Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsilla ei ole enää soittoharrastuksia...
23.11.2015 |
...ainakaan siinä määrin mitä mun lapsuuden aikana 90-luvulla. Asuin tuolloin köyhässä lähiössä, mutta silti tosi moni kaveri soitti jotakin instrumenttiä. Itsekin pianoa. Meille on itsestäänselvää, että omakin lapsi alkaa harrastaa musiikkia siinä missä urheiluakin. Tuntuu kuitenkin, että tällainen ajattelu on poikkeavaa ja lähipiirissäkin vain yhden perheen lapsi harrastaa musiikkia. Onkohan syy siinä, etä urheiluharrastukset ovat nykyään mielettömiä aikasyöppöjä, vai onko klassinen musiikki kokenut inflaation?
Kommentit (40)
Vanhemmat on nykyään niin uusavuttomia. Harvat on enää taiteellisesti lahjakkaita. Ne vanhemmat jotka musiikkia harrastaa, niitten lapset sitä saa. Suurin osa suomalaisista harrastaa pelkästään tv:n katselua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat on nykyään niin uusavuttomia. Harvat on enää taiteellisesti lahjakkaita. Ne vanhemmat jotka musiikkia harrastaa, niitten lapset sitä saa. Suurin osa suomalaisista harrastaa pelkästään tv:n katselua.
Ainakin mun tuttava- ja työkaveripiireissä lasten harrastusaikataulut on suorastaan hengästyttäviä, ei tosiaan mitään pelkkää tv:n katselua. Suurin osa tosiaan tuntuu kyllä jotain urheilulajeja harrastavan, ei niinkään taidelajeja. Mutta niitä lajeja sitten harjoitetaan tosi intensiivisesti, esim. 3 treeniä viikossa lätkää tms.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ainakin huonot kokemukset musiikkiharrastuksesta, en halua samanlaista stressiä lapsilleni.
Itselläni on ihan samanlaiset kokemukset. Ei kaduta yhtään, että lopetin musiikkiopiston aikoinaan. En niistä etydeistä kauheasti nauttinut enkä halua lapsilleni samanlaista stressiä.
On se totta ettei soittoharjoituksia arvosteta. Kaikki halua lapsistaan uuden selänteen tai litmasen.
Ainakin sairaalloisen kalliita ne on. Niin kuin moni muukin harrastus. Ilmeisesti soittaminen pitäisi (nykyään?) aloittaa tosi pienenä. Minua ainakin kammoksuttaa heittää lapsi sellaiseen ja johonkin musiikkiopistojen pääsykokeisiin kun pitäisi leikkiä vielä kurahousuissa lätäkössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään on niin paljon harrastuksia mistä valita, että harrastajat varmaan jakautuu useampaan eri harrastukseen, muuallekin kuin musiikkiin. Ainakin isommissa kaupungeissa. Urheilun lisäksi on tiedekerhoja, arkkitehtuurikouluja, sirkusta jne.
Toisekseen noi urheiluharrastukset on kyllä melkoisia aikasyöppöjä jo pienestä pitäen. Meidän 6 v:n harrastuksessa valitaan kilparyhmää, joka harjoittelisi 6 h viikossa. Siis kuusivuotiaat! Paljon tärkeämpänä pitäisin, että se kuusivuotias harrastaa sen yhden urheilulajin lisäksi vaikka musiikkia, kuvataidetta tai vaikka toista urheilulajia ja kehittää siten itseään monipuolisesti, kuin alkaa hiomaan itseään huipulle tuossa yhdessä lajissa. Sitä paitsi, varsinkin tässä iässä tärkeimmät kehitettävät taidot ovat vielä sosiaaliset taidot ja mielikuvitus, jotka kehittyvät parhaiten vapaassa leikissä ja pitkin pihaa omin päiten juoksennellessa.
Ehkä lapsia ei pakoteta sellaisiin yhtä paljon kuin menneinä vuosina. Soittoharrastukset eivät välttämättä ole myöskään kovin halpaa lystiä. Ei tosin ole jääkiekkokaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi jos ei kiinnosta? Minkä takia lapsen pitäisi soittaa vaikka pianoa tai viulua, miellyttääkseen vanhempia ja niiden herraskaisia tuttaviako? Mulla toinen lapsista soittaa ahkerast kitaraa omaksi ilokseen, mutta ei ole halunnut mennä soittotunneille. Toinen ei juurikaan edes kuuntele musiikkia, tahtoo vain urheilla. Yksi tutun lapsi soittaa viulua, ja koko perheen elämä kietoutuu viulunsoiton ympärille. Se on ok, jos se on lapsen omista intresseistä lähtöisin, ei muussa tapauksessa.
En ihan ymmärrä miksi mielestäsi pitäisi harrastaa juuri musiikkia?
Täääh??? Musiikkiopisto on täynnä, ehkä siksi. Meillä ei ole rahaa yksityisopetukseen. Haettiin poikaa musiikkiopistoon, ei tärpännyt tänä vuonna, poika nyt 9v. Yritetään ensi vuonna paremmalla onnella. Pikkusiskoa haettiin muskariin, jäi arvonnassa varasijalle. Paikat on täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta niitä lajeja sitten harjoitetaan tosi intensiivisesti, esim. 3 treeniä viikossa lätkää tms.
Toi ei ole intensiivistä, kolme kertaa viikossa on harrastetasoa. Viidestä kerrasta eteenpäin on intensiivistä.
Minun kuplassani näyttää toisenlaiselta ;)
Silloin kun olin lapsi, juuri kukaan ei harrastanut musiikkia. Kaikki harrastivat liikuntaa, jos nyt jotakin harrastivat. Mitään taideharrastuksia ei noteerattu lainkaan, ainakaan hyvällä.
Nykyään todella moni soittaa jotakin instrumenttia, jotkut jopa useita. Myös muita taide- ja kulttuuriharrastuksia näyttää olevan monilla lapsilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on niin paljon harrastuksia mistä valita, että harrastajat varmaan jakautuu useampaan eri harrastukseen, muuallekin kuin musiikkiin. Ainakin isommissa kaupungeissa. Urheilun lisäksi on tiedekerhoja, arkkitehtuurikouluja, sirkusta jne.
Toisekseen noi urheiluharrastukset on kyllä melkoisia aikasyöppöjä jo pienestä pitäen. Meidän 6 v:n harrastuksessa valitaan kilparyhmää, joka harjoittelisi 6 h viikossa. Siis kuusivuotiaat! Paljon tärkeämpänä pitäisin, että se kuusivuotias harrastaa sen yhden urheilulajin lisäksi vaikka musiikkia, kuvataidetta tai vaikka toista urheilulajia ja kehittää siten itseään monipuolisesti, kuin alkaa hiomaan itseään huipulle tuossa yhdessä lajissa. Sitä paitsi, varsinkin tässä iässä tärkeimmät kehitettävät taidot ovat vielä sosiaaliset taidot ja mielikuvitus, jotka kehittyvät parhaiten vapaassa leikissä ja pitkin pihaa omin päiten juoksennellessa.
Kyllä mun 5v on jälkeenjäämässä kun ei vielä harrasta mitään, eikä ajateltu edes aloittaa vielä pariin vuoteen (ennen kouluikää) mitään. Onko tämä harvinaista? Lapselle tuntuu riittävän leikki, viikonloppuisin kaverit, metsäretket ja perheen yhteinen jumppa/uintireissu. Ja tietty päiväkoti, jota on liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Toisekseen noi urheiluharrastukset on kyllä melkoisia aikasyöppöjä jo pienestä pitäen. Meidän 6 v:n harrastuksessa valitaan kilparyhmää, joka harjoittelisi 6 h viikossa. Siis kuusivuotiaat! Paljon tärkeämpänä pitäisin, että se kuusivuotias harrastaa sen yhden urheilulajin lisäksi vaikka musiikkia, kuvataidetta tai vaikka toista urheilulajia ja kehittää siten itseään monipuolisesti, kuin alkaa hiomaan itseään huipulle tuossa yhdessä lajissa. Sitä paitsi, varsinkin tässä iässä tärkeimmät kehitettävät taidot ovat vielä sosiaaliset taidot ja mielikuvitus, jotka kehittyvät parhaiten vapaassa leikissä ja pitkin pihaa omin päiten juoksennellessa.
No toi on jo huippu, samaa on havaittavissa muuallakin, mutta ei nyt sentään tossa mittakaavassa kuitenkaan! Uskallatko sanoa seuran? Tossa mennään kyllä komeasti metsään. Harva haluaa panostaa noin pienen kanssa, harva lapsi jaksaa vielä noin täydellistä omistautumista, ja uskon että kilparyhmäläisistä iso osa palaa loppuun viimeistään murrosiässä kun aletaan miettiä mitä elämältä haluaa. Parempi olisi tutkimustenkin mukaan antaa suurelle joukolle hyvää valmennusta, ja erikoistua vasta joskus 10 - vuotiaana..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä kaupungissa muka lapset ei enää soita? Minua tämä ihmetyttää, olen siis tuo, jonka lapset ei tänä vuonna mahtuneet musaopistoon. Pojan luokalla 3 tyttöä soittaa pianoa, yksi poika laulaa cantores minoresissa ja yksi poika soittaa useampia soittimia.
Haluan, että kotona on hiljaista. Menisin varmaan sekaisin, jos joutuisin päivät pitkät ensin patistamaan lasta tekemään soittoharjoituksia ja sitten vielä kuunnella niitä. Kun ja jos haluan kuunnella musiikkia, laitan kunnon ammattilaisten tekemän musiikkilevyn ja nautin oikeasti hyvästä musiikista.
Mä ihmettelen tässä sitä, että miksi silloin aikanaan kaikki lapset patistettiin soittoharrastuksiin. Olen itsekin 1970-luvulla syntyneenä tämän "uhri". Olin täysin epämusikaalinen, samoin veljeni, ja niin meidät vaan laitettiin pianotunneille 6-vuotiaana, ja lopettaa sai vasta teininä (kun silloin vanhemmat eivät enää pystyneet pakottamaan käymään siellä). Oli se aika helvettiä harrastaa harrastusta johon ei ole lahjoja ja joka ei kiinnosta.
Pianoja tosiaan myydään vähemmän, mutta tuo kehityssuunta on ollut vuosia. Muuttaessa se piano on hankala. Kallis hankinta myös. Meidän pianoa raahattiin 5. Kerrokseen. Ei mahtunut hissiin. No, ei se ylös raahaaminen ihan katastrofi ollut, mutta kun 2 vuoden päästä muutettiin, pianon alas tuominen vaati 4 miestä. Myytiin se muuton yhteydessä. Jos lapset haluaa soittaa jotain, ostetaan vaikka kevyet kosketinsoittimet. Kerrostalossa kovaääniset soittimet on hankalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisekseen noi urheiluharrastukset on kyllä melkoisia aikasyöppöjä jo pienestä pitäen. Meidän 6 v:n harrastuksessa valitaan kilparyhmää, joka harjoittelisi 6 h viikossa. Siis kuusivuotiaat! Paljon tärkeämpänä pitäisin, että se kuusivuotias harrastaa sen yhden urheilulajin lisäksi vaikka musiikkia, kuvataidetta tai vaikka toista urheilulajia ja kehittää siten itseään monipuolisesti, kuin alkaa hiomaan itseään huipulle tuossa yhdessä lajissa. Sitä paitsi, varsinkin tässä iässä tärkeimmät kehitettävät taidot ovat vielä sosiaaliset taidot ja mielikuvitus, jotka kehittyvät parhaiten vapaassa leikissä ja pitkin pihaa omin päiten juoksennellessa.
No toi on jo huippu, samaa on havaittavissa muuallakin, mutta ei nyt sentään tossa mittakaavassa kuitenkaan! Uskallatko sanoa seuran? Tossa mennään kyllä komeasti metsään. Harva haluaa panostaa noin pienen kanssa, harva lapsi jaksaa vielä noin täydellistä omistautumista, ja uskon että kilparyhmäläisistä iso osa palaa loppuun viimeistään murrosiässä kun aletaan miettiä mitä elämältä haluaa. Parempi olisi tutkimustenkin mukaan antaa suurelle joukolle hyvää valmennusta, ja erikoistua vasta joskus 10 - vuotiaana..
En nyt viitsi seuraa sanoa, mutta laji on (poikien) voimistelu, eikä seuralla liene väliä, saman ikäisille on kai muissakin seuroissa. Ilmeisesti tuohon tulisi päälle vielä kilpailutkin, eli tuo 6 h/viikko ei todellisuudessa edes riitä.
Seuran puolesta kriteereinä oli vielä jotain, että lapsen pitää sitoutua pitkäjänteiseen harjoitteluun tms. Tuli mieleen, että jollain on jäänyt lukematta kirja Lapsen kehitys for Dummies.
t. 7
Vierailija kirjoitti:
Haluan, että kotona on hiljaista. Menisin varmaan sekaisin, jos joutuisin päivät pitkät ensin patistamaan lasta tekemään soittoharjoituksia ja sitten vielä kuunnella niitä. Kun ja jos haluan kuunnella musiikkia, laitan kunnon ammattilaisten tekemän musiikkilevyn ja nautin oikeasti hyvästä musiikista.
Ihana vastaus ja niin totta. Miksi pitäisi opetella soittamaan jotain instrumenttia keskinkertaisesti, soittaa muutaman vuoden ja sitten lopettaa 15-vuotiaana kumminkin. Muistoksi jää keskinkertainen viulunsoittotaito, ja koskaan ei viulua enää tule ottaneeksi esille kuitenkaan aikuisena.
Liikuntaharrastus on taas ihan toinen juttu. Hyvä kunto on tärkeä koko iän, ja vaikka se liikuntalaji jäisi, tulee aikuisena joku muu laji tilalle, kun on opetellut liikunnallisen elämäntavan.
Itsellä ainakin huonot kokemukset musiikkiharrastuksesta, en halua samanlaista stressiä lapsilleni.