Ihastunut työpaikalla

Eikö mitään?

Kuinka hyvin tunnette? Työympäristö on vähän hankala paikka ilmaista kiinnostumistaan, sillä tilanne muuttuu hyvin helposti kiusalliseksi, jos tunne ei ole molemminpuoleinen. Koita tutustua häneen (aluksi kaverillisesti) niin hyvin, että saat selville esimerkiksi hänen parisuhdestatuksensa ja sen, mitä hän hommailee vapaa-ajallaan ja missä.

Hän on ilmeisesti tavarantoimittaja, työskenteleekö/asuuko hän samalla paikkakunnalla kuin sinä, vai ajaako kerran viikossa jostain kauempaa? Jälkimmäisessä tapauksessa voi olla hankalaa etsiä hyviä tilaisuuksia ilmaista kiinnostustasi. Jos hän liikkuu samalla paikkakunnalla kuin sinä, tuntisiko kukaan työkaverisi häntä sinua paremmin? Tämä menee varmaan joidenkin mielestä sopimattoman stalkkauksen puolelle, mutta itse koittaisin tutkailla, antaako esim. Facebook-sivu mitään vihjeitä siitä, missä baareissa / tapahtumissa käy (vai käykö missään). Ideaalitilannehan olisi se, että tapaisit tämän miehen sattumalta tai "sattumalta" jossain työn ulkopuolella, ja voisit sitten tehdä vapaamuotoisemmassa ympäristössä lähempää tuttavuutta. Tai parastahan olisi, jos pääsisit jonkun yhteisen tutun kautta hänen kanssaan samaan porukkaan hengailemaan.

Ongelma tässä onkin se, että hän käy kerran/2 viikossa ja sekin aika on max 5 min. Flirttiä ollut ilmassa myös työkaverini sanoi että huomasi hänen puolelta. Nimeä olen yrittänyt stalkata lähetyslistoista mutta ei mitään. En tiedä hänestä muuta kuin missä on töissä ja miltä näyttää. Asuu pk seudulla tai turussa, siinä kaikki mitä tiedän hänestä. Ihan tajutonta että puolessa vuodessa voi ihastua tuntemattomaan, eikä saa pois mielestä. ehkä pitää odottaa häneltä siirtoa, vaikka odotus tekeekin hulluksi. Pitäisi olla kaverina varmaanki joku hullu stalkkeri joka voisi etsiä hänet heh. Positiivista ainakin että töihin on ihana mennä ja viimeistään ensi keskiviikkona nähdään taas..

Tuo on just hyvä, kun käy pari kertaa viikko, eikä nuohoa koko ajan kuvioissa.

Itsellänikin oli orastava työpaikkaromanssi, mutta oma rasite on myös se, että työstä menee sellanen neutraalisuus, jos ihastus on 8 tuntia samoissa tiloissa.

Koko ajan saa jännittää, tuleeko se hyllyn takaa vastaan ja peitellä punoittavaa PMS-naamaa. Töissä kun on väistämättä niitä huonoja päiviäkin.

M vai n?

Tuokin on totta. Hän on myös nähnyt välillä kun meikittömänäkin töissä ollut välillä, eipä se näyttävästi haittaa jos alkuviikkoa miettii kun hän kävi.. Tällä hetkellä toivoisi että olisi samassa työpaikassa. Kai sitä pitää ensi viikkoon keksiä jotain "pientä" aloitetta. Iskeä silmää tai vastaavaa. Hulluksihan nainen tässä tulee!

Mies on hän.

Vierailija kirjoitti:

M vai n?

M

Olisiko kahville pyytäminen hyvä aloitus?

Heh, mä olen ihastunut meidän työpaikan vartijaan ja alan olla jo ihan hysteerinen että mitä hän näkee kameroistaan kun kuljeskelen siellä täällä. Koko ajan saa olla "skarpppina" vaikken näe häntä ;) Vaistoan siis jotain kiinnostusta sieltäkin puolelta, siitä tämä kaikki alkoikin.

Jos et tee mitään jää varmasti mietityttämään ja kaduttamaan. Ehdota tapaamista ja ole vaan rehellinen: sano että sinusta tuntuu että voisitte viihtyä toistenne seurassa ja kysy haluaisiko heppu lähteä vaikkapa kahveelle töiden jälkeen tai jotain. Kun ehdotat jotain tuollaista kevyttä on hepun helpompi suostua vaikka epäroisi tai menisi hämilleen.

Lisään vielä yhden jutun, ja tämä siis ihan oikeasti ilman piruilua. Naisilla on käsittääkseni edelleen usein se tilanne että treffiehdotuksia ei tehdä, niihin vaan reagoidaan. Miehet on usein edelleen niitä aloitteentekijöitä. Olen ollut samantapaisessa tilanteessa muutamankin kerran. Tapaamisen ehdottaminen voi olla helevetin pelottavaa (ainakin selvin päin), varsinkaan jos siitä ei ole aikaisempaa kokemusta . Ja on ihan mahdollista ettei se ihastuksen kohde innostu. Todella moni mies on saanut vaan tottua siihen että pakkeja tulee. Kokemus ei ole kiva mutta ei siihen kuole. Tietty jotkut ottaa ne tilanteet henkilökohtaisena loukkauksena ja tulevat sitten tännekin uhkumaan miesasialiikemarinaansa...

Mutta pitkän sepustukseni pointti oli että tee aloite. Pahinkaan mahdollinen seuraus ei ole kuin pikkujuttu. Ja juttu voi päättyä tosi hyvinkin. Anna mennä!

Aloin muuten tapailla työkaveriani melkein kymmenen vuotta sitten. Toinen lapsemme syntyi päivälleen yhdeksän vuotta ensitapaamisemme jälkeen.

Ensi viikolla pitää siis kerätä rohkeutta ja tehdä aloitus! Kerran olen aikaisemmin tehnyt, mies oli varattu mutta silti nähtiin muutamaan otteeseen.. Jännittää vaan tuleeko jatkossa tukalaa hänen lähettyvillä. Mitä sitten olisi hyviä heittoja mitä voisi ohi mennen sanoa? Meinaan että on vähän vaikea välillä kun muita työkavereita pörrää vieressä.

Taas näitä.. On myös olemassa näitä miehiä jotka eivät uskalla kertoa että on huonossa suhteessa ja esittää sinkkua, en yhtään ihmettele vaikka olisi ollutkin sinun miehesi.