Päivän vauvansänky sairaalassa- ketjusta jäi mieleen jo aiemmin kummeksuttanut juttu:

Tai nyt ko.ketjussa joku oli nukkunut lattialla kun ei ollut vauvalle omaa sänkyä; onko synnäreistä tullut näin kamalia paikkoja?????

Miksei ole soittanut soittokellolla jos on nälkä?

Kai siellä hoitaja ravaa huoneessa vähän väliä, miksei ole saanut kysyttyä??

Soittokellot on keksitty.

Lopetetaan vaan kaikki pienet lämminhenkiset synnärit ja tungetaan kaikki isoihin laitoksiin.

Nimim. Katkeruutta äänessä.

Tästä tuli mieleen kun kärsin nälkää sairaalassa muutama vuosi sitten kun olin keuhkokuumeeseessa ja vuodeosaltolla jossa kaikki muut potilaat oli vanhoja mummoja. Joka kerta kun ruoka tuli, kysyin hoitajalta onko tää oikeesti joku annos. Lautasella saattoi olla 1 peruna, nakkikastiketta jossa 3 nakin palaa. Joka päivä soitin miehen tuomaan hese-aterian. Viimeisenä päivänä hoitaja huomasi , että papereihin oli merkitty 'puolikas annos'! Mummoille se ehkä riittikin, varsikin kun kukaan ei ehtinyt syöttää, mutta mulla oli nälkä!

Vierailija kirjoitti:

Kai siellä hoitaja ravaa huoneessa vähän väliä, miksei ole saanut kysyttyä??

Kertomuksien mukaan oli pyydetty moneen kertaan ja aina luvattu että seuraava kävijä tuo mutta kukaan ei koskaan tuonut. Jollekulle oli sitten puoliso tuonut illalla pizzaa, jonka hajusta oli sitten valitettu. Karmean kuuloista menoa...

Ja olkoon kuinka hyvää liikuntaa ja helpottaa henkilökunnan työtä niin vaatimus lakanoiden omatoimisesta vaihtamisesta särähtää sekin korvaan. Onneksi ei itse tarvinnut; vihaan sitä puuhaa muutenkin saati sairaalassa maatessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai siellä hoitaja ravaa huoneessa vähän väliä, miksei ole saanut kysyttyä??

Kertomuksien mukaan oli pyydetty moneen kertaan ja aina luvattu että seuraava kävijä tuo mutta kukaan ei koskaan tuonut. Jollekulle oli sitten puoliso tuonut illalla pizzaa, jonka hajusta oli sitten valitettu. Karmean kuuloista menoa...

Ja olkoon kuinka hyvää liikuntaa ja helpottaa henkilökunnan työtä niin vaatimus lakanoiden omatoimisesta vaihtamisesta särähtää sekin korvaan. Onneksi ei itse tarvinnut; vihaan sitä puuhaa muutenkin saati sairaalassa maatessa

Olin itse onneksi hyväkuntoinen. Ja ainakin opastus annettiin siihen malliin, että jos jaksat niin saa itse hakea lakanoita/vaatteita kaapista. En tiedä miten huonokuntoisten kanssa hoidettiin. Mutta itse ainakin sekä alapää että tissit vuoti siihen malliin, jotta sitä sai ihan harrastaa. Ja kun niitä hoitajia ei siellä montaa ole, niin olisi oikeasti tuntunut vähän hassulta alkaa vaatia sitä hoitsua muutaman kerran päivässä hakemaan kuivaa. Kun nopeammin sen hakee ja hoitaa itse. Ja olin oikeasti hyvässä kunnossa.

On ihan tavallista. Perusperiaate kun on se, että ruoka haetaan itse, sitä ei kukaan tuo. Ja jos ei muisteta kertoa, että ruoka on haettavissa kärrystä osaston toisesta päästä klo 11.00 - 11.30, niin eipä sitä sitten välttämättä saa, jos on myöhässä. Kukaan ei pidä kirjaa siitä, onko kaikki saaneet ruokaa vai veikö joku vierailija jonkun äidin ruuat (tätä tapahtuu aika paljon, joissain kulttuureissa on  vieraanvaraista ruokkia kaikki äitiä katsomaan tulleet ja siinä menee sitten muiden äitien ateriat, vaikka miten nimellä varustetut).

Toiseksi ruokaa voi aina pyytää, mutta ei ole sairaanhoitajan asia sitä tuoda. Hän kertoo laitosapulaiselle asian, mutta tämä voi olla töissä osastolla vain 4 tuntia päivässä, joten voi olla, että hän on jo toisella osastolla. Sieltä ei lähdetä kantamaan tarjotinta.

Hoitaja voi käydä vierellä vaikka miten monta kertaa päivässä ja häntä voi aina muistuttaa ruuasta, mutta jos hoitaja tulkitsee, että äiti pääsee itse ruokansa hakemaan, ei ketään ryhdytä passaamaan.

Minulla ei pari vuotta sitten tuotu vauvoja (kaksoset) vierelle lähes kahteen päivään, koska vastasyntyneiden valvonnassa oli tieto, että äiti liian heikossa kunnossa olemaan lasten kanssa ja osastolla taas kukaan ei suostunut kertomaan vauvoista mitään, vetosi vain siihen, että lääkäri kertoo, kun tulee paikalle. En osannut siellä isossa sairaalassa lähteä etsimään lapsia mistään! Lopulta selvisi, että kyseessä oli väärinkäsitys. Siellä valvonnassa oli ihmetelty, miksi äiti tai isä ei käy lainkaan lapsia katsomassa ja jopa soitettu osastolle, mutta puhelimeen vastannut henkilö oli väittänyt, että niiden äiti oli jo lähtenyt sairaalasta. Vasta kolmantena päivänä paikalle tuli lääkäri, joka ihmetteli, miksi en halua itse hoitaa lapsiani. Minä olin itkenyt silmäni punaisiksi ja olin niin hädissäni, ettei se tunnu edes todelta enää.

Eli ihan kaikkea siellä voi sattua!

Kamalakokemus sulla 9, teitkö valituksen osastolle? Eihän noin saa käydä!

Luin kummastuneena sitä keskustelua. Kaikki ne lakanoiden vaihtamiset ja se, että kaikki tieto pitäisi osata poimia jostain ilmoitustaululta (kuka lukee ilmoitustaulua pari tuntia sitten synnyttäneenä ja vaikka keskellä yötä?), jos ei osaa niin olkoot ruuatta ja likaisissa vaatteissa. Synnytysosastosta ei ole kokemusta, mutta ei meininki muilla vuodeosastoilla ole tuollaista. Kai siinä on jotain sellaista "oma vika"-ajattelua, mikä täällä av:llakin paistaa usein kaikesta raskauteen, synnytykseen ja vanhemmuuteen liittyvästä. 

Vierailija kirjoitti:

On ihan tavallista. Perusperiaate kun on se, että ruoka haetaan itse, sitä ei kukaan tuo. Ja jos ei muisteta kertoa, että ruoka on haettavissa kärrystä osaston toisesta päästä klo 11.00 - 11.30, niin eipä sitä sitten välttämättä saa, jos on myöhässä. Kukaan ei pidä kirjaa siitä, onko kaikki saaneet ruokaa vai veikö joku vierailija jonkun äidin ruuat (tätä tapahtuu aika paljon, joissain kulttuureissa on  vieraanvaraista ruokkia kaikki äitiä katsomaan tulleet ja siinä menee sitten muiden äitien ateriat, vaikka miten nimellä varustetut).

Toiseksi ruokaa voi aina pyytää, mutta ei ole sairaanhoitajan asia sitä tuoda. Hän kertoo laitosapulaiselle asian, mutta tämä voi olla töissä osastolla vain 4 tuntia päivässä, joten voi olla, että hän on jo toisella osastolla. Sieltä ei lähdetä kantamaan tarjotinta.

Hoitaja voi käydä vierellä vaikka miten monta kertaa päivässä ja häntä voi aina muistuttaa ruuasta, mutta jos hoitaja tulkitsee, että äiti pääsee itse ruokansa hakemaan, ei ketään ryhdytä passaamaan.

Minulla ei pari vuotta sitten tuotu vauvoja (kaksoset) vierelle lähes kahteen päivään, koska vastasyntyneiden valvonnassa oli tieto, että äiti liian heikossa kunnossa olemaan lasten kanssa ja osastolla taas kukaan ei suostunut kertomaan vauvoista mitään, vetosi vain siihen, että lääkäri kertoo, kun tulee paikalle. En osannut siellä isossa sairaalassa lähteä etsimään lapsia mistään! Lopulta selvisi, että kyseessä oli väärinkäsitys. Siellä valvonnassa oli ihmetelty, miksi äiti tai isä ei käy lainkaan lapsia katsomassa ja jopa soitettu osastolle, mutta puhelimeen vastannut henkilö oli väittänyt, että niiden äiti oli jo lähtenyt sairaalasta. Vasta kolmantena päivänä paikalle tuli lääkäri, joka ihmetteli, miksi en halua itse hoitaa lapsiani. Minä olin itkenyt silmäni punaisiksi ja olin niin hädissäni, ettei se tunnu edes todelta enää.

Eli ihan kaikkea siellä voi sattua!

Riippuu varmaan sairaalasta mutta ruuanjakelu kuuluu aika tavallisesti laitoshuoltajan töihin.

Yleensähän potilashuoneessa tai ainakin käytävän ilmoitustaululla on osaston päivärytmi kirjattuna eli milloin mittaukset, aamupala, lääkärinkierto, lounas.. Yleensähän uudelle potilaalle kerrotaan mitä missäkin ja ainakin näytetään se soittokello. Ihmisellä on itselläkin joku vastuu kuitenkin ettei ihan tarvitse taluttaa ja kädestä pitäen ohjata.

Ja niihin annoksiinkin on sitten kolme eri kokoa, eli siihenkin voi vaikuttaa.. Minulla on tehty lihavuusleikkaus eli syön pieniä annoksia ja usein. Tämän minä saan aina neuvoa ja vielä erikseen pyytää, että saan oikeaa ruokaa ja vielä oikean kokoisena annoksena. Nälissäni en ole ollut, mutta  usein joudun pitämään juomisistani kiinni, kun en voi syödä ja juoda samaan aikaan. 

Ja liikkeelle on lähdettävä, vaikka kuinka olisi sektio potilas..minut on kammettu pystyyn joka leikkauksen jälkeen mahdollisimman pian, jopa keinonivelenkin jälkeen seuraavana päivänä..enkä ole siitä suuremmin kärsinyt.

Eipä mulle sektion jälkeen tullut ruoka mieleenkään. Kyllä kävivät hoitajat asiaa muistuttamassa ja tarjoituivat tuomaan ruokaa. Lääkäritkin valittivat kun ei syö. 

Oysissa synnyttäessäni ruoka oli kahtena päivänä loppunut jo ruokailuajan puolessa välissä. Ei vain aina ehtinyt rynniä ensimmäisten joukossa, kun oli syöttämässä vauvaa. Siellä perhehuoneitten isät ahmivat jättiannoksia ja meille äideille jäi pelkkiä lisukepakastevihanneksia. Kyllä tympäisi. Ekalla synnärikeikallani jäi ensimmäinen päivällinen väliin, kun en ollut hoksannut käydä ilmoitustaululta ruoka-aikoja lukemassa eikä kukaan kertonut.

Olen synnyttänyt Seinäjoella kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla en saanut haettua ruokia itse, ja kätilöt toivat mulle ruuat (ellei mies ollut paikalla) ja passasivat muutenkin. Omat hoitajat kyselemättä, joku ei-oma hoitaja kyllä kysyi, enkö saa itse sitä tai tätä (en saanut). Toisellakin kerralla eräs omahoitajani tarjoutui passaamaan kaikenlaisissa asioissa, vaikka olin todella hyvävointinen. Olen kyllä lukenut ikäviäkin kokemuksia Seinäjoelta, mutta mulla ei ole paljon muuta kuin hyvää sanottavaa.

Minulle kävi sairaalassa muutaman kerran niin että vauva alkoi juuri syömään kun olisi ollut ruokailu. En sitten uskaltanut irroittaa vauvaa, että imetys lähtisi hyvin käyntiin. Soitin kelloa ja pyysin että voisiko hoitaja tuoda ruoan, ei kuulemma voinut, se ei kuulemma ole heidän tehtävänsä..

Mulle kävi noin synnärillä, venäläinen laikkari oli vienyt mun annoksen naapurille ja kun ihmettelin että miksi en saa edes mitään juotavaa(luulin että mua yhä paastotetaan), niin sairaanhoitaja antanut noottia niin tämä tahvo oli vienyt vierustoverille uuden ruokatarjottimen! Tämä oli syönyt iloisena senkin uhraamatta ajatustakaan, eikä mulle selvinnyt ku vasta illemmalla kun verhon takaa kuulin kun tää vierustoveri kertoi omaisilleen, että hän sai kahdet lihasopat päivällisellä ja vielä nenän alle kannettuna.. Sanoin tästä sit sairaanhoitajalle niin järjesti sitten jotain välipalaa. Vähän oli nälkä kun oli paastonnut lähes kaksi vuorokautta, lounaaksikin sain vaan jotain kiisseliä ja mehuja. :(

Raskausosastolla myös olin välillä pitkään aamuisin käyrillä ja välillä kävi niin, että aamupalat vietiin jo pois ennenkun mut vapautettiin johdoista. Joskus hoitajat muistivat sanoa laitosapulaisille, että laittavat sivuun mun annoksen, mutta välillä mut unohdettiin kokonaan. Sitä kun joka toinen aamu kävi, niin rupes kyllä harmittamaan, varsinkin kun oli radi ja sokerit heitteli muutenkin, olis ehdottoman tärkeä ollut kunnollinen aamupala eikä mitään näkkäriä ja mehua..!

Esikoisen saatuani oltiin perhehuoneessa ja sinne ei kyllä tullut ketään kelloa soittamallakaan, kuin vasta joskus piiitkän ajan päästä. Olivat tosi kiireisiä ja sääliksi kävi. Lääkkeiden antaminen venyi ja välillä niitä mies metsästi hoitajilta, kun lupasivat "kohta" ja saattoi kulua tunti, eikä ketään kuulunut ja sai tuskissaan olla.. Imetysohjaustakaan ei ehditty antaa ja vauvanhoitoa näytettiin vasta kun oltiin lähdössä kotiin ja nuori kätilö oli ihan kauhuissaan miten heitteille meidät oli jätetty, mulla oli vielä traumaattinen synnytys takana ja olisin kaivannut tukea.

Kyllä mua ainakin on neuvottu ja kyselty että olenko syönyt ja tarvitsenko apua ym. Tokalla kerralla kätilö mulle puoliksi leikillään valitteli, kun hän ei saanut mua oikein missään auttaa. Olin kuulemma liian helppo potilas :) En vaan tarvinnut apua, olin hyvässä kunnossa, jaksoin vaihtaa lakanat ja hoitaa vauvan. Ekasta kerrasta oli niin vähän aikaa, että kaikki oli tuoreessa muistissa. Helpollahan siellä pääsi, kun tarvi huolehtia vain itsestään ja vauvasta, ruoka tuli valmiina. Kauemmin olis muuten voinut olla, mutta kun en sairalassa saa oikein nukutuksi.

Suu tosiaan kannattaa avata, ei ne kätilöt osaa ajatuksia lukea, eivätkä tiedä ketkä tarvii apua ja ketkä on omatoimisia.