Lue keskustelun säännöt.
14-vuotias poikani löysi motivaation käydä koulua
12.01.2016 |
Poikani on kasiluokkalainen, jääkiekkoa harrastava nuori. Paljon muita harrastuksia ei ehdi olemaan. Kotona mm. pelaa änäriä ja katsoo YouTubesta videoita. Osaa englantia tosi hyvin. Koulu on ollut hänelle varsinkin alakoulussa helpohkoa, eikä ole vielä tähän ikään oppinut tekemään töitä sen eteen. Alakoulussa oli hyvä luokanopettaja, ja poika oppi tosi hyvin vain kuuntelemalla tunneilla.
Yläkoulussa numerot alkoivat laskea. Liikunta, äidinkieli, englanti ja matematiikka ovat kuitenkin aina sujuneet, mutta ruotsin opiskelu ei ole yhtään kiinnostanut eikä lukuaineiden kokeisiin lukeminen. Ennen helpohkoista lukuaineista alkoi tulla kutosiakin. Minua harmittaa, että poika alisuoriutuu. Lisäksi luokassa on joidenkin aineiden tunneilla aika rauhatonta ja tämäkin poika on wilma-merkintöjen perusteella välillä mukana höpöttämässä. Ei vaan kiinnosta, hän selittelee.
Olen aina seurannut uteliaana lasteni koulunkäyntiä. Olen kiinnostunut, mitä asioita on käsitelty. Olen yrittänyt kysellä kokeisiin, tosin välillä aika heikolla menestyksellä. Uskon, että motivaatio koulunkäyntiin pitää löytyä nuorelta itseltään. En ole siis painostanut, mutta asiasta on kyllä keskusteltu.
Nyt joululomalla ihan ensimmäisen kerran kuulin, että poika tuskaili todistustaan. Kysyi, millä keskiarvolla pääsee vielä lukioon. Sitten hän teki päätöksen, että aikoo tsempata koulussa ja menee lukioon.
Nyt ei ole vielä ollut kovin montaa koulupäivää loman jälkeen, mutta näyttää hyvältä. Hän ei ole enää osallistunut tunnilla höpöttelyyn ja tekee läksyjä. Saa nähdä sitten kun kokeita tulee... Toivon, että into riittää!
Mielestäni tällä pojalla alkoi tulla yläkoulussa levottomuutta ja motivaation puutetta sen vuoksi, koska hän ei tiennyt, minne menee yläkoulun jälkeen. Toki murrosiän pahin vaihekin ajoittuu yläkouluun. Monet kaverit menevät ammattikouluun ja tietävät jo alankin tai on tiedossa, että menevät lukioon ja on olemassa haave tulevista jatko-opinnoista. Meidän pojalla on ollut vain epätietoisuutta. Olen yrittänyt sanoa, että ei sitä tarvitse vielä 7-8.luokalla tietää, mutta ainakin tässä kaveriporukassa suurin osa tietää.
Motivaatio-ongelmia on varmaan monilla nuorilla. Jokainen tuntee oman lapsensa parhaiten ja tietää, mikä ehkä auttaa kenelläkin. Yksi pojan joukkuekavereista suunnilleen suljetaan omaan huoneeseen ilman puhelinta ja pleikkarin ohjaimia silloin, kun on kokeita. Jotkut vanhemmat lupaavat palkkioita hyvistä numeroista. Jotkut vanhemmat saattavat olla hämmästyttävän välinpitämättömiä nuoren koulunkäynnistä ja eivät tee mitään, nuori tehköön itse omat ratkaisunsa.
Yksi opinto-ohjaaja sanoi, että monet nuoret havahtuvat ysiluokalla. Eräs äiti sanoi, että kun saa kasiluokkalaisen pojan heräämään joka aamu kouluun ajoissa, niin se on jo hyvä juttu.
Millaisia kokemuksia teillä on?
Kommentit (6)
Myös aidon poikarakkauden kokeminen koulussa, antaa teinipojalle sen tarvittavan piristysruiskeen. Äiti ymmärtää, tukee ja pakkaa liukkarit mukaan reppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös kasiluokkalainen poika. Aina ollut hyvä koulussa, nyt viime syksynä aloitti loppukirin nostaakseen muutamaa numeroa. Hakemassa nyt yhteen Suomen kovatasoisimmasta lukiosta. Rauhallinen, symppis ja urheileva (äidin mielestä tietty komeakin) nuori miehenalku, joka harrastaa omaa urheilulajiaan 4 x vkossa plus kisat päälle. Haaveilee lääkiksestä, on hyvin matemaattis-luonnontieteellisesti suuntautunut ja englanti on erittäin vahva, joten tod.näk.tulee toteuttamaan haaveensa.
Sehän on hienoa. Teillä ei ole mitään ongelmia koskaan ollut? Miten te olette saaneet pojallenne moisen motivaation? Meidän poika on sanonut aiemmin, että ei halua olla "hikari". Hänelle on siis ollut vaikeaa olla hyvä koulussa, vaikka on ollut suosittu kavereiden keskuudessa. -AP
Oma poikani on jo ohittanut lukioiän, mutta hänen tarinansa yläaseikäisenä ei ollut näin siloinen. Hän lintsasi ja ns. sekoili yläasteella, ja lukioikäisenä jouduin laittamaan hänen vähäksi aikaa viranomaisten tuella sijoitukseen avohuollon tukitoimena. Hän suoritti silti liki aikataulussa yo-tutkinnon aikuislukiossa, kävi samalla töissä ja sen jälkeen alkoi opiskella. Nyt hän, reippaasti yli 20-vuotiaana, on huomannut, että ala ei ole oikea ja on keväällä hakeutumassa toiseen oppilaitokseen. Hän oli koulussa ns. alisuoriutuja. Vaikka epäonnistumisia ja traagisiakin käänteitä on ollut, hänellä on taito hankkia myös hyviä ja kunnollisia ystävyyssuhteita.
Hänen on ollut vaikea kestää epäonnistumisia, ja runsas päihteiden käyttö ja siihen liittyvät käytöshäiriöt ovat tulleet tutuiksi. Nyt näyttää hyvältä, sillä hän on töissä ja vapaa-aikanaan käy salilla pt:n valvonnassa. Hän tuntuu myös tietävän, mitä haluaa jatkossa tehdä. Päihteet hän on toistaiseksi laittanut syrjään.
Eli ei kaikkien nuorten koulutie ole salonkikelpoinen. Hienoa, että on aikuislukio niille, jotka eivät jostain syystä pysy mukana normaalissa koulujärjestelmässä.
Koulun kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia, ei ole ollut niitä luokan suosituimpia poikia rauhallisuutensa takia ja tykännyt aina olla hieman taka-alalla tarkkailijana. Toisaalta on innolla osallistunut Verso-koulutukseen, yläkoulussa tapahtuvaan opiskelijavaihtoon muista EU-maista ja yllättänyt rohkeudellaan. Olemme aina lukeneet paljon, peliaikaa on välillä rajoitettu, nyt siitä ei ole tarvinnut edes huolehtia, kun se on oikeastaan minimissä. Lapsemme ovat saaneet kokeilla eri urheilulajeja ja ovat löytäneet sieltä omimman lajin itselleen. Mieheni on varmaan keskivertoa älykkäämpi tapaus (akateemisesti koulutettu johtavassa asemassa oleva) ja hän on aina haastanut lapsia keskustelemaan elämän eri puolista; miksi, miten jne. Lapsillamme on ollut aina opiskelumotivaatio kohdallaan, lähisuvusta löytyy mm.niitä lääkäreitä. Rajoja, rakkautta, lasten elämään osallistumista ja toisten kunnioittamista; siinä ne tärkeimmät periaatteet.
Meillä nyt ysi kotona. Motivaatio aika nollissa. Koulu sujuu kyllä ja numerot ihan on, mutta lukion ilmeisesti kokee nyt vasta viimeisenä vaihtoehtona, mikä hieman harmittaa mua, koska mulle kävi aikoinaan samalla tavalla. Koulu ei yläasteella kiinnostanut yhtään.
Toivon, että tuon myös yläasteella olevan seiskan kanssa ei käy samalla tavalla parin vuoden päästä.
Meillä myös kasiluokkalainen poika. Aina ollut hyvä koulussa, nyt viime syksynä aloitti loppukirin nostaakseen muutamaa numeroa. Hakemassa nyt yhteen Suomen kovatasoisimmasta lukiosta. Rauhallinen, symppis ja urheileva (äidin mielestä tietty komeakin) nuori miehenalku, joka harrastaa omaa urheilulajiaan 4 x vkossa plus kisat päälle. Haaveilee lääkiksestä, on hyvin matemaattis-luonnontieteellisesti suuntautunut ja englanti on erittäin vahva, joten tod.näk.tulee toteuttamaan haaveensa.