Raskaana - abortti
Avaudun tänne kun en muualle voi..Ikää 34, e-pillerit ongelmitta käytössä siitä lähtien kun olin 16. Seksiä keskimäärin 2 krt vuodessa, ja nyt, olen raskaana. Voi helkkari sentään! Istuin gynen vastaanotolla hakemassa lähetettä keskeytykseen puoli tuntia sen jälkeen kun tein positiivisen testin ja nyt vaan mietin tuleeko yhteydenotto keskussairaalasta ennen joulua vai vasta pyhien jälkeen. En halua uskoa, että tämä on totta. Inhottaa ja oksettaa. Kuvottaa. Niin kliseistä. Minä, tuttavapiirin ainoa vela paksuna kertarytkäisystä (joo, olen sinkku ja seksiä harrastin viimeksi viime kuussa ja sitä ennen keväällä) kun taas lapsia halunneet tuttavat ovat kaikki yrittäneet keskimäärin sen vuoden ainakin, osa työkavereista käy jossain Felicitas-klinikalla, yksi vanha kamu on ollut varmaan pian kolme vuotta ilman ehkäisyä eikä tärppää...En kestä, mitä jos eivät sairaalasta soita huomenna eivätkä vielä ylihuomenna..sitten onkin pitkät pyhät ja minä kärvistelen täällä paniikissa. Tekisi mieli hakata vatsaa nyrkeillä, kokeilla jotain rautalankakonstia..ihan mitä vaan että tämä loppuisi nyt heti. Voi kunpa voisi edes riipaista kännit ja jäädä kotiin peiton alle makaamaan kunnes tämä on ohi, mutta ei, pakko mennä virkkuna töihin ja edustaa.
Kommentit (36)
Mikä siinä vauvassa nyt niin kamalaa olisi?
Paska tuuri. Voi hyvinkin olla että menee pyhien yli, riippuen tietty raskauden kestosta. Omalla kohdallani sairaalasta ilmoiteltiin n. viikon kuluttua, ja olin 8. viikolla kun hain keskeytystä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä vauvassa nyt niin kamalaa olisi?
Se, ettei halua vauvaa? Jos ehkäisyä on käytetty ei lasta ole oletusarvoisesti haluttu.
Älä nyt hyvä ihminen mitään rautalankajuttuja tai vatsan hakkaamista ala harrastamaan. Kyllä sinä abortin saat, ja se ehditään vielä hyvin tekemään. Paska säkä käynyt kohdallasi, kun et lapsia halua ja varmasti joku ystäväsi hyppisi innoissaan saman uutisen kuultua. Mutta mielestäni teet oikein että teet niin kuin haluat, etkä vain pidä lasta koska ehkäisy petti kohdallasi.
Tsemppiä tulevaisuuteen!
No se vauva olisi kamala. En halua, en ole koskaan halunnut. En missään tapauksessa. Joo, olen siitä huolimatta seksiä harrastanut mistä varmaan joku jaksaa nälviä, mutta raskautta/lasta en ole koskaan halunnut. En puolikasta sekuntiakaan, en ikinä. Laitatin vähän päälle parikymppisenä hormonikierukankin mutta se valitettavasti tuli pois.
Oikeasti kuvottaa tämä koko tilanne. Olisi helpompaa jos olisin joku teini, mutta kun olen aikuinen, korkeakoulutettu, asiani aina tunnollisesti hoitanut ihminen. En mä voi mokata tällaisessa asiassa, ei mulle voi tapahtua näin.
Jos tietäisin jonkun lääkärin, joka kirjoittaisi aborttilääkkeet ns pimeästi, olisin jo matkalla sinne kaasu pohjassa. Haluan tämän tilanteen pois, haluan mahdollisimman unohtaa tämän asian, jatkaa elämääni. En ole herkkis, en itke enkä paru, mutta sisällä on sellanen tukahduttava möykky (no niin kuin onkin..yökyökyök), kädet ja ääni meinaa vapista, on vaikea hengittää. Voi kunpa soittaisivat polilta huomenna, toivon ihan oikeasti, että saisin viettää joulunpyhät keskeytystä tehden ja palata sitten normaalitilassa normaaliarkeen.
Soita jo huomenna polille ja asia lähtee siitä sitten etenemään.
Paljonko ap sulla on nyt viikkoja?
Yööööh, muistan niin hyvin ton tunteen. Se ajan odottaminen oli kyllä kuumottavaa. Toivottavasti hoituis ennen pyhiä, vaikka pahoin pelkään että menee tammikuun alkupuolelle! :(
Nimenomaan sanottiin ettei kannata soitella vaan että kyllä ne sieltä ottavat yhteyttä kunhan lähete on käsitelty ja katsastettu sopiva ajankohta. Olenko ns hankala potilas jos soitan...Tekisi mieli, mutta eihän ne toisaalta sieltä ajanvarauksesta voi sanoa yhtään mitään ennen kuin vasta sitten kun lähete on käsitelty ja jatkotoimintaohjeet annettu. Ja silloinhan ne soittavat sitten joka tapauksessa varmaan parin tunnin sisään.
Viikko 7 vasta, eli sinänsä ei sillä tavalla hätä, kyllä sen keskeytyksen ehtii saada, vieläpä lääkkeellisesti. On tämäkin, surkein mahdollinen ajankohta. Ei mulla menkat aina tule e-pillerien aikana taukoviikolla ja välillä en taukoviikkoa pidäkään. Muutaman kerran olen aiemminkin kotitestejä tehnyt jos vuotoa ei ole kuulunut ja kerran opiskeluaikoina käynyt ultrassakin kun jäi kahdet vuodot peräperää pois ja seksielämä oli kuitenkin ollut varsin aktiivista. Nyt tuli kotitestissä 3 sekunnissa kirkuvanhelakka positiivinen, ei puhettakaan mistään hailakoista haamuviivoista..No, onneksi tein testin nyt enkä myöhemmin, ajattelin vielä että jos odottelen että josko se vuoto sitten kuitenkin myöhemmin tulisi, aina ennen kun on tullut. Sitten olin kuitenkin sitä mieltä, että ihmeellisen krapulainen ja pöhöttynyt olo ja alavatsakin tuntuu mukamas pingottavan, pakko tehdä se testi jotta saan mielenrauhan joulunpyhiksi. Olin siis tavallaan kuitenkin satavarma, että negatiivinen se on kuten aina ennenkin.
V*tunv*tunv*ttu. Odottavan aika on pitkä. Miksi helv*tissä näitä ei saa teettää privaatissa, oikein miellläni oksentelisin ja vuotaisin heti tässä nyt. Tai olisin vaikkapa ehtinyt jo läpikäydä kaavinnan ja nyt odottelisin jossain heräämössä että tokenen ja pääsen kotiin nukkumaan...Mutta ei..pahimmillaan pitänee odottaa jonnekin uuden vuoden tienoille ennen kuin TAPAHTUU MITÄÄN.
En nyt tiedä onko hyvä vertaus, mutta tuntuu vähän samalta kun kerran kun ajoin pahan kolarin perjantai-iltana. Auto ja psyyke romuna, maanantaiaamuna päästävä töihin 70km päähän paikkaan jonne ei mene julkisia, ei ketään jolta lainata autoa tai joka kuskaisi ja autoon meneminenkin pelottaa, vakuutusyhtiön puhelinpalvelu mennyt kiinni juuri varttia ennen kun kolarin ajoin ja seuraavan kerran auki silloin maanantaina..Kyllähän siitäkin selvittiin, jotenkuten, mutta olisin mielelläni hoitanut hommat kuntoon edes vähän helpomman kautta.
Ja kiitos numero 5! Itse en millään tavalla vastusta aborttia, mutta koenpa nyt kuitenkin olevani huono, viallinen ja totaalisen epäonnistunut ihminen, joka on nyt suunnilleen pilannut koko elämänsä. Joo, yhdenillanpanohan se oli, ei kai kukaan sivistynyt ja kunnollinen neljääkymmentä käyvä virkanainen sellaista harrasta. Joo, olin humalassa. Joo, ei vaihdettu yhteystietoja. Joo, työskentelen itse terveydenhuoltoalalla ja hyvin suurella todennäköisyydellä törmään sairaalassa tuttuihin. Joo, pienehkö paikkakunta, asia tuskin pysyy salassa. Joo, mun tuttavapiirissä abortteja on tehty vaan yksi kappale ja sen teki stereotyyppisen holtitonta seksielämää viettänyt ammattikoulun keskeyttänyt teini-ikäinen, joka hänkin ehti paneskella ympäriinsä ilman ehkäisyä varmaan vuoden ennen kuin napsahti. Nykyään hänkin on vakiintunut, ok työssä, kahden lapsen kunnollinen ja tunnollinen äiti. Joo, mun kaveripiiri koostuu korkeakoulutetuista, perhekeskeisistä, keskiluokkaisista ihmisistä.
Ei luoja, en kyllä pane enää ikinä.
Eiköhän ihan jokainen ole mokannut jossain elämänsä vaiheessa. Älä ole liian kova itsellesi. Tsemppiä.
Ap, näin abortin aikanaan tehneenä muistan millaista tuo odottamisaika oli. Olisin halunnut sikiön pois heti ja unohtaa asian ikuisiksi ajoiksi.
Näin jälkeenpäin olen kuitenkin ihan hyvilläni siitä että minut 'pakotettiin' odottamaan keskeytystä 3 viikkoa, oli todella tärkeää käydä läpi ne ajatukset ja tuntemukset mitä ei-tahottu raskaus aiheutti. Tutustuin itseeni ja elämänvalintoihini syvemmin ja sain aikaa myös harkita lapsen mahdollista pitämistä.
Abortin jälkeen olin pitkään henkisesti aika herkillä vaikka päätös oli alusta asti aika selvä ja pönttöön huljahtavat veret huojennus. Meni noin 5kk että hormonitoimintani palautui normaaliksi ja pari vuotta että pystyin puhumaan asiasta avoimesti muille kuin aivan läheisimmälle parille ystävälle. Abortti ei kalva minua mutta en myöskään valehtele itselleni etteikö sillä olisi isokin merkitys elämäntarinassani ja tahtomattanikin siitä päivästä jolloin abortti käynnistettiin on muodostunut minulle merkittävä luku kalenteriin.
Eli vaikka kuinka toivoisit paluuta normaaliarkeen, et tule sitä abortin jälkeen heti samaan ja henkiset jäljet seuraavat sinua lopun elämääsi. Toivottavasti voit joulun ajan keskittyä hyvään syömiseen, juomiseen ja rentoutumiseen panikoimisen sijaan. Sillä eihän sinulla ole mitää hätää jos et tahdo lasta, Suomessa abortin teko on turvallista ja hyvin hoidettua ja 8. viikollakaan alkiolla ei ole sydän- tai aivotoimintaa eli tulet abortoimaan ainoastaan rykelmän soluja. Älä anna yhdenkään moralistin vaikuttaa päätökseesi vaan tee juuri niinkuin itse tahdot.
No mua huolettaa myös tää, että paneskelet ilman kondomia. Käy samalla myös sukupuolitautitesteissä.
Olet ap jo aikuinen nainen, sun täytyy oppia suojaamaan itseäsi ja huolehtimaan terveydestäsi myös näissä satunnaisissa seksisuhteissa.
Abortin läpikäyneen vinkki: älä lue netin keskustelupalstoja äläkä googlaile liikaa aiheesta. Mitä vähemmän tiedät raskauden etenemisestä viikoittain sen parempi.
Kyllä mä abortin teen, se on ihan itsestäänselvä juttu, mitään muuta en edes harkitse. Mutta vain tämä odotus...olen jo aivan tuskastunut, vaikka aikaa siitä kun sain tietää positiivisen tuloksen on alle 5 tuntia. Ja todellakin ottaa päähän joutua tällaiseen tässä elämäntilanteessa. Soittaisivat oikeasti sieltä polilta huomenna, että saisin sen ajan! Töissä täytyy tehdä järjestelyjä, en tiedä mitä siellä sanon sairauslomani syyksi. Ja pomo nyt takuulla googlettaa saikkulapun diagnoosin ja joka tapauksessa huhumylly lähtee liikkeelle. Vähintäänkin epäilevät mua alkkikseksi jos/kun olen poissa joululoma-aikaan ja joku onneton sitten joutuu lomiltaan mua paikkaamaan. Parhaassa tapauksessa joku tuttu on siinä kyttäämässä kun vedän mifepristonit naamaan. Olisinpa vaikka opettaja ja pitkällä joululomalla niin ei olisi hätäpäivää, kukaan ei saisi koskaan tietää. Tai miksi hitossa en tehnyt sitä testiä pari viikkoa sitten kun vuoto jäi väliin??? Koko homma olisi jo ohi ja voisin nyt vaellella tyytyväisenä jouluostoksilla.
Googlettelin juuri, että näköjään yksityissairaaloissakin tehdään keskeytyksiä (kaavintoja). Pitäisiköhän selvitellä sitäkin mahdollisuutta, jos pääsisi nopeammin...Siellä kyllä sanotaan, että saattaja täytyy olla eikä mulla olisi täällä muuta mahdollisuutta kuin ex-miesystävä. Jonka en halua tietävän asiasta koskaan mitään. Enkä ylipäätään haluaisi kenenkään koskaan saavan tietää asiasta mitään, mutta sinne se jää, toistaiseksi ainoaksi merkinnäksi mun sairauskertomustietoihin. Eli jos joskus saan vaikka umpilisäkkeen tulehduksen tai migreenin tai katkaisen jalkani niin sieltä se tieto hyppää heti silmille, siellä se tulee olemaan ikuisesti kirjattuna pinkeille GYN-lehdille, jotka nekin silmäillään aina läpi jos joskus joudun sairaalaan hakeutumaan. Mun tiedoissa tulee aina lukemaan, että raskauksia yksi kappale ja abortti teetetty kypsässä 34v iässä, vaikka mä itse haluaisin unohtaa koko asian ja mieltää itseni edelleen "neitseelliseksi maaperäksi" siinä mielessä.
Jos voisin maksamalla kymppitonnin saada ne keskeytyslääkkeet kouraan tällä viikolla niin sen tekisin heti.
Vähän huolestuttavaa että 34-vuotiaalla naisella on noin kova paniikki asian jonka kanssa hän sanoo olevansa sinut.
Et sinä sairaalaan keskeytykseen vielä 7. viikolla pääse. Keskenmeno voi tulla spontaanisti vielä siinä vaiheessa. Uskoisin, että menee vuodenvaihteen jälkeen, ennenkuin saat ajan.
Aika kauan saatat joutua odottelemaan :/ Itsellä meni raskaustestin teosta noin kuukausi ennen kuin abortti tehtiin. Ensin soitin lääkäriajan jonka sain vajaan viikon päähän, siitä 1,5 viikon päästä tuli kirje että aborttiin varattu aika kahden viikon päähän. Oli älyttömän pitkä aika odotella, koko ajan toivoin että tulisi keskenmeno. Tsemppiä!
Voi sitä lääkäriä tai hoitajaa joka joutuu jouluna tahrimaan sormensa viattoman lapsenalun vereen
Ja rv 6 sydän sykkii...
Vierailija kirjoitti:
Ap, näin abortin aikanaan tehneenä muistan millaista tuo odottamisaika oli. Olisin halunnut sikiön pois heti ja unohtaa asian ikuisiksi ajoiksi.
Näin jälkeenpäin olen kuitenkin ihan hyvilläni siitä että minut 'pakotettiin' odottamaan keskeytystä 3 viikkoa, oli todella tärkeää käydä läpi ne ajatukset ja tuntemukset mitä ei-tahottu raskaus aiheutti. Tutustuin itseeni ja elämänvalintoihini syvemmin ja sain aikaa myös harkita lapsen mahdollista pitämistä.
Abortin jälkeen olin pitkään henkisesti aika herkillä vaikka päätös oli alusta asti aika selvä ja pönttöön huljahtavat veret huojennus. Meni noin 5kk että hormonitoimintani palautui normaaliksi ja pari vuotta että pystyin puhumaan asiasta avoimesti muille kuin aivan läheisimmälle parille ystävälle. Abortti ei kalva minua mutta en myöskään valehtele itselleni etteikö sillä olisi isokin merkitys elämäntarinassani ja tahtomattanikin siitä päivästä jolloin abortti käynnistettiin on muodostunut minulle merkittävä luku kalenteriin.
Eli vaikka kuinka toivoisit paluuta normaaliarkeen, et tule sitä abortin jälkeen heti samaan ja henkiset jäljet seuraavat sinua lopun elämääsi. Toivottavasti voit joulun ajan keskittyä hyvään syömiseen, juomiseen ja rentoutumiseen panikoimisen sijaan. Sillä eihän sinulla ole mitää hätää jos et tahdo lasta, Suomessa abortin teko on turvallista ja hyvin hoidettua ja 8. viikollakaan alkiolla ei ole sydän- tai aivotoimintaa eli tulet abortoimaan ainoastaan rykelmän soluja. Älä anna yhdenkään moralistin vaikuttaa päätökseesi vaan tee juuri niinkuin itse tahdot.
Muutoin samaa mieltä, mutta sydämensyke näkyy kyllä jo viikolla 5 ja siitä eteenpäin. Oli pakko korjata tuo asiavirhe.
Voi myös kokeilla Fairy-vettä pitkällä suuttimella, vaikka douchella pilluun