Lue keskustelun säännöt.
Onko väärin pyrkiä/ja päästä yliopistoon viisikymppisenä?
27.01.2016 |
Olen nimittäin ajatellut tänä keväänä pyrkiä yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan.
Minulla on entuudestaan kasvatustieteen maisterin tutkinto.
Vääryydellä tarkoitan sitä, että vien mahdollisesti paikan sitä paljon enemmän tarvitsevalta. Myöskään yhteiskunta ei hyödy uudelleen kouluttautumisestani välttämättä mitään.
Kommentit (20)
Toisaalta melko turhaa, koska olet jo uran tehnyt. Tosiaan viet joltain paikan, jolle se saattaa olla unelma. Toisaalta kaikki maailmassa ovat itsekkäitä, joten voit sinäkin olla. En kyllä tajua että miten tuossa iässä kannattaisi enää tuplamaisteriksi jos on jo pitkään ollut opettajana tms. Kyllä nuorempia opiskelijoita joskus vituttaa tiedekunnissa melkein eläkeikäiset opiskelijat. On heilläkin varmaan oikeus olla siellä, mutta täytyy sanoa että joskus vituttaa että joku nuori ei pääse vaikealle alalle sisään sen takia että siellä roikkuu elämäntapaopiskelijana melkein joku 60-vuotias spede joka on muutaman vuoden sisään jäämässä eläkkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekästä toki, mutta kuten kakkosvastaaja sanoi, niinhän me kaikki jossain määrin olemme. Harva ajattelee yksilöllisissä valinnoissaan yhteistä hyvää. Ehkä jossain määrin ekologisia pointteja, se on melkein ainoa alue.
Mutta mietin toki nyt vielä. Pääsykoekirjojen julkaisuun on vielä aikaa ainakin kuukausi.
Haluasin kovasti jotain uutta elämääni ja työelämässä poljen vain paikallani. Lapset ovat kaikki muuttaneet kotoa ja yliopiston nuorekas ilmapiiri tekisi tosi kutaa...
Jatko-opiskeluun hakeutuminen tietysti voisi olla yksi vaihtoehto. Haaveissa siintää kuitenkin aivan uudet ideat uuden opiskelualan myötä.
Vierailija kirjoitti:
On. Ja aivan turhaa.
Turhaa?
Yhteiskunnan kannalta katsottuna siis? Minähän sen ainoana määrittelen, onko omasta vinkkelistäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Ja aivan turhaa.
Turhaa?
Yhteiskunnan kannalta katsottuna siis? Minähän sen ainoana määrittelen, onko omasta vinkkelistäni.
Elämä on muutakin kuin istumista koulun penkillä useita tutkintoja haalien. Just saying.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikista rasittavimpia ovat sitten sellaiset 65-80-vuotiaat tohtorintutkinnon väkertäjät, joille tutkimusuran tms. kannalta väikkärillä ei ole mitään merkitystä kun eläkkeelle on jääty jo aikoja sitten. Tiedän itse muutaman vanhuksen ja eläkeikää lähestyvän joka haaveilee eläkkeellä väikkäriä puhtaaksi ajankuluksi. Olen ehdottanut näille että perustaisivat eläkeläisille yhdessä jonkun humpuukiyliopiston, jotta voisivat itse maksaa koulutuksestaan ja olla aiheuttamatta sunnuntaiharrastuksellaan tungosta yliopistolle. Osan mielestä oli hyvä idea, koska heillä olisi varaa maksaa muutama tonni vuosittain ns. väikkärin ohjaamisesta ja muista koulutusmaksuista kun rahasta ei ole puutetta.
Tavallaan minusta on, juuri tuosta syystä että viet paikan joltain jolla ei ole vielä mitään tutkintoa ja joka sellaisen tarvitsisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työvuosissako määrittelet kuka tuota enemmän tarvitsee? Mutta sisäänpääsy ei ole helppoa. Olet tainnut unohtaa sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Ja aivan turhaa.
Turhaa?
Yhteiskunnan kannalta katsottuna siis? Minähän sen ainoana määrittelen, onko omasta vinkkelistäni.
Elämä on muutakin kuin istumista koulun penkillä useita tutkintoja haalien. Just saying.
Tarkoitus olisi tehdä keikkaluontoisesti sijaisuuksia ja free lancer -pohjalta kielenhuoltoa ja käännöstöitä.
Olen nyt yhtäjaksoisesti ollut yli 20 ollut työelämässä, lapset (3kpl) ovat tuoneet katkoja. Eli on tässä muutakin tehty kuin vain tutkintoja haalittu :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työvuosissako määrittelet kuka tuota enemmän tarvitsee? Mutta sisäänpääsy ei ole helppoa. Olet tainnut unohtaa sen.
En ole unohtanut. Varsinkin nyt, kun kiintiö on ensikertalaisille, niin en todellakaan suhtaudu pääsyyni itsestäänselvyytenä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikista rasittavimpia ovat sitten sellaiset 65-80-vuotiaat tohtorintutkinnon väkertäjät, joille tutkimusuran tms. kannalta väikkärillä ei ole mitään merkitystä kun eläkkeelle on jääty jo aikoja sitten. Tiedän itse muutaman vanhuksen ja eläkeikää lähestyvän joka haaveilee eläkkeellä väikkäriä puhtaaksi ajankuluksi. Olen ehdottanut näille että perustaisivat eläkeläisille yhdessä jonkun humpuukiyliopiston, jotta voisivat itse maksaa koulutuksestaan ja olla aiheuttamatta sunnuntaiharrastuksellaan tungosta yliopistolle. Osan mielestä oli hyvä idea, koska heillä olisi varaa maksaa muutama tonni vuosittain ns. väikkärin ohjaamisesta ja muista koulutusmaksuista kun rahasta ei ole puutetta.
Itse en osaa näitä mitenkään pitää pahana. Ensinnäkin, tohtorinkoulutukseen ei ole useimmilla aloilla tungosta tosiaan, ja tohtorikoulutettavien paikat ei ole pois perus-maisteriopetuksesta. Sitten täytyy muistaa myös se, että yliopisto saa todella merkittävän rahasumman jokaisesta tohtorista joka sieltä valmistuu - tämä on osa yliopistojen rahoituksen mekanismia. Eli miksi sen tohtoriksi opiskelevan pitäisi maksaa opinnoistaan, kun hän tulee yliopistolle tuottamaan merkittävän tulon jos/kun valmistuu tohtoriksi?
Itse valmistuin tohtoriksi 41-vuotiaana. Olen työelämässä it-alalla, eikä tutkinnolla ole minulle mitään käytännön merkitystä. Kiinnostipa vaan sellainenkin hankkia, tehdä keski-iässä jotain muutakin välillä kuin rutiinia liike-elämän koodausta. En kyllä mitenkään osaa ajatella millä tavalla tämä kouluttautumiseni olisi ollut keneltäkään pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole väärin. ihan oikein se on, jos menet pääsykokeiden kautta ja pääset sisälle
kaikki eivät kuitenkaan pääse sisälle. vain parhaat ja parhainten valmistautuneet. hyvä olisi nuortenkin oppia tämä ajoissa. varmasti valmistutkin nopeammin kuin jotkut nuoret, jotka opintojen lisäksi bilettävät raskaasti..
Mitä jos suorittaisit avoimessa yliopistossa ensin perus- ja aineopinnot ja hakisit yliopistoon vasta syventäviä suorittamaan? Silloin ei tarvitsisi pohtia vietkö paikan joltain (olettaen että vielä on mahdollista mennä jossain eri kiintiössä silloin, kun on jo em. opinnot tehty).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko yliopisto-opinnoista saada enää mitään irti, jos sinne menee jo yhden tutkinnon suorittaneena ja elämänkokemusta kartuttaneena? Voisi kuvitella, että se tuntuisi turhanpäiväseltä.
Vierailija kirjoitti:
Voiko yliopisto-opinnoista saada enää mitään irti, jos sinne menee jo yhden tutkinnon suorittaneena ja elämänkokemusta kartuttaneena? Voisi kuvitella, että se tuntuisi turhanpäiväseltä.
Niin... opiskeluala olisi aivan uusi kyllä minulle.
Mutta ihan relevantti näkökulma sinulla. Valtaosa opiskelijoista (myöhempienkin vuosikurssien) olisi alle kolmikymppisiä. Ehkä minulla on epärealistinen käsitys. Ajattelen enemmän uutta elämänvaihetta ja unohdan, että opiskelu on rankkaa työtä pääsykoekirjojenkin jälkeen.
Mutta nyt tai ei koskaan. Ikää tosiaan on sen verran, että ei tätä enää lykätä hamaan tulevaisuuteen. Jos kokeeseen alkaa lukea, niin se on täysillä tehtävä. Epäröinti ei takuusti tuota toivottua tulosta eli sisäänpääsyä.
Joidenkin mielestä 50-v on jo "uransa tehnyt". Itse olen kohta 50 ja koen olevani nuori.... Opiskelen avoimessa. Olen toisen alan maisteri ja sen jälkeen kokoajan opiskellut jotain. Miksi nyt lopettaisin?
Käyn kyllä töissä samalla. Lapset yläkoulussa. Muutaman vuoden jälkeen ei tarvitse edes rahaa ajatella näin paljoa. Voin vaikka heittäytyä opiskelijaksi (ehkä en....)
Mutta siitä vaan! Ei ole mitään väärää opiskella
Eikö voi opiskella itsenäisesti, ilman opinahjoa? Maailma on täynnä informaatiota, miksi sitä hankkiakseen pitäisi saada joku tutkinto?
Vierailija kirjoitti:
Eikö voi opiskella itsenäisesti, ilman opinahjoa? Maailma on täynnä informaatiota, miksi sitä hankkiakseen pitäisi saada joku tutkinto?
Tuo olisi mukavaa ja ihanteellista, mutta työnantajat mielellään haluavat nähdä paperilla takuut, että varmasti osaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö voi opiskella itsenäisesti, ilman opinahjoa? Maailma on täynnä informaatiota, miksi sitä hankkiakseen pitäisi saada joku tutkinto?
Tuo olisi mukavaa ja ihanteellista, mutta työnantajat mielellään haluavat nähdä paperilla takuut, että varmasti osaat.
Se on ihan työnantajien häpeä.
Ei ole väärin. Onnea matkaan!