Vertaisitko synnytystä aivastukseen?

Ja minkä numeron antaisit kipuasteelle? Sattuiko enemmän kuin esim. kiykkysuoneen lyöminen?

Synnytystä vertaisin teurastukseen. Yksi takana, toinen edessä. Ja ai saatana ku pelottaa :/ Ei se sieltä niin vaan tule. Ainakaan itsellä.

Ööö, oisko 1000? Itseä sattui niin paljon että sitten havahduin tähän maailmaan kun lapsi nostettiin syliin. Sitä ennen oli pimeetä ja ajattelin vaan että kuolen. Päälläni oli kätilö painamassa kyynerpäällä ja toinen veti imukupilla. Mitäs muuta haluaisit tietää? :D

Helvetillinen kipu, kunnes sain epiduraalin. Sitten en tuntenut mitään, edes supistuksia. Provohan tämä kuitenkin on...

Vierailija kirjoitti:

Synnytystä vertaisin teurastukseen. Yksi takana, toinen edessä. Ja ai saatana ku pelottaa :/ Ei se sieltä niin vaan tule. Ainakaan itsellä.

No voi s*atana. Eikö siihen millään keksitä tapaa hoitaa siististi ja kivuttomasti?

Tsemppiä oot kova mimmi

Näin naisena kiinnostaa myös. Lapsia jossain vaiheessa haluan mutta synnytys kuulostaa pelottavalta JA kivuliaalta.

Vierailija kirjoitti:

Helvetillinen kipu, kunnes sain epiduraalin. Sitten en tuntenut mitään, edes supistuksia. Provohan tämä kuitenkin on...

Varmasti juu on. Itse en ehtinyt saamaan epiduraalia :( Eka oli liian aikasta, sitten jo myöhäistä. Kaikkea muuta, mutta taisin olla sitten jo vähän liian tokkurassa.

Joo ihan vaan aivastin ja plups vaan vauva lensi kaaressa ja kyynärpäänkin lyöminen sattuu vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytystä vertaisin teurastukseen. Yksi takana, toinen edessä. Ja ai saatana ku pelottaa :/ Ei se sieltä niin vaan tule. Ainakaan itsellä.

No voi s*atana. Eikö siihen millään keksitä tapaa hoitaa siististi ja kivuttomasti?

Tsemppiä oot kova mimmi

Voi kiitos, ihana <3 Ei oo luonto vielä keksiny :D Toivottavast toka menee kivuttomammin. Ja kun tietää mitä tapahtuu. Pelko siinä oli koko ajan aika kova. 

En vertaisi.

Sattuu vaikka ottaisi epiduraalin (puudutuksen).

Voi kestää tunteja tai päiviä.

Miten sulle tuli mieleen edes verrata aivastusta ja synnytystä?

Jos ikinä on ollut pahaa vatsatautia, niin siinä on hämärä aavistus siitä kuinka alavatsan lihakset kramppaa tuskaan asti. Supistus on aina uusi tällainen kramppi.

Vauvan pää jäi synnytyskanavaan odottamaan seuraavaa supistusta, että saa ponnistaa. Ei todellakaan ollut mikään plups.

Vierailija kirjoitti:

Näin naisena kiinnostaa myös. Lapsia jossain vaiheessa haluan mutta synnytys kuulostaa pelottavalta JA kivuliaalta.

Vaikka tuossa kerroin omasta kokemuksista, olen myös kuullut ihania synnytyskertomuksia. Ja itsekkin palaamassa synnytyssaliin, että kyllä hullu saa olla ;D Sitten kun kantaa 9kk niin on jo vähän semmone olo et nyt kiitos ulos :) Synnytys on pelottavaa ja kivuliasta, mutta eipä niitä haikaroita oo näkyny :D Se olis niin helppoo! Tsemii sulle kun aika koittaa :)

Siis sitä ihan loppua vertaisin tyhjähkön hammastahnaputkilon puristamiseen. Tai ehkä vielä mieluummin maksamakkaran. Ei plop vaan bloooooooooooooooooooooooh. Sitä ennen kyllä monenlaisia tuskia. Mutta niistä ei ilmeisesti kysytty.

Vierailija kirjoitti:

Näin naisena kiinnostaa myös. Lapsia jossain vaiheessa haluan mutta synnytys kuulostaa pelottavalta JA kivuliaalta.

No aika pitkän aikaa siihen saa valmistautua. En ole toi eka toisen odottaja, mutta mulla on toisen syntymään 2 kuukautta ja en vaan enää jaksais. Jos vauvan sais täysiaikaisena ulos nyt niin ottaisin kyllä.

Synnytyksessä on tietty pieni menehtymisriski, mutta niin on ulkona kävelemiselläkin näillä liukkailla. Tuntematon voi pelottaa, mutta synnytyksessä on se juttu että vaikka kestäisi pitkään, se ei kestä ikuisesti.

Helvetillistä kipua mutta joo, kun pää on syntynyt niin sillä toisella ponnistuksella loppukroppa tuli ulos plumps ja kivut loppu kuin seinään (kunhan ei liiku) mutta ei aivastukseen voi oikein verrata,ei.

Kolme kokemusta..

Kyllä teurastus on lähempänä totuutta kuin aivastus. Itellä menneet suht sujuvasti, mutta kipushokki oli niin kova, että oksensin pariin otteeseen. Miehen mukaan olin yhdessä synnytyksessä aivan toisella planeetalla, silmät oli pyöriny kuin hedelmäpelissä ja itse en muista kyseisestä lahtauksesta mitään, kätilöiden mielestä tuo synnytys oli sujuva ja hallittu.. Kolmesti kävin, enää en mene. Eipä silti, ihan hyvät muistot jäi. :)

Itselläni loppu kävi kyllä aika nopeasti, ponnistusvaihe 2 min. En kyllä silti aivastukseen vertaisi.

Saat aaltomaisia puristavia kipuja  keskivartaloosi , loppuvaiheessa non stopina   . Kipu on niin kova , että olet mustassa paikassa. jossa ei ole kuin kipu, jos se hetkeksi vaimenee se alkaakin jo uudelleen.Kun saat luvan ponnistaa  mitään ei tunnu tapahtuvan,paitsi kipu.  Kokemus on aika intensiivinen ja lopputulos palkitsee lähes aina. Harva aivastamalla  lapsen saa , enemmmä tai vähemmän kipua  jokainen kokee.

Mulle tuli synnytyskivuista mieleen sellainen revähdyskipu. Vähän niinkuin takareisi olis revähtänyt ja joku pösilö vielä venyttää sitä väärään suuntaan. Supistukset sitten oli sellaisia kramppaavia. Mutta se loppulapsi kyllä tuntui tulevan sellaisena plompsahduksena ulos, kuin paketti makkaroita olisi tullut melonin jäljessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin naisena kiinnostaa myös. Lapsia jossain vaiheessa haluan mutta synnytys kuulostaa pelottavalta JA kivuliaalta.

No aika pitkän aikaa siihen saa valmistautua. En ole toi eka toisen odottaja, mutta mulla on toisen syntymään 2 kuukautta ja en vaan enää jaksais. Jos vauvan sais täysiaikaisena ulos nyt niin ottaisin kyllä.

Synnytyksessä on tietty pieni menehtymisriski, mutta niin on ulkona kävelemiselläkin näillä liukkailla. Tuntematon voi pelottaa, mutta synnytyksessä on se juttu että vaikka kestäisi pitkään, se ei kestä ikuisesti.

Mää oon toi toinen just ja mullakin 2kk aikaa laskettuunaikaan! Kohtalontoveri :) Tsemii sinne! <3 Ja kyllä, itsekkin ottaisin jo mieluusti täysikäisen ulos! :D Totkai tässä ollaan kiitollisia, mut ihme en ihmettele mist raskaus on saanu nimen. Tää on raskasta!