Opettjat kertokaa: miksi tavaaminen in tärkeää?
Tyttäreni on ekalla luokalla, oppi lukemaan 5-vuotiaana ja kirjoittamaan kun oli 6, mutta tavuttaminen ei meinaa onnistua. Ymmärrän, että lukemaan ja kirjottamaan oppimisessa tavuttaminen on yksi hyvä tapa, mutta meilä on nyt ongelmia tämän asian kanssa. Tyttö lukee aapisen tekstit tavuttamatta ja kirjoittaa myös sanat ym ilman tavuviivoja. Tytöllä alkaa jo nyt koulumotivaatio laskemaan, kun koko ajan pitäisi vaan tavuttaa. Opettaja on sanonut että pitää opetella tavuttamaan kun edetään luokassa samaa tahtia ja se on tärkeä taito. Ainoa konkreettinen juttu on että osaa käsinkirjoittaessa katkaista sanan jos pitää riviä vaihtaa kesken. No ymnärrän joo, mutta itse en ole sitä tarvinnut yo- kirjoutusten jäljeen, kun kaikki tehdään koneella.
Selittäkääs opet mulle millä voin motivoida tyttöä opettavaan tavuttamista?
Kommentit (29)
Jos lapsi on oppinut lukemaan ja kirjoittamaan, oppii varmaan helposti myös tavaamaan :)
Auttaa ainakin kirjoittamaan oikein kaksoiskonsonantit. Eikä se wordin automaattitavutuskaan aina oikein tee.
Kyllä lukutaitoon (ja kielitaitoon) kuuluu se, että osaa tavuttaa sanat oikein!
Naurahdin tuolle, että "vain" esseekirjoituksissa tarvitsee tavutusta. Olisi kannattanut opettaa lukemaan tavuttain.
Suomen kielessä on sellaisia erityispiirteitä, joiden oppimista tavaaminen helpottaa.
Aikanaan opeteltiin lukemaan liu'uttamalla, vai mikä se termi onkaan. Lieneekö syy siihen, että sen ikäluokan lapsille kaksoiskonsonantit ovat kovin vaikeita. Väärä tavutus aiheuttaa ainakin vaikeuksia lukijalle, toisinaan jopa väärinkäsityksiä.
Kas kun et tule ajatelleeksi kysyä tätä lapsen omalta opettajalta. Joku hyvä syy siihen varmaan on, koska tavuttamiseen on palattu.
On tärkeää osata tavata esim. muualta tulleita ja ymmärtää kulttuureita.
Ei siellä koulussa ihan koko aikaa tavuteta, joten jos koulumotivaatio laskee, on syy jossain muualla kuin tavutuksessa. Lukutaitoisena tyttäresi oppii tavuttamisen käden käänteessä kuten minäkin opin, vaikka napisin vastaan. Sano tytölle, että koulussa on monta muutakin juttua, jotka on opittava, vaikkei itse haluaisikaan. Sinun ei sitten tarvitse suostutella, lahjoa ja uhkailla, kun myöhemmin ei maistu lauseenjäsennys eikä prosenttilaskujen opetteleminen.
Jääkö lapseltasi uupumaan kirjoittaessa kirjaimia? Usein tavaamisen opettelu helpottaa myöhemmin vaikeiden sanojen oikeinkirjoitusta. Sujuvasti tavaavan on helpompi oppia esim. ng äänteisyen sanojen oikeinkirjoitus ja taivutus (kenkä - kengät).
Huono lähtökohta, jos ekaluokalla motivaatio laskee siitä, että pitää opetella jotain, mitä ei ole itse sattunut oppimaan jo etukäteen. Ei ennusta menestyksellistä koulutaivalta.
Opin myös lukemaan ja kirjoittamaan ennen kuin tavaamaan. En usko, että tavaamisesta on lukemaan opettelussa hyötyä, päinvastoin.
Eniten tavaamisesta on hyötyä ollut, kun kirjoittelen perinteistä mitallista runoutta, esim. laulujen sanoituksia. Tavu per nuottihan on se normaali periaate siinä yhteydessä. Ja luontevampaa jälkeä tulee, kun sijoittaa pitkälle nuotille pitkän tavun ja lyhyelle lyhyen, jottei tule sellaisia typeryyksiä kuin Maamme-laulun "Soi Saana kultainen!"
Ehkä oppilaat oppisivatkin tavauksen paremmin musiikkitunnilla kuin äidinkielen tunnilla?
Kerro lapselle että ensi vuonna ei enää tarvitse tavata, että kyllä tämä kevät vielä täytyy jaksaa. Kerro myös että kaikilla lapsilla voi olla joitain taitoja joita he osaavat ennemmin tai paremmin kuin muut, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.
Siksi ettei ole vielä keksitty ohjelmaa joka tavuttaisi suomen kieltä oikein.
Kielen rytmi, kaksoiskonsonantit ja pitkät vokaalit, ne on helpompi hahmottaa, jos tavuttaa. Opetelkaa taputtamalla tavutusta tyyliin kis- (tap) sa (tap) ja samalla sanotte sanan ääneen tavuina. Tavuttakaa kaikkia eteen tulevia sanoja: voi-lei-pä, mak-ka-ra, kaup-pa-kas-si jne. Tämä on muuten keino, jolla minä opin ennen kouluikää lukemaan eli minulle äitini nuoremmat sisarukset tavuttelivat huvikseen sanoja pienestä pitäen ja vähitellen huomasin, että sain itsekin selvää sarjakuvista ja kuvakirjoista, joissa oli vähän tekstiäkin. Opin siis tavallaan tavaamalla, vaikka en itse tavannutkaan. Kielen rytmin sen sijaan opin siinä. Olen monesti myöhemmin miettinyt, mistä nämä vähän toisella kymmenellä olevat nuoret saivat idean ruveta tavuttamaan minulle sanoja. Ikkunan pielestä saattoi kuulua äl-ee-ee lee- än-aa-na > Leena tee-uu-tu-äl-ee-ee lee >tulee eli leikkikaverini Leena oli tulossa meille!
Oo än on. Tavaaminen on tärkeää.
Sori, oli pakko.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lukutaitoon (ja kielitaitoon) kuuluu se, että osaa tavuttaa sanat oikein!
Joo niinhän sitä sanotaan. Mutta MIKSI?
Vierailija kirjoitti:
Naurahdin tuolle, että "vain" esseekirjoituksissa tarvitsee tavutusta. Olisi kannattanut opettaa lukemaan tavuttain.
No itse en ole yo-kirjoitusten jälkeen tarvinnut tavuttamista.
Opettjat. Ehkä sinunkin kannattaisi tavata otsikkosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurahdin tuolle, että "vain" esseekirjoituksissa tarvitsee tavutusta. Olisi kannattanut opettaa lukemaan tavuttain.
No itse en ole yo-kirjoitusten jälkeen tarvinnut tavuttamista.
mutta koska osaat tavuttaa, osaat paljon muita asioita, joita et osaisi, ellet osaisi tavuttaa. Tavuttaminen on oikeinkirjoituksen perusta, varsinkin suomen kielessä. Ilman tavutustaitoa kirjoitat sanoja väärin/ teet paljon kirjoitusvirheitä, siksi se on tärkeä taito oppia.
Tavaaminen on osa luku- ja kirjoitustaitoa. Jos ei hallitse tavaamista, ei osaa vielä kunnolla lukea.
Sama asia, kuin jos osaisi matematiikkaa mielestään tosi hyvin, mutta ei osaisi vähennyslaskua.
Taas yksi äiti jonka pikku mussukan ei tartte tehdä sitä mitä muut.