Täytyykö sosiaalialalla työskentelevän olla ulospäinsuuntautunut?
Sanon nyt ensin, että en tiedä onko ulospäinsuuntautunut yhdyssana, eikä sillä nyt tässä ole väliä. Mainitsin kuitenkin, että ette tarttuisi vain kirjoitusvirheisiin :D
Eli aiheena on sosiaaliala, mistä haaveilen. Mietin kuitenkin, että sopisiko ala sittenkään minulle. Tiedän että ette todennäköisesti ole ammatinvalintapsykologeja, mutta keskustelu olisi silti tervetullutta. Aiheeseen: Täytyykö sosiaalialalla työskentelevän olla ulospäinsuuntautunut persoona?
Haaveilen työstä, jossa voin auttaa tai hoitaa ihmisiä. En kuitenkaan ole yhtään ulospäinsuuntautunut ihminen, ja viihdyn paljon omissa oloissani. Ala kuitenkin kiinnostaa minua siksi, että koen sosiaalialan tärkeäksi ja antoisaksi. Töissä sosiaalisuus ei minua haittaisi, sillä olen aina sopeutunut työrooleihini. En silti voi itselleni mitään, sillä työpaikoilla kuitenkin eroan aina muista työntekijöistä siten, että en mielelläni osallistu kahvipöytäkeskusteluihin ja "turhiin" jorinoihin, vaikkakin hoidan asiakaspalvelun mallikkaasti ja asiasisältöisesti. Katsottaisiinko minua muiden työntekijöiden toimesta kieroon, jos tälle alalle ryhtyisin?
Oletteko itse tai tunnetteko ihmisiä, jotka ovat enemmän sisäänpäin kääntyneitä ja silti sosiaalialalla? Mitä sosiaalialan työtehtävää suosittelisit tällaiselle henkilölle? Onko teitä häirinnyt asioida sosiaalialan työntekijän kanssa, joka ei ole ulospäinsuuntautunut - pikemminkin voi saada vain neutraalin, joidenkin mielestä ehkä hieman ujonkin kuvan, mutta joka silti hoitaa työnsä niin kuin kuuluukin? Minusta ainakin tuntuu, että tällaisia ihmisiä ei ole sosiaalialalla kovin paljoa. Vai mietinkö tätä turhaan?
Kommentit (18)
Ei lääkäritkään yleensä mitään kovin sosiaalisia ole.
Eikös työtä tehtäisi kahdenkesken asiakkaiden kanssa? Eihän siihen tarvita mitään erityistä sosiaalisuutta (kunhan nyt ei liiallista ujoutta ole, että ei uskalla asikkaidenkaan kanssa olla). Työtehtävissähän on aina asiaa hoidettavana, eli ei tarvitse "lässyyttää" mitään turhanpäiväistä small talkia.
ite opiskelen sosionomiksi ja suurin osa opiskelijoista on ulospäinsuuntautuneita ja se auttaa alalla tosi paljon!myös muutama sisäänpäinkääntynyt löytyy,mutta heillä on ongelmia esim.ryhmätöissä.Toki hekin varmasti saavat itsevarmuutta pikkuhiljaa.Sosiaalialalla tosiaan on usein suupaltteja ja semmosia reippaita ihmisiä,mutta kyllähän sinne kaikkia mahtuu!Ainakin minulla,jo pääsykokeissa haastattelijat tuntuivat arvioivan käytöstapoja ja sosiaalista vuoravaikutusta.Se on alalla kuitenkin oleellista.
En tiedä mihin lokeroon sijoitun, mutta en siedä yhtään ryhmätöitä, joissa kaikki sählää saman asian parissa, mutta terveydenhoitoalan työyhteisössä, jossa jokaisella on oma selvä ammattinsa mukainen rooli, yhteistyö ammattiryhmien välillä sujuu minulta oikein hyvin.
no tuskinpa sulla on sitten mitään estettä sosiaalialalle!jotkut sisäänpäinkääntyneet ovat ryhmätöissä niin ujoja,etteivät sano mitään ja kerran yksi jopa jättäytyi tahallaan pois.Jos perusvuorovaikutus onnistuu, niin ei minun mielestä ole mitään estettä.
Vuorovaikutustaitoihin kuuluu myös kyky kuunnella ja antaa toiselle. Hienotunteinen ja vähäeleinen introvertti sopii hyvin moniin sosiaalialan tehtäviin. Isojen ryhmien leikittämisen voi jättää niille höseltäville ekstroverteille.
En ole ulospäinsuuntaunut, mutta minulla on hyvät vuorovaikutustaidot, mikä on paaaljon tärkeämpää. Työskentelen sosiaalialalla ja kyllä, töiden jälkeen kaipaan rauhaa ja hiljaisuutta. Silti nautin työstäni ja olen todella hyvä siinä. Huono itsetunto minulla ei myöskään ole, kuten näkyy.
Sosiaalialan ihmisiä on erilaisia, varmasti sovit joukkoon :) Moni on ulospäinsuuntautunut, mutta olen nähnyt opiskelijoita ja ihan työssä olevia sosiaaliohjaajia ja -työntekijöitä, jotka eivät ole. Ja molemmat ihan yhtä hyviä työssään :). Joku asiakaskin voi vähän säikähtää kovin rempseää työntekijää, ja hiljainen persoona voi sopia hänelle paremmin. Älä huoli! :)
Miten te sosiaalialalla olevat introvertit olette jaksaneet? Vaikka pitäisitte työstä, oletteko koskaan huomanneet että se veisi normaalia enemmän energiaa ja miettineet tämän takia alan vaihtoa?
Eihän siitä tulisi mitään jos kaikki olisivat yltiösosiaalisia hölöttäjiä tai jos kaikki olisivat tuppisuita introverttejä. Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan. Asiakkaissakin on kaikenlaisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Miten te sosiaalialalla olevat introvertit olette jaksaneet? Vaikka pitäisitte työstä, oletteko koskaan huomanneet että se veisi normaalia enemmän energiaa ja miettineet tämän takia alan vaihtoa?
Miksi sosiaalialla pitäisi edes olla sosiaalinen? Sosiaalisuus tarkoittaa sellaista turhaa smalltalkin jauhantaa ja lipevää myyntimiestä. Ei sellaisista ole sosiaalialalla kuin haittaa.
Vierailija kirjoitti:
ite opiskelen sosionomiksi ja suurin osa opiskelijoista on ulospäinsuuntautuneita ja se auttaa alalla tosi paljon!myös muutama sisäänpäinkääntynyt löytyy,mutta heillä on ongelmia esim.ryhmätöissä.Toki hekin varmasti saavat itsevarmuutta pikkuhiljaa.Sosiaalialalla tosiaan on usein suupaltteja ja semmosia reippaita ihmisiä,mutta kyllähän sinne kaikkia mahtuu!Ainakin minulla,jo pääsykokeissa haastattelijat tuntuivat arvioivan käytöstapoja ja sosiaalista vuoravaikutusta.Se on alalla kuitenkin oleellista.
Vuorovaikutustaidot ja ulospäin suuntautunut luonne ovat kaksi aivan eri asiaa. Ei sosionomin tarvitse olla sosiaalinen. Sosiaaliset taidot ovat sne sijaan tärkeitä. Parasta on, jos ei ole tosi kova höpöttämään eikä superujo, vaan jotain siltä väliltä. Pitää osata kuunnella asiakasta ja malttaa pitää suunsa kiinni tarvittaessa. Toisaalta liian ujokaan ei saa olla. Jos ei uskalla esitellä itseään, ohjata ryhmää ammattilaisena tai tarvittaessa korottaa ääntään, saattaa olla vähän liian ujo sosionomiksi.
Terveisin alalla työskentelevä
Itse käsitän sosiaalisuuden hyviksi vuorovaikutustaidoiksi, tunneälyksi ja ihmisistä pitämiseksi.
Ulospäinsuuntautunut on mielestäni sellainen, joka viihtyy ryhmätilanteissa ja isoissa ryhmissä, samoin kuin myös esim. pitää mielellään esitelmää suurelle yleisölle ja nauttii olla huomion keskipisteenä. On äänekäs ja saa energiaa toisista ihmisistä.
Sisäänpäin suuntautunut on mielestäni sellainen, joka latautuu yksin ollessaan, ei erityisemmin pidä ryhmätitilanteista eikä nauti olla huomion keskipisteenä tai esitelmien pitämisestä. Ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin ujo.
Ujo on mielestäni estynyt persoona, joka ei ole sosiaalinen. Toisin kuin sisäänpäin suuntautunut, ujo ei välttämättä saa hoidettua esim. ryhmätilanteita tai sosiaalista kanssakäymistä. Jotkut tuntuvat kuitenkin sekoittavan ujon ja sisäänpäin suuntautuneen, mutta minusta ne ovat ihan eri asioita.
Olen sisäänpäin suuntautunut mutta en ujo. Olen myös sosiaalinen. Ehkä sitten tosiaan pohdin tätä turhaan vastauksistanne päätellen. Taidanpa hakea sosiaalialalle :)
Ap
Sosiaalinen ei ole yhtä kuin hyvät sosiaaliset taidot. Olen sosionomi ja en todellakaan ole sosiaalinen. Pääsykokeissa ne "sosiaalisimmat" päällepääsmärit eivät menestyneet, ja opiskelupaikka jäi saamatta.
.
Koulutus ja työelämä auttaa tosi paljon sosiaalisten taitojen kartuttamisessa. Työelämässä tällä alalla tärkeää on oman itsensä tunteminen (hyvä itsetunto), vuorovaikutustaidot (kuunteleminen, läsnäolo), sitten tulee persoona (kuten sosiaalinen) ja tottakai ammatin vaatima tietotaito. Oikeasti sosiaalisuus ei auta yhtään mitään, jos et osaa kohdata, kuunnella ja ohjata asiakkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vuorovaikutustaitoihin kuuluu myös kyky kuunnella ja antaa toiselle. Hienotunteinen ja vähäeleinen introvertti sopii hyvin moniin sosiaalialan tehtäviin. Isojen ryhmien leikittämisen voi jättää niille höseltäville ekstroverteille.
Miksi pitää halventaa tuota toista persoonallisuustyyppiä? "Niille höseltäville ekstroverteille", eikö olisi voinut sanoa vain "ekstroverteille"?
Mun mielestä sosiaalialalle tarvitaan enemmän niitä, jotka eivät vain ole "ylisosiaalisia" hölöttäjiä. Heiltä kun harmittavan usein puuttuu taito kuunnella ja ymmärtää toisten näkemyksiä. Sosiaaliset taidot voivat olla hyvät, vaikka viihtyykin itsekseen eikä ole koko ajan suuna päänä.
Näkisinkin että sosiaalialan työssä tärkeää on omata hyvät sosiaaliset taidot sen sijaan että olisi "sosiaalinen" persoona. Toki riippuu mitä työtä tekee. Järjestöpuolella tuo "sosiaalisuus" on ihan hyvä piirre, mutta esim. aikuissosiaalityössä välttämättä ei.
Eniten mua ap huolestuttaa tuo sun tahto auttaa ja hoitaa ihmisiä. On hienoa, että haluat auttaa, mutta sun täytyy myös muistaa että kaikki ihmiset eivät halua tulla autetuksi. On asiakkaan itsensä tehtävä auttaa itseään. Työntekijä antaa siihen tukea ja työkaluja. Älä ap väsytä itseäsi jos ja kun pääset sosiaalialalle työskentelemään.
Ei tarvitse. Etkä sinä edes kovin introvertiltä vaikuta kuvaamasi perusteella. Sinua ei vaan näytä kiinnostavan turhat lässytykset kahvitauoilla. Neutraali ulosanti on mielestäni jopa aika tarpeellista monissa ammateissa, helpottaa monta kertaa vastapuolen tilannetta esim sosiaalitoimistoissa, sairaalassa potilaat yms.
No psykologit ei taatusti ole.