Luominen lehti, onko kukaan lukenut?
Suurin osa tälläkin palstalla olevista taitaa olla niitä jotka eivät usko Jumalaan ja vielä vähemmän Jeesukseen. Te jotka ette usko, oletteko käyneet asian läpi kuinka syvällisesti. Tarkastellaanpa asiaa biologian ja tieteen kautta. Oletteko tietoisia että solu ei synny tyhjästä edelleenkään. Missään laboratorioissa ei ole saatu yhtään solua syntymään tyhjästä tai jostakin alkulimasta. Tiesittekö että evoluutio aina köyhdyttää lajia, ei suinkaan paranna sitä. Mutaatioiden kautta voi tulla uusia parannuksia lajiin, mutta ne mutaatiot ovat harvinaisia, yleensä ne ovat lajia heikentäviä. Ja se että ihminen tai eläimet olisivat syntyneet alkulimasta satojen tai tuhansien miljoonien vuosien kuluessa, on puppua. Ihminen on niin monimutkainen, että mitkään mutaatiot jotka ihmisen rakentamiseen tarvittaisiin ei voi syntyä missään ajassa. Se taas pystytään todistamaan että laji heikkenee ja sairaudet lisääntyvät. Alkuihminen on ollut dna perimältään täydellinen. Siitä on pikkuhiljaa heikennytty ja sairaudet ovat lisääntyneet. Tutkijat ovat laskeneet että ihmissuku ei säily ikuisesti koska aina uuden sukupolven tullessa, laji heikkenee hieman. Jos joku ihmettelee miksi maailmassa on niin erinäköisiä ihmisiä esim. aboriginaalit, afrikan heimot, jotkut intian heimot, intiaanit yms. Eikai vain pelkkä ympäristö ja aurinko ole niistä sen näköisiä tehneet? Ei, vaan alkujaan ihmisen dna on ollut niin rikas että siinä on ollut nämä kaikki molekyylit. Ajan saatossa eri ominaisuudet ovat eriytyneet tiettyihin ihmisryhmiin. Joskus olen kuullut väittämän että joku musta afrikan rotu on varmaan peräisin apinasta, kun ovat niin samannäköisiä, mutta tuolle väitteelle ei ole mitään tieteellistä todistetta olemassa. Itseasiassa luominen tiedelehdessä on artikkeli, jossa eräät tutkijat ovat tutkineet että ihmisen ja apinan dna on n.87% samanlainen, ei suinkaan 99% joka on myytti ja elää koulukirjoissa ja kaikkialla. 87% on todella niin iso ero että ihminen ei mitenkään ole voinut polveutua apinasta. Naurettava ajatuskin. Kannattaa ottaa asioista selvää, jos ei muuten usko, niin tutkimustuloksia kannattaa uskoa.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenu,t kun ei ole ko lehdestä ennen kuullukkaan.
Maailma ja siihen liittyvät ilmiöt ovat kaikki ajatuskasvannaisia.
Tämä asia selviää itse kullekkin vasta kun kokee ajatuksettoman tilan, tilan missä mitään ei ole vielä luotu.
Kas, samoin ajattelevia! Minulle tämä koko maailma jota niin kreationistit kuin tieteellisetkin tutkivat, on pelkkä joukkoilluusio. Se on kuin yhdessä ylläpidetty, ihmisen nykyisen tietoisuudentilan ylläpitämä, hypnoosi jossa kaikki "terveet" ovat (poikkeamia kokemisesta pidetään mielen sairauksina).
Minulle jopa luotu on "henkistä", ei aineellista, se on kuolematonta, harmonista, ikuista. Taivasten valtakunta on meidän keskellämme. Mutta ihmiset näkevät jotain muuta: sairautta, rappeutumista, materiaalisia kappaleita jotka sattuman uhreina tuhoutuvat ja vievät olennon tietoisuuden hautaan mukanaan. Se on hyvän ja pahan tiedon puun ruma hedelmä, kahteen voimaan uskomisen hedelmä. Todellisuudessa on vain Yksi, ja kaikki muu on ihmisten perususkomusten tuottamaa illuusiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenu,t kun ei ole ko lehdestä ennen kuullukkaan.
Maailma ja siihen liittyvät ilmiöt ovat kaikki ajatuskasvannaisia.
Tämä asia selviää itse kullekkin vasta kun kokee ajatuksettoman tilan, tilan missä mitään ei ole vielä luotu.
Kas, samoin ajattelevia! Minulle tämä koko maailma jota niin kreationistit kuin tieteellisetkin tutkivat, on pelkkä joukkoilluusio. Se on kuin yhdessä ylläpidetty, ihmisen nykyisen tietoisuudentilan ylläpitämä, hypnoosi jossa kaikki "terveet" ovat (poikkeamia kokemisesta pidetään mielen sairauksina).
Minulle jopa luotu on "henkistä", ei aineellista, se on kuolematonta, harmonista, ikuista. Taivasten valtakunta on meidän keskellämme. Mutta ihmiset näkevät jotain muuta: sairautta, rappeutumista, materiaalisia kappaleita jotka sattuman uhreina tuhoutuvat ja vievät olennon tietoisuuden hautaan mukanaan. Se on hyvän ja pahan tiedon puun ruma hedelmä, kahteen voimaan uskomisen hedelmä. Todellisuudessa on vain Yksi, ja kaikki muu on ihmisten perususkomusten tuottamaa illuusiota.
Solipsistinen käsitys maailmasta pelkkänä illuusiona poistuu kenestä tahansa esimerkiksi kiduttamalla.
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa luominen tiedelehdessä on artikkeli, jossa eräät tutkijat ovat tutkineet että ihmisen ja apinan dna on n.87% samanlainen, ei suinkaan 99% joka on myytti ja elää koulukirjoissa ja kaikkialla..
Mistä apinasta nyt on puhe? Kai käsität, että niitä on useampia.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa asioista selvää, jos ei muuten usko, niin tutkimustuloksia kannattaa uskoa.
Luominen-lehden tutkimustuloksiako?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenu,t kun ei ole ko lehdestä ennen kuullukkaan.
Maailma ja siihen liittyvät ilmiöt ovat kaikki ajatuskasvannaisia.
Tämä asia selviää itse kullekkin vasta kun kokee ajatuksettoman tilan, tilan missä mitään ei ole vielä luotu.
Kas, samoin ajattelevia! Minulle tämä koko maailma jota niin kreationistit kuin tieteellisetkin tutkivat, on pelkkä joukkoilluusio. Se on kuin yhdessä ylläpidetty, ihmisen nykyisen tietoisuudentilan ylläpitämä, hypnoosi jossa kaikki "terveet" ovat (poikkeamia kokemisesta pidetään mielen sairauksina).
Minulle jopa luotu on "henkistä", ei aineellista, se on kuolematonta, harmonista, ikuista. Taivasten valtakunta on meidän keskellämme. Mutta ihmiset näkevät jotain muuta: sairautta, rappeutumista, materiaalisia kappaleita jotka sattuman uhreina tuhoutuvat ja vievät olennon tietoisuuden hautaan mukanaan. Se on hyvän ja pahan tiedon puun ruma hedelmä, kahteen voimaan uskomisen hedelmä. Todellisuudessa on vain Yksi, ja kaikki muu on ihmisten perususkomusten tuottamaa illuusiota.
Solipsistinen käsitys maailmasta pelkkänä illuusiona poistuu kenestä tahansa esimerkiksi kiduttamalla.
Niin, sikäli mikäli ihmisessä vielä on materiaalista tietoisuuden tasoa jäljellä, niin kyllä, varmasti kidutus samoin kuin monet muut asiat kuten tietyt päihteet, voivat vetää takaisin materiaalisuuteen syvemmälle, niin että menettää näkemyksen todellisuuden syvemmästä luonteesta. Se kun on helpointa havaita tyyneydessä ja rauhassa, ja sen näkeminen edes niin on melkoisen vaikeaa ja usein pitkällisen meditaation ja etsinnän tulos, koska tämän maailman joukkosuggestio pommittaa ihmistä jatkuvasti.
Jopa Jeesus ristillä kysyi miksi Jumala on hänet hylännyt, vaikka hänen näkemyksensä maailman illuusioluonteeseta oli niin vahva, että hän pystyi tekemään ihmeitä sen kautta. Hän näki, että mikään ei estä rampaa kävelemästä, ei muu kuin uskomukset, joten hän käski tätä ottamaan vuoteensa ja kävelemään - ja sairas käveli. Mutta ylösnousemukseen asti jopa Jeesuksessa oli inhimillinen puolensa ja kidutus pystyi hetkellisesti hänet siihen vetämään.
Laboratoriossa ei ole saatu vielä elämää aikaiseksi, mutta sitä ei ole yritettykään vielä sataakaan vuotta. On saatu kyllä jo elämälle täkeitä aminohappoja. Luonnolla kului elämän syntymiseen miljardeja vuosia. Siihen nähden 6000 vuottakaan ei ole aika eikä mikään, vaikka tuossa lehdessä väitetään maapallon olevan 6000 vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenu,t kun ei ole ko lehdestä ennen kuullukkaan.
Maailma ja siihen liittyvät ilmiöt ovat kaikki ajatuskasvannaisia.
Tämä asia selviää itse kullekkin vasta kun kokee ajatuksettoman tilan, tilan missä mitään ei ole vielä luotu.
Kas, samoin ajattelevia! Minulle tämä koko maailma jota niin kreationistit kuin tieteellisetkin tutkivat, on pelkkä joukkoilluusio. Se on kuin yhdessä ylläpidetty, ihmisen nykyisen tietoisuudentilan ylläpitämä, hypnoosi jossa kaikki "terveet" ovat (poikkeamia kokemisesta pidetään mielen sairauksina).
Minulle jopa luotu on "henkistä", ei aineellista, se on kuolematonta, harmonista, ikuista. Taivasten valtakunta on meidän keskellämme. Mutta ihmiset näkevät jotain muuta: sairautta, rappeutumista, materiaalisia kappaleita jotka sattuman uhreina tuhoutuvat ja vievät olennon tietoisuuden hautaan mukanaan. Se on hyvän ja pahan tiedon puun ruma hedelmä, kahteen voimaan uskomisen hedelmä. Todellisuudessa on vain Yksi, ja kaikki muu on ihmisten perususkomusten tuottamaa illuusiota.
Solipsistinen käsitys maailmasta pelkkänä illuusiona poistuu kenestä tahansa esimerkiksi kiduttamalla.
Niin, sikäli mikäli ihmisessä vielä on materiaalista tietoisuuden tasoa jäljellä, niin kyllä, varmasti kidutus samoin kuin monet muut asiat kuten tietyt päihteet, voivat vetää takaisin materiaalisuuteen syvemmälle, niin että menettää näkemyksen todellisuuden syvemmästä luonteesta. Se kun on helpointa havaita tyyneydessä ja rauhassa, ja sen näkeminen edes niin on melkoisen vaikeaa ja usein pitkällisen meditaation ja etsinnän tulos, koska tämän maailman joukkosuggestio pommittaa ihmistä jatkuvasti.
Jopa Jeesus ristillä kysyi miksi Jumala on hänet hylännyt, vaikka hänen näkemyksensä maailman illuusioluonteeseta oli niin vahva, että hän pystyi tekemään ihmeitä sen kautta. Hän näki, että mikään ei estä rampaa kävelemästä, ei muu kuin uskomukset, joten hän käski tätä ottamaan vuoteensa ja kävelemään - ja sairas käveli. Mutta ylösnousemukseen asti jopa Jeesuksessa oli inhimillinen puolensa ja kidutus pystyi hetkellisesti hänet siihen vetämään.
Minkä vuoksi Jeesus piti uhrata jumalalle rääkkäämällä hänet kuoliaaksi? Miksi jumala rakastaa verta, suolenpätkiä ja tuskanhuutoja niin paljon, että pani ne ehdoksi sille, että antaisi - ehkä - anteeksi sen, että teki ihmisistä sellaisia kuin ei alun perin halunut tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenu,t kun ei ole ko lehdestä ennen kuullukkaan.
Maailma ja siihen liittyvät ilmiöt ovat kaikki ajatuskasvannaisia.
Tämä asia selviää itse kullekkin vasta kun kokee ajatuksettoman tilan, tilan missä mitään ei ole vielä luotu.
Kas, samoin ajattelevia! Minulle tämä koko maailma jota niin kreationistit kuin tieteellisetkin tutkivat, on pelkkä joukkoilluusio. Se on kuin yhdessä ylläpidetty, ihmisen nykyisen tietoisuudentilan ylläpitämä, hypnoosi jossa kaikki "terveet" ovat (poikkeamia kokemisesta pidetään mielen sairauksina).
Minulle jopa luotu on "henkistä", ei aineellista, se on kuolematonta, harmonista, ikuista. Taivasten valtakunta on meidän keskellämme. Mutta ihmiset näkevät jotain muuta: sairautta, rappeutumista, materiaalisia kappaleita jotka sattuman uhreina tuhoutuvat ja vievät olennon tietoisuuden hautaan mukanaan. Se on hyvän ja pahan tiedon puun ruma hedelmä, kahteen voimaan uskomisen hedelmä. Todellisuudessa on vain Yksi, ja kaikki muu on ihmisten perususkomusten tuottamaa illuusiota.
Solipsistinen käsitys maailmasta pelkkänä illuusiona poistuu kenestä tahansa esimerkiksi kiduttamalla.
Niin, sikäli mikäli ihmisessä vielä on materiaalista tietoisuuden tasoa jäljellä, niin kyllä, varmasti kidutus samoin kuin monet muut asiat kuten tietyt päihteet, voivat vetää takaisin materiaalisuuteen syvemmälle, niin että menettää näkemyksen todellisuuden syvemmästä luonteesta. Se kun on helpointa havaita tyyneydessä ja rauhassa, ja sen näkeminen edes niin on melkoisen vaikeaa ja usein pitkällisen meditaation ja etsinnän tulos, koska tämän maailman joukkosuggestio pommittaa ihmistä jatkuvasti.
Jopa Jeesus ristillä kysyi miksi Jumala on hänet hylännyt, vaikka hänen näkemyksensä maailman illuusioluonteeseta oli niin vahva, että hän pystyi tekemään ihmeitä sen kautta. Hän näki, että mikään ei estä rampaa kävelemästä, ei muu kuin uskomukset, joten hän käski tätä ottamaan vuoteensa ja kävelemään - ja sairas käveli. Mutta ylösnousemukseen asti jopa Jeesuksessa oli inhimillinen puolensa ja kidutus pystyi hetkellisesti hänet siihen vetämään.
Minkä vuoksi Jeesus piti uhrata jumalalle rääkkäämällä hänet kuoliaaksi? Miksi jumala rakastaa verta, suolenpätkiä ja tuskanhuutoja niin paljon, että pani ne ehdoksi sille, että antaisi - ehkä - anteeksi sen, että teki ihmisistä sellaisia kuin ei alun perin halunut tehdä?
Minä en usko tuohon uhrijuttuun. Minä uskon, että nykyinen kristinusko on ymmärtänyt koko Jeesuksen sanoman ja roolin aivan väärin, ja siksi ei tapahdu kuten Jeesus sanoi, että hänen seuraajansa tekevät samoja tekoja ja suurempiakin kuin hän, eivätkä useimmat kristityt varsinaisesti vaikuta olevan erityisiä maailman valoja, joiden rakkaudellisuus vetäisi ihmisiä vastustamattomasti puoleensa niin että nämä tulisivat oma-aloitteisesti kysymään heidän "toivonsa perustaa" kuten Raamattu sanoo.
Minun silmissäni maailma on edelleen täydellinen: ei ole sairautta, ei syntiä, ei kuolemaa, vaan Jumalan luoma todellisuus on spiritualistinen, ja se on edelleen olemassa kaikessa paratiisillisessa majesteettisuudessaan tässä ja nyt. Ei ole siis mitään todellista, joka kaipaisi anteeksiantoa tai uhria. On vain ihmisen langennut tietoisuudentila, joka saa näkemään Jumalan harmonisen taivasten valtakunnan tänä sotkuna täynnä verta ja suolenpätkiä ja itkua ja kuolemaa.
Minun näkemyksessäni Jeesus tuli opettamaan tuhlaajapojille paluuta isän kotiin, langenneille takaisin paratiisiin. Hän jopa kertoi missä se paratiisi on: ei kuoleman jälkeen vaan "taivasten valtakunta on teidän keskellänne". Se mitä tarvitaan on ihmisen tietoisuudentilan muutos, ei uhri, sillä koko uhrin käsite on vanhan tietoisuudentilan tasolla, sillä tasolla jossa uskotaan pahan ja synnin perimmäiseen todellisuuteen. Minä näen, että sillä on vain suhteellinen todellisuus, todellisuus ihmisen nykyisen tietoisuudentilan tasolla, ja perusongelma on se tietoisuudentaso, ei niinkään sen seurauksena ilmenevät epäharmoniset ja tuskalliset ilmenemät.
Jumala loi kaiken ja kaikki mitä Hän loi oli hyvä. Mitään mitä Jumala ei ole luonut, ei ole olemassa. Jumala on kaikkialla läsnä oleva ja täyttää kaiken, ja Jumalassa ei ole mitään sairautta tai pahaa tai kuolemaa - sellaiselle ei siis ole "tilaa" todellisuudessa. Ihmisten illuusioissa ja painajaisissa kylläkin. Herääminen on ratkaisu, ei uhri.
Luominen "tiedelehti" - kumpi sana ei kuulu joukkoon? Täydellistä uskishuuhaata. Todistakaa "tiedelehdessänne" ensiksi se Jumalanne olemassaolo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenu,t kun ei ole ko lehdestä ennen kuullukkaan.
Maailma ja siihen liittyvät ilmiöt ovat kaikki ajatuskasvannaisia.
Tämä asia selviää itse kullekkin vasta kun kokee ajatuksettoman tilan, tilan missä mitään ei ole vielä luotu.
Kas, samoin ajattelevia! Minulle tämä koko maailma jota niin kreationistit kuin tieteellisetkin tutkivat, on pelkkä joukkoilluusio. Se on kuin yhdessä ylläpidetty, ihmisen nykyisen tietoisuudentilan ylläpitämä, hypnoosi jossa kaikki "terveet" ovat (poikkeamia kokemisesta pidetään mielen sairauksina).
Minulle jopa luotu on "henkistä", ei aineellista, se on kuolematonta, harmonista, ikuista. Taivasten valtakunta on meidän keskellämme. Mutta ihmiset näkevät jotain muuta: sairautta, rappeutumista, materiaalisia kappaleita jotka sattuman uhreina tuhoutuvat ja vievät olennon tietoisuuden hautaan mukanaan. Se on hyvän ja pahan tiedon puun ruma hedelmä, kahteen voimaan uskomisen hedelmä. Todellisuudessa on vain Yksi, ja kaikki muu on ihmisten perususkomusten tuottamaa illuusiota.
Solipsistinen käsitys maailmasta pelkkänä illuusiona poistuu kenestä tahansa esimerkiksi kiduttamalla.
Niin, sikäli mikäli ihmisessä vielä on materiaalista tietoisuuden tasoa jäljellä, niin kyllä, varmasti kidutus samoin kuin monet muut asiat kuten tietyt päihteet, voivat vetää takaisin materiaalisuuteen syvemmälle, niin että menettää näkemyksen todellisuuden syvemmästä luonteesta. Se kun on helpointa havaita tyyneydessä ja rauhassa, ja sen näkeminen edes niin on melkoisen vaikeaa ja usein pitkällisen meditaation ja etsinnän tulos, koska tämän maailman joukkosuggestio pommittaa ihmistä jatkuvasti.
Jopa Jeesus ristillä kysyi miksi Jumala on hänet hylännyt, vaikka hänen näkemyksensä maailman illuusioluonteeseta oli niin vahva, että hän pystyi tekemään ihmeitä sen kautta. Hän näki, että mikään ei estä rampaa kävelemästä, ei muu kuin uskomukset, joten hän käski tätä ottamaan vuoteensa ja kävelemään - ja sairas käveli. Mutta ylösnousemukseen asti jopa Jeesuksessa oli inhimillinen puolensa ja kidutus pystyi hetkellisesti hänet siihen vetämään.
Minkä vuoksi Jeesus piti uhrata jumalalle rääkkäämällä hänet kuoliaaksi? Miksi jumala rakastaa verta, suolenpätkiä ja tuskanhuutoja niin paljon, että pani ne ehdoksi sille, että antaisi - ehkä - anteeksi sen, että teki ihmisistä sellaisia kuin ei alun perin halunut tehdä?
Minä en usko tuohon uhrijuttuun. Minä uskon, että nykyinen kristinusko on ymmärtänyt koko Jeesuksen sanoman ja roolin aivan väärin, ja siksi ei tapahdu kuten Jeesus sanoi, että hänen seuraajansa tekevät samoja tekoja ja suurempiakin kuin hän, eivätkä useimmat kristityt varsinaisesti vaikuta olevan erityisiä maailman valoja, joiden rakkaudellisuus vetäisi ihmisiä vastustamattomasti puoleensa niin että nämä tulisivat oma-aloitteisesti kysymään heidän "toivonsa perustaa" kuten Raamattu sanoo.
Minun silmissäni maailma on edelleen täydellinen: ei ole sairautta, ei syntiä, ei kuolemaa, vaan Jumalan luoma todellisuus on spiritualistinen, ja se on edelleen olemassa kaikessa paratiisillisessa majesteettisuudessaan tässä ja nyt. Ei ole siis mitään todellista, joka kaipaisi anteeksiantoa tai uhria. On vain ihmisen langennut tietoisuudentila, joka saa näkemään Jumalan harmonisen taivasten valtakunnan tänä sotkuna täynnä verta ja suolenpätkiä ja itkua ja kuolemaa.
Minun näkemyksessäni Jeesus tuli opettamaan tuhlaajapojille paluuta isän kotiin, langenneille takaisin paratiisiin. Hän jopa kertoi missä se paratiisi on: ei kuoleman jälkeen vaan "taivasten valtakunta on teidän keskellänne". Se mitä tarvitaan on ihmisen tietoisuudentilan muutos, ei uhri, sillä koko uhrin käsite on vanhan tietoisuudentilan tasolla, sillä tasolla jossa uskotaan pahan ja synnin perimmäiseen todellisuuteen. Minä näen, että sillä on vain suhteellinen todellisuus, todellisuus ihmisen nykyisen tietoisuudentilan tasolla, ja perusongelma on se tietoisuudentaso, ei niinkään sen seurauksena ilmenevät epäharmoniset ja tuskalliset ilmenemät.
Jumala loi kaiken ja kaikki mitä Hän loi oli hyvä. Mitään mitä Jumala ei ole luonut, ei ole olemassa. Jumala on kaikkialla läsnä oleva ja täyttää kaiken, ja Jumalassa ei ole mitään sairautta tai pahaa tai kuolemaa - sellaiselle ei siis ole "tilaa" todellisuudessa. Ihmisten illuusioissa ja painajaisissa kylläkin. Herääminen on ratkaisu, ei uhri.
Perusta oma lahko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenu,t kun ei ole ko lehdestä ennen kuullukkaan.
Maailma ja siihen liittyvät ilmiöt ovat kaikki ajatuskasvannaisia.
Tämä asia selviää itse kullekkin vasta kun kokee ajatuksettoman tilan, tilan missä mitään ei ole vielä luotu.
Kas, samoin ajattelevia! Minulle tämä koko maailma jota niin kreationistit kuin tieteellisetkin tutkivat, on pelkkä joukkoilluusio. Se on kuin yhdessä ylläpidetty, ihmisen nykyisen tietoisuudentilan ylläpitämä, hypnoosi jossa kaikki "terveet" ovat (poikkeamia kokemisesta pidetään mielen sairauksina).
Minulle jopa luotu on "henkistä", ei aineellista, se on kuolematonta, harmonista, ikuista. Taivasten valtakunta on meidän keskellämme. Mutta ihmiset näkevät jotain muuta: sairautta, rappeutumista, materiaalisia kappaleita jotka sattuman uhreina tuhoutuvat ja vievät olennon tietoisuuden hautaan mukanaan. Se on hyvän ja pahan tiedon puun ruma hedelmä, kahteen voimaan uskomisen hedelmä. Todellisuudessa on vain Yksi, ja kaikki muu on ihmisten perususkomusten tuottamaa illuusiota.
Solipsistinen käsitys maailmasta pelkkänä illuusiona poistuu kenestä tahansa esimerkiksi kiduttamalla.
Niin, sikäli mikäli ihmisessä vielä on materiaalista tietoisuuden tasoa jäljellä, niin kyllä, varmasti kidutus samoin kuin monet muut asiat kuten tietyt päihteet, voivat vetää takaisin materiaalisuuteen syvemmälle, niin että menettää näkemyksen todellisuuden syvemmästä luonteesta. Se kun on helpointa havaita tyyneydessä ja rauhassa, ja sen näkeminen edes niin on melkoisen vaikeaa ja usein pitkällisen meditaation ja etsinnän tulos, koska tämän maailman joukkosuggestio pommittaa ihmistä jatkuvasti.
Jopa Jeesus ristillä kysyi miksi Jumala on hänet hylännyt, vaikka hänen näkemyksensä maailman illuusioluonteeseta oli niin vahva, että hän pystyi tekemään ihmeitä sen kautta. Hän näki, että mikään ei estä rampaa kävelemästä, ei muu kuin uskomukset, joten hän käski tätä ottamaan vuoteensa ja kävelemään - ja sairas käveli. Mutta ylösnousemukseen asti jopa Jeesuksessa oli inhimillinen puolensa ja kidutus pystyi hetkellisesti hänet siihen vetämään.
Minkä vuoksi Jeesus piti uhrata jumalalle rääkkäämällä hänet kuoliaaksi? Miksi jumala rakastaa verta, suolenpätkiä ja tuskanhuutoja niin paljon, että pani ne ehdoksi sille, että antaisi - ehkä - anteeksi sen, että teki ihmisistä sellaisia kuin ei alun perin halunut tehdä?
Minä en usko tuohon uhrijuttuun. Minä uskon, että nykyinen kristinusko on ymmärtänyt koko Jeesuksen sanoman ja roolin aivan väärin, ja siksi ei tapahdu kuten Jeesus sanoi, että hänen seuraajansa tekevät samoja tekoja ja suurempiakin kuin hän, eivätkä useimmat kristityt varsinaisesti vaikuta olevan erityisiä maailman valoja, joiden rakkaudellisuus vetäisi ihmisiä vastustamattomasti puoleensa niin että nämä tulisivat oma-aloitteisesti kysymään heidän "toivonsa perustaa" kuten Raamattu sanoo.
Minun silmissäni maailma on edelleen täydellinen: ei ole sairautta, ei syntiä, ei kuolemaa, vaan Jumalan luoma todellisuus on spiritualistinen, ja se on edelleen olemassa kaikessa paratiisillisessa majesteettisuudessaan tässä ja nyt. Ei ole siis mitään todellista, joka kaipaisi anteeksiantoa tai uhria. On vain ihmisen langennut tietoisuudentila, joka saa näkemään Jumalan harmonisen taivasten valtakunnan tänä sotkuna täynnä verta ja suolenpätkiä ja itkua ja kuolemaa.
Minun näkemyksessäni Jeesus tuli opettamaan tuhlaajapojille paluuta isän kotiin, langenneille takaisin paratiisiin. Hän jopa kertoi missä se paratiisi on: ei kuoleman jälkeen vaan "taivasten valtakunta on teidän keskellänne". Se mitä tarvitaan on ihmisen tietoisuudentilan muutos, ei uhri, sillä koko uhrin käsite on vanhan tietoisuudentilan tasolla, sillä tasolla jossa uskotaan pahan ja synnin perimmäiseen todellisuuteen. Minä näen, että sillä on vain suhteellinen todellisuus, todellisuus ihmisen nykyisen tietoisuudentilan tasolla, ja perusongelma on se tietoisuudentaso, ei niinkään sen seurauksena ilmenevät epäharmoniset ja tuskalliset ilmenemät.
Jumala loi kaiken ja kaikki mitä Hän loi oli hyvä. Mitään mitä Jumala ei ole luonut, ei ole olemassa. Jumala on kaikkialla läsnä oleva ja täyttää kaiken, ja Jumalassa ei ole mitään sairautta tai pahaa tai kuolemaa - sellaiselle ei siis ole "tilaa" todellisuudessa. Ihmisten illuusioissa ja painajaisissa kylläkin. Herääminen on ratkaisu, ei uhri.
Perusta oma lahko.
Tavallaan minulla on jo. Tai siis on ihmisiä, jotka ovat ilman edes näistä asioista puhumista julkisesti halunneet etsiytyä seuraani ja etsiä sellaista hengellisyyttä jonka ovat minusta vaistonneet.
Mutta mitään virallista lahkoa en perustaisi, en mitään missä on kiinnitetyt opit ja organisaatio. Ei minua sellainen kiinnosta, minua kiinnostaa vain Jumalan valtakunta ja sitä kaipaavien yksilöiden herääminen siihen. Enkä yleensä edes kutsu itseäni kristityksi, koska ymmärrän kuinka kaukana näkemykseni ovat kristinuskosta. Joskus voin niin sanoa, koska kuitenkin pidän Jeesusta mestarinani ja opettajanani, mutta usein sanon olevani uskonnoista riippumaton hengellinen etsijä.
Niinhän siinä aina käy, että jos tiedemies joka tiedetään kristityksi, jotain tuloksia saa aikaan. Niin häntä ei uskota tai keksitään kaikenlaisia väitteitä vastáan. Koska sellaisia tutkimuksia ei voi vakavasti ottaa, jos sen on tehnyt kristitty tiedemies.
Lisäksi ateistit ja muut tykkäävät hyökätä näiden kimppuun ja monesti solvata tai väheksyä niitä. Kumma juttu että kristityt eivät tällaista solvaamista monestikaan harrasta vaan kuuntelevat asiallisesti toisen mielipiteen. Itseasiassa ateistit ovat vielä enemmän uskovaisia, koska he uskovat johonkin teoriaan, mitä ei ole voitu todistaa. Mutta se on voitu todistaa että ihminen ei polveudu mistään apinalajista. Sitähän ei ateistit millään usko. Eli uskon asia sekin. Lähtökohdat ovat jo niin erit tutkijoilla. Toinen lähtee siitä lähtökohdasta että Jumala on, toinen yrittää todistaa että Jumalaa ei missään nimessä ole.
Itseasiassa tiesittekö että alla olevat olivat kristittyjä mm. Nikolai Kopernikus, katolinen pappi.
William Turner. Johannes Kepler. Galileo Galilei. Marin Mersenne. Blaise Pascal, Isaac Barrow, Isaac Newton, Michael Faraday, Louis Pasteur
Miksi uskoa lainkaan?
Siihen uskontoon uskotaan joka tyydyttää eniten.
Jos ei tyydytystä saa niin vaihdetaan toiseen uskoon josta saadaan tyydytystä.
Usko uskontoon on mitä paatuneinta itsekkyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Niinhän siinä aina käy, että jos tiedemies joka tiedetään kristityksi, jotain tuloksia saa aikaan. Niin häntä ei uskota tai keksitään kaikenlaisia väitteitä vastáan. Koska sellaisia tutkimuksia ei voi vakavasti ottaa, jos sen on tehnyt kristitty tiedemies.
Lisäksi ateistit ja muut tykkäävät hyökätä näiden kimppuun ja monesti solvata tai väheksyä niitä. Kumma juttu että kristityt eivät tällaista solvaamista monestikaan harrasta vaan kuuntelevat asiallisesti toisen mielipiteen. Itseasiassa ateistit ovat vielä enemmän uskovaisia, koska he uskovat johonkin teoriaan, mitä ei ole voitu todistaa. Mutta se on voitu todistaa että ihminen ei polveudu mistään apinalajista. Sitähän ei ateistit millään usko. Eli uskon asia sekin. Lähtökohdat ovat jo niin erit tutkijoilla. Toinen lähtee siitä lähtökohdasta että Jumala on, toinen yrittää todistaa että Jumalaa ei missään nimessä ole.
Itseasiassa tiesittekö että alla olevat olivat kristittyjä mm. Nikolai Kopernikus, katolinen pappi.
William Turner. Johannes Kepler. Galileo Galilei. Marin Mersenne. Blaise Pascal, Isaac Barrow, Isaac Newton, Michael Faraday, Louis Pasteur
Olen ollut tiedemaailmassa töissä (yliopistolla tutkijana), ja voin vakuuttaa että ei siellä tutkimustuloksia syrjitä tutkijan maailmankatsomuksen mukaan. Ja siellä oli kyllä paljon kristinuskoa erikoisempiakin maailmankatsomuksia edustettuna, esim. omaa väitöskirjatyötäni ohjasi professori, joka oli wicca.
Kyllä tutkijat osaavat yleensä pitää tieteen, jossa pelataan tieteen säännöillä, ja henkilökohtaiset maailmankatsomukset erillään. Yleensä tiettyjen uskovaisten uskottavuusongelmat (joita siis ei ole automaattisesti uskovaisilla tutkijoilla) johtuvat juuri siitä, että ei suostuta pelaamaan tieteen säännöillä enää vaan tuodaan sitä omaa maailmankatsomusta vaikka väkisin esim. biologiaan tai fysiikkaan tai muuhun luonnontieteeseen, silti vaikka puhtaasti materialistisista lähtökohdista lähtien omia väitteitä ei voida todistaa. Jos ne voitaisiin, niihin uskoisivat muutkin.
Mitä tulee ihmisen polveutumiseen, niin ei kukaan väitäkään että ihminen olisi jonkun (nykyisen) apinalajin jälkeläinen. Ajatus on se, että ihmisellä ja nykyisillä apinoilla on yhteinen kantamuoto, joka ei ole kumpaakaan, ei ihminen eikä mikään nykyisistä apinoista.
Vierailija kirjoitti:
Miksi uskoa lainkaan?
Siihen uskontoon uskotaan joka tyydyttää eniten.
Jos ei tyydytystä saa niin vaihdetaan toiseen uskoon josta saadaan tyydytystä.
Usko uskontoon on mitä paatuneinta itsekkyyttä.
Hmm... Oikeastiko meinaat että esim. joku kristinusko on ihmiselle eniten tyydyttävä? Jos eniten tyydyttävää vain etsitään, eiköhän kannattaisi etsiä uskonto jossa on vapaa esim. seksuaalisuuteen, päihteiden käyttöön ja vihan ilmaisemiseen juuri niin kuin sattuu milloinkin huvittamaan, eikä sellaista joka asettaa rajoituksia ihmisen viettipohjaisille käytöksille. Lisäksi kun kristinuskon koko sanoma on että ihminen on luonnostaan läpeensä paha ja armon tarpeessa, ja että ihmisen pitää "kuolettaa lihansa", niin enpä tiedän kuinka tyydyttävää tuo luonnolliselle ihmiselle on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi uskoa lainkaan?
Siihen uskontoon uskotaan joka tyydyttää eniten.
Jos ei tyydytystä saa niin vaihdetaan toiseen uskoon josta saadaan tyydytystä.
Usko uskontoon on mitä paatuneinta itsekkyyttä.
Hmm... Oikeastiko meinaat että esim. joku kristinusko on ihmiselle eniten tyydyttävä? Jos eniten tyydyttävää vain etsitään, eiköhän kannattaisi etsiä uskonto jossa on vapaa esim. seksuaalisuuteen, päihteiden käyttöön ja vihan ilmaisemiseen juuri niin kuin sattuu milloinkin huvittamaan, eikä sellaista joka asettaa rajoituksia ihmisen viettipohjaisille käytöksille. Lisäksi kun kristinuskon koko sanoma on että ihminen on luonnostaan läpeensä paha ja armon tarpeessa, ja että ihmisen pitää "kuolettaa lihansa", niin enpä tiedän kuinka tyydyttävää tuo luonnolliselle ihmiselle on.
Kristinusko ei vaadi tekoja, pelkkää uskoa ja palkkioksi ikuinen elämä. Aika helppoa ja tyydyttävää, eikö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi uskoa lainkaan?
Siihen uskontoon uskotaan joka tyydyttää eniten.
Jos ei tyydytystä saa niin vaihdetaan toiseen uskoon josta saadaan tyydytystä.
Usko uskontoon on mitä paatuneinta itsekkyyttä.
Hmm... Oikeastiko meinaat että esim. joku kristinusko on ihmiselle eniten tyydyttävä? Jos eniten tyydyttävää vain etsitään, eiköhän kannattaisi etsiä uskonto jossa on vapaa esim. seksuaalisuuteen, päihteiden käyttöön ja vihan ilmaisemiseen juuri niin kuin sattuu milloinkin huvittamaan, eikä sellaista joka asettaa rajoituksia ihmisen viettipohjaisille käytöksille. Lisäksi kun kristinuskon koko sanoma on että ihminen on luonnostaan läpeensä paha ja armon tarpeessa, ja että ihmisen pitää "kuolettaa lihansa", niin enpä tiedän kuinka tyydyttävää tuo luonnolliselle ihmiselle on.
Kristinusko ei vaadi tekoja, pelkkää uskoa ja palkkioksi ikuinen elämä. Aika helppoa ja tyydyttävää, eikö?
Kyllä se käytännössä vaatii tekoja. Ei tekoja siksi etteikö kaikkia syntejä voisi saada anteeksi jos uskoo, mutta Raamattu antaa monessa paikkaa ymmärtää, että sen uskon voi menettää jos ei pyri elämään tietyllä tavalla. Ja jos usko menee, menee pelastuskin. Olen itse helluntailaisen kodin kasvatti ja voin sanoa että melkoista ahdistusta se usein oli syntiä ja lihallisuutta vastaan taistelussa, ei mitään sellaista että hähää, koska saan kaiken anteeksi kumminkin niin teenpä mitä haluan.
Vierailija kirjoitti:
Niinhän siinä aina käy, että jos tiedemies joka tiedetään kristityksi, jotain tuloksia saa aikaan. Niin häntä ei uskota tai keksitään kaikenlaisia väitteitä vastáan. Koska sellaisia tutkimuksia ei voi vakavasti ottaa, jos sen on tehnyt kristitty tiedemies.
Lisäksi ateistit ja muut tykkäävät hyökätä näiden kimppuun ja monesti solvata tai väheksyä niitä. Kumma juttu että kristityt eivät tällaista solvaamista monestikaan harrasta vaan kuuntelevat asiallisesti toisen mielipiteen. Itseasiassa ateistit ovat vielä enemmän uskovaisia, koska he uskovat johonkin teoriaan, mitä ei ole voitu todistaa. Mutta se on voitu todistaa että ihminen ei polveudu mistään apinalajista. Sitähän ei ateistit millään usko. Eli uskon asia sekin. Lähtökohdat ovat jo niin erit tutkijoilla. Toinen lähtee siitä lähtökohdasta että Jumala on, toinen yrittää todistaa että Jumalaa ei missään nimessä ole.
Itseasiassa tiesittekö että alla olevat olivat kristittyjä mm. Nikolai Kopernikus, katolinen pappi.
William Turner. Johannes Kepler. Galileo Galilei. Marin Mersenne. Blaise Pascal, Isaac Barrow, Isaac Newton, Michael Faraday, Louis Pasteur
Miksi et todistaisi Jumalan olemassaoloa, jos se on niin helppoa. Ateismi ei pyri todistamaan Jumalan olemassaolemattomuutta.
Jos tarkoitat kristityn tekemillä tutkimuksilla avausviestissä olevaa huuhaata, niin se on naurun ja pilkan ansainnut.
Laitatko myös tilaston, kuinka moni tiedeyhteisössä on nykyään kristittyjä? Aiheesta on tehty useampia tutkimuksia. Se toisi vähän lisää uskottavuutta muutaman menneisyyden tiedemiehen poimintaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi uskoa lainkaan?
Siihen uskontoon uskotaan joka tyydyttää eniten.
Jos ei tyydytystä saa niin vaihdetaan toiseen uskoon josta saadaan tyydytystä.
Usko uskontoon on mitä paatuneinta itsekkyyttä.
Hmm... Oikeastiko meinaat että esim. joku kristinusko on ihmiselle eniten tyydyttävä? Jos eniten tyydyttävää vain etsitään, eiköhän kannattaisi etsiä uskonto jossa on vapaa esim. seksuaalisuuteen, päihteiden käyttöön ja vihan ilmaisemiseen juuri niin kuin sattuu milloinkin huvittamaan, eikä sellaista joka asettaa rajoituksia ihmisen viettipohjaisille käytöksille. Lisäksi kun kristinuskon koko sanoma on että ihminen on luonnostaan läpeensä paha ja armon tarpeessa, ja että ihmisen pitää "kuolettaa lihansa", niin enpä tiedän kuinka tyydyttävää tuo luonnolliselle ihmiselle on.
Kristinusko ei vaadi tekoja, pelkkää uskoa ja palkkioksi ikuinen elämä. Aika helppoa ja tyydyttävää, eikö?
Kyllä se käytännössä vaatii tekoja. Ei tekoja siksi etteikö kaikkia syntejä voisi saada anteeksi jos uskoo, mutta Raamattu antaa monessa paikkaa ymmärtää, että sen uskon voi menettää jos ei pyri elämään tietyllä tavalla. Ja jos usko menee, menee pelastuskin. Olen itse helluntailaisen kodin kasvatti ja voin sanoa että melkoista ahdistusta se usein oli syntiä ja lihallisuutta vastaan taistelussa, ei mitään sellaista että hähää, koska saan kaiken anteeksi kumminkin niin teenpä mitä haluan.
Luterilaisen kirkon kotisivuilta:
Armo: Ihminen pelastuu kokonaan Jumalan armon vuoksi, ei omien tekojensa ansiosta.
Usko: Yksin usko riittää siihen, että ihminen kelpaa Jumalalle. Oikea usko syntyy Jumalan sanan ja sakramenttien kautta.
En näe tekoja tässä.
En ole lukenu,t kun ei ole ko lehdestä ennen kuullukkaan.
Maailma ja siihen liittyvät ilmiöt ovat kaikki ajatuskasvannaisia.
Tämä asia selviää itse kullekkin vasta kun kokee ajatuksettoman tilan, tilan missä mitään ei ole vielä luotu.