Päivän vauvansänky sairaalassa- ketjusta jäi mieleen jo aiemmin kummeksuttanut juttu:

Tietenkin se ruoka kuuluu kaikille. Synnärillä suurin osa äideistä on kykyneviä noutamaan ruokansa itse. Suurin osa on myös normaalillä älyllä varustettuja naisia, jotka voivat a. kysyä b. pyytää apua, jos ovat fyysisen kuntonsa vuoksi tilapäisesti heikkokuntoisia. Pieni osa väestöstä kärsii kuitenkin eri tasoisista mielenhäiriöistä, jotka saavat sairaalapotilaan taantumaan lapsen tasolle ja heittäydytään avuttomaksi objektiksi ja/tai odotetaan hotellitasoista palvelua ja/tai erikoiskohtelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin kummastuneena sitä keskustelua. Kaikki ne lakanoiden vaihtamiset ja se, että kaikki tieto pitäisi osata poimia jostain ilmoitustaululta (kuka lukee ilmoitustaulua pari tuntia sitten synnyttäneenä ja vaikka keskellä yötä?), jos ei osaa niin olkoot ruuatta ja likaisissa vaatteissa. Synnytysosastosta ei ole kokemusta, mutta ei meininki muilla vuodeosastoilla ole tuollaista. Kai siinä on jotain sellaista "oma vika"-ajattelua, mikä täällä av:llakin paistaa usein kaikesta raskauteen, synnytykseen ja vanhemmuuteen liittyvästä. 

Ei kaikki suinkaan ole synnytyksen jäljiltä kuoleman kielissä, eikä lakanoiden vaihtaminen ole mikään älytön ponnistus. Se on ihan oman mukavuuden kannalta hyvä juttu että saa vaihtaa ne mitkä likaantuu. Yleensä vaihdetaan se poikkilakana ja muovi sen alla ja tyynyliinoja. Eihän synnyttänyt ole sairas, ja siksi ei muilla osastoilla tarvitsekaan itse vaihtaa, kun siellä on niitä sairaita. Ei se äiti kuitenkaan mikään kuningatar ole vaikka on muksun maailmaan pukannut. Liikkeelle on lähdettävä ja lasta hoidettava ihan itse. Ei sinne makaamaan voi jäädäkään jos ei oikeasti ole jotain vialla. Vaikka kaikenlaista prinsessaa siellä tuli kyllä nähtyä.

Juuri siksi ihmetyttää, että ei saa lähteä kotiin vaan täytyy jäädä tarkkailuun eli etsimään ruokaa, puhtaita vaatteita, puhtaita lakanoita jne. - kaikki tuo olisi kotona odottamassa omalla paikallaan, miksi täytyy jäädä sairaalaan ihan turhaan.

Kyllä sieltä saa lähteä heti kun vauva on saanut kotiutusluvan.

SatKs:ssa tuli joka ateriasta kuulutus huoneiden kaiuttimista. "Aamiainen tarjolla päivähuoneessa klo 9.30 asti". Lisäksi päiväohjelma oli kansiossa yöpöydällä, kuten muukin info.

Ainoa ongelma oli, että minun vaatekokoni oli vaatehuoneesta jatkuvasti lopussa, piti kulkea liian isoissa kamppeissa, mikä ei ollut kivaa kun haaroissa oli valtavan kokoinen vaippa imemässä vuotoa. Pöksyt meinasivat koko ajan pudota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin kummastuneena sitä keskustelua. Kaikki ne lakanoiden vaihtamiset ja se, että kaikki tieto pitäisi osata poimia jostain ilmoitustaululta (kuka lukee ilmoitustaulua pari tuntia sitten synnyttäneenä ja vaikka keskellä yötä?), jos ei osaa niin olkoot ruuatta ja likaisissa vaatteissa. Synnytysosastosta ei ole kokemusta, mutta ei meininki muilla vuodeosastoilla ole tuollaista. Kai siinä on jotain sellaista "oma vika"-ajattelua, mikä täällä av:llakin paistaa usein kaikesta raskauteen, synnytykseen ja vanhemmuuteen liittyvästä. 

Ei kaikki suinkaan ole synnytyksen jäljiltä kuoleman kielissä, eikä lakanoiden vaihtaminen ole mikään älytön ponnistus. Se on ihan oman mukavuuden kannalta hyvä juttu että saa vaihtaa ne mitkä likaantuu. Yleensä vaihdetaan se poikkilakana ja muovi sen alla ja tyynyliinoja. Eihän synnyttänyt ole sairas, ja siksi ei muilla osastoilla tarvitsekaan itse vaihtaa, kun siellä on niitä sairaita. Ei se äiti kuitenkaan mikään kuningatar ole vaikka on muksun maailmaan pukannut. Liikkeelle on lähdettävä ja lasta hoidettava ihan itse. Ei sinne makaamaan voi jäädäkään jos ei oikeasti ole jotain vialla. Vaikka kaikenlaista prinsessaa siellä tuli kyllä nähtyä.

Juuri siksi ihmetyttää, että ei saa lähteä kotiin vaan täytyy jäädä tarkkailuun eli etsimään ruokaa, puhtaita vaatteita, puhtaita lakanoita jne. - kaikki tuo olisi kotona odottamassa omalla paikallaan, miksi täytyy jäädä sairaalaan ihan turhaan.

Kyllä sieltä saa lähteä heti kun vauva on saanut kotiutusluvan.

Mammat taitaa kaikessa synnärimarttyriydessään unohtaa, että se vauvakin on siellä potilaana äidin lisäksi... Ja voihan äiti sieltä lähteä heti kun kokee olevansa kunnossa, vauvaa tosin ei mukaansa saa ennenkuin hänen tilansa koetaan olevan sopiva kotiutukseen.

Yleensä sairaalassa olen minäkin ollut vähä nälässä. Ruokaa on välillä luvattu, mutta ei ole muistettu tuoda. EI ole vielä minua häirinnyt se. Muistan vain, että nälkä on ollut, mutta olen sitten kotiin päästyäni syönyt enemmän. Ei pieni paasto haittaa.

Muuten olen kyllä sitä mieltä, että ihmiset yleensä voisivat suhtautua ensisynnyttäjiin empaattisemmin. Toisin sanoen, normaalin kohteliaasti. Yleensäkin kun elävä olento on jossain tilanteessa ensimmäistä kertaa, hän tarvitsee apua ja opastusta hieman enemmän kuin rutinoitunut konkari.

Kyllä äidit, jotka eivät pysty itse hakemaan ruokaa, saavat sen ruokansa. Kätilöä/hoitajaa voi myös soittaa soittokellolla apuun tai tämän käydessä huoneessa muistuttaa asiasta. Täytyy myöntää että itsellä on unohtunut joskus jonkun jogurtin vienti, kun tullut toisissa huoneissa jotain mikä vaatii sillä hetkellä enemmän (esim verenvuodot, pyörtymiset ymsyms). Silloin sitä hoitajaa voi ystävällisesti muistuttaa.

Sama pätee muillakin osastoilla, hoitajille voi sanoa jos tuntuu että ruoka-annos on liian pieni (meidän sairaalassa annoksista käytössä koot S,M,L,XL, kaikilla on valmiiksi tuo M ja sitä voidaan tarpeen mukaan muuttaa). 

T: kätilö

En tiedä onko asiat noin paljon muuttuneet sitten vuoden 2002, kun sain viimeisen lapseni. Kamalalta kuulostaa... Silloin kun kuopuksen sain, menetin paljon verta (2,6l )ja olin aika huterassa kunnossa, vuorokauteen ei omat jalat kantaneet. Minulle annettiin salissa synnytyksen jälkeen voileipää ja toivat kannullisen mehuakin kun olin kovasti janoinen. 

Sain yksityishuoneen ja kun ei tosiaan jalat kantaneet niin hoitsut toi ruokaa ja kahvia ja iltapalaa ja määrät oliva minusta isoja. Tuntui, että koko ajan on joku kantamassa sapuskaa nenän eteen :D Hoitaja sanoi, että sulle on tuota rautalisää ruuassa verenhukan takia, oli isot tupot persiljaa ja enemmän lihaleikkeleitä tms.

Mielestäni oli hyvää palvelua ja ei niitä lakanoitakaan tarvinnut itse vaihdella :) Näin siis Joensuussa, PKSSK.

Olen synnyttänyt sektiolla kaksi kertaa alatiesynnytysten lisäksi. Kummassakin sektiossa oli niin että sängystä ei saanut nousta ennen kuin katetri on irroitettu ja hoitajat pääsevät saattamaan vessaan, eli ei omatoimista ylösnousemista. Eipä siinä tarjottimia haettu tai edes nostettu vauvaa viereen. Ehdottomasti piti kutsua hoitaja paikalle jos halusi vauvaa imettää ennen kun oli lupa nousta.

Kunhan liikkeelle pääsi ja ekan kerran suihkuun niin helpotti. Molemmilla kerroilla olin sairaalassa 5vrk. Tylsäksi kävi aika kun vauva oli tyytyväinen ja itsellä olosuhteisiin nähden hyvä olo. Tekemistä oli kun vaihtoi lakanoita vähän useammin ja köpötteli käytävällä, kirjakin oli mukana.

Jos jotain halusi niin kaiken sai kun vain avasi suunsa, ainut mitä minusta pihdattiin oli kipulääkitys. Olin molempien sektioiden jäkeen tosi kipeä eikä panadol auttanut kipuihin yhtään. Onneksi oli ihana ihminen yövuorossa ja sain viimeiseksi yöksi vielä kunnon lääkkeen vaikka iltavuotolainen kieltäytyi antamasta. Jos ruoka-annoksen jälkeen jäi nälkä niin osastolla oli jääkaappi josta sai hakea välipalaa.

Sairaala oli PHKS.

Itse en saanut kävellä ja lapsi oli teho-osastolla. Teho-osaston henkilökunta sanoi, että oman osastoni henkilökunta tuo minut pyörätuolilla aina kun haluan. Kertakaan he eivät sitä tehneet. Eli kävelin kuitenkin aina sinne teholle hoitamaan vauvaa.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko asiat noin paljon muuttuneet sitten vuoden 2002, kun sain viimeisen lapseni. Kamalalta kuulostaa... Silloin kun kuopuksen sain, menetin paljon verta (2,6l )ja olin aika huterassa kunnossa, vuorokauteen ei omat jalat kantaneet. Minulle annettiin salissa synnytyksen jälkeen voileipää ja toivat kannullisen mehuakin kun olin kovasti janoinen. 

Sain yksityishuoneen ja kun ei tosiaan jalat kantaneet niin hoitsut toi ruokaa ja kahvia ja iltapalaa ja määrät oliva minusta isoja. Tuntui, että koko ajan on joku kantamassa sapuskaa nenän eteen :D Hoitaja sanoi, että sulle on tuota rautalisää ruuassa verenhukan takia, oli isot tupot persiljaa ja enemmän lihaleikkeleitä tms.

Mielestäni oli hyvää palvelua ja ei niitä lakanoitakaan tarvinnut itse vaihdella :) Näin siis Joensuussa, PKSSK.

Samanlaista oli kuukausi sitten Jorvissakin. En tiedä missä nuo kauhukokemukset on koettu, ei ollut kyllä oma kokemukseni sen kummempi kuin mitä muillakaan sairaalan osastoilla olen ollut (eli ihan hyvää hoitoa).

Vierailija kirjoitti:

Itse en saanut kävellä ja lapsi oli teho-osastolla. Teho-osaston henkilökunta sanoi, että oman osastoni henkilökunta tuo minut pyörätuolilla aina kun haluan. Kertakaan he eivät sitä tehneet. Eli kävelin kuitenkin aina sinne teholle hoitamaan vauvaa.

Miten voi olla tiedonkulku noin kamalan vaikeaa samojen seinien sisällä? Ihan järkyttävää!

itse olen synnyttänyt seinäjoella 2012 ja 2014, erittäin ihania hoitajia ollut molemmilla kerroilla. neuvottiin ja kyseltiin vointia. olin hyvässä kunnossa, kävelin hakemaan ruoat ym. huoneeseen kuului aina keskusradiosta ruoka-ajoista ilmoitus. alussa näytettiin kädestä pitäen missä ruokasali jne.