Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yllättävä empatian puutos miehessä välillä
18.01.2016 |
Yritän päästä selville, mitä oikein ajatella miehestäni. Nimittäin olen naimisissa pääasiallisesti ihanan ja normaalin oloisen miehen kanssa. Yksi aikaisempi poikaystäväni oli narssti ja kun tapasin tämän nykyisen, ajattelin että he ovat monessa asiassa samanlaisia sillä erotuksella, että tämä nykyinen mieheni on ehdottomasti persoonaltaan tasapainoinen ja normaali ihminen, kun se narsisti oli epäterve ja sairas. Olen myös usein ajatellut, että kuinka täydellinen mieheni onkaan ja kuinka hän on perusluonteeltaan niin hyväntahtoinen ihminen. Tätä on 99,99% ajasta.
Sitten tulee tilanteita, joissa hänessä "välkähtää" toisenlaien puoli. Esimerkiksi hän vaikuttaa manipuloivalta ja sitten jos osoitan hänelle huomanneeni jonkun asian, kuvailen mitä hän on tehnyt, niin hän ei vaikuta olevan pahoillaan siitä vaan pikemminkin tyytyväinen itseensä. Esimerkiksi hän haluaa, että laihdun, mutta on tarpeeksi älykäs jankuttaakseen asiasta ääneen jatkuvasti. Sen sijaan hän on pikkuhiljaa saanut minut tuntemaan itseni rumaksi ja lihavaksi -> aikaansaanut vahvan sisäisen motivaation itselleni, että itse haluan laihtua ja ryhtyä toimeen siinä. Kun esimerkiksi kerran mainitsin asiasta ja sanoin, että se masentaa itsetuntoani, hän ei ollut pahoillaan tai pyytänyt anteeksi vaan vaikutti itsetyytyväiseltä ja huvittuneelta siitä, ikäänkuin siitä että oli onnistunut ovelassa yrityksessään. Häntä siis alkoi naurataa, kuin olisi jäänyt kiinni taitavasta kepposesta eikä sen jälkeenkään ollut pahoillaan tai pyytänyt anteeksi.
Nämä vastaavat tapaukset ovat todella harvinaisia ja siksi minun oli aluksi vaikea uskoa, että havaintoni niistä ovat oikeita, vai että kuvittelenko ne vain. Ne siis poikkeavat niin paljon siitä ylivoimaisesti erilaisesta ihmisestä, jollainen hän vaikuttaa normaalisti ja valtaosan ajasta olevan. Jos joku asia vaikuttaa enimmäkseen olevan valkoinen ja joskus näyttää mustalta, niin sehän on mahdottomuus, että se voisi olla molempia, ja ne ovat kaksi aivan erilaista väriä, suorastaan vastakohtia, että olettaisi ettei se voi olla yhtäaikaa molempia. Vai voiko kuitenkin?
Siis tuo kuvaamani tapaus ja reaktio eivät ole mielestäni mahdollisia ihmiselle, joka tuntee empatiaa toista kohtaan, siinä mielestäni ilmenee nimenomaan empatian puute ja itsekäs ajattelu toisen kustannuksella. Sitten toisaalta muina aikoina hän vaikuttaa erittäin empaattiselta ja välittävältä ihmiseltä ja nämä epäilykseni tuntuvat täysin naurettavilta ja järjettömiltä
Kai toivoisin kommentteja siitä, että onko mielestänne mahdollista, että ihan normaalin persoonallisuuden omaava mies voi välillä harvoin käyttäytyä noin. Onko se aina merkki persoonallisuushäiriöstä, vaikka ilmenisi vain hyvin harvoin? Olen kahden vaiheilla, onko sekavaa, kun käsitys läheisestä ihmisestä ailahtelee kahden näin äärimmäisen vastakohdan välillä eikä tiedä kumpaa uskoa. Vai voiko ihminen olla yhtä aikaa hämmästyttävän epäempaattinen ja toisaalta aidon empaatinen?
Sekava kirjoitus tiedän, mutta tätä on vaikea ilmaista sanoin. Kiitos kommenteista!
Kommentit (33)
Kuulostaa kyllä siltä, että entisen poikaystävän takia ylitulkitset kaiken. Ja oikein yrität etsiä nykyisestä miehestä narsistia. Sillä ei hän kyllä mitenkään epänormaalista vaikuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyykö mies nauramaan itselleen, jos esim. mokaa tai jos joku pilailee hänen kustannuksellaan? Tekeekö hän asioita sinun hyväksesi, vaikka siitä olisi hänelle vaivaa? Tinkiikö omasta mukavuudestaan toisten hyväksi? Kaipaako ihailua?
En tiedä miten reagoi, jos joku tekee pilaa. On sellainen, että edellyttää kunnioittavaa kohtelua, mutta on myös huumorintajuinen. Pystyy tinkimään omasta mukavuudesta toisen hyväksi. Kaipaa paljon ihailua ja huomiota. Haluaa olla vallankahvassa, on kontrolloiva. Ei ole koskaan väärässä, ei koskaan pyydä mitään anteeksi. Toisaalta on huolehtiva ja huomioiva. Ominaisuuksia löytyy puolesta ja vastaan.
Tuo kuvaamani tilanne on toistunut erinäisiä kertoja, eli hänellä välillä paljastuu tämä räikeä empaattisuus, mutta pääosin on normaalin oloinen. Eli kysymykseni koskee lähinnä sitä, että onko mielestänne mahdollista, että ihan normaalin ihmisen empaattisuus olisi välillä on ja välillä off? Vai onko normaali empaattinen ihminen sitä aina johdonmukaisesti?
Puhu hänelle vastaavasti ja katso reaktio.
Totea hänelle jotain ikävää hassunhauskasti, vaikkapa kritisoi seksikykyjä tai kerro, että edellinen mies oli peto sängyssä. Hihittele kivasti, jos häntä harmittaa.
Totea, että hänen läskimahansa valuminen on epäesteettistä ja hymyile vinosti, kun hän suuttuu.
Reilua ja tasapuolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en, jos tuolla lailla haukkuisin, niin hän suuttuisi. Hän siis vaatii kunnioittavaa kielenkäyttöä muutenkin. Hänellä ei ole mitään läskiä, on hyvin tarkka ulkonäöstään ja onkin komea. Mutta ei huvita haastaa riitaa tyhjästä, kun kerran huomautin, ettei tehnyt osuuttaan kotitöistä, mökötti kaksi päivää. Varmasti ryhtyisi seksilakkoon, jos puhuisin noin uista miehistä, on hyvin mustasukkainen. Seksitaitojen väheksynnästä loukkaantuisi ja olisi lähinnä sitä mieltä, että jos ei kelpaa, niin erotaan sitten. Tämäkin oli aluksi minusta vain osoitus ihailtavan tasapainoisesta ja terveestä itsetunnosta, että ihminen osaa noin hienosti asettaa rajat sille, miten häntä kohdellaan.
Kauanko olette tunteneet ja olleet naimisissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme vuotta tunnettu, muutama kk naimisissa.
Jos suhteen alussa oli vähänkään ilmassa muiden ihmisten varoituksia, tuntui siltä että ihmiset ovat suhdetta vastaan tai ihmeteltiin poikkeuksellisen paljon sitä, miten mies on saanut niin mukavan, kiltin ja ihanan naisen kuin sinä, niin sinuna kyselisin miehen luonteesta joltain, joka hänet on tuntenut kauemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut ilmassa mitään tuollaista ihmettelyä silloin kyllä, sitä paitsi lähinnä jos nyt kysyisin vaikka omilta vanhemmiltani, he päinvastoin ihmettelisivät, kuinka minä olen onnistunut saamaan niin täydellisen ja ihanan miehen.
Vierailija kirjoitti:
No en, jos tuolla lailla haukkuisin, niin hän suuttuisi. Hän siis vaatii kunnioittavaa kielenkäyttöä muutenkin. Hänellä ei ole mitään läskiä, on hyvin tarkka ulkonäöstään ja onkin komea. Mutta ei huvita haastaa riitaa tyhjästä, kun kerran huomautin, ettei tehnyt osuuttaan kotitöistä, mökötti kaksi päivää. Varmasti ryhtyisi seksilakkoon, jos puhuisin noin uista miehistä, on hyvin mustasukkainen. Seksitaitojen väheksynnästä loukkaantuisi ja olisi lähinnä sitä mieltä, että jos ei kelpaa, niin erotaan sitten. Tämäkin oli aluksi minusta vain osoitus ihailtavan tasapainoisesta ja terveestä itsetunnosta, että ihminen osaa noin hienosti asettaa rajat sille, miten häntä kohdellaan.
Tuota. Tämäkö on sinusta normaalia käytöstä ja 99,9% empaattista? Voi olla,että oma mieheni suuttuisi myös jos sanoisin jotain tollasta, mutta osaisi mennä nurkkaan häpeämään ja kunnolla jos sanoisin, että yritin vain tuoda esiin, miten itse puhut minulle. Sen jälkeen oltaisiin molemmat pitkän aikaa ihmisiksi.
Mökötti 2 päivää? Alkoiko silti ottaa vastuuta?
Mökötys ei ole täysipainoisen ihmisen käytöstä.
Lähinnä kuulostaa, että käyttäydyt juuri niin kuin hän haluaa, ja sillä tavalla hän pysyy "normaalina". Pienikin poikkeus tästä tuo esiin hänen todellisen luonteensa. Ei ole normaalia ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistit ovat juuri sellaisia "ulkopuolisten" hurmaajia; sukulaiset, kaverit (paitsi jos ne alkaa syöttämään sulle vaarallisia ajatuksia, kuten että miehessä on jotain vikaa", hyvänpäiväntutut; ne voidellaan sokerilla ja kermalla, ja ollaan niin herrasmiestä...
Miehet ovat luonnostaan vähemmän empaattisia. Mikä tässä yllättää? Ottakaa mammat selvää testosteronista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut ilmassa mitään tuollaista ihmettelyä silloin kyllä, sitä paitsi lähinnä jos nyt kysyisin vaikka omilta vanhemmiltani, he päinvastoin ihmettelisivät, kuinka minä olen onnistunut saamaan niin täydellisen ja ihanan miehen.
Lähinnä ne ihmettelyt olisivat tulleet miehen kavereilta, tuttavilta yms. Narsistihan osaa näytellä täydellistä ja ihanaa. Olen ollut joskus vastaavassa tilanteessa, jossa päädyin katkaisemaan välit kokonaan mieheen. En tainnut koskaan päästä selville, oliko hän narsisti/sosiopaatti vai ei, mutta kuvauksesi kuulosti tutulta. Samoja asioita mietin aikoinaan. Jälkikäteen kuulin muilta ihmisiltä tämän miehen epäempaattisuudesta, mutta en osaa silti sanoa, mistä oli kyse. Mies kun ei myöntänyt itsessään mitään vikaa, vaikka laukoi vammaisiakin loukkaavia kommentteja yms. epänormaalia. Miehen seurassa alkoi koko ajan olla huonompi olla, joten toisaalta sillä ei ole väliä, mikä hän on miehiään. Minulla on parempi ilman häntä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut ilmassa mitään tuollaista ihmettelyä silloin kyllä, sitä paitsi lähinnä jos nyt kysyisin vaikka omilta vanhemmiltani, he päinvastoin ihmettelisivät, kuinka minä olen onnistunut saamaan niin täydellisen ja ihanan miehen.
Se ei ole ainakaan yhtään parempi asia.. Minulle kehuivat kaikki mieheni kunnollisuutta, hekin jotka olivat tämän koko ikänsä tunteneet. Menestynyt, avulias, kohtelias (varsinkin naisille), tätä kaikkea hän muille on ja minullekin aluksi. Kolmen vuoden jälkeen tajusin vasta mihin olin itseni saattanut, oli sen verran taitava ollut esittämään empaattista ja normaalia. Parisuhde aivan jotain muuta, kun hänen julkikuvansa. Todellisuudessa olin vaan yksi pelinappula, jota halusi muokkailla. Ennen häntä minulla oli ollut vaan huonoja suhteita ja luulin tosiaan nyt kaiken muuttuneen. Mutta kait se vika on minussa, kun kerta toisensa jälkeen ajaudun tällaisiin suhteisiin.
Käytös ei ole normaalia etkä tule kestämään tuollaista lopun elämääsi, joten oli mies narsisti tai ei, jotain on tehtävä tilanteelle.
Miten mua huolestuttaa toi, että mies ohjailee sua noin paljon omien mielihalujensa mukaan.. Jättäisin muuten kylmästi miehen, mikä alkaa vihjailla ettei hyväksy mua ulkonäöllisesti ja vaatii siihen muutoksia. En vain kestä enää yhtäkään miestä joka dissaa mua. Erosin nuorempana suhteesta, jossa kuulin haukkumista päivittäin ja silti mies kävi pettämässä reilusti ylipainoisen ja suttuisen akan kanssa..
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten reagoi, jos joku tekee pilaa. On sellainen, että edellyttää kunnioittavaa kohtelua, mutta on myös huumorintajuinen. Pystyy tinkimään omasta mukavuudesta toisen hyväksi. Kaipaa paljon ihailua ja huomiota. Haluaa olla vallankahvassa, on kontrolloiva. Ei ole koskaan väärässä, ei koskaan pyydä mitään anteeksi. Toisaalta on huolehtiva ja huomioiva. Ominaisuuksia löytyy puolesta ja vastaan.
Tuo kuvaamani tilanne on toistunut erinäisiä kertoja, eli hänellä välillä paljastuu tämä räikeä empaattisuus, mutta pääosin on normaalin oloinen. Eli kysymykseni koskee lähinnä sitä, että onko mielestänne mahdollista, että ihan normaalin ihmisen empaattisuus olisi välillä on ja välillä off? Vai onko normaali empaattinen ihminen sitä aina johdonmukaisesti?
Joo, kyllä mun mielestäni varsin empaattiset ihmiset ovat kuitenkin monissa tilanteissa epäempaattisia, arvelisin itsekin olevani tällainen. Kyse on enemmänkin siitä, että me koemme eri tavalla sen, mitkä asiat todella tarvitsevat empaattista suhtautumista ja mitkä taas ovat mielestäni pienempiä juttuja, joihin voi esim. suhtautua huumorilla. Mielestäni ylianalysoit miestäsi ja ehkä muutenkin ihmisiä ja ihmisenä olemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä mun mielestäni varsin empaattiset ihmiset ovat kuitenkin monissa tilanteissa epäempaattisia, arvelisin itsekin olevani tällainen. Kyse on enemmänkin siitä, että me koemme eri tavalla sen, mitkä asiat todella tarvitsevat empaattista suhtautumista ja mitkä taas ovat mielestäni pienempiä juttuja, joihin voi esim. suhtautua huumorilla. Mielestäni ylianalysoit miestäsi ja ehkä muutenkin ihmisiä ja ihmisenä olemista.
Minkä tyyppisiä asioita ne voivat olla kohdallasi, joissa voi suhtautua epäempaattisesti, vaikka on muuten empaattinen? Esimerkit auttaisivat hahmottamaan, mikä on normaalia.
Joo tosiaan olen paljon lukenut narsisteista, mutta vaikutelma on se, että luonnehäiriö paljastuu kuitenkin melko selvästi ajan mittaan. Mietin että onko todella mahdollista, että se tulisi esiin vain äärimmäisen harvoin ja vaikuttaisi aivan normaalilta 99,99% ajasta.
Voi olla, että miehet ovat erilaisia tässä. Toisaalta kun mietin vaikka omaa isääni, jonka kanssa sentään olen aika monta vuotta samassa kodissa asunut ja arkea seuranut, niin hän oli ihan erilainen eli ei voi yleistää kaikkiin miehiin, että olisivat epäempaattisia hormonaalisista syistä johtuen. Ehkä niin, että eivät osaa samalla lailla lohduttaa kuin naiset toisiaan ja ole herkkä huomaamaan, jos toinen tarvitsee tukea. Mutta tässä tarkoitan sellaista, että tietää loukanneensa toista, mutta ei kadu vaan lähinnä huvittuneena nauraa omalle nokkeluudelleen.
Alue: Aihe vapaa
Riippuu kauan olette olleet yhdessä... Jos ette kauaa, voi olla että epäempaattisuus lisääntyy ajan myötä. Itsekkäätkin ihmiset ovat kivoja jonkin aikaa.