Rankan lapsuuden elänyt - millainen hän on nyt?

Minä. Kysy jotain.

Täällä toinen. Alkoholismia, väkivaltaa, joka ei onneksi kohdistunut minuun, muuta kuin tukkapöllyllä, pedofiliaa, koulukiusaamista.

Kysy tosiaan jotain.

Joo, mun entinen kämppis. Huostaanotettu ala-asteikäisenä jatkuvan henkisen ja fyysisen väkivallan takia. Ihan uskomaton kusipää. Ikää päälle 20, kohtelee muita ihmisiä järkyttävästi ja jos joku suvaitsee huomauttaa neidin huonosta käytöksestä niin vetoaa paskaan lapsuuteen ja haukkuu muut maanrakoon. Käyttää muiden tavaroita, loukkaa muiden elämäntapoja ja uskomuksia jatkuvasti, yritti myrkyttää meidän kolmannen kämppiksen. Kyllä söi miestä asua sen kanssa. Lisäksi vielä aina painotti että muut ihmiset pitää hyväksyä sellaisena kuin ne on, samaan aikaan kiusasi ja ahdisteli kolmatta kämppistä siitä ettei syö sianlihaa, haukkui mua rasistiksi koska oon valkonen jne. Toivottavasti kasaa itsensä jossain vaiheessa, mutta tällä hetkellä ei hyvältä näytä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä. Kysy jotain.

Vaikuttaako rankka lapsuus ihmissuhteisiisi? Oletko töissä, jos niin missä? Mielenterveysongelmia/päihdeongelmia? Miten noin yleisesti koet elämäsi nyt, oletko onnellinen ainakin hetkittäin?

Kysymyshän oli millainen hän on nyt. Kaikki voi varmaan kertoa sen mitä haluaa.

Minä olen. Käyn töissä, olen naimisissa, harrastan liikuntaa. Onko jotain eritystä, mikä kiinnostaa? Minulla ei ole päihde- tai mielenterveysongelmia.

Onko rankka lapsuus vaikuttanut jotenkin, miten? Miten selvisit? Ap

Olen töissä duunarihommissa, maksan asuntolainaa, matkustelen, en käytä juurikaan päihteitä, vain muutama ystävä, melko heikko itsetunto, masennus, en ole vuosikausiin ollut sanallakaan tekemisissä äitini kanssa enkä ole menossa hänen hautajaisiin. Olisin luultavasti päässyt pidemmälle elämässä jos olisi annettu paremmat eväät alkuun.

Olematon itsetunto, vihaan kaikkea itsessäni, toivon kuolemaa joka päivä, olen vakavasti masentunut ja pelkään sosiaalisia tilanteita ja julkisia paikkoja. Jatkuva ahdistus ja paha olo. Personaallisuushäiriöitäkin löytyy. Olen sairaseläkkeellä enkä ole yläasteen jälkeen kykenyt jatkamaan koulutusta/käymään töissä. Syön 6 pilleriä päivässä masennuslääkkeitä. Tekisin itsemurhan jos en omistaisi kissaa. Jouduin kärsimään koko lapsuuteni ja kun pääsin omilleni kärsimys jatkuu henkisenä helvettinä. Jippii.

Äidin kanssa asuessa oli pienestä asti vakavaa perheväkivaltaa, myös henkistä (mm. käski tappaa itseni kun olin saanut kokeesta huono numeron). Läksyissä kun erehtyi pyytämään apua, niin jos ei heti osannut niin yleensä hakkasi kirjalla ja kirkui miten aivovammainen olen. Kotona oli todella paskaista, koska äiti istui kittaamassa kaljaa ja oletti, että on lapsien tehtävä siivota, tehdä ruokaa, tehdä pihatyöt, hoitaa lemmikit jne.

Isä parempi, mutta ryyppäsi itseltään maksan paskaksi...

Nyt olen liki kolmekymppinen, korkeakouluopiskelija, avioliitossa ja pienen vauvan äiti. 

Helppoa ei ole ollut, mutta olen yrittänyt ottaa asenteen että lapsuus pilattiin, joten aikuisuudesta teen paremman. Lapselle koitan olla parempi äiti mitä omani oli. 

Eniten nyt surettanut se, ettei ole tarjota lapselle isovanhempia eikä itselläni ole vanhempia neuvomassa vanhemmuudessa, toisinaan olisi ihanaa jos olisi vanhemmat joille esitellä vauvansa, kysellä olinko minä vauvana samanlainen jne.. Mutta ei voi minkään, eteenpäin on vaan mentävä.

Numero 10, onko lapsellasi isovanhempia miehen puolelta? :)

Tunsin aikoinaan erään kolmekymppisen lapsena seks. hyväksikäytetyn miehen. Käyttäytyi hyvin narsistisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä. Kysy jotain.

Vaikuttaako rankka lapsuus ihmissuhteisiisi? Oletko töissä, jos niin missä? Mielenterveysongelmia/päihdeongelmia? Miten noin yleisesti koet elämäsi nyt, oletko onnellinen ainakin hetkittäin?

Vaikuttaa kyllä ja on vaikuttanut.

En ole nyt töissä.

On ollut ahdistusta ja muuta.

Nyt olen paremmalla tolalla kuln nuorempana.

Voinee sanoa että nykyään olen joskus melkein onnellinen(kun saa olla rauhassa ja pärjäilee).

Olematon itsetunto. Mt-eläkeläinen. Ei koulutusta eikä työkokemusta viimeiseltä kymmeneltä vuodelta. En harrasta mitään. Ei ystäviä. En käytä päihteitä.

Vierailija kirjoitti:

Numero 10, onko lapsellasi isovanhempia miehen puolelta? :)

On onneksi :) Ja hyviä ihmisiäkin onneksi ovat :)

Seksuaalisesti hyväksikäytetty ja alkoholistiperheessä kasvanut. Nyttemmin nyttemmin lähes 20 vuotta tapahtumista ja voi hyvin. On työ ja mies ja voi näennäisesti hyvin. Erittäin vahva henkisesti. Toki on masentunut edelleen mutta se ei sillä tavalla enää vaikuta hänen arkeensa.

Nostan

Nuorempana rankka lapsuus ilmeni paniikki- tai ahdistukohtauksina, niitä oli noin kolme. Toki saatoin itkeä tai surra, mutta mitään vakavempia juttuja, kuten masennusta, ei päässyt kehkeytymään.

Nykyään olen tasapainoinen, onnellinen, elämäniloinen ja luova aikuinen. Käytän alkoholia, mutta hillitysti. Pyrin vaalimaan mielenterveyttäni ja vältän huumeita kuin ruttoa, en voisi kuvitellakaan koskevani edes kannabikseen. Kauhuelokuvia en katso, mutta se ei ole tietääkseni erityisen epätavallista.

Olen itsevarma ja minulla on paljon ystäviä, elän kokemusrikasta elämää. En koe, että menneisyyteni poissulkisi minulta asioita - ennemminkin minulle on siunaantunut sen myötä roimasti empatiaa sekä ymmärrystä.

Todella vahva ihminen henkisesti ja siksi häntä koitetaan murentaa joka paikassa.

Ei ymmärretä, että kyllä häneenkin silti sattuu, vaikka ei enää romahda.

Kun menee "taistelu" moodiin, on kaikkitietävä pärjääjä, mikä ärsyttää monia, mutta on vain hänen selviytymis stragediansa.

Voin vielä täydentää että koko elämä menny traumaoireissa.

Ja toivon vaan että saisin oikeaa apua.

Nrot 1 ja 13.