Lue keskustelun säännöt.
En ole kertaakaan itkenyt 2000 -2016 aikana.
12.01.2016 |
Joskus silmät kostuvat, mutta ei niin paljoa että sitä huomaisi.
Olen viimeksi kunnolla itkenyt joskus 15 -16 vuotiaana.
Ja nyt oon 38 eli se on ollut jotain 1993-1994 vuonna.
T. Mies38
Kommentit (12)
Miten voi olla mahdollista?? Itse itken vähintään melkein kerran vkossa. N19
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla mahdollista?? Itse itken vähintään melkein kerran vkossa. N19
No et vain päästä kyyneliä silmistä.
Ihminen voi surra muillakin tavoilla, kuin itkemällä. Tai joskushan kyyneleet kertovat myös ilosta.
Mutta jos asia ei haittaa sinua ja koet, että tunteet tulevat muuta kautta esiin, ei tilanteesi ole huolestuttava. Jos taas tuntuu, että pakahdut tunnemyrskyyn, mutta et saa sitä ulos, voit miettiä, mitä sellaisia asioita sinulle on kenties tapahtunut, että suru ei tule itkemällä ulos.
On äärettömän herkkiä ihmisiä ja toisaalta ns. tunteensa hyvin hallitsevia ihmisiä. Empatian tunne saattaa heillä on ihan samalla tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla mahdollista?? Itse itken vähintään melkein kerran vkossa. N19
No et vain päästä kyyneliä silmistä.
Kyllä ne kyyneleet sieltä ulos tulee jos oikeasti itkettää. Tuo silmien kostuminen normaali reaktio mutta se on itkemistä kun kyyneleet valuu poskilla.
Ehkä sinulle ei ole tapahtunut mitään niin kauheaa, esimerkiksi läheisen menetys?
Noin muuten, miehet eivät uskalla itkeä, se opetetaan jo pienenä asenteissa. Mutta useimmat piilossa varmaan itkee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua ihmisiä jotka kehuskelevat sillä etteivät ole itkemeet vuosiin. Voi onhan se kamalaa olla ihminen jolla on tunteet.
Mulle itkeminen on sama ku nauraminen. Se on tunne. Se on tapa purkaa tunnetta. En tajua mitä hävettävää siinä on.
Moi. Tunnistan itseni hyvin alkuperäisen postaajan viestistä. Olen 26-vuotias mies ja olen itkenyt viimeisen 10 vuoden aikana kerran. Se kesti noin 2 sekunttia ja loppui seinään. Välillä silmät kostuu pienesti esim katsoessa jotain koskettavaa elokuvaa mutta se on sitten siinä. Tunnen kyllä asioita mutta en vain osaa enää itkeä. Luulen että suurin osa miespuolisista ystävistäni itkee. Olen myös todistanut sen monta kertaa. Tällanen pohdinta kiitti ja kuitti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on kaikki asiat hyvin,niin miksi itkisi? Jos sulle vaan ei ole tapahtunut mitään itkettävää ja surullista..
En minäkään ole itkenyt 90 luvun alun jälkeen kertaakaan. En edes ole ajatellut että se olisi jotenkin erikoista. Vaikka onhan noita kaikenlaisia tapahtumia ollut. Ero, läheisiä on kuollut, vanhemmat sairastuneet, onnettomuus joka sattui itselle. Kaikenlaista huonoa on tapahtunut. Mutta ei ole tosiaan itkettyä tullut. Mutta ei se ole tarkoittanut että olen empatiakyvytön tai kylmä. Miksi se itkeminen on jotenkin pakko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä itkin viimeksi 90 luvulla kun koirani kuoli. Olin ehkä 15 vuotias. Sen jälkeen on tullut vain tuskanhikeä.
Minä itkin viimeksi kun Neuvostoliitto hajosi.
Otan osaa. Oikeasti mahtaa sinulla olla aika pahaolo.
Kyllä itkeminen on yhtä normaalia kuin nauraminen.
Ihminen joka ei itke purkaa yleensä pahaa oloa esim väkivallalla.