Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttääkö muita sellaiset äidit, jotka vahtaavat lastaa joka sekuntti kylki kyljessä??
10.04.2007 |
Enkä tarkoita nyt mitään 1-vuotiasta, joka opettelee kävelemään, vaan 2-5-vuotiaita. Ei varmasti jätetä hetkeksikään lasta leikkimään yksin toisten lapsen kanssa, vaan istutaan tiukasti vieressä neuvomassa koko ajan. ÄITI on heti kiljumassa vieressä, jos joku toinen edes meinaa ottaa lelun omalta kulta mussukalta. Lapsi ei ole moksiskaan, mutta äidin pitää olla heti välissä " selvittämässä" . Näitä on niin miljoona juttua päivittäin hiekkalaatikollakin, jossa nimenomaan äiti on heti kiukuksissaan ja huutaa toisille lapsille! Tottakai aiheesta saa ja pitää torua, mutta kun mitään ei ole tapahtunut.
Että ärsyttää nämä tällaiset äidit puistoissa ja joka paikassa! Tottakai väliin mennään, jos aletaan tuuppia tms. Mutta kyllä lapset saa itse opetella selvittämään " riitojaan" ja yhdessä jakamaan lelut.
Kommentit (60)
2-vuotialla ja 2-vuotiaalla on myös eroa: joku puhuu jo hyvin, toinen ei juuri lainkaan. Ei lapsi opi puhumaan vaatimalla :) Oma lapseni puhui hyvin jo 1-vuotiaana, mutta kaikki eivät puhu.
On iso ero silläkin, onko se kaksivuotias 2v1kk, 2½v vai kenties 2v10kk.
Sitäpaitsi, minun mielestäni kaksivuotias on vielä niin pieni, ettei hänen tarvitsekaan pärjätä pihalla yksin isompien joukossa. Siksi hänellä on äiti, joka tulee tarvittaessa apuun, jos isommat alkavat polkea häntä jalkoihin. Kaksivuotiaalta vaadin sitä, ettei hän heittele hiekkaa, töni toisia tai ota leluja muilta. En sitä, että hänen pitäisi jo itsenäisesti osata puolustaa itseään ja omaisuuttaan isompiaan vastaan.
Vierailija:
että ap myös 2veen äiti. Ja kyllä tämä 2vee osaa jo sanoa, että lelu oli minulla, annatko takaisin. Tiedän kyllä, ettei moni 2v osaa, mutta kyllä sitä 2-vuotiaaltakin voi jo jotain vaatia eikä vasta 5-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai mikä sinusta olisi ratkaisu tilanteeseen?
Juu, ei tosiaan olisi lapsistani kivaa jos joku koko ajan tekisi noita mainitsemiasi asioita. Luultavasti se ärsyttäisi jo niin paljon että lapseni kyllä lähtisivät aikamoiselle puolustuskannalle.
Ehkä se, että pojan äiti yrittäisi enemmän, kulkisi perässä kuin varjo, että ehtisi puuttua asiaan ENNEN kun poika lyö tai rikkoo jotain? Kyllähän hän nyttenkin toruu, mutta ei esim. ehdi hätiin kun poika nostaa ison lapion lyödäkseen sillä jotain toista. Emmekä me muut äidit ehdi ihan aina lapion eteen ottamaan iskua itseemme, ettei se osuisi lapsiimme.
Me ratkaisimme asian siten, että siirrymme muualle leikkimään, emmekä mene omalle pihalle ollenkaan kun tämä poika on siellä. Se on sinänsä kurjaa, sillä meillä on kiva piha ja lapset tykkää siellä leikkiä. Kun tämä poika on pihalla, kenelläkään ei ole kivaa, lapset pelkäävät häntä ihan syystäkin.
Onhan meidän pihan lapsetkin yrittäneet puolustautua, mutta ei puolet vanhemmalle ja isommalle erityislapselle oikein mitään mahda. Meidän tyttö on 3-vuotias, pitäisikö hänen tosiaan sinun mielestäsi pystyä puolustamaan itseään 6-vuotiasta riehujaa vastaan? Nyt ei siis ole normaali kuusivuotias kyseessä, kyllä meidän tyttö pärjää hienosti muiden kuusivuotiaiden kanssa, mutta ne kuusivuotiaat totteleekin jotain, ja niillä on päässä selkeä malli siitä miten ryhmässä tulee käyttäytyä, miten pienemmät otetaan huomioon, jne.
Mielenkiinnosta kysyisin, miten SINÄ ratkaisisit tämän saman tilanteen?
Vierailija:
Vai mikä sinusta olisi ratkaisu tilanteeseen?Juu, ei tosiaan olisi lapsistani kivaa jos joku koko ajan tekisi noita mainitsemiasi asioita. Luultavasti se ärsyttäisi jo niin paljon että lapseni kyllä lähtisivät aikamoiselle puolustuskannalle.
Mua ärsyttää vanhemmat jokka istuu hiljaa puistossa, katselee lasten riitoja eikä puutu niihin!
Minä olen puistossa mukana lasten leikeissä ja puutun jos lapseni joko ottaa lelun tai lapseni lelu on leikissä ja joku tulee sitä ottamaan.
Ketään ei lyödä, hiekkaa ei heitetä. En pidä huolta vaan omista lapsistani vaan myös muitten muksuista!
Itse koittaisin keksiä sille kiusaavalle 6- vuotiaalle jotain tekemistä ja jos ei homma lopu niin menisin juttelemaan vanhemmille. Ymmärsin että tiedät ketkä ovat lapsen vanhempia? Minä en olisi hiljaa tollasessa asiassa. Mitä ajattelet että tapahtuu jos lapsi menee kouluun ja alkaa sielä kiusaamaan toisia? Musta sun pitää puuttua tilanteeseen ja mennä soittamaan ovikelloa. Odotan samaa toisilta vanhemmilta jos meidän NicoPetteri menee puistoon ja alkaa sielä tekemään pahojaan!
Olisin itse ainakin loukkaantunut jos tietäisin että puistosta kaikki lähtee kun meijän poika menee sinne! Ajatelkaa nyt tilannetta sen pojankin puolelta.. Miltä susta tuntuu jos kaikki häipyy kun menet jonnekin? Ehkä sillä lapsella on kotona pahoja ongelmia tms. Mutta ei tilanne voi noinkaan jatkua!!
Jos hän ei siihen kykene (ilmeisesti ei), niin ei hän voi tuoda lastaan muiden lasten joukkoon. Elämä erityislapsen kanssa valitettavasti on hieman rajoitetumpaa kuin normaalilasten kanssa. Siksi erityislapset ovat erityiskoulussakin, kun eivät pärjää normaalilasten joukossa. Ei normaalilasten täydy kärsiä ja pelätä siksi, että on poliittisesti epäkorrektia kohdella erityislasta erityisellä tavalla.
Vierailija:
Ja sinulle jonka naapurin 6-vuotias jatkuvasti " kiusaa" , ajattelepa miten raskasta äidillä on?! Arvaa onko hänestä kivaa kun kaikki ajattelevat tuolla tavalla ja koko ajan pitäisi olla " häpeämässä" lastaan. Kyllä hitto vie, tuollakin lapsella ja äidillä on oikeus olla ulkona! Minusta äiti on kuvailujesi mukaan toiminut tosi hienosti ja annan hänelle täydet pisteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä lapsi ei ole tavallinen lapsi! Ei hän ymmärrä, tai tottele, käskyjä.
Hän ei ole ikinä pihalla yksin, vaan aina äitinsä kanssa.
Jos kyseessä olisikin normaali lapsi, tekisin toki jotain muuta kuin veisin lapseni pois: puhuisin pojalle ja vanhemmille. Mutta tämä lapsi siis on erityislapsi. Ei ole mun velvollisuus kasvattaa häntä, eikä lapsi ala tottelemaan äitiään jos minä menen sanomaan äidille että laita se kuriin.
Vierailija:
Itse koittaisin keksiä sille kiusaavalle 6- vuotiaalle jotain tekemistä ja jos ei homma lopu niin menisin juttelemaan vanhemmille. Ymmärsin että tiedät ketkä ovat lapsen vanhempia? Minä en olisi hiljaa tollasessa asiassa. Mitä ajattelet että tapahtuu jos lapsi menee kouluun ja alkaa sielä kiusaamaan toisia? Musta sun pitää puuttua tilanteeseen ja mennä soittamaan ovikelloa. Odotan samaa toisilta vanhemmilta jos meidän NicoPetteri menee puistoon ja alkaa sielä tekemään pahojaan!
Olisin itse ainakin loukkaantunut jos tietäisin että puistosta kaikki lähtee kun meijän poika menee sinne! Ajatelkaa nyt tilannetta sen pojankin puolelta.. Miltä susta tuntuu jos kaikki häipyy kun menet jonnekin? Ehkä sillä lapsella on kotona pahoja ongelmia tms. Mutta ei tilanne voi noinkaan jatkua!!
Mikä SUA vaivaa?
Kirjotit aikasemmin ettei teistä kukaan TIEDÄ onko lasta disgnosoitu jotenkin JA KEHTAAT kirjoittaa että hän on erityislapsi???
TODELLA PAKSUA!
Mitä jos nyt tekisit niinkuin järkevä aikuinen ja tutustuisit tilanteeseen ennenkö alat ketään ristimään erityishoitoa tarvitsevaksi?
Minusta te vaan pahennatte tilannetta jos puhutte pahaa lapsesta (ruokitte vaan tilannetta). Aivan varmasti puhutte pojasta lasten kuullen, ellette jopa sano: " Perttu tulee, mennään äkkiä pois!" ? Olenko oikeassa?
Olette kasa rasisteja keskenkasvuista poikaa kohtaan! Onneksi EDES lapsen äiti leikkii poikansa kanssa. Hävettäisi asua teijän naapureina.
43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erehtyy konttaamaan heidän Nicoliinan tekemän hiekkakakun yli.
Näitä on nähty...
Tietysti jos oma lapsesi on sellainen, joka
a) ei ikinä kiusaa muita
b) osaa aina pitää puolensa, myös isompia vastaan
niin sitten voit antaa hänen rauhassa leikkiä ja lukea sillä aikaa vaikka seiskaa penkillä.
Minä joudun puistossa aika tarkkaan seuraamaan lastani koska hän on niin pieni että isompien leikeissä hän voi jäädä vielä jalkoihin ja muuten hän voi joskus itse tehdä asioita, jotka ovat kielletyjä esim. huitominen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan kysynyt äidiltä suoraan, että mikä diagnoosi tuolla lapsella on! Mutta kyllä sen NÄKEE että jokin on vialla, ei normaali lapsi noin käyttäydy. Lisäksi tiedän sen, että perhe- ja kasvatusneuvolassa käyvät. En siis tiedä mikä diagnoosi on, vai onko mitään, mutta sen tiedän ettei kyse ole normaalista lapsesta.
Menenkö nyt soittamaan ovikelloa, ja kysymään saanko lukea lapseen liittyvät lääkärinlausunnot tms? Vai miten pitäisi ottaa selvää asiasta? Olenhan minä äidin kanssa jutellut monta kertaa, ja tiedän että lapsella on ongelmia! Diagnoosia en tiedä, en tiedä montaa muutakaan asiaa tästä perheestä, kuten äidin veroprosenttia tai pankkitilin saldoa. Tai muitakaan henkilökohtaisia asioita, joita ainakaan itse en naapureille kertoisi.
Emme koskaan puhu pahaa tästä pojasta. Siirrymme vaan vaivihkaa toiselle pihalle. Tässä lähellä on 6 leikkipihaa/puistoa, joita kierrämme lasten kanssa läpi vaikka tämä poika ei pihalla olisikaan. Yli vuoden mietimme mitä tehdä, ja tulimme siihen tulokseen, että lastemme suojelemiseksi parasta on siirtyä muualle kun tämä poika on pihalla, koska muuten mistään ei tule mitään.
Ei äiti pojan kanssa leiki. Ei tämä poika osaa leikkiä! Ei ole kertaakaan leikkinyt toisten lasten kanssa, ei osaa ollenkaan leikkiä ryhmässä tai pareittain. Hän tulee pihalle, ja riehuu. En ole koskaan nähnyt että hän leikkisi edes yksin, siis vaikka istuisi hiekkalaatikolla ja rakentaisi jotain. Hän vain juoksee, potkii seiniä, heittelee hiekkaa ja tavaroita, ja huutaa. Ei hae kontaktia muihin lapsiin, paitsi vahingoittamalla heitä. Ei koskaan tule mukaan vaikka pallopeliin, paitsi juoksee kentän läpi tönien muutaman muksun kumoon samassa. Haluaa keinuun, jossa istuu 3 sekuntia ja juoksee sitten pois.
Jos poika osaisi jollain lailla leikkiä, ei tätä ongelmaa edes olisi!
Sinä varmaan kuuntelisitkin omien lastesi itkua ja katselisit kun he pelkäävät tätä riehujaa, mielummin kuin olisit rasisti poikaa kohtaan ja menisit omien lastesi kanssa leikkimään jonnekin, missä heidän ei tarvitse pelätä vaan saavat leikkiä kuten lasten kuuluu!
Vierailija:
Mikä SUA vaivaa?Kirjotit aikasemmin ettei teistä kukaan TIEDÄ onko lasta disgnosoitu jotenkin JA KEHTAAT kirjoittaa että hän on erityislapsi???
TODELLA PAKSUA!
Mitä jos nyt tekisit niinkuin järkevä aikuinen ja tutustuisit tilanteeseen ennenkö alat ketään ristimään erityishoitoa tarvitsevaksi?
Minusta te vaan pahennatte tilannetta jos puhutte pahaa lapsesta (ruokitte vaan tilannetta). Aivan varmasti puhutte pojasta lasten kuullen, ellette jopa sano: " Perttu tulee, mennään äkkiä pois!" ? Olenko oikeassa?
Olette kasa rasisteja keskenkasvuista poikaa kohtaan! Onneksi EDES lapsen äiti leikkii poikansa kanssa. Hävettäisi asua teijän naapureina.
43
Toki teilläkin on oikeus olla leikkipaikalla ilman että joku kiusaa, se on selvää.
Ehkä tuo varjona oleminen sitten olisi jokin ratkaisu...
Terv. Se, jonka kanssa keskustelit, numeroa en nyt muista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin julmalta kuin se kuulostaakin. Toiset ovat vaaraksi itselleen ja/tai muille, eikä heidän paikkansa ole silloin ihmisjoukoissa. Ja nämäkin ihmiset on joskus olleet lapsia.
Juuriohan sanoin että TEKISIN TILANTEELLE JOTAIN en alistuisi! Onko sun ymmärtämisessä tai luentunymmärtämisessä jotain vikaa? Taidat tarvita apua siinä???
Vuotta EN naapureitteni kanssa miettisi mitä tehään -ja tyytyisi siihen parhaiten kiusaavaa lasta rasittavaan että lähetään kun se tulee!
ETTEKÖ te osaa ihmiset mennä sen lapsen kenkiin! Eikö sulla ole muistikuvaa omasta lapsuudesta mitä oli olla pieni ja yksin?
Te ette mitenkään edes yritä parantaa tilannetta jos lähdette pois. Jos te olette asennoitunu että taas se tulee satuttaan ettekä ota sitä mukaan leikkiin niin te teette vaan hallaa sille pojalle.
Minkäänlaista onnistumisen tunnetta se poika ei ainakaan ole vuosiin ilmeisesti saanut teiltä. Kun näette sen: lähdette. Ette moikkaa tai pyydä pallottelemaan tai näyttään miten palloa potkitaan? Se voisi näyttää pienemmille miten tehään käpylehmiä tai piirretään tikuilla?
Jos lapsi ei osaa leikkiä polttopalloa niin ehkä oppii parin vuoden päästä kun koulussa oppii! Mutta te opetatte sille miten eristetään lapsi ja miten saadaan mieli tuntumaan pahalta.
Mua hävettää lukea sun tekstejä miten te olette vuoden miettiny tilannetta ja sitten te vaan eristätte lapsen: siis lapsi on alle 5- vuotiaana ollut jo hankala ja sillä saattaa olla PERHEESSÄ ONGELMAA eikä VAAN ITSESSÄÄN ja te olette tollasia " ei sitä voi tilinumeroa kysyä" -vittuilijoita koko akkalauma!? Ei ihme että se poika oireilee kun te olette tollasia eristäjiä: toi on tyttöjen tapa kiusata toisia, käännetään selkää eikä puhuta. Mennään pois.
43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on hyvin omatoiminen ja sosiaalinen parivuotias, joka kyllä osaa pääsääntöisesti leikkiä kivasti muiden kanssa. En silti luota täysin, ettei se heittäisi hiekkaa tai veisi leluja toisilta. Siksi olen vieressä vahtimassa ja opastamassa, jos tulee aihetta. Kiellän ehkä enemmänkin kuin jotkut muut, olen huomannut. Mutta en halua olla se äiti, jota mulkoillaan ikävästi kun lapsi riehuu. Tämä on ehkä myös luonnekysymys, mulle on tärkeää ettei kukaan suutu minuun. Minua ei niinkään haittaa, jos joku muu lapsi yrittää viedä lelun meidän lapselta tms. - minusta tämän asian hoitaminen on sen toisen lapsen äidin ongelma, eikä meidän lapsi pienestä hetkahda.
niin minusta ei ole pihan pikkulasten äitien tehtävä lasta kasvattaa / hoitaa. Toki sellaista lasta, joka osaa edes välillä rauhoittua leikkimään voi leikkiin pyytää mutta jos tämän lapsen leikkiminen on yhtä kiusaamista/tuuppimista ja tavaroiden rikkomista suojelisin minäkin omaa lastani jollain keinolla. Ehkä yrittäisin jutella pojalle ja hänen äidilleen ja löytää jokin yhteinen tapa leikkiä/ olla pihalla. Jos se ei kertakaikiaan onnistuisi siirtyisin muualle leikkimään, valitettavasti.
On kyllä ihan älytöntä väittää, että 2-vuotiaan jo kuuluu osata säännöt hiekkalaatikolla ja vieläpä puolustaa itseään vanhempia lapsia vastaan epäreiluissa tilanteissa. HUHHUH. Mistä ihmeestä ne lapset niitä tapoja oppii, jos niitä ei kukaan niille opeta? Vai onkohan ap sitä mieltä, että viidakon lait on ihan ok...? Ja tosiaan aika harva 2-vuotias vielä puhuu kovin sujuvasti, saati että osaisi itseään puolustaa (etenkään esikoiset, joilla ei ole isovelin/siskon mallia).
En ole törmännyt puistoissa vielä koskaan sellaisiin äiteihin, jotka olisivat liian HERKKIÄ puuttumaan. Sitä vastoin sieltä löytyy kasapäin äitejä, jotka puuttuvat aina kaikkeen liian LAISKASTI. Onhan se tosi leppoisaa lörpötellä kaiket päivät muiden äitien kanssa sen sijaan, että JAKSAISI seurata lastensa tekemisiä ja opettaa sopivissa kohdissa niitä toiminta-ja käytöstapojakin... Ehkä ap on oikeasti häpeissään ja siksi purkaa tunteensa niihin, jotka jaksaa tsempata ;)
Moikkaan minä aina lasta kun hän tulee vastaan, samoin tyttäreni moikkaa. Vastausta tai mitään reaktiota ei vaan ole koskaan tullut. On tarjottu mahdollisuus tulla mukaan leikkiin, esim. juuri pallon potkimiseen tai hiekkalaatikolle, mutta kun ei lapsi raukka osaa. Ei lapseen saa mitään kontaktia muut kuin äiti jotenkuten. Ei vastaa mitään, tai osoita edes kuulleensa, kun hänelle juttelee.
Oi, miten ihanan kaunis ajatus, että tämä poika näyttäisi pienemmille miten käpylehmiä tehdään! Todellisuus on vain se, että tämä poika ei pysy paikallaan niin kauan, että ehtisi käpylehmän tehdä. Hän heittäisi kävyllä toista päähän, ja juoksisi keppi kourassaan kauas pois lyötyään ensin sillä jotakuta toista.
Talvella pyydettiin poika ja äiti pulkkamäkeen mukaan, mutta poika ei pysynyt sekuntiakaan pulkassa. Ei suostunut vetämään pulkkaansa, eikä suostunut olemaan pulkassa vedettävänä. Juoksi ihan muualle minne piti, eivätkä äiti+poika koskaan selvinneet pulkkamäkeen asti.
On täysin typerää sinulta väittää, että minä tai naapurini olisimme aiheuttaneet tämän lapsen ongelmat. En tiedä tilannetta tarkalleen, koska tämä äiti ei ole kovin tuttu. Ei hänen kanssaan ehdi jutella pihalla samalla lailla kuin muiden, kun hänen aikansa menee oman lapsensa perässä juoksemiseen, ja minun aikani oman lapseni lohduttamiseen kun taas sattuu. Enkä minä ainakaan kehtaa mennä kysymään suoraan hyvänpäiväntutulta lapsen diagnoosia. En tiedä edes tämän äidin nimeä, pojan nimen vaan. No, tunnen monen muunkin tutun vain " Aadan äitinä" tai " Matildan isänä" .
On tässä kuluneen vuoden aikana yritetty vaikka mitä, mutta ei ne keinot auta. Ns. normaalin lapsen häiriökäytös on kaukana tästä. Tällä lapsella on vakavia ongelmia. Eikä kukaan olisi eristämässä poikaa, jos tämä voisi jollain lailla olla samassa pihassa muiden lasten kanssa satuttamatta heitä. Jos hän vaikka edes juoksentelisi ja raivoaisi itsekseen, niin se olisi ok. Mutta kun hän hakkaa muita ihan aina. Sitä en siedä, mielummin sitten " eristän" hänet kuin annan oman puolta nuoremman lapseni ottaa iskuja vastaan. Kaikki muut keinot ON jo kokeiltu, nyt ei auta kuin nostaa kädet ylös, luovuttaa ja pysyä parhaamme mukaan poissa tämän pojan tieltä.
Vierailija:
Juuriohan sanoin että TEKISIN TILANTEELLE JOTAIN en alistuisi! Onko sun ymmärtämisessä tai luentunymmärtämisessä jotain vikaa? Taidat tarvita apua siinä???Vuotta EN naapureitteni kanssa miettisi mitä tehään -ja tyytyisi siihen parhaiten kiusaavaa lasta rasittavaan että lähetään kun se tulee!
ETTEKÖ te osaa ihmiset mennä sen lapsen kenkiin! Eikö sulla ole muistikuvaa omasta lapsuudesta mitä oli olla pieni ja yksin?
Te ette mitenkään edes yritä parantaa tilannetta jos lähdette pois. Jos te olette asennoitunu että taas se tulee satuttaan ettekä ota sitä mukaan leikkiin niin te teette vaan hallaa sille pojalle.
Minkäänlaista onnistumisen tunnetta se poika ei ainakaan ole vuosiin ilmeisesti saanut teiltä. Kun näette sen: lähdette. Ette moikkaa tai pyydä pallottelemaan tai näyttään miten palloa potkitaan? Se voisi näyttää pienemmille miten tehään käpylehmiä tai piirretään tikuilla?
Jos lapsi ei osaa leikkiä polttopalloa niin ehkä oppii parin vuoden päästä kun koulussa oppii! Mutta te opetatte sille miten eristetään lapsi ja miten saadaan mieli tuntumaan pahalta.
Mua hävettää lukea sun tekstejä miten te olette vuoden miettiny tilannetta ja sitten te vaan eristätte lapsen: siis lapsi on alle 5- vuotiaana ollut jo hankala ja sillä saattaa olla PERHEESSÄ ONGELMAA eikä VAAN ITSESSÄÄN ja te olette tollasia " ei sitä voi tilinumeroa kysyä" -vittuilijoita koko akkalauma!? Ei ihme että se poika oireilee kun te olette tollasia eristäjiä: toi on tyttöjen tapa kiusata toisia, käännetään selkää eikä puhuta. Mennään pois.43
Onneksi siis edes jotkut vanhemmat jaksaa edelleenkin olla siinä vierellä ennemmin kuin jättää lapset oman onnensa nojaan jo paljon ennen kouluikää... Jotkut 4-5-vuotiaat pystyvät toimimaan keskenään jo paremmin kuin 2-3-vuotiaat, mutta hekin tarvitsevat apua empatiaa ja ongelmanratkaisukykyjä vaativissa tilanteissa. Ja mistäpä he sitä oppisivat, jos heidät jätetään yksin riitoja ratkaisemaan?
Aikuinen on lapselle malli ja opastaja, vaikka olisi toki helpompaa kääntää selkä ja pukea välinpitämättömyys/laiskuus muotoon " on kurjaa/turhaa vahdata" .
En ole kuin varjo, mutta lähes koko ajan seuraan, mitä lapseni tekee, koska en voi häneen luottaa. Komennan tarvittaessa. Minulla ei kuitenkaan ole luonnetta puuttua muiden lasten tapakasvatukseen, ellei se ole selkeän räikeää ja rajua. Eli siitä vierestä näen usein myös sen, kuinka lastani lyödään, häneltä otetaan lelu tms. eikä kukaan sano ottajalle mitään. Kyllähän se harmittaa. Ja jos se tapahtuu niin rajusti, että omani itkee ja siellä syrjässä kauempaa vahtivatkin tulevat katsomaan ja kysymään tilannetta, en silti kehtaa sanoa, että sinun lapsesi löi minun lastani. Joten toivoisin muidenkin pitävän sellaisen etäisyyden, että pystyvät tarvittaessa puuttumaan lastensa tekemisiin. Mutta tietenkin vain tarvittaessa.
En väittänyt. Ja varmaan äidistä tuntuu kamalalle. Mutta niin tuntuu minustakin, kun 3-vuotiaani itkee kun häntä lyödään, tönitään, tukasta revitään ja leluja rikotaan! Ja meillä muilla on oikeus siirtyä muualle, kun tämä lapsi tulee pihalle. Emme haluaisi, mutta pakko, koska emme halua lastemme tai heidän omaisuutensa joutuvan uhriksi.
Ja voisin lyödä vetoa, että sinunkin lapsiasi kyllä häiritsee jos isompi tönii, lyö, potkii, huutaa korvaan, repii hiuksista ja rikkoo heidän lelujaan. Jos ei häiritse, lapsissasi on jotain pahasti vialla.
Vierailija: