Mieheni on 40-vuotias, kun esikoisemme on täysi-ikäinen
Ja on aina ollut huolehtiva ja hyvä isä, parempaa en olisi osannut edes toivoa. Kaikki nuoret isät eivät ole hulivilejä.
Kommentit (32)
Ai kamala, mun mies on 36v, kun esikoisemme syntyy (itse olen 35v)! En osaisi kuvitellakaan, että meistä kummastakaan olisi ollut tähän yhtään aiemmin!
Vierailija kirjoitti:
Ai kamala, mun mies on 36v, kun esikoisemme syntyy (itse olen 35v)! En osaisi kuvitellakaan, että meistä kummastakaan olisi ollut tähän yhtään aiemmin!
Erikoinen kommentti. Valtaosa ihmisistä saa Suomessa lapsensa ennen sinun ikääsi.
Vierailija kirjoitti:
Ai kamala, mun mies on 36v, kun esikoisemme syntyy (itse olen 35v)! En osaisi kuvitellakaan, että meistä kummastakaan olisi ollut tähän yhtään aiemmin!
Olet varmasti aika hitaasti kypsynyt sitten vastuulliseksi aikuiseksi?
Ja hetihän se alkoi av:lla. Tosiaan olen itse akateeminen (2 maisterin tutkintoa nyt 33-vuotiaana) ja mieheni on erittäin hyväpalkkaisessa työssä. Meillä on kolme lasta. Olemme menestyneet erittäin hyvin, ja saaneet nuorena lapset. ap
Mun mies täytti 40 ennen lapsen 1-vuotispäivää.
Ei kyllä yhtään aiemmin oltais haluttu luopua dinkkuelämästä.
Tähän jatkoksi....täytän 40 ja isänsä 42 juuri ennen lapsen täysi-ikäistymistä. Oikein hyvä ratkaisu meille, nyt voiton puolella 36- ja 38 -vuotiaina.
Hieno juttu. Sitten ehtii vielä tavata elämänsä naisen tai miehen ja viettää monta ihanaa vuotta uuden rakkauden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Noloa!
Sanoo se 4kymppinen dinkku? En kyllä ymmärrä mikä siinä on noloa. Helsingissä olemme aina asuneet ja kyllä täällä valtaosa pienen lapsen vanhemmista on kolmenkympin molemmin puolin esim. päiväkodeissa. Olemme aina olleet nuoremmasta päästä, mutta emme mitenkään erityisen nuoria. ap
Mieheni on 45 ja lapset 4- ja 6 -v. Kun nuorempi on 18, mieheni on 59
Tämä aiheen mielipiteet ovat kuin persereikä, jokaisella on omansa.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on 45 ja lapset 4- ja 6 -v. Kun nuorempi on 18, mieheni on 59
Näin on murheellista. Siinä on sitten elämä menetetty. Sinäkin varmaan jo rupsahtanut punkero.
Asiat tunteva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on 45 ja lapset 4- ja 6 -v. Kun nuorempi on 18, mieheni on 59
Näin on murheellista. Siinä on sitten elämä menetetty. Sinäkin varmaan jo rupsahtanut punkero.
Ei lähdetä nyt tälle linjalle, haukkumaan muiden ikiä. ap
Heti vaan pyllyttelemään kun karvat kasvaa, kyllä joku muu aina huolehtii ja kantaa vastuun kun itse ei viitsi tai jassa.
Olen 48 vuotias, kun lapseni on täysi-ikäinen ... huhhuh!
Vierailija kirjoitti:
Heti vaan pyllyttelemään kun karvat kasvaa, kyllä joku muu aina huolehtii ja kantaa vastuun kun itse ei viitsi tai jassa.
Ajattelepa, en ole päivääkään elämässäni saanut toimeentulotukea tai työttömyystukea. Jokaisen lapsen kanssa olen ollut kotona vuoden- 15,vuotta. Olemme aina asuneet asumisoikeusasunnossa tai omistuasunnossa Helsingissä. ap
Ei kovin poikkeuksellista. Minä olin 40 ja mies 41 kun esikoinen täytti 18.
Silloin 90 luvulla moni ajoitti lapsen teon heti koulusta valmistumisen perään, koska töihin pääsystä ei ollut mitään toivoa. Meidän vuosikurssilta viisi oli maha pystyssä valmistujaisissa.
Vierailija kirjoitti:
Heti vaan pyllyttelemään kun karvat kasvaa, kyllä joku muu aina huolehtii ja kantaa vastuun kun itse ei viitsi tai jassa.
Nuorena sitä jaksaa.
Omillamme mekin olemme toimeentulleet ja lapsemme elättäneet, vaikka esikoisen 19-vuotiaana saimmekin. Nyt lapset ovat jo 21, 17 ja 14 v, ja me vanhemmat nelikymppisiä. Nuoriso opiskelee ja kaikki asuvat vielä , onneksi talossa on tilaa. 😃
Pistän paremmaksi, minun mieheni on 36 kun esikoisemme on täysi-ikäinen. Hyvä isä hänkin on.