Päivän vauvansänky sairaalassa- ketjusta jäi mieleen jo aiemmin kummeksuttanut juttu:
Onko tosiaan yleistä että äiti jää hoitohenkilökunnan kiireen takia ilman ruokaa koko päiväksi? Varsinkin sektiopotilaat tai muuten todella kivuliaat äidit, jotka eivät pysty nousemaan sängystä tuntuivat kokeneet nälässä olemista kun hoitohenkilökunta ei muistanutkaan tuoda ruokaa. Olen jopa lukenut aiemmin että joku muuten hyvävointinen äiti oli koko sairaalassaoloaikansa nälässä kun kukaan ei kertonut missä ja milloin ruokaa saa (ja oli yksin huoneessaan) Voiko tälläinen todella olla niinkin yleistä?
Ymmärrän että terveen normaalisynnyttäjän on hyvä lähteä jalkeille mahdollisimman nopeasti synnytyksen jälkeen mutta kun kaikkien synnytykset eivät ole helppoja tai normaaleja. Eikö nälässä pitäminen vaikuta negatiivisesti maidon nousemiseenkin; miksi ihmeessä siitä huolta pitäminen että uusi äiti saa ravintoa säännöllisesti, ei kuuluisi sairaalan hoitohenkilökunnalle? Onko ne resurssit tosiaan vedetty niin äärimmäisen tiukalle ettei edes tarjotinta ehdi kipeälle uudelle äidille viedä? Tai soittaa omaiselle (jos sellainen on) että nyt tarvitaan osastolla apua potilaan ruokkimiseen?
Omat synnytykset tapahtuivat vuosituhannen alkuvuosina ja minua hoidettiin hyvin. Eikä tosiaankaan ollut sellainen olo että olisi ollut heitteillä/oman onnensa nojassa; hoitajat kävivät monta kertaa päivässä katsomassa miten pärjäsin.
Kommentit (52)
Tehkää nyt ihmeessä sairaalaan valitus, jos olette jääneet ilman ruokia, jos olette olleet liian heikossa kunnossa niitä hakemaan, ja kukaan ei ole pyynnöstä huolimatta niitä tuonut. Eihän käytännöt osastolla muutu, jos kukaan ei valita. Minä olen kyllä saanut sairaalassa ruokaa, ja kun sanoin annosten olevan minulle liian pieniä, niin hoitaja kirjasi järjestelmään, että minulle tuodaan suuremmat annokset.
Vierailija kirjoitti:
Ja niihin annoksiinkin on sitten kolme eri kokoa, eli siihenkin voi vaikuttaa.. Minulla on tehty lihavuusleikkaus eli syön pieniä annoksia ja usein. Tämän minä saan aina neuvoa ja vielä erikseen pyytää, että saan oikeaa ruokaa ja vielä oikean kokoisena annoksena. Nälissäni en ole ollut, mutta usein joudun pitämään juomisistani kiinni, kun en voi syödä ja juoda samaan aikaan.
Ja liikkeelle on lähdettävä, vaikka kuinka olisi sektio potilas..minut on kammettu pystyyn joka leikkauksen jälkeen mahdollisimman pian, jopa keinonivelenkin jälkeen seuraavana päivänä..enkä ole siitä suuremmin kärsinyt.
Minutkin kammettiin pystyyn. Harmi vain, että puudutus oli yhä voimissaan eli jalat ei kantaneet yhtään. Siinä on hankala lähteä käytävältä katsomaan, mitä on ohjelmassa, jos aidosti ei voi liikkua itse metriäkään.
Vierailija kirjoitti:
Yleensähän potilashuoneessa tai ainakin käytävän ilmoitustaululla on osaston päivärytmi kirjattuna eli milloin mittaukset, aamupala, lääkärinkierto, lounas.. Yleensähän uudelle potilaalle kerrotaan mitä missäkin ja ainakin näytetään se soittokello. Ihmisellä on itselläkin joku vastuu kuitenkin ettei ihan tarvitse taluttaa ja kädestä pitäen ohjata.
Vain soittokello on tuolla listalla aidosti tarpeellinen, jos on niin heikossa kunnossa, ettei pysty kävelemään. Sektiopotilaat tulee osastolle niin, että puudutus on vielä "voimassa" eikä silloin mennä ilmoitustaulua lähellekään. Pitää siis näköjään vain tietää, koska kukaan ei kerro.
EKKS: ssa on ihan ilmeisesti luksuspalvelu, kun näitä juttuja lukee. Kolmesti olen siellä ollut synnärillä ja palvelu on todella hyvää. Jos ei syystä tai toisesta oo päässyt itse hakemaan, on aina tuotu ja oikein käyty kysymässä kaikkea, että.mitä juotavaa, montako perunaa, minkä sorttista leipää ja kerrankin olin jo jälkiruokaa syömässä tarkkailuhuoneessa vesien menon jälkeen, kun hoitaja tuli kauhealla kiireellä, että voi ei, otatko jätskiä, se kuuluu jälkkäriin ja oli pahoillaan, että oli unohtanut! :D
Mutta mieletöntä, miten voikaan olla niin eri systeemit.
Olen synnyttänyt 2011 ja 2014 Kättärillä Helsingissä ja hoitajia on käynyt tiuhaan tahtiin joka vaiheessa kysymässä, tarvitaanko apua imetykseen/lääkkeitä tms ja ruoka-ajoista ym on kerrottu tarkasti. Kaikki on sujunut todella hyvin. Kauhistuttaa lukea näitä tarinoita täältä. :(
Vierailija kirjoitti:
On ihan tavallista. Perusperiaate kun on se, että ruoka haetaan itse, sitä ei kukaan tuo. Ja jos ei muisteta kertoa, että ruoka on haettavissa kärrystä osaston toisesta päästä klo 11.00 - 11.30, niin eipä sitä sitten välttämättä saa, jos on myöhässä. Kukaan ei pidä kirjaa siitä, onko kaikki saaneet ruokaa vai veikö joku vierailija jonkun äidin ruuat (tätä tapahtuu aika paljon, joissain kulttuureissa on vieraanvaraista ruokkia kaikki äitiä katsomaan tulleet ja siinä menee sitten muiden äitien ateriat, vaikka miten nimellä varustetut).
Toiseksi ruokaa voi aina pyytää, mutta ei ole sairaanhoitajan asia sitä tuoda. Hän kertoo laitosapulaiselle asian, mutta tämä voi olla töissä osastolla vain 4 tuntia päivässä, joten voi olla, että hän on jo toisella osastolla. Sieltä ei lähdetä kantamaan tarjotinta.
Hoitaja voi käydä vierellä vaikka miten monta kertaa päivässä ja häntä voi aina muistuttaa ruuasta, mutta jos hoitaja tulkitsee, että äiti pääsee itse ruokansa hakemaan, ei ketään ryhdytä passaamaan.
Minulla ei pari vuotta sitten tuotu vauvoja (kaksoset) vierelle lähes kahteen päivään, koska vastasyntyneiden valvonnassa oli tieto, että äiti liian heikossa kunnossa olemaan lasten kanssa ja osastolla taas kukaan ei suostunut kertomaan vauvoista mitään, vetosi vain siihen, että lääkäri kertoo, kun tulee paikalle. En osannut siellä isossa sairaalassa lähteä etsimään lapsia mistään! Lopulta selvisi, että kyseessä oli väärinkäsitys. Siellä valvonnassa oli ihmetelty, miksi äiti tai isä ei käy lainkaan lapsia katsomassa ja jopa soitettu osastolle, mutta puhelimeen vastannut henkilö oli väittänyt, että niiden äiti oli jo lähtenyt sairaalasta. Vasta kolmantena päivänä paikalle tuli lääkäri, joka ihmetteli, miksi en halua itse hoitaa lapsiani. Minä olin itkenyt silmäni punaisiksi ja olin niin hädissäni, ettei se tunnu edes todelta enää.
Eli ihan kaikkea siellä voi sattua!
Mun lapsi joutui teholle ja ennustetta ei juuri ollut ennen tarkempia tutkimuksia. Itkin neljä päivää ja kyselin hermostuneen vartin välein hoitajilta lapsen vointia. Tehomle ei vaan päässy kuin kerran päivässä pikaisesti käymään. Kamalaa oli. Onneksi lapsi nykyään lähes ihan terve. Mutta ei jäänyt epäselväksi että haluan lapsen luo.
Toivottavasti näistä tehdään valituksia, eihän tää voi olla totta 2010-luvulla länsimaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa
Vierailija kirjoitti:
Luin kummastuneena sitä keskustelua. Kaikki ne lakanoiden vaihtamiset ja se, että kaikki tieto pitäisi osata poimia jostain ilmoitustaululta (kuka lukee ilmoitustaulua pari tuntia sitten synnyttäneenä ja vaikka keskellä yötä?), jos ei osaa niin olkoot ruuatta ja likaisissa vaatteissa. Synnytysosastosta ei ole kokemusta, mutta ei meininki muilla vuodeosastoilla ole tuollaista. Kai siinä on jotain sellaista "oma vika"-ajattelua, mikä täällä av:llakin paistaa usein kaikesta raskauteen, synnytykseen ja vanhemmuuteen liittyvästä.
Ei kaikki suinkaan ole synnytyksen jäljiltä kuoleman kielissä, eikä lakanoiden vaihtaminen ole mikään älytön ponnistus. Se on ihan oman mukavuuden kannalta hyvä juttu että saa vaihtaa ne mitkä likaantuu. Yleensä vaihdetaan se poikkilakana ja muovi sen alla ja tyynyliinoja. Eihän synnyttänyt ole sairas, ja siksi ei muilla osastoilla tarvitsekaan itse vaihtaa, kun siellä on niitä sairaita. Ei se äiti kuitenkaan mikään kuningatar ole vaikka on muksun maailmaan pukannut. Liikkeelle on lähdettävä ja lasta hoidettava ihan itse. Ei sinne makaamaan voi jäädäkään jos ei oikeasti ole jotain vialla. Vaikka kaikenlaista prinsessaa siellä tuli kyllä nähtyä.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti näistä tehdään valituksia, eihän tää voi olla totta 2010-luvulla länsimaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa
Valituksia kenelle? Jos valittaa ruuan loppumisesta, saa kuulla, että kyllä sulle annos on tilattu, olisit vaan mennyt sen hakemaan. Vaikka tasan tarkkaan tiedetään, että sektiopotilas ei kyennyt kävelemään.
Sellaista, että ei pyynnöstä huolimatta saa ruokaa, ei pitäisi tapahtua.
Mutta muistakaa nyt hyvät ihmiset, että sairaalassa tervejärkisiä ei passata vain, koska ollaan sairaalassa. Jos on jokin syy, ettei voi hakea itse ruokaa/mennä syömään ruokalaan niin totta kai silloin. Ja jos niin onnettomasti käy, että kätilö unohtaa mainita ruoka-ajat niin silloin normaali juuri synnyttänyt nainenkin osaa varmaan niitä tiedustella.
Itse lakanoiden vaihtamiselle ja ruokalaan kävelemiselle on ihan syynsä, sillä liikkeelle lähteminen nopeuttaa paranemista ja vähentää tulppien riskiä sekä synnytysten, että leikkausten jälkeen. Toki kivun sallimissa rajoissa ja esim. ortopedisissä operaatioissa lääkärin/fyssarin ohjeiden mukaan.
Ja ihan sivuhuomautuksena useimmilla osastoilla on ihan yöpöydälle jaettuna osaston aikataulut.
Itse olen ollut synnytyksen jälkeen Naistenklinikalla ja siellä kätilöt ihan kertoivat, koska ruokaa tarjoillaan ja missä ja osoittivat liinavaatevaraston, josta vaatteita sai itse hakea. Hyvä ja lämmin huolenpito oli, vaikka olin aika huonossa kunnossa rajun verenvuodon vuoksi. Sielläkin toki oli näitä isukkeja, jotka kiskoivat kasvisvaihtoehdon lautaselleen sekaruoan lisukkeeksi -.-
Tässäketjussahan juuri keskittyttiin niihin, jotka ovat heikossa/huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen. Ei niihin, joilla kaikki meni hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin kummastuneena sitä keskustelua. Kaikki ne lakanoiden vaihtamiset ja se, että kaikki tieto pitäisi osata poimia jostain ilmoitustaululta (kuka lukee ilmoitustaulua pari tuntia sitten synnyttäneenä ja vaikka keskellä yötä?), jos ei osaa niin olkoot ruuatta ja likaisissa vaatteissa. Synnytysosastosta ei ole kokemusta, mutta ei meininki muilla vuodeosastoilla ole tuollaista. Kai siinä on jotain sellaista "oma vika"-ajattelua, mikä täällä av:llakin paistaa usein kaikesta raskauteen, synnytykseen ja vanhemmuuteen liittyvästä.
Ei kaikki suinkaan ole synnytyksen jäljiltä kuoleman kielissä, eikä lakanoiden vaihtaminen ole mikään älytön ponnistus. Se on ihan oman mukavuuden kannalta hyvä juttu että saa vaihtaa ne mitkä likaantuu. Yleensä vaihdetaan se poikkilakana ja muovi sen alla ja tyynyliinoja. Eihän synnyttänyt ole sairas, ja siksi ei muilla osastoilla tarvitsekaan itse vaihtaa, kun siellä on niitä sairaita. Ei se äiti kuitenkaan mikään kuningatar ole vaikka on muksun maailmaan pukannut. Liikkeelle on lähdettävä ja lasta hoidettava ihan itse. Ei sinne makaamaan voi jäädäkään jos ei oikeasti ole jotain vialla. Vaikka kaikenlaista prinsessaa siellä tuli kyllä nähtyä.
Juuri siksi ihmetyttää, että ei saa lähteä kotiin vaan täytyy jäädä tarkkailuun eli etsimään ruokaa, puhtaita vaatteita, puhtaita lakanoita jne. - kaikki tuo olisi kotona odottamassa omalla paikallaan, miksi täytyy jäädä sairaalaan ihan turhaan.
Niin huonoa oli hoito synnyttäneiden osastolla 5 v sitten oys:ssa, että yksi kerta riitti minulle. Yhden lapsen äiti ei uskalla enää riskeerata henkeään.
Kaikilla muilla osastoilla kyllä vaihdetaan lakanat+tuodaan ruoka vaikka potilaat olisi paremmassa kunnossa kuin juuri synnyttänyt. Ihmeellistä miten synnyttäneitä voidaan kohdella niin huonosti vielä nykyäänkin. Vaikkei synnytys ja raskaus ole sairaus niin kyllä synnytyksen jäljiltä voi olla paljon huonommassa kunnossa kuin moni muu sairaalan potilas. Kivunlievityksestä ei missään toimenpiteessä hoideta niin huonosti kuin synnytyksessä jne jne.
Vierailija kirjoitti:
Niin huonoa oli hoito synnyttäneiden osastolla 5 v sitten oys:ssa, että yksi kerta riitti minulle. Yhden lapsen äiti ei uskalla enää riskeerata henkeään.
Mitä tapahtui? Joskin tässä ketjussa puhuttiin ruoasta ja lakanoidenvaihdosta, ei lääketieteellisestä hoidosta.
Mulla kävi varmaan hyvä tuuri, kun kiiresektion jälkeen mua hoidettiin tosi hyvin. Oltiin perhehuoneessa ja mies toi ruuat, mutta muuten hoitajat kävivät huoneessa vähän liiankin kanssa. Olin kyllä tosi huonossa kunnossa ja katetroitu, joten en saanut nousta sängystä. Mut pestiin kerran päivässä ja vaihdettiin lakanat alta. Kun pääsin katetrista, niin yrittivät vielä komentaa pysymään sängyssä, mutta tietysti kampesin heti pystyyn ja suihkuun, vaihdoin puhtaan yöpaidan ja lakanat ja olin hirveän onnellinen, kun pystyin niin tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Tässäketjussahan juuri keskittyttiin niihin, jotka ovat heikossa/huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen. Ei niihin, joilla kaikki meni hyvin.
Itse olin juuri vuodenvaihteessa Jorvissa, jossa sain lapseni kiireellisellä sektiolla.
Ei ole kyllä kauhutarinoita kerrottavaksi, minusta ja vauvasta pidettiin hyvää huolta sekä itse synnytyksessä että osastolla. Vauva nukkui kanssani sängyssä koko osastoajan, vaikka erillinen vauvansänky löytyikin. Pidin sängyn toisen puolen laidan koko ajan korkealla, jottei vauvalla ollut vaaraa pudota lattialle.
Kun ekan kerran tuli aika käpöttää itse vessaan, niin hoitaja oli kanssani koko ajan varmistamassa, ettei mitään saru (teki sen verran kipeää vielä liikkuminen). Särkylääkettä sai automaattisesti 7-8 -tunnin välein, loppuvaiheessa tosin kysyttiin ensin tarvitsenko ja tarvitessani tuotiin.
Oysissa kyllä käytiin muistuttamassa (jos nimellä varustettu annos oli vielä kärryssä), että ruokaa on tarjolla ja jos ei itse pystynyt hakemaan, niin tuotiin sänkyyn. Se oli mielestäni tosi huomaavaista.
Mullekin kyllä alkuun sanottiin, että pitää itse kävellä ja kävely parantaa jne. Mut kivut olikin kohtutulehdus, johon sitten kuitenkin lopulta tarvittiin antibiootit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin kummastuneena sitä keskustelua. Kaikki ne lakanoiden vaihtamiset ja se, että kaikki tieto pitäisi osata poimia jostain ilmoitustaululta (kuka lukee ilmoitustaulua pari tuntia sitten synnyttäneenä ja vaikka keskellä yötä?), jos ei osaa niin olkoot ruuatta ja likaisissa vaatteissa. Synnytysosastosta ei ole kokemusta, mutta ei meininki muilla vuodeosastoilla ole tuollaista. Kai siinä on jotain sellaista "oma vika"-ajattelua, mikä täällä av:llakin paistaa usein kaikesta raskauteen, synnytykseen ja vanhemmuuteen liittyvästä.
Ei kaikki suinkaan ole synnytyksen jäljiltä kuoleman kielissä, eikä lakanoiden vaihtaminen ole mikään älytön ponnistus. Se on ihan oman mukavuuden kannalta hyvä juttu että saa vaihtaa ne mitkä likaantuu. Yleensä vaihdetaan se poikkilakana ja muovi sen alla ja tyynyliinoja. Eihän synnyttänyt ole sairas, ja siksi ei muilla osastoilla tarvitsekaan itse vaihtaa, kun siellä on niitä sairaita. Ei se äiti kuitenkaan mikään kuningatar ole vaikka on muksun maailmaan pukannut. Liikkeelle on lähdettävä ja lasta hoidettava ihan itse. Ei sinne makaamaan voi jäädäkään jos ei oikeasti ole jotain vialla. Vaikka kaikenlaista prinsessaa siellä tuli kyllä nähtyä.
Juuri siksi ihmetyttää, että ei saa lähteä kotiin vaan täytyy jäädä tarkkailuun eli etsimään ruokaa, puhtaita vaatteita, puhtaita lakanoita jne. - kaikki tuo olisi kotona odottamassa omalla paikallaan, miksi täytyy jäädä sairaalaan ihan turhaan.
No jospa sitä vauvan vointia vielä tarkkaillaan..
Jos ei kyseessä ole esikoinen ja imetys on tuttua puuhaa, niin eipä paljon hoitajia näy.