Minua ei koskaan ole seksuaalisesti häiritty. Muita?

Ei minuakaan.

Olen tavis. Poikaystäviä on ollut ja nyt aviomies. Ei häirintää. En ole koskaan kuullut (tutuista/sukulaisista) että olisi häiritty. Ehkä tabu tai ehkä sitä ei ole niin paljoa.

Sama täällä. Olen minäkin tavis, en kaunis en ruma vaan harmaa tavis. On siinä se hyvä puoli, että eipä ainakaan kukaan ole koskaan lääppiny eikä ahdistellu.

Sama täällä. Moni kertoo kokoneensa ahdistelua esiteinistä saakka. Jos otan itselleni samanlaisen aikajänteen, niin noiden 25 vuoden aikana minua on ylipäätään ahdisteltu vain puolisen tusinaa kertaa, ja kaikki paitsi yksi ovat olleet lieviä tapauksia. Kaikkialla kun nyt toitotetaan, että ahdistelu on jokaisen naisen jokapäiväinen koettelemus, niin tulee mieleen aivan tuo sama, että onko sitä sitten niin hirvittävän ruma että ei kelpaa edes ahdisteltavaksi. Tunne on yhtä typerää kuin tuo stereotypiointi ja yleistäminen että jatkuva ahdistelu (suomalaisten miesten taholta) kuuluu jokaisen suomalaisen naisen arkipäivään.

Minua on ja moneen kertaan, etenkin nuorena. Ja ihan siis kähmitty, takamusta ja kertaalleen rinnasta. Luuletko että se oli jotenkin kivaa ja toivottua?! Jokainen kerta näistä tapahtui siten että olin itse selvinpäin ja asiallinen oma itseni, en todellakaan ole koskaan ollut mikään tyrkky tai holtiton, mutta etenkin nuorena tuntui ulkonäköni kiinnostavan miehiä hieman liikaakin! Pahin kaikista tapauksista oli seksuaalinen ahdistelu työpaikallani, eikä asiakkaan, vaan kollegan toimesta. Arvaa miltä se kuule tuntuu kun joutuu niin sairaan vallankäytön kohteeksi. Valitsin vaikenemisen, koska jokainen vaihtoehto oli kannaltani rankka ja huono. Vaikka minä en ollut tehnyt mitään väärää enkä pahaa. Ajattelin etten tulee kestämään henkisesti sitä virallista selvittelyä ja miten pitkälle se pahimmillaan menisikään. Pieni yhteisö jossa oli aikomus tehdä töitä jatkossakin.

Mitään et ole menettänyt.

En usko että se on rumuudesta kiinni, ne häiriköt kyllä ahdistelee lähes ketä vaan. Luultavasti ei vaan ole jostain syystä sattunut sun kohdalle :D

Teillä on vain käynyt hyvä säkä. Tosiasiassa lähes kaikki naiset ovat kokeneet jonkunasteista seksuaalista häirintää. Ulkonäön kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Ap, aika sairasta että harmittelet sitä ettei sinua ole ahdisteltu. Siinä ei ole mitään kivaa. Se on ällöttävää ja traumaattista.

En minäkään, ainakaan niin että muistaisin sellaista. N21

Otan osaa. Kauhea kohtalo. Tuleehan siinä totta kai semmonen olo, että on vähemmän viehättävä.

Itse aloin ajattelemaan tätä asiaa ja tajusin, että vaikka olen ennen aina ajatellut että luojan kiitos olen onnekas ettei kukaan ole ikinä minua ahdistellut, olenkin kokenyt yllättävän paljon seksuaalista ahdistelua. Yleensä olen ollut viettämässä iltaa ulkona ja itsekkin humalassa, mutta hyvin yleistä on, että joku tulee lääppimään pyllyä tai kourimaan. Suudella on yritetty ja halattu väkisin, mutta omassa humalatilassa sitä ei vain tajua samalla tavalla. Ahdistelijat ovat olleet niin suomalaisia kuin ulkomaalaisia sekä naisia että miehiä. 

Eritasoisten ahdistelun kohteeksi olen joutunut noin 12-vuotiaasta alkaen. Huutelua, viheltelyä ym. Nyt olen, luojan kiitos, jo niin vanha, että saan olla rauhassa.

Pahinta se oli noin 15-18 vuotiaana. Minulla on aina ollut pitkä tukka, epäillen että se innostaa erityisesti.

Sama juttu. Olen ollut lapsesta asti ylipainoinen, välillä enemmän, välillä vähemmän.

Tosin: Kun joskus 16-vuotiaana onnistuin pudottamaan painoa ja olin lähellä normaalipainoa, perääni vihellettiin kerran. Kerran taas aikuinen mies antoi minulle käyntikorttinsa, kun odottelin tien laidassa kyytiä kotiin. En ottanut näitä tilanteita ahdisteluna, vaan olin jotenkin imarreltu, mutta ymmärrän, että jos sama toistuisi jatkuvasti, fiilis olisi varmasti toinen. Enemmän minulla on tosiaan ollut sellainen olo, ettei minua nähdä tai ajatella naisena. (Ystävyydestä alkanut, mutta hyvin onnellinen) avioliitto ja vilkas seksielämä minulla on, mutta kodin ulkopuolella en koe itseäni mitenkään seksuaaliseksi olennoksi. Minulle tuntematon mies on ylipäätään hymyillyt minulle julkisella paikalla about kaksi kertaa elämäni aikana, ja muistan molemmat kerrat. 😁

Minuakin ainoastaan ulkomailla, Turkissa ja Egyptissä.

N32

Ei minuakaan mitenkään suuressa määrin. Olen kyllä ihan naimisissa ja hoikka ja sosiaalisesti hyväksytyn näköinen, jos sillä nyt mitään väliä on. Pidän itseäni vaan tosi onnekkaana. Ehkä syynä on se, että rintani ovat aika pienet ja olen aika ujo, ts. kukaan ei uskalla lähestyä. :D 

Mua on ahdisteltu kolmessa eri työpaikassa. Jos ei olisi vakava asia niin naurattaisi! Kuinka yksi ja sama nainen onkaan saanut näin paljon kähmintää osakseen?? Ja en ole edes ollut baarissa tai ravintolassa töissä missä voisi kuvitella todennäköisyyden ahdistelulle nousevan. Tämä miksi juuri minä on minulle suuri mysteeri. En flirttaile, pukeudu minihameisiin ja usein en edes käytä meikkiä. 

Toivottavasti et kuitenkaan kyseenalaista muiden kokemuksia vain siksi, että olet itse välttynyt ahdistelulta.

Minä olen kehittynyt hitaasti ja ollut aina vähän ns. poikavartaloinen, ehkä siitä syystä olen itsekin välttynyt paljolta. Mutta eihän tällä ulkonäön kanssa ole paljonkaan tekemistä. Kerran joku teinipoika kavereineen juoksi minut kiinni (kävelin heidän edellään, he olivat nähneet minut vain takaapäin), läppäisi perseelle ja jatkoi kiireesti matkaa. Huusin kyllästyneenä idioottien perään, että menkääs pojat äidin helmoihin kotiin kasvamaan. Jos eivät olisi ehtineet pakoon, olisin reagoinut kattavammin.

Niin, ajatelkaas. Kun sitä ei ole tapahtunut sinulle, niin sitä ei varmaan oikeasti edes tapahdu. Ja minä en tykkää raejuustosta niin ei kukaan muukaan voi tykätä.

Täällä taas lähiöidarit kilvan mitätöi muita ihmisiä!

Et ole menettänyt mitään. Olen seurannut häirintää lähinnä tyttöystäväni kokemana tosin, mies kun olen (on minuakin häiritty muutamia kertoja, mutta ei samalla tavalla kuin häntä). Sanoisin että lähes jatkuvaa ja yllättävän rankkaa.

Vaikka tätä nyt ei saisi sanoa niin ehdottomasti suurin osa häirinnästä on ihan tavallisen suomalaisen miehen toimesta. Näitä ei myöskään oikeasti saa kauhean helposti lopettamaan, tyttöystävää eivät usko ollenkaan ja minua lähinnä sen jälkeen kun on joutunut väkivallalla uhkailemaan.

Ei tarvitse edes mihinkään baariin mennä, kadut, kahvilat. Työpaikka. Varmaan vähintään kerran viikossa saa jonkinlaista häirintää kohdata.

Enpä ole ahdistelua kokenut juuri minäkään, yhden ainoan kerran tainnut joku (baarissa) läpsäistä pyllylle ja tästäkin on jo vuosia aikaa. Olen hoikka ja ihan perusnätti, ulospäinsuuntautunutkin vielä, en vain oikeasti usko että sillä ulkonäöllä yms. on niin suurta tekemistä asian kanssa. Flirttiä saan aina joskus jonkin verran, mutta sitä en koe ahdisteluksi.

Mun on oikeastaan vaikea uskoa etteikö kaikkia naisia/tyttöjä olisi häiritty. Se on vaan usein sellainen se tilanne, ettei siihen kiinnitä välttämättä huomiota tai sen yrittääkin unohtaa. Itselläni esimerkiksi 11-12 v. ystäväni isä pyysi syliinsä istumaan ja alkoi nuolemaan kaulaa ja huohottamaan. Siihen aikaan kun ei lapset olleet ehkä ihan yhtä perillä kaikesta, niin ei se ollut itselleni oikein edes selvää mitä siinä tapahtui. Hyvin voisin olla unohtanut koko homman. Sitten on ollut sellaisia tapauksia, että on laivalla todella ystävällisesti tarjottu rahaa, että tulisitko hyttiin minun kanssani. Jollekkin teinille kun tekee noin, niin ei se välttämättä ole edes selvää että mitä siinä yritetään. Ei se ole aina sellaista karkeaa ja ilkeää ja sitä että tarrataan perseeseen kiinni. Yleensä se on kohdallani ollut suoraa mutta ystävällistä. Joku vanha mies tulee jonkun viiskymppisen kanssa siihen että tuletko vähän tuonne minun kanssa. Tuon voisi helposti luulla tarkoittavan jotain aivan muuta apua.