Onko työpaikkakiusaaminen jokin tyypillinen ja "normaali" ilmiö Suomessa?

Johtuisiko mahdollisesti siitä että suomalainen, hierarkinen armeijasimputuskulttuuri on joskus omaksuttu työpaikoille?

Kyllähän maailma on vähän sellaiseksi mennyt. 

Liittyen korkeaan työttömyyteen, yhteiskunnan kusevaan turvaverkkoon ja muutenkin kiihtyvään kapitalismiin, epävarmuuteen, yt:isiin, henkilökemioiden kilpailuun... työntekijöillä on toisistansa aikamoinen niskapersote tänä päivänä, noin keskimäärin.

On silti muutamia yrityksiä, joissa työntekijöiden väliselle kilpailulle on nollatoleranssi. Puhuttelut aloitetaan tarpeen tullen välittömästi ja ne ovat kaikkien kannalta asiallisia. Toki on ankarampia pomoja ja esimiehiä, jotka eivät näe syy-seuraus-yhteyksiä riittävästi ja aistivat työntekijöiden valtakamppailussakin potentiaalia esim. yrityksensä kovan julkisivun kannalta, antaen asioiden mennä omalla painollaan. Ei ole harvinaista, että tällaiset firmat katoavat vähin äänin, eivätkä välttämättä ole edes tarkoitettu ikuisuusprojekteiksi. :(

Tee ilmoitus epäasiallisesta käytöksestä herkästi. Lomakkeen löydät netistä.

Kiusaaja ei lopeta ikinä jos et hänelle esim lomakkeella kerro, että koet tulleesi kiusatuksi.

Kerro kiusaajalle, että älypuhelin rintataskussa nauhoittaa helposti puhetta koko työvuoron ajan, vaikkapa 10 tuntia tai sata tuntia.

Ota luottamusmies mukaan keskusteluihin esimiehen kanssa. Nauhoita nämäkin keskustelut. Älä vastaa mihinkään esimiehen kysymyksiin heti, sinun ei tarvitse vastata valmistautumatta esimiehen kysymyksiin. Pyydä esimiehen kysymykset sähköpostilla, jotta ei tule "tulkintavaikeuksia" kysymyksistä kun pyydät ammattiliittosi edunvalvontaosastoa perehtymään kysymykseen.

Kiusaamiselle voi siis tehdä paljonkin itse, vaatii rohkeutta ja luottamusmiehen apua. Kysy neuvoa työsuojeluvaltuutetulta ja ammattiliitolta.

Vihajus älypuhelimella nauhoittamisesta tehoaa väkevästi. Omat keskustelut ja puhelut saa nauhoittaa mitenkään etukäteen ilmoittamatta. 

Vaikea sanoa muutamalla työpaikalla on tällaista ollut. Ihmiset halveksuvat avoimesti toisiaan. Usein sellaisilla aloilla joissa on näitä kokoomuslaisia tai persujen rasisti siiven jengiä he eivät halua antaa muille oikeutta olla itsejään. Muutama juntti konekuski joskus joku pikkupomo tai firman toimitusjohtaja.

Ei tämä minusta hirveän yleistä ole mutta siitä ei saa puhua eikä puhuta. Virkamiehet puolustavat yrityksiä polkien työntekijän viihtyvyyteen ja riidattomaan ilmapiiriin oikeuttavia oikeuksia.

Kyllä Suomi ainakin joissakin uutisoinnissa on mainittu "työpaikkakiusaamisen kärkimaaksi".

http://yle.fi/uutiset/suomi_on_tyopaikkakiusaamisen_karkimaa/6112047

Sama koulukiusaamisen suhteen, lapset eivät pysty enää menemään mutta heidät pakotetaan. Kiusaaminen on kammottava asia.

Näistä asioista puhuttaessa (ja ennen kaikkea näin anonyymisti kirjoiteltaessa) pitää olla hyvinkin varovainen.

Suomessa ja varmaan kaikissa maissa on ihan oikeaa kiusaamista, tietoista porukasta pois sulkemista, työtehtävien epäreilua jakamista, nälvimistä ja nimittelyä.

Mutta paljon on myös tilanteita, joissa "kiusaaminen" ei ole tahallista, vaan sen takana on lievää ajattelemattomuutta ja oman mukavuuden hakemista. Esim. 3 henkilöä tekee samaa työtä. Esimies on sanonut, että yhden on oltava aina paikalla, mutta muuten touoista voi sopia vapaasti. Kaksi työkavereista on saman ikäisiä ja saman henkisiä, kolmas taas eri ikäluokkaa ja luonteeltaan hiukan eri oloisia. Luultavsti käy niin, että nämä kaksi samanhenkistä haluaa pitää ruoka- ja kahvitauot samaan aikaan ja jättää kolmannen päivystämään. Mitään kiellettyä ei tapahdu, esimieshän antoi luvan sopia tauoista keskenään, mutta kolmannen mielestä voi tuntua kurjalta, kun hän joutuu pitämään aina taukonsa yksin tai muiden tiimien kanssa.

Tai 5 hengen työyhteisössä on luontevaa, että osa töistä tehdään pareittain, osa yksin. Porukassa on pari "supersosiaalista", jotka kahmivat aina kun mahdollista nämä pari hommat itselleen, joko keskenään tehden tai aina jonkun 3 muusta parikseen napaten. Yksin tehtävissä hommissa on muutama erityisen epämieluisa homma, kun kaksi henkilöä tekee lähes aina parityötä, niin nämä erityisen epämielyttävät työtehtävät jää aina samojen kontolle ja työ ei jakaudu tasapuolisesti. Kaikki kuitenkin tekee useamman laisia hommia, joten supersosiaaliset eivät välttämättä tajua, että muista samojen hommien jääminen aina heidän tehtäväkseen tuntuu kiusaamiselta tai ainakin töiden välttelyltä, he ovat kuitenkin työntouhussa koko työvuoron. Näistä tilanteista selvitään yleensä hyvän johtamisen avulla eli pomon tehtävä on huolehtia, että työtehtävät jakautuu tasapuolisesti ja että päivystäminen ei jää aina yhden nakiksi.

Sitten on vielä nämä tilanteet, jotka tuntuvat "epäreilulta ja kiusaamiselta", mutta eivät ole sitä. Eli eri työtehtävissä olevilla on erilaisia töitä ja se ei ole kiusaamista, että jokaisen vaaditaan tekemään omat hommansa, vaikka jotkut työt olisivat fyysisempiä tai muuten kurjempia, kuin toisten hommat. Kaikkien ei myöskään tarvitse päästä tekemään kaikkia hommia, vaan työantaja on voinut määrätä, että korkeammin koulutetut tai pidemmät työkokemuksen omaavat tai lisäkoulutuksen saaneet tekee tietyt työt ja tällöin muille jää tottakai enemmän "perushommia". Myöskään se, että esimies (tai esim. vuoronvastaavaksi määrätty kokeneempi työkaveri) paristelee laiskaa työkaveria tekemään hommansa tai määrää hänet vuorostaan tekemään tietyt "paskanakit" ei ole kiusaamista, vaan työnjohtamista. Myöskään työturvallisuusmääräysten noudattamisen vaatiminen ei ole kiusaamista, vaikka ohjeet tuntuu välillä nipotukselta. Kahvi- ja ruokatauot on työntekijän omia lepohetkiä. Kukin saa vapaasti päättää kuinka paljon silloin osallistuu kehvihuoneen keskusteluun tai kenen kanssa ruokataukonsa viettää. Tietenkään ketään ei saa sulkea porukasta tai käyttäytyä epäystävällisesti, mutta kenenkään velvollisuus ei ole myöskään harrastaa päivästä toiseen "smool tookkia" sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei tunnu löytyvän mitään yhteistä juteltavaa.

Työpaikkakiusaaminen on vain koulukiusaamisen jatkumo.

Ilmapiiri kun on pilalla, niin silloin on jotain tehtävä, turhaa selittelet ettei ole kiusaamista. Työpaikalla on oikeus hyvään asialliseen työilmapiiriin. 

Olen ollut monessa työpaikassa ja sen sortin kettuilua kuulee esim, lounaspöydässä, että alkaa ahdistaa kun vieressä kuuntelee. Tässäkin tapauksessa kaikki olivat hiljaa ja todella vaivaantuneita, katse maassa. Jokainen ajatteli, että pitäisi tuokin nyt päänsä kiinni, mutta kukaan ei uskaltanut sanoa mitään.

Kai sitä pelkää, että joutuu seuraavaksi silmätikuksi? Esimiehen olisi tähän kuitenkin pitänyt puuttua vaan ei puuttunut hänkään vaikka mieli olisi varmasti tehnyt. 

Olen saanut kuulla työkkärin virallisessa päätöksessä etten olisi saanut vaihtaa työtä toiseen riitaa haastavan pomon takia, vaikka kumpikin oli kausityötä. Perusteluna että minun olisi pitänyt jollain muulla keinoin pystyä rauhoittamaan tätä riidan haastajaa. Eli minulla on kokemus jossa pomon vastuu työhyvinvoinnista kaadettiin niskaani ja häntä tuki niin työkkäri kuin JHL:kin. Know your enemy.

Se on se ikimuistoinen nautinto-oikeus.

Työpaikkakiusaaminen on omien kokemusteni mukaan erittäin yleistä. Neljässä työpaikassa olen ollut töissä ja jokaisessa oli yksi kunnon pahimman luokan kiusaajamulkvisti. Koin kiusaamista 16-vuotiaana kesätöissä 50v työntekijän toimesta ja sen jälkeen kolmessa eri paikassa. Koulussa ei kiusaamista ole enää lukioikäisissä läheskään noin paljoa. Silloin heräsin jotenkin tähän todellisuuteen. Ennen sitä aina ajattelin, että eiväthän aikuiset ihmiset nyt herranjumala harrasta kiusaamista. Totuus on jotain ihan muuta!

Kaikki kiusaaminen on suomessa tyypillistä ja normaalia. Epäsosiaalinen muiden kyräily ja kyttäily ja kuppikuntien kehittely. Suomalaiset vaan on aika vinksahtaneita, huonosti kasvatettuja ja huonosti käyttäytyviä.

Oma kokemukseni 15 vuoden ajalta, työelämässä eri puolilla maapalloa:

Ulkomailla ihmiset pyrkivät eteenpäin ja pyrkivät samalla johonkin yhteiseen tavoitteeseen ja haluavat korostaa sitä että onnistuttiin yhdessä.

Suomessa ihmiset pyrkivät yksilöinä ja sooloillen YLÖSPÄIN korostaen vain itseään ja sitä omaa parhautta, mielistelevät isompia johtajia kielet ruskeina, ja heittävät vaikka muut kollegat susille ja kiusaavat toisia, jotta saisivat itse parhaat edut.

Suomessa on uskomattoman itsekästä ja häikäilemätöntä pyrkyriporukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kiusaaminen on suomessa tyypillistä ja normaalia. Epäsosiaalinen muiden kyräily ja kyttäily ja kuppikuntien kehittely. Suomalaiset vaan on aika vinksahtaneita, huonosti kasvatettuja ja huonosti käyttäytyviä.

Suomalaiset ovat ihmisinä hankalia, vaikeita.

Eivät pysty rakentavaan tiimityöhön.

Tänään mullekin selvisi, että musta puhutaan paskaa selän takana. Olen insinöörivetoisessa, miesvaltaisessa firmassa harjoittelussa ja työskentelen siellä ohjelmoijana ja sekalaisena it-alan apurina. Kuulin kuinka minulle naureskeltiin ja työpanostani vähäteltiin. Mulle niin mainostettiin kuinka hyvä joukkohenki tässä firmassa on, paskanmarjat! Joka vitun työpaikassa ja koulussa sama homma; kiusaaminen rehottaa!

Taidan ryhtyä yrittäjäksi, en uskalla hakea enää mihinkään töihin kiusaamisen pelossa. Minun mieli rikottiin jo peruskoulussa kun sairastuin paniikkihäiriöön.

Ranskassa vuosia töitä tehneenä ja useisiin työyhteisöihin tutustuneena sanoisin, että kyllä Suomessa on vielä varsin leppoisa ilmapiiri. Kyräilyä, ehkä, mutta harvemmin esineitä heitellään tai joutuu kuuntelemaan suoraa huutoa. Toisin kuin Ranskassa, naiset eivät Suomessa järjestelmällisesti puukota toisiaan selkään ja raivaa toisiaan tieltään.

Kun on tasaisesti piittaamaton mulq työyhteisössä, kukaan ei kiusaa. Toki hoidan hommani jne, mutta saatan ärähtää pomolleni "niin kauan et puutu tekemisiini kun hommat hoituu ajoissa ja sovitulla laadulla. Muu ei kiinnosta". En edes käy tiimipalavereissa tms jos ei huvita.

Juu, 12 yyteet käynyt läpija olen ns ylivoumaisesti pitkäikäisin työntekijä organisaatiossani.

Mä oon huomannut itse, että naiset kiusaa ja miehet ei. Naisilla (etenkin vakkareilla) on niitä kuppikuntia ja sitten kyttäävät ja arvostelevat muita, etenkin määräaikaisia työntekijöitä. Mitään ei muka osata, ja luulevat itse olevansa muita parempia. Meidänkin työpaikalla eräs nainen haukkuu esimiestään jatkuvasti, en ymmärrä mitä se siellä vielä tekee....Ja minulle sanoi, etten osaa töitäni. Paskanmarjat, osaan työni erittäin hyvin ja tiedän sen. Toki myös hyviä työkavereita löytyy, onneksi. Kyllä niitä ilmapiirin parantajiakin on onneksi olemassa.