sitten. Mies matkusti työkseen ulkomailla ja hän sairastaa nyt Alzheimeria eli kontrolli puheista on hävinnyt ja hän puhuu tapaamistaan naisista. Yök.)
Työkaverini pettivät puolisoitaan useita kertoja. Risteilyn aikana miehellä oli kolme eri partneria jne.
Mielestäni parisuhde, seksi ja uskollisuus ovat niin tärkeitä asioita, että elän yksin. Vanhempieni käytös ja ero kauhistuttivat minua. Olisin mielelläni mennyt naimisiin ensimmäisen suhteeni kanssa, mutta parisuhde epäonnistui, koska kyseistä miestä ei ollut koskaan kiinnostanut seksi lainkaan.
En halua olla ns. työkaverin puoliso, jonka mies pettää useita kertoja suhteen aikana.
Taitaa olla melko yksilöllistä mutta luultavasti ainakin epätasaarvoiset parit esimerkiksi :
Komea näyttävännäköinen mies & ruma vaatimaton lihava/ laiha nainen tai päinvastoin voisin kuvitella.
Varmasti myös työ,koulutus ja asema ,raha, vaikuttaa jotenkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voin sanoa, että ne on ainakin ihan päinvastaisia kuin minä. En ole koskaan tajunnut mustasukkaisuuden ideaa, sitä tunnetta minussa ei kerta kaikkiaan vain ole. Jos joku haluaa olla mun kanssa, oletan ilman muuta ettei se silloin halua vehdata muiden kanssa. Tai jos haluaa, saa mun puolesta sen tehdä, mutta sitten menettää mut, ja sen teen sille selväksi. Ihan oma valinta sitten kenet haluaa.
Minä olin aiemmin mustasukkainen. Kyse oli oikeastaan pelosta. Pelosta, mitä sitten tapahtuu, jos nyt rakennan elämäni yhdessä tämän ihmisen kanssa, mutta tämä ihminen päättääkin lähteä. Kun oivalsin ja hyväksyin, että keneenkään ei voi 100%:sti luottaa eikä ketään voi "omistaa", lakkasin olemasta mustasukkainen. Rakensin oman elämääni siten, että toinen vain kulkee rinnallani sen aikaa kuin haluaa. Kaiken, mitä omista, omistan yksin (asunto, auto, kesämökki jne). En omista yhdessä toisen kanssa mitään. Jos puoliso lähtee menemään, en menetä mitään muuta kuin hänet.
Tuo on se konkreettinen keino, millä voi hillitä mustasukkaisuutta. Henkisesti se keino on irtipäästäminen. Kun ymmärtää, ettei se kiinnipitäminen onnistu väkisin kuitenkaan, on tavallaan jo päästänyt irti siitä toisesta, antanut sille luvan lähteä jos siltä tuntuu. Pitää ajatella niin, että haluanko mä sitoa väkisin vahtimalla ja kiristämällä tämän ihmisen, vai haluanko että se rakastaa mua ja jää siihen vapaaehtoisesti. Olisinko mä sitten onnellinen, jos se jäisi pelkästään velvollisuudesta tai pelosta? Jos se haluaa pysyä siinä, se pysyy pitelemättäkin.
Aivan. Näin jälkikäteen olen ajatellut, että kyse on varsin samankaltaisesta ilmiöstä kuin niillä naisilla, jotka äidiksi tultuaan rakentavat koko elämänsä äitiytensä ja lastensa ympärille. Kaikki, mitä he tekevät tai jättävät tekemättä, kaikki valinnat jne liittyvät tavalla tai toisella äitiyteen ja/tai lapsiin. Kun lapset sitten aikanaan muuttavat omilleen, naiselle jää vain sekä fyysinen että henkinen tyhjyys ja koko oma elämä on alettava rakentaa alusta.
Mielenkiintoinen keskustelu ja hyviä vastauksia. Olen huomannut tuntemieni pettäjien olevan itse tosi mustasukkaisia puolisoistaan, aika ironista. Kun olen kysynyt siitä niin ovat vaikuttaneet tosi kyynisiltä, eivätkä tunnu uskovan ettei kaikki muutkin petä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta mustasukkaisuus on normaali tunne, omassa suhteessa olisin huolestuneempi ellei sitä olisi lainkaan. Mutta elän muutenkin keskivertoa tiiviimmässä parisuhteessa, jonka kaltaista moni ei jaksaisi, oikein semmonen symbioosi. Emme kuitenkaan kumpikaan tenttaa tai lue toisten yksityisiä viestejä, mutta tunnemme kyllä mustasukkaisuutta, se ei vain oikeuta rikkomaan esim. kirjesalasuutta.
Jos parisuhteenne on tiivis symbioosi, mistä se mustasukkaisuus tulee? Et sitten ilmeisesti kuitenkaan luota siihen, että puolisosi tuntee samaa yhteenkuuluvuutta.
Se tulee sieltä mistä rakkauskin. Se on pelonhäivähdystä menetyksestä, ärtymystä muiden mahdollisesta kunnioituksen puutteesta suhdettamme kohtaan, puolustuksenhalua meidän tiimiä kohtaan. Olemme siis kumpikin terveen mustasukkaisia ja tiedän kyllä yhteenkuuluvuuden olevan molemminpuolista. Ei mustasukkaisuus ole meillä mikään hullu ja järjetön tunne, eikä se aiheuta tekoja ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kertaalleen tai useamminkin petetyt ihmiset. Epäilyksen siemen jää kytemään ikuisiksi ajoiksi.
Ei pidä paikkaansa.
Mua on petetty jokaisen exän toimesta useampaan otteeseen, enkä silti ole mustasukkainen. Luotan puolisooni. Välillä jopa toivon, että joku flirttailis sille.. sit voisin myhäillä, että hihii toi on mun herkkupeppuni, siinäpähän näppejänne nuolette.. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta mustasukkaisuus on normaali tunne, omassa suhteessa olisin huolestuneempi ellei sitä olisi lainkaan. Mutta elän muutenkin keskivertoa tiiviimmässä parisuhteessa, jonka kaltaista moni ei jaksaisi, oikein semmonen symbioosi. Emme kuitenkaan kumpikaan tenttaa tai lue toisten yksityisiä viestejä, mutta tunnemme kyllä mustasukkaisuutta, se ei vain oikeuta rikkomaan esim. kirjesalasuutta.
Normaalina ja kohtuullisessa määrin ihan hyväksyttävänä minäkin pidän mustasukkaisuutta, mutta en tiedä mikä siitä tekisi välttämättömän tai sen puuttumisen huolestuttavaksi asiaksi parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta mustasukkaisuus on normaali tunne, omassa suhteessa olisin huolestuneempi ellei sitä olisi lainkaan. Mutta elän muutenkin keskivertoa tiiviimmässä parisuhteessa, jonka kaltaista moni ei jaksaisi, oikein semmonen symbioosi. Emme kuitenkaan kumpikaan tenttaa tai lue toisten yksityisiä viestejä, mutta tunnemme kyllä mustasukkaisuutta, se ei vain oikeuta rikkomaan esim. kirjesalasuutta.
Normaalina ja kohtuullisessa määrin ihan hyväksyttävänä minäkin pidän mustasukkaisuutta, mutta en tiedä mikä siitä tekisi välttämättömän tai sen puuttumisen huolestuttavaksi asiaksi parisuhteessa.
Ehkä taustalla on ajatus, että jos on aivan sama, lähteekö toinen menemään vai ei, silloin ei kovin paljoa edes välitä toisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta mustasukkaisuus on normaali tunne, omassa suhteessa olisin huolestuneempi ellei sitä olisi lainkaan. Mutta elän muutenkin keskivertoa tiiviimmässä parisuhteessa, jonka kaltaista moni ei jaksaisi, oikein semmonen symbioosi. Emme kuitenkaan kumpikaan tenttaa tai lue toisten yksityisiä viestejä, mutta tunnemme kyllä mustasukkaisuutta, se ei vain oikeuta rikkomaan esim. kirjesalasuutta.
Normaalina ja kohtuullisessa määrin ihan hyväksyttävänä minäkin pidän mustasukkaisuutta, mutta en tiedä mikä siitä tekisi välttämättömän tai sen puuttumisen huolestuttavaksi asiaksi parisuhteessa.
Ehkä taustalla on ajatus, että jos on aivan sama, lähteekö toinen menemään vai ei, silloin ei kovin paljoa edes välitä toisesta?
Miksi mustasukkaisuuden puuttuminen kertoisi siitä että se on ihan sama?
Enemmän sen puuttuminen minusta kertoo tietoisuudesta että se on mahdollista, jos toinen niin haluaa hän voi lähteä, enkä voi hallita hänen tekemisiään kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te vain puolisoista puhuttte? Mustasukkainenhan voi olla vaikka naapurin Paavosta. Näin päättelen siitä, että syyttäjä selittää mustasukkaisuudella sitä, jos joku random tekee rikoksen sinua kohtaan.
Tämä pitää paikkansa. Mustasukkaisuutta voi tuntea kenestä tahansa. Romanttista mustasukkaisuutta voi tuntea paitsi omasta aviopuolisosta, myös naapurin Paavosta, joka on avioliitossa Liisan kanssa.
Mistä tiedän tämän? Olen kokenut sen itse. Parisuhteessa ollessani olin tunsin mustasukkaisuutta miesystävästäni. Myöhemmin, kun olin nuori sinkku, olin voimakkaasti ihastunut mieheen, jonka nimeä en edes tiennyt. Kun näin tuon tuntemattoman miehen toisen naisen kanssa, tunsin sen saman mustasukkaisuuden tunteen, jonka olin tuntenut parisuhteessa kumppanistani. Tunsin romanttista mustasukkaisuuden tunnetta miehestä, joka saattoi olla jopa naimisissa toisen naisen kanssa!
Mustasukkaisuus on viime kädessä aina yksilön sisäiseen maailmaan kuuluva tunne, silloinkin, kun se kohdistuu omaan puolisoon. Näin siis ainakin omalla kohdallani. Mustasukkaisuuden tunne syntyy tilanteesta, jossa saa tietoa tai epäilyn, että rakkauden / ihastuksen kohde ei tunne rakkautta eikä sitoudu minuun, vaan johonkuhun toiseen. Perustana on aina tämä kuvio. Pettymys, riittämättömyyden kokemus, kateudenkin elementti tähän sisältyy.
Jotkut käyttävät sanaa 'mustasukkaisuus' myös ei-romanttisessa mielessä: mustasukkainen voi olla vaikka opettajasta, äidistä ja isästä, kaverista jne. Itselleni sana on ensisijaisesti romanttisiin tunteisiin liittyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta mustasukkaisuus on normaali tunne, omassa suhteessa olisin huolestuneempi ellei sitä olisi lainkaan. Mutta elän muutenkin keskivertoa tiiviimmässä parisuhteessa, jonka kaltaista moni ei jaksaisi, oikein semmonen symbioosi. Emme kuitenkaan kumpikaan tenttaa tai lue toisten yksityisiä viestejä, mutta tunnemme kyllä mustasukkaisuutta, se ei vain oikeuta rikkomaan esim. kirjesalasuutta.
Normaalina ja kohtuullisessa määrin ihan hyväksyttävänä minäkin pidän mustasukkaisuutta, mutta en tiedä mikä siitä tekisi välttämättömän tai sen puuttumisen huolestuttavaksi asiaksi parisuhteessa.
Ehkä taustalla on ajatus, että jos on aivan sama, lähteekö toinen menemään vai ei, silloin ei kovin paljoa edes välitä toisesta?
En pidä itseäni erityisen mustasukkaisena ihmisenä, mutta se ei tarkoita että minulle olisi aivan sama lähteekö toinen menemään vai ei. Ei rakkaus ole omistamista.
Vähän sama asia kuin että näet eläintarhassa erittäin kauniita perhosia. Niitä voi ihailla yrittämättä viedä yhtä kotiinsa. Riittää, että ne ovat olemassa ja olet nähnyt ne ja muistat miten ihanalta tuntui nähdä ne. Tätä voidaan pitää karrikoidusti mustasukkaisuuden ja normaalin välittämisen erona. Toinen ihminen on sun kanssa, koska se haluaa olla siinä, ja sä haluat että se on siinä. Jos toinen ei enää halua olla vaikka sä haluaisitkin, se on kauheaa, mutta ei sitä voi pakottaa rakastamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta mustasukkaisuus on normaali tunne, omassa suhteessa olisin huolestuneempi ellei sitä olisi lainkaan. Mutta elän muutenkin keskivertoa tiiviimmässä parisuhteessa, jonka kaltaista moni ei jaksaisi, oikein semmonen symbioosi. Emme kuitenkaan kumpikaan tenttaa tai lue toisten yksityisiä viestejä, mutta tunnemme kyllä mustasukkaisuutta, se ei vain oikeuta rikkomaan esim. kirjesalasuutta.
Normaalina ja kohtuullisessa määrin ihan hyväksyttävänä minäkin pidän mustasukkaisuutta, mutta en tiedä mikä siitä tekisi välttämättömän tai sen puuttumisen huolestuttavaksi asiaksi parisuhteessa.
Ehkä taustalla on ajatus, että jos on aivan sama, lähteekö toinen menemään vai ei, silloin ei kovin paljoa edes välitä toisesta?
En pidä itseäni erityisen mustasukkaisena ihmisenä, mutta se ei tarkoita että minulle olisi aivan sama lähteekö toinen menemään vai ei. Ei rakkaus ole omistamista.
Vähän sama asia kuin että näet eläintarhassa erittäin kauniita perhosia. Niitä voi ihailla yrittämättä viedä yhtä kotiinsa. Riittää, että ne ovat olemassa ja olet nähnyt ne ja muistat miten ihanalta tuntui nähdä ne. Tätä voidaan pitää karrikoidusti mustasukkaisuuden ja normaalin välittämisen erona. Toinen ihminen on sun kanssa, koska se haluaa olla siinä, ja sä haluat että se on siinä. Jos toinen ei enää halua olla vaikka sä haluaisitkin, se on kauheaa, mutta ei sitä voi pakottaa rakastamaan.
Eihän se tarkoitakaan. Mutta jos mustasukkainen ihminen on huomannut, että mustasukkaisuus katoaa, kun ei enää välitä toisesta, mustasukkainen saattaa liittää mustasukkaisuuden ja välittämisen toisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvittelin aina aiemmissa suhteissani, että en ole yhtään mustasukkainen, kunnes sitten viimeisin miesystäväni oli omasta mielestäni sellainen jumalainen saalis, jota minun ei olisi koskaan edes pitänyt saada napattua. Siihen sitten lisättynä vielä etäsuhde, niin lopputulos ei ollut kaunista katseltavaa ja erottiin skitsoamiseni takia. Eli tässä tapauksessa en vain luottanut itseeni tarpeeksi, että joku noin ihana voisi haluta olla vain minun kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En liitä mustasukkaisuutta niinkään huonoon itsetuntoon kuin vallan- ja hallinnantarpeeseen. Mustasukkainen ihminen ei kestä sitä, ettei hän voi hallita kaikkea mitä elämässä tapahtuu.
Eli sinusta pelkkä epävarmuus ja huono itsetunto ilman kontrollointia ei olisi mustasukkaisuutta?
Tähän dialogiin nähden ulkopuolisena sanon, että mustasukkaisen ihmisen kokonaistemperamentti vaikuttaa siihen, ilmeneekö hänen mustasukkaisuutensa kontrollointina vai ei. Hallitsevan ja dominoivan persoonan mustasukkaisuus ilmenee vahtimisena ja kuulustelemisena.
Jonkun sellaisen persoonan, joka on arka ja alistuva, mustasukkaisuus ilmenee esim. itkemisenä "ilman syytä", vetäytymisenä, välttelevänä käyttäytymisenä jne. Joku voi käynnistää mustasukkaisuudestaan keskustelun parisuhteen tilasta, luottamuksesta puolisoiden välillä, eli kysyä suoraan. Itse olin parisuhteessani tällä tavoin mustasukkainen.
Eli muistakaamme, että yksilöt ovat kokonaisuuksia, joilla on muitakin ominaisuuksia, jotka sitten vaikuttavat puolestaan esim. käyttäytymiseen.
Mustasukkaisuus sinänsä on pelkkä sisäinen tunne – miten suhtautuu tunteeseen eli käyttäytyy sen pohjalta, riippuu persoonallisuudesta.
Mustasukkaisuus ei ole mikään pelkkä vika. Ominaisuus lienee säilynyt evoluutiossa, koska se on edesauttanut kumppanin pitämistä/lisääntymistä. Käy järkeen etenkin, jos vertaa hyvin ei-mustasukkaisiin, joille on sama, harrastaako kumppani vaikka seksiäkin muiden kanssa.
Olen itse tuntenut mustasukkaisuuden tunnetta parisuhteissani. Sanoisinkin, että todelliseen rakkauteen sisältyy aina mustasukkaisuuden tunne. Parisuhteissa, jotka eivät perustu rakkauteen ja sitoutumiseen, ei esiinny mustasukkaisuuden tunnetta sillä osapuolella (tai molemmilla), joka ei ole oikeasti rakastunut.
Kypsä ihminen osaa käsitellä mustasukkaisuuden tunteensa eikä anna sen vaikuttaa käyttäytymiseensä tuhoisalla tavalla. Tuhoisia tapoja ovat esim. vahtiminen, kontrollointi, kuulusteleminen tai esim. passiivis-aggressiivinen tunteidenilmaisu, mielenosoittaminen, mykkäkoulu jne.
Kypsällä ihmisellä mustasukkaisuus ilmenee intohimona, koskettamisena toistenkin edessä, jakamisena (myös materiaalisen omaisuuden), valmiutena selvittää kriisejä, romanttisuutena.
Vierailija kirjoitti:
Pitää ajatella niin, että haluanko mä sitoa väkisin vahtimalla ja kiristämällä tämän ihmisen, vai haluanko että se rakastaa mua ja jää siihen vapaaehtoisesti. Olisinko mä sitten onnellinen, jos se jäisi pelkästään velvollisuudesta tai pelosta? Jos se haluaa pysyä siinä, se pysyy pitelemättäkin.
Loistava ajattelumalli! Kiitos.
Mutta mitä on se mustasukkaisuus, jota tuntee puolison eksään tai eksiin?
Minun mieheni on joskus päästänyt suustaan lauseen, ettei hänen ole koskaan tarvinnut olla ilman naista, aina on löytynyt. Ja tiedän, että hän on aina ollut parisuhteissa, ja luotan häneen täysin. Miksi siis olen mustasukkainen?
Tuo on se konkreettinen keino, millä voi hillitä mustasukkaisuutta. Henkisesti se keino on irtipäästäminen. Kun ymmärtää, ettei se kiinnipitäminen onnistu väkisin kuitenkaan, on tavallaan jo päästänyt irti siitä toisesta, antanut sille luvan lähteä jos siltä tuntuu. Pitää ajatella niin, että haluanko mä sitoa väkisin vahtimalla ja kiristämällä tämän ihmisen, vai haluanko että se rakastaa mua ja jää siihen vapaaehtoisesti. Olisinko mä sitten onnellinen, jos se jäisi pelkästään velvollisuudesta tai pelosta? Jos se haluaa pysyä siinä, se pysyy pitelemättäkin.