Lue keskustelun säännöt.
"Lääkäri sano, että siellä näkyy pippeli ja kivekset...mä huusin "camoon!!!" Kerranki kävi hyvät. Se on poika!" Edelleen! Vuonna 2015!
01.01.2016 |
http://www.iltalehti.fi/viihde/2015072820101731_vi.shtml
Pokeriammattilainen tuulettaa.
Onko maailma edelleen myös vuonna 2016 tämä?
Kommentit (43)
Mun mies oli ilmeisesti nukkunut biologian tunnit, kun tyttäremme syntyi ja tuli puheeksi, että sillä on puolet mun ja puolet isänsä geenejä, mies kysyi: entäs pojilla? (voi v…u)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puistattaa tuollainen kommentti. Isäni on samanlainen, minä en ollut mitään ja lapsenlapsissa huomaa poikansa pojan olevan se tärkein.
Varsinkin nykyään raiskauksien ollessa arkipäivää pojan saaminen on varmasti helpotus.
Exä kertoi, että 60-luvulla joku lutapuntti sai kuulla että kaksos tytöt tuli ei sanonut mitään, vaan meni metsään kai itkemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tuollaisiakin ihmisiä edelleen juu. Mutta kyllä useimmat toivoo kai ihan vaan sitä lasta tai että perheeseen tulis sekä tyttö(jä) että poik(i)a.
Meillä 2 ensimmäistä lasta on poikia ja mies oli silminnähden tyytyväinen toisenkin lapsen osoittauduttua pojaksi ja sanoikin suoraan että kun tulivat vain parin vuoden ikäerolla on mahtavaa että ovat poikia koska hänellä itsellä on ollut niin läheiset välit veljesten kesken niin sen takia toivoo samaa mahdollisuutta omillekin lapsille. Toisaalta ymmärrän.
Nyt kun kolmas ja viimeinen lapsemme syntyi ja se oli tyttö niin mies tuntuu olevan tästä kuitenkin kaikista eniten onnessaan. Tai sanotaanko että on jo vauva- arjessa paljon enemmän mukana kuin poikien ollessa pieniä.
En usko että koskaan tulee meillä tilannetta vastaan että tyttö saisi kokea tuntevansa olevan isänsä taholta jotenkin huonompi kuin veljensä. Vaikea kuvitella että näin tapahtuisi. Suojelevampi varmasti kylläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon ainaki ihan isäntyttö vaikka 3 veljeäkin :)
Pari vuotta sitten synnärillä vieruskaverin mies tuli kahden söpön tytön kanssa katsomaan pientä poikavauvaa. Mies ojensi kukat vaimolleen ja sanoi, että "ihanaa, kun me olemme vihdoinkin oikea perhe". Oli ihan pakko varmistaa jälkikäteen, että kyllä, myös tytöt olivat tämän saman miehen lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se kuule miehille on tärkeää se oman pojan saaminen edelleen. Se joka muuta väittää, valehtelee.
No, minäpä en poikalasta huolisi ikinä. Tai jos sellainen tulisi, olisin kyllä tosi pettynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut miehet toivovat tyttöjä, koska isänmallia pojalle ei ole ollut. On ikäänkuin kunnia saada poika, mutta samalla miehelle tulee rooli miten mieheksi tulisi kasvattaa. Poikaan kohdistuu suuremmat odotukset vielä tänäkin päivänä.
minä toivoin ekana tervettä lasta, sitten tyttöä kun ajattelin sen olevan helpompi...sitten tuli poika...rakastan ihan yhtä paljon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä toivoin poikaa ja sain pojan.
Minä toivoi tyttöä ja tytön sain. Toisenkin kerran toivoin tyttöä, mutta sainkin pojan. Ihan yhtä rakkaita molemmat. Ihminen joka ei pysty rakastamaan omaa lastaan jos se on "väärää" sukupuolta (kun lapsi on syntynyt) on jotenkin henkisesti sairas. Ei rakkaus omaan lapseen voi olla sukupuolielimistä kiinni.
Tätä palstaa lukiessa tuntuu ilmiselvältä kumpi sukupuoli on onnellisempi.Naiset koko ajan huolissaan kelpaavatko kellekään.Miehet taas porskuttavat vanhoinakin.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies oli ilmeisesti nukkunut biologian tunnit, kun tyttäremme syntyi ja tuli puheeksi, että sillä on puolet mun ja puolet isänsä geenejä, mies kysyi: entäs pojilla? (voi v…u)
Tämäkin mies on saanut naisen ja perheen.
No mä oon nelikymppinen salaa palstaileva perheenisi ja toivon nimenomaan tyttöä ja tyttöjä sain kolme kappaletta.
En vaihtais ees miljoonaan poikaan. Tytöt on hauskoja, luovia, rohkeita ja rakkaita. Jostain syystä näin aina itseni tytön isinä. Sain olla sitä. Nyt vanhin jo remuaa yksin maailmalla, kyllä on ikävä. Ihan silmät kostuu kun niin rakastan näitä mun tyttöjä.
Vierailija kirjoitti:
No, minäpä en poikalasta huolisi ikinä. Tai jos sellainen tulisi, olisin kyllä tosi pettynyt.
Näin minäkin aina luulin ja salaisesti toivoin lapsistani tyttöjä. Sainkin ensin pari tyttöä, mutta sitten tulikin poika. Hetken aikaa olin ,että mitä?, mutta ei se poika hassumpi olekkaan:) Ihan yhtä ihana kuin tytötkin. Kyllä niitä kumpiakin voi rakastaa. Oma lapsi on aina rakas oli kumpi takansa.
Vierailija kirjoitti:
No mä oon nelikymppinen salaa palstaileva perheenisi ja toivon nimenomaan tyttöä ja tyttöjä sain kolme kappaletta.
En vaihtais ees miljoonaan poikaan. Tytöt on hauskoja, luovia, rohkeita ja rakkaita. Jostain syystä näin aina itseni tytön isinä. Sain olla sitä. Nyt vanhin jo remuaa yksin maailmalla, kyllä on ikävä. Ihan silmät kostuu kun niin rakastan näitä mun tyttöjä.
Meilläkin mies riemuistsi saatuaan tyttölapsen. Tai itse asiassa myös kolme tyttöä.Ei koskaan sanonut haluavansa poikaa tai ainakaan näyttänyt pettymystään kun tyttö syntyi. Oli vain onnellinen. Ehkä hänkin näki itsensä nimenomaan tyttöjen isänä.
Kyllä on. Onneksi mulla on poika.