Lue keskustelun säännöt.
Miehen väkivaltaiset puheet
31.12.2015 |
Mieheni kanssa oli pientä riitaa äsken, kun hän oli heittänyt tärkeän paperini menemään. Hän alkoi selittää, että kuulemma naisia saa vapaasti hakata, kunhan se tapahtuu sisätiloissa ja kotona. Kuulemma kotona saa vaimoa lyödä, eikä siinä ole mitään rikollista. Hänen isänsäkin oli hakannut hampaat kurkkuun monta kertaa hänen äidiltään ja heillä oli aina rautaputki valmiina, jos hänen äitinsä nalkuttaisi liikaa. Niinpä anoppini onkin nykyään hiljainen, lyttänenäinen, hidas ja yksinkertainen nainen, jolla on sekava ja kankea käsiala.
Mieheni erottikin yllättäen imurista rautavarren erikseen ja nappasi sen pesäpallomailan tavoin ja alkoi uhkailla minua. Hän tönäisi mut hetkeä myöhemmin seinää vasten ja pari kertaa kevyesti napautti nyrkillä kylkeeni ja käsivarsiini.
Alkoi pelottaa, että mihin soppaan olen edes sotkeutunut. Miten uskaltaisin hankkia lapsia hänen kanssaan tai jättää lapsia hänen vastuulleen hoidettaviksi. Ei minulle nyt mustelmia tullut (mies jätti kaiken uhitteluksi, jotta en uskaltaisi uhmata häntä enempää), mutta hänen asenteensa on pelottava ja sairas. Mies eilen ehdotti, että hankkisimme yhteisen, isomman asunnon. Tekisi mieli kyllä erota. Olen jotenkin ihan sekaisin.
Kommentit (23)
Nettiturvakotiin voi kirjoitella. Taitaa olla Turvakoti.net. Toinen vaihtoehto on Naisten Linja, naistenlinja.fi.
Kumpikin toimii anonyymisti.
Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on varmaan joku helvetin hyvä syy olla jättämättä sitä. Pelottaa varmaan olla yksin tai jotain. Eipä siinä sitten muu auta kuin pelätä pahinta ja toivoa parasta. Yritä opetella käyttäytymään niin ettei miehes suutu koskaan.
Oikeasti kyllä suoraan sanoen v*tuttaa tämäkin, että mua saisi aina ojentaa nyrkillä/väkivallalla, jos olisin eri mieltä mieheni kanssa tai väittäisin vastaan. Muehen väkivaltainen kotitausta tuntuu myös pelottavalta. En enää halua mennä sinne kesäisin tai edes viime jouluna, sillä siellä on ahdistava ja feikki ilmapiiri (miehen isä on hauska ja puhelias seuramies, joka on todellisuudessa ala-arvoisen julma sinänsä ärsyttävää ja yksinkertaista vaimoaan kohtaan).
Mies on myös pari kertaa lyönyt minua siellä ollessamme ja kerran sain aivotärähdyksen ja viikon kestäneen kovan päänsäryn nyrkiniskusta päähän. Anoppini lähes hysteerisesti kielsi minua menemästä lääkärille. Olin niin ahdistunut tuolloin, että mulla oli stressin ja jatkuvan kiusaaminen, nöyryyttämisen ja säikyttelyn vuoksi rytmihäiriöitä, vaikka olen suht nuori ja hoikkakin.
Kun ehdotan eroa, niin mies sanoo, että "ethän sä raasu mihinkään uskalla tai osaa lähteä". Olen kuulemma samanlainen luuseri kuin hänen äitinsäkin.
Vierailija kirjoitti:
Kun ehdotan eroa, niin mies sanoo, että "ethän sä raasu mihinkään uskalla tai osaa lähteä". Olen kuulemma samanlainen luuseri kuin hänen äitinsäkin.
Onko se oikeassa? Onko? Miksi sä "ehdotat" eroa?
Vierailija kirjoitti:
Sulla on varmaan joku helvetin hyvä syy olla jättämättä sitä. Pelottaa varmaan olla yksin tai jotain. Eipä siinä sitten muu auta kuin pelätä pahinta ja toivoa parasta. Yritä opetella käyttäytymään niin ettei miehes suutu koskaan.
Se on mahdotonta, sillä pahalla tuulella ollessaan liian kiltti tai kohtelias käytös on mieheni mielestä "v*ttuilua", josta hän ainakin suuttuu. Mun pitäisi olla hiljainen ja nöyrä ja tehdä kaikki kotityöt sekä kuunnella ihastellen hänen jaarituksiaan. Eri mieltä ei saisi olla tai pitää puoliaan.
Mun ongelmanani on mun ikäni (34 vuotta), sillä tämän ikäisenä on enää vaikeaa tavata ketään uutta miestä perhettä ajatellen. Toisaalta en mä kyllä uskalla mieheni kanssakaan perhettä perustaa, ellei hän muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti eroa heti! Ja et ole liian vanha, äitinikin tapasi isäni 36- vuotiaana :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on varmaan joku helvetin hyvä syy olla jättämättä sitä. Pelottaa varmaan olla yksin tai jotain. Eipä siinä sitten muu auta kuin pelätä pahinta ja toivoa parasta. Yritä opetella käyttäytymään niin ettei miehes suutu koskaan.
Se on mahdotonta, sillä pahalla tuulella ollessaan liian kiltti tai kohtelias käytös on mieheni mielestä "v*ttuilua", josta hän ainakin suuttuu. Mun pitäisi olla hiljainen ja nöyrä ja tehdä kaikki kotityöt sekä kuunnella ihastellen hänen jaarituksiaan. Eri mieltä ei saisi olla tai pitää puoliaan.
Mun ongelmanani on mun ikäni (34 vuotta), sillä tämän ikäisenä on enää vaikeaa tavata ketään uutta miestä perhettä ajatellen. Toisaalta en mä kyllä uskalla mieheni kanssakaan perhettä perustaa, ellei hän muutu.
No et kyllä usko tollasta paskaa. Itse jäin leskeksi 36 -vuotiaana, 37 -vuotiaana tapasin nykyisen mieheni ja olen nyt onnellinen pienen lapsen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ehdotan eroa, niin mies sanoo, että "ethän sä raasu mihinkään uskalla tai osaa lähteä". Olen kuulemma samanlainen luuseri kuin hänen äitinsäkin.
Onko se oikeassa? Onko? Miksi sä "ehdotat" eroa?
Tai siis sanon, että mun on vaikeaa olla hänen kanssaan hänen käytöksensä ja asenteensa vuoksi, johon hän ei vastaa yleensä mitään. Sitten alan "kitistä", että "voitaisko me please erota?". "Mitä mieltä sä olet? Erottaisiinko, please?", mihin mies ei välttämättä kommentoi juuri mitään. Hän yleensä ohittaa nuo kommenttini täysin.
Mies nujertaa mut yleensä hetkellä samaan vanhaan kaavaan niin, että kysyn luvan puhelinsoittoihin (vaikkapa omalle äidilleni) tai suihkussakäyntiin. Yleensä mies ei anna lupaa tai sanoo, että mun pitää mennä asunnosta ulos, jos haluan soittaa tai että "huomenna voit mennä suihkuun, tänään ei enää onnistu", jos kello on yli yhdeksän.
Olin joulunpyhät yksin (flunssassa ja kuumeessa) kotona, kun mies lähti anoppilaan joulunviettoon neljäksi päiväksi. Olin täynnä itseluottamusta ja onnellisuutta niiden päivien vuoksi. Muistan sen täysin epäuskoisen hölmistyneen ilmeen, kun meninkin lupaa kysymättä suihkuun. Hän vain seisoi siinä kädet puuskassa ja tuijotti epäuskoisesti hetken, muttei sanonut mitään. Toki hän sanoi spontaanisti "hyi s**tana", kun näki mut alasti (olen siis hoikka ja ikäisekseni ihan nuorehkon näköinen, mutta se mun itsetunnon nujertaminen on osa kokonaisuutta).
Jos kirjoittamasi asiat ovat totta, niin lähde huitsan hemmettiin sieltä ja vähän äkkiä! Miehesi ei muutu, ei varmasti ja asiat tulee vain pahenemaan. Olet elänyt ennen miestäsikin, pystyt elämään senkin jälkeen, kun olet hänet jättänyt. Katso tarkasti anoppiasi ensi kerralla. Se olet myös sinä vuosien päästä. Lähde, kun vielä voit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on varmaan joku helvetin hyvä syy olla jättämättä sitä. Pelottaa varmaan olla yksin tai jotain. Eipä siinä sitten muu auta kuin pelätä pahinta ja toivoa parasta. Yritä opetella käyttäytymään niin ettei miehes suutu koskaan.
Se on mahdotonta, sillä pahalla tuulella ollessaan liian kiltti tai kohtelias käytös on mieheni mielestä "v*ttuilua", josta hän ainakin suuttuu. Mun pitäisi olla hiljainen ja nöyrä ja tehdä kaikki kotityöt sekä kuunnella ihastellen hänen jaarituksiaan. Eri mieltä ei saisi olla tai pitää puoliaan.
Mun ongelmanani on mun ikäni (34 vuotta), sillä tämän ikäisenä on enää vaikeaa tavata ketään uutta miestä perhettä ajatellen. Toisaalta en mä kyllä uskalla mieheni kanssakaan perhettä perustaa, ellei hän muutu.
No ole hiljainen ja nöyrä. Odottele siinä vaan, kyllä se varmaan muuttuu kun oikein nöyristelet. Vittu sä oot luuseri.
Kuinka tyhmä sä oikeasti olet??? Miten voi vielä 34-vuotiaana puhua kuin 17-vuotias tietämätön kakara. Koeta nyt tajuta, että suhteesta todellakin lähdetään heti ensimmäisen uhkailun ja lyönnin jälkeen. Hävettää kaikkien naisten puolesta, että Suomi on pullollaan näitä alistuvia ja heikkolahjaisia toopeja, jotka oikeasti luulee, että väkivaltainen hullu muuttuu kunhan niin vain toivon. Ihmisen pitää pärjätä omillaan, eikä rakentaa elämäänsä jonkun hullun varaan. Herätkää Suomen naiset viimeinkin, please...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko sama, joka nukkuu lattialla?
Eroaniseen riittää sinun päätöksesi, ei siihen kysytä suostumusta mieheltä.
Lähde kun vielä voit. Kohta olet selitellyt itsesi pyörryksiin ja lähtö on entistä vaikeampaa. Sitäpaitsi mikäs hiton ongelma ikäsi muka on? Mies on näköjään jo onnistunut lyttäämään sinut aika pahasti, kun kerta olet sitä mieltä, että et muka löytäisi uutta miestä jonka kanssa perustaa perhe. Olisiko parempi saada lapsia nyt ja pelätä itsesi lisäksi heidänkin puolestaan? Itsekin totesit jo, ettet uskaltaisi nykyisen miehesi kanssa tehdä lapsia. Ja sitäpaitsi, mitä sitten vaikka et löytäisikään uutta miestä "tarpeeksi ajoissa"? Paljon tärkeämpää on löytää itsekunnioitus. Lähde jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa mahdollisuutesi saada laosi on löytää toinen mies. Tuon väkivaltaisen miehen kanssa sellaista ei vastuullinen ihminen tee ja jos jostain syystä sellainen syntyisi, se huostaanotettaisiin nykyaikana. Anoppisi aikaan lait olivat erilaiset, raiskauskaan ei ollut laiton avioliitossa kuten nyt, eikä ennen voinut ulkopuolinen syyttää miestä vaimon pahoinpitelystä vaimon tahdon vastaisestikin, kuten nykyään.
Soita Naisten Linjalle, kun mies ei kuule.
Tuli mieleen että millaisestahan perheestä ap on. Oman äitin perheessä oli outoutta, alistusta, väkivaltaa. Äiti ollut aina arka, ei lähtenyt väkivaltaisesta suhteesta. Itsellä ei onneks väkivaltainen ukko, mutta arka olen.
Eli ap ei ole välttämättä tyhmä, ei ole saanut lapsuusperheestä eväitä & ukko lytänyt.
Ai tämä saaga jatkuu taas. #popcornit #sequel
Et todellakaan hanki lapsia tuon miehen kanssa! Olet vastuuton ja suoraan sanottuna huono äiti, jos niin teet. Rakasta syntymättömiä lapsiasi edes sen verran, että säästät heidät helvetiltä, joka tuon miehen lapsena olisi edessä.
Perehdy lisäksi perheväkivallan dynamiikkaan. Tarinasi on niin perus. Noin se aina alkaa. Väkivalta ei koskaan ala tyhjästä, vaan ensin on henkistä väkivaltaa, joka nujertaa itsetunnon niin, ettei uhri uskallakaan lähteä, kun kuvittelee ansaitsevansa kohtelun. Mitä esimerkiksi oli tuo puhe suihkusta? Olet jo todella alistettu jos tosiaan pyydät lupaa tuollaiseen! Ja miten voit sietää, että hän sanoo hyi saatana sinut nähdessään?! Mitä ihmettä saat tuosta suhteesta? Mitä enää odotat?
Voit lähteä suhteesta kahdella tavalla: Omin jaloin tai ruumispussissa. Kumman valitset? Väkivalta raaistuu ajan myötä ja siihen voi kuolla. Ei tuo ole mikään parisuhde vaan alistussuhde. Mies on sairastunut lapsuuden perhehelvetissä eikä muuksi muutu. Hän hyväksyy väkivallan.
Tähän tarinaan on kyllä tungettu kaikki klassiset asiat. Eli joko keksitty provo kaikilla kliseillä tai sitten niin järjettömän typerä nainen ettei tosikaan.
No ei tossa muuta vaihtoehtoa ole kuin ero ellet haluya anoppisi kaltaiseksi.