Lue keskustelun säännöt.
Rankan lapsuuden elänyt - millainen hän on nyt?
02.02.2016 |
Tunnetko ketään joka olisi, tai oletko itse elänyt rankan lapsuuden? Millainen hän on nyt?
Rankan lapsuuden määritelmä tässä ketjussa: Muiden perheenjäsenten (etenkin vanhempien) pahat mielenterveysongelmat/muut ongelmat, koulukiusaaminen, väkivalta, hyväksikäyttö, pedofilia jne.
Kommentit (68)
Minä olen elänyt. Kolmelle pikkuveljelle olen toiminut toisinaan jopa äitinä (vaikka ikäeroa ei paljoa ole), kun vanhemmat ovat vetäneet erilaisia päihteitä ja tapelleet. Lisäksi olen ollut koulukiusattu ja minua on yläasteella hyväksikäytetty. Veljet olleet sijoituksessa, minä en koskaan (vaikka sitä olen myös pyytänyt...). No nyt olen 19-vuotias, vaikeaa masennusta sisältäen itsemurhayrityksiä jne, mielenterveysongelmia (syömishäiriötä, epävakaa persoonallisuushäiriö jne) ja koulunkäyntikään ei sen takia ole onnistunut... Tällä hetkellä siis olen vain kotona (asun jo omillani, olen asunut jo pari vuotta), koitan sinnitellä ja käydä pari kertaa viikossa kuntouttavassa työtoiminnassa. Olen aika varma, että paremmilla taustoilla elämäni olisi paljon helpompaa, onnellisempaa ja normaalimpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös yksi. Minulla on mielenterveysongelmia sekä päihdeongelmia. En luota kehenkään ja pelkään muita ihmisiä, jonka takia minulla on vain yksi ystävä. Käyn töissä ja opiskelen yliopistossa.
Olen kipeytynyt kropastani tietystä kohtaa koska jännitys on ollut niin kova.
Kaikki tapahtumat piti säilöä kehoon ja poistumalla mielestään.
Tekoja tehtiin keholle monenlaista.
Vierailija kirjoitti:
Henkistä väkivaltaa, fyysistä väkivaltaa, pedofiliaa, seksuaalisesta hyväksikäyttöä, alkoholismia jne. Semmoinen lapsuus minulla, tänä päivänä 30-vuotias kahden lapsen äiti, jolla ei ole päihde- tai mielenterveysongelmia. Käyn vuorotyössä, asun avoliitossa, elän vuokra-asunnossa, haaveilen omasta asunnosta... Jokseenkin siis "normaali" ihminen. Minulla on vain vähän ystäviä, sillä en oikein luota kehenkään.
Miten selvisin?
Muutin todella nuorena pois kotoa, vain 15-vuotiaana, tein asioita joista itse pidin, näin normaali arkea ystävien luona. Myös se että tiedostaa, että turha on jäädä vellomaan siihen paskaa , kun voi päättää itse miten sitä elämää elää.
Hieno asenne sulla! Liikaa olen törmännyt ihmisiin jotka laittaa oman paskansa (asenne,päihteet yms) rankan lapsuuden piikkiin. Sillä selitetään kaikki. Joo, tottahan se vaikuttaa mutta ei sen taakse voi piiloutua joka asiassa. Niinku sanoit: Itse päättää miten elämänsä elää!
Tsemppiä kaikille asian kanssa painiville!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkistä väkivaltaa, fyysistä väkivaltaa, pedofiliaa, seksuaalisesta hyväksikäyttöä, alkoholismia jne. Semmoinen lapsuus minulla, tänä päivänä 30-vuotias kahden lapsen äiti, jolla ei ole päihde- tai mielenterveysongelmia. Käyn vuorotyössä, asun avoliitossa, elän vuokra-asunnossa, haaveilen omasta asunnosta... Jokseenkin siis "normaali" ihminen. Minulla on vain vähän ystäviä, sillä en oikein luota kehenkään.
Miten selvisin?
Muutin todella nuorena pois kotoa, vain 15-vuotiaana, tein asioita joista itse pidin, näin normaali arkea ystävien luona. Myös se että tiedostaa, että turha on jäädä vellomaan siihen paskaa , kun voi päättää itse miten sitä elämää elää.Hieno asenne sulla! Liikaa olen törmännyt ihmisiin jotka laittaa oman paskansa (asenne,päihteet yms) rankan lapsuuden piikkiin. Sillä selitetään kaikki. Joo, tottahan se vaikuttaa mutta ei sen taakse voi piiloutua joka asiassa. Niinku sanoit: Itse päättää miten elämänsä elää!
Tsemppiä kaikille asian kanssa painiville!!!
Huoh. Sinäkin saatat tulla joskus esim. raiskatuksi, vainotuksi ja katastrofiin joutuneeksi, eläisitköhän sittenkin ihan vain miten itse päätät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkistä väkivaltaa, fyysistä väkivaltaa, pedofiliaa, seksuaalisesta hyväksikäyttöä, alkoholismia jne. Semmoinen lapsuus minulla, tänä päivänä 30-vuotias kahden lapsen äiti, jolla ei ole päihde- tai mielenterveysongelmia. Käyn vuorotyössä, asun avoliitossa, elän vuokra-asunnossa, haaveilen omasta asunnosta... Jokseenkin siis "normaali" ihminen. Minulla on vain vähän ystäviä, sillä en oikein luota kehenkään.
Miten selvisin?
Muutin todella nuorena pois kotoa, vain 15-vuotiaana, tein asioita joista itse pidin, näin normaali arkea ystävien luona. Myös se että tiedostaa, että turha on jäädä vellomaan siihen paskaa , kun voi päättää itse miten sitä elämää elää.Hieno asenne sulla! Liikaa olen törmännyt ihmisiin jotka laittaa oman paskansa (asenne,päihteet yms) rankan lapsuuden piikkiin. Sillä selitetään kaikki. Joo, tottahan se vaikuttaa mutta ei sen taakse voi piiloutua joka asiassa. Niinku sanoit: Itse päättää miten elämänsä elää!
Tsemppiä kaikille asian kanssa painiville!!!
Tässä hieno esimerkki ihmisestä, jolla ei ole minkäänlaista hajua siitä kuinka jatkuvat traumaattiset kokemukset kasvuiässä vaikuttavat ihmisen ajattelutapoihin. Helppohan se on sivusta huudella että "kunhan vain päättää miten haluaa elämänsä elää". Meitä ihmisiä on kuitenkin niin erilaisia ja traumat vaikuttavat jokaiseen aivan eri tavalla.
Minä olen. Olen eläkkeellä 30v. Skitsofrenia, masennus.
Tämä ketju on terapeuttinen, joten nostan.