Onko täällä muita, joita ällöttää sellainen ylospäintyöntyvä nappinapa?
Tiijätte varmaan mistä puhun. Mua puistattaa aina jos nään sellasen. En tajuu, miten joku voi elää sen kanssa ja siis mua ällöttää se et joutuisin ees koskee siihen. Hyi. Anteeks vaan kovasti jos jollakin on sellane...
Kommentit (39)
Joo. 5-vuotiaalla tytölläni on sellainen. Voi reppanaa, mutta minkäs sille voi.
Apua jos mä saan joskus lapsen ja sille tulee nappinapa... Mitenköhän mä sit kosken siihen hrrr... Ap
Ei ällötä yhtään. Mulla alkaa vain tehdä mieli painaa se sisään "paikoilleen", eihän se tietenkään toimi niin.
Pitää paikkansa,ap...tiedän mitä tarkoitat,komppaan ja ymmärrän sua.Mut sellainen "kuopassa oleva" napa on nätti.
Miksi se napa jää sellaiseksi joillain?
Mä en muista nähneeni näitä kuin kerran elämässäni (lapsena) ja silloin säikähdin perinpohjaisesti, luulin että se oli jotain vakavaa ja vaarallista ja aloin itkemään. :D
Vierailija kirjoitti:
Miksi se napa jää sellaiseksi joillain?
Joillain se napanuoran pää on ilmeisesti syvemmällä ( "kuoppanapa") kuin nappinavoilla. Mikään lääkäri en ole kuten ehkä termistöstä näkee :D
Voin vaan kuvitella, kun joku "nappinapainen" lukee tätä ketjua :D
Ex-miestä ällöttävät nappinavat myös. Itselläni ei semmoista ole, mutta ex sanoi polttareiden stripparilla olleen semmoinen ja oli kuulemma sen takia show mennyt pieleen sen muelestä. 😃
Hahhah, ai kauhee ;) Jos joskus tulet raskaaksi niin oma napasi saattaa pullahtaa ulospäin, sepäs se vasta kauheeta olis. Itselle kävi näin, palasi tavalliseksi raskauden jälkeen.
Se jos mikä on sellainen ominaisuus, jolle ihminen ei itse voi mitään. Vaikka kuinka laihduttaisit tai treenaisit, niin se on ja pysyy, ellet sitten kirurgin veitsen alle mene. Ei nappinapa toki mitenkään esteettinen ole, mutta jos kysymys on vaikka tulevasta kumppanista, niin ehkä nappinapaisuuden kohdalla voisi antaa armon käydä oikeudesta.
Mua ei sinänsä inhota nuo tuollaiset esiintyöntyvät navat itsessään vaan oma mielikuvitukseni. Alan aina miettimään, että entäs jos se jää johonkin puristuksiin? Tai jos raapii liian innokkaasti masua ja koko napa repeää?
Tiedän kyllä, ettei näin käy oikeassa elämässä, mutta housujen sepalukseen jumiin jäävä ja irti repeytyvä napa kammottelee silti mielikuvissa.
(Samat ajatukset muuten aiheuttaa napakoru vaikka itselläkin on sellainen, ajatus repeävästä napakorusta kummittelee jos yrittää kokeilla vähääkään korkeammalla vyötäröllä varustettuja housuja tai hametta).
Onkohan mulla joku naparepeämä-fobia?
Vierailija kirjoitti:
Hahhah, ai kauhee ;) Jos joskus tulet raskaaksi niin oma napasi saattaa pullahtaa ulospäin, sepäs se vasta kauheeta olis. Itselle kävi näin, palasi tavalliseksi raskauden jälkeen.
En ole ap, mutta inhoan nappinapoja minäkin. Tuo loppuraskauden nurinpäinnapa oli ällöttävä näkyessään kaikkien paitojen läpi. Ihan niin kuin siinä möhömahassa ja olossa ei olisi ollut kestämistä...!
Jep, vain yksi lapsi. (Kuoppanapainen sellainen.)
Voi ei! Mun 3kk vauvalla on nappinapa!
Maailman suloisin poika, ei ole tullut edes mieleen että nappinapa voisi olla kenellekään mikään ongelma. En kestä jos joku vaikka koulussa myöhemmin kiusaa tms :(
No onhan se kyllä kieltämättä vähän ruma, mutta ei se kyllä ällötä silti.
Kuulemma kätilön sidontatapa vaikuttaa millainen navasta tulee?
Vierailija kirjoitti:
Voi ei! Mun 3kk vauvalla on nappinapa!
Maailman suloisin poika, ei ole tullut edes mieleen että nappinapa voisi olla kenellekään mikään ongelma. En kestä jos joku vaikka koulussa myöhemmin kiusaa tms :(
Ei tullut mieleen, että joku valtaosasta poikkeava asia voisi olla jollekin ongelma?
Otsikkoon korjaus että ulospäintyöntyvä :) ap