Syrjäytyminen on ainakin osin oman asenteen seurausta

Näinhän se on. Ei pelkästään, mutta myös. Se sitten on toinen juttu, miten lapsuudessa opittua uhriutumisasennetta kykenee tietoisesti muuttamaan.

2, osuit tärkeään asiaan. Se tosiaan on pitkälti kotoa opittua. Työnteon, itsensä kehittämisen ja harkinnan arvostus opitaan pitkälti lapsena kotoa. Voin hyvin ymmärtää, miten esim. noilla syrjityillä travellereilla on asenne, että "muut polkevat meitä, ja siitä tämä johtuu". Mutta ei se ole kovin hyödyllistä, jos pyrkii nousemaan elämässä eteenpäin.

Ap

Väärin

Näkeehän sen siitä, että huono-osaisuus periytyy. Jopa Suomessa, jossa koulunkäynti on ilmaista, joten ei voi samalla tavalla syyttää vanhempien köyhyyttä siitä, että ei saa kunnon koulutusta ja ammattia.

Taidat ap olla oikein pikku porvari-kokkari.

Vierailija kirjoitti:

Taidat ap olla oikein pikku porvari-kokkari.

No itse asiassa en ole. Ikäni olen äänestänyt vasemmistoa ja vihreitä. Kannatan lämpimästi verovaroin rahoitettua hyvinvointivaltiota ja sosiaaliturvaa.

Joten en varsinaisesti syyllistä tällä ketään, kun sanon, että omalla suhtautumisellakin on merkitystä. Kuten kakkonen sanoi, asenne opitaan lapsena kotoa. Toivottavasti osaan omille lapsilleni opettaa ponnistelun ja opiksi ottamisen.

Mutta niille, jotka sitä eivät osaa tai joita elämä kolhii, pitää ehdottomasti olla ihmisarvoinen elämä.

Kuka tahansa voi "hyvälläkin asenteella" epäonnistua. Ei vakava sairaus tai viisikymppisenä työttömäksi joutuminen katso asennetta. Monessa siitä asenteesta silti ON apua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

2, osuit tärkeään asiaan. Se tosiaan on pitkälti kotoa opittua. Työnteon, itsensä kehittämisen ja harkinnan arvostus opitaan pitkälti lapsena kotoa. Voin hyvin ymmärtää, miten esim. noilla syrjityillä travellereilla on asenne, että "muut polkevat meitä, ja siitä tämä johtuu". Mutta ei se ole kovin hyödyllistä, jos pyrkii nousemaan elämässä eteenpäin.

Ap

Ei sitä ajatella hyötykysymyksenä jos ihminen tuntee olevana alinta kastia. Jos se tuntemus on ollut koko elämän ajan ja elämä tuonut vastoinkäymisiä kovasta yrittämisestä huolimatta, niin eipä siinä enää toisten puheet auta, että olet ok ja sussa ei ole vikaa. Joskus on parempi syrjäytyä kuin ottaa aina lisää sontaa niskaan. Ei säälittelykään kivalta tunnu. Itsessä vika...mitä se auttaa syrjäytynyttä vielä ottaa lisäsyyllisyyttä harteille. Mitä edes on syrjäytyminen, kun kaikilla pelaa yhteydet netin kautta.

Vierailija kirjoitti:

Näkeehän sen siitä, että huono-osaisuus periytyy. Jopa Suomessa, jossa koulunkäynti on ilmaista, joten ei voi samalla tavalla syyttää vanhempien köyhyyttä siitä, että ei saa kunnon koulutusta ja ammattia.

Vaikka kuinka olisi ilmaista niin kyllä se koti vaikuttaa moneen muuhun ihmisen peruspilariin ja maailmankuvaan, ettei tämä "tasa-arvo" koskaan toteudu noilla. Enemmänkin huomaa että Suomen olot mahdollistaa yksilöiden syyttelyn ja häpäisemisen jos nämä eivät onnistu elämässään koska "kaikki työkalut on annettu". Ja tämä koskee myös "paremmista" piireistä tulevia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2, osuit tärkeään asiaan. Se tosiaan on pitkälti kotoa opittua. Työnteon, itsensä kehittämisen ja harkinnan arvostus opitaan pitkälti lapsena kotoa. Voin hyvin ymmärtää, miten esim. noilla syrjityillä travellereilla on asenne, että "muut polkevat meitä, ja siitä tämä johtuu". Mutta ei se ole kovin hyödyllistä, jos pyrkii nousemaan elämässä eteenpäin.

Ap

Ei sitä ajatella hyötykysymyksenä jos ihminen tuntee olevana alinta kastia. Jos se tuntemus on ollut koko elämän ajan ja elämä tuonut vastoinkäymisiä kovasta yrittämisestä huolimatta, niin eipä siinä enää toisten puheet auta, että olet ok ja sussa ei ole vikaa. Joskus on parempi syrjäytyä kuin ottaa aina lisää sontaa niskaan. Ei säälittelykään kivalta tunnu. Itsessä vika...mitä se auttaa syrjäytynyttä vielä ottaa lisäsyyllisyyttä harteille. Mitä edes on syrjäytyminen, kun kaikilla pelaa yhteydet netin kautta.

Kuten sanoin, näinhän se on. Toisaalta pahimmatkaan vastoinkäymiset eivät jokaista lannista. Hesarilla on sivuilla nyt hyvä juttu resilienssistä, luepa tämä:

http://www.hs.fi/elama/a1447743539174

Sivusta syyllistäminen ei ketään auta, mutta ehkä siinä voi itse miettiä kriittisesti sitä, millaisesta asenteesta on omassa tilanteessa apua ja kykeneekö sitä asennettaan muuttaa. Ei varmaan ole helppoa.

Ap

N

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2, osuit tärkeään asiaan. Se tosiaan on pitkälti kotoa opittua. Työnteon, itsensä kehittämisen ja harkinnan arvostus opitaan pitkälti lapsena kotoa. Voin hyvin ymmärtää, miten esim. noilla syrjityillä travellereilla on asenne, että "muut polkevat meitä, ja siitä tämä johtuu". Mutta ei se ole kovin hyödyllistä, jos pyrkii nousemaan elämässä eteenpäin.

Ap

Ei sitä ajatella hyötykysymyksenä jos ihminen tuntee olevana alinta kastia. Jos se tuntemus on ollut koko elämän ajan ja elämä tuonut vastoinkäymisiä kovasta yrittämisestä huolimatta, niin eipä siinä enää toisten puheet auta, että olet ok ja sussa ei ole vikaa. Joskus on parempi syrjäytyä kuin ottaa aina lisää sontaa niskaan. Ei säälittelykään kivalta tunnu. Itsessä vika...mitä se auttaa syrjäytynyttä vielä ottaa lisäsyyllisyyttä harteille. Mitä edes on syrjäytyminen, kun kaikilla pelaa yhteydet netin kautta.

Niin että mitä se syrjäytyminen oikeasti on? Ihmiset kokevat asioita eri tavalla. Toisen normaali ei ole jollekin toiselle normaalia. Työttömiä nyt on aina ollut ja sairauksia on ollut. Niin näitä besserwissereitä on myös aina ollut. Näitä jotka antavat elämänohjeita vaikka heillä ei ole pienintäkään uskottavuutta siihen. Näitä joiden on pakko saada tunkea nenäänsä toisten asioihin, vaikka sitten auttamisen nimissä. Sieltä ladetaan totuuksia jatkuvalla syötöllä, suuria viisauksia ja elämänohjeita. Ei pitäisi lähteä aliarvioimaan kenenkään järjenkäyttöä, vaikka kuinka hän vaikuttaisi syrjäytyneeltä. Tämä on vielä vapaa maa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2, osuit tärkeään asiaan. Se tosiaan on pitkälti kotoa opittua. Työnteon, itsensä kehittämisen ja harkinnan arvostus opitaan pitkälti lapsena kotoa. Voin hyvin ymmärtää, miten esim. noilla syrjityillä travellereilla on asenne, että "muut polkevat meitä, ja siitä tämä johtuu". Mutta ei se ole kovin hyödyllistä, jos pyrkii nousemaan elämässä eteenpäin.

Ap

Ei sitä ajatella hyötykysymyksenä jos ihminen tuntee olevana alinta kastia. Jos se tuntemus on ollut koko elämän ajan ja elämä tuonut vastoinkäymisiä kovasta yrittämisestä huolimatta, niin eipä siinä enää toisten puheet auta, että olet ok ja sussa ei ole vikaa. Joskus on parempi syrjäytyä kuin ottaa aina lisää sontaa niskaan. Ei säälittelykään kivalta tunnu. Itsessä vika...mitä se auttaa syrjäytynyttä vielä ottaa lisäsyyllisyyttä harteille. Mitä edes on syrjäytyminen, kun kaikilla pelaa yhteydet netin kautta.

Kuten sanoin, näinhän se on. Toisaalta pahimmatkaan vastoinkäymiset eivät jokaista lannista. Hesarilla on sivuilla nyt hyvä juttu resilienssistä, luepa tämä:

http://www.hs.fi/elama/a1447743539174

Sivusta syyllistäminen ei ketään auta, mutta ehkä siinä voi itse miettiä kriittisesti sitä, millaisesta asenteesta on omassa tilanteessa apua ja kykeneekö sitä asennettaan muuttaa. Ei varmaan ole helppoa.

Ap

Tunnen sellaisia syrjäytyneitä, jotka ovat joutuneet mm. terveyden loppuelämäksi pilaamaan tilaan onnettomuuden seurauksena. Siinä ei omat toimet auta oman syrjäytymisen purkamisessa enää juuri lainkaan kun kunto on romuna ja eläkkeelle joutui vuosia ennen oikeaa eläköitymisikää. Tietysti oma asenne merkitsee sopeutumisessa tilanteeseen ja siinä ettei katkeroidu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkeehän sen siitä, että huono-osaisuus periytyy. Jopa Suomessa, jossa koulunkäynti on ilmaista, joten ei voi samalla tavalla syyttää vanhempien köyhyyttä siitä, että ei saa kunnon koulutusta ja ammattia.

Vaikka kuinka olisi ilmaista niin kyllä se koti vaikuttaa moneen muuhun ihmisen peruspilariin ja maailmankuvaan, ettei tämä "tasa-arvo" koskaan toteudu noilla. Enemmänkin huomaa että Suomen olot mahdollistaa yksilöiden syyttelyn ja häpäisemisen jos nämä eivät onnistu elämässään koska "kaikki työkalut on annettu". Ja tämä koskee myös "paremmista" piireistä tulevia.

Niin, kuten sanottua kotoa opitaan asenne.

En minä nyt sanoisi häpäisemiseksi sitä, että todetaan, että ihmisellä on itselläänkin vastuuta. Suomessa yksilön vastuusta puhutaan paljon vähemmän kuin muualla länsimaissa, väitän.

Jos nimittäin ajattelisi, että yhteiskuntaluokka on ulkoa annettu, se passivoisi. Kukaanhan ei voi asemiaan parantaa, koska on syntynyt johonkin ja olot on mitä on.

SE asenne on oikeastaan paljon oikeistolaisempi ja konservatiivisempi kuin se, että ymmärtää yhteiskunnan olevan epätasa-arvoinen, ja tunnustaa meissä jokaisessa oleva potentiaalia voittaa vastoinkäymisiä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2, osuit tärkeään asiaan. Se tosiaan on pitkälti kotoa opittua. Työnteon, itsensä kehittämisen ja harkinnan arvostus opitaan pitkälti lapsena kotoa. Voin hyvin ymmärtää, miten esim. noilla syrjityillä travellereilla on asenne, että "muut polkevat meitä, ja siitä tämä johtuu". Mutta ei se ole kovin hyödyllistä, jos pyrkii nousemaan elämässä eteenpäin.

Ap

Ei sitä ajatella hyötykysymyksenä jos ihminen tuntee olevana alinta kastia. Jos se tuntemus on ollut koko elämän ajan ja elämä tuonut vastoinkäymisiä kovasta yrittämisestä huolimatta, niin eipä siinä enää toisten puheet auta, että olet ok ja sussa ei ole vikaa. Joskus on parempi syrjäytyä kuin ottaa aina lisää sontaa niskaan. Ei säälittelykään kivalta tunnu. Itsessä vika...mitä se auttaa syrjäytynyttä vielä ottaa lisäsyyllisyyttä harteille. Mitä edes on syrjäytyminen, kun kaikilla pelaa yhteydet netin kautta.

Kuten sanoin, näinhän se on. Toisaalta pahimmatkaan vastoinkäymiset eivät jokaista lannista. Hesarilla on sivuilla nyt hyvä juttu resilienssistä, luepa tämä:

http://www.hs.fi/elama/a1447743539174

Sivusta syyllistäminen ei ketään auta, mutta ehkä siinä voi itse miettiä kriittisesti sitä, millaisesta asenteesta on omassa tilanteessa apua ja kykeneekö sitä asennettaan muuttaa. Ei varmaan ole helppoa.

Ap

Tunnen sellaisia syrjäytyneitä, jotka ovat joutuneet mm. terveyden loppuelämäksi pilaamaan tilaan onnettomuuden seurauksena. Siinä ei omat toimet auta oman syrjäytymisen purkamisessa enää juuri lainkaan kun kunto on romuna ja eläkkeelle joutui vuosia ennen oikeaa eläköitymisikää. Tietysti oma asenne merkitsee sopeutumisessa tilanteeseen ja siinä ettei katkeroidu.

Joo, näin se juuri on, että vastoinkäymisiä voi tulla kenelle tahansa, eikä aina asenne pelasta.

Ap

Onhan se osittain (vaikkei ehkä ihan jokaisen syrjäytyneen kohdalla), mutta se onkin sitten toinen juttu, pitääkö tuota sanoa syrjäytyneelle. Valitettavasti ap (kaikesta vakuutteluistaan huolimatta) vaikuttaa hieman ihmiseltä, joka saattaisi hyvinkin sanoa apua hakevalle ihmisille, että joo, kyllä sinä saat apua enkä sinua syyllistä, mutta haluan tuoda tässä painokkaasti ilmi sen, että olet tilanteestasi osavastuussa.

Toisaalta ap:n esimerkki vankilavierailusta myöhästymisestä ei kuvaa, eikä ennakoi lapsen syrjäytymistä. Mielestäni siinä kuvattiin lähinnä huonoa käytöstä, ja sitä on yllin kyllin rikkailla ja menestyneilläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2, osuit tärkeään asiaan. Se tosiaan on pitkälti kotoa opittua. Työnteon, itsensä kehittämisen ja harkinnan arvostus opitaan pitkälti lapsena kotoa. Voin hyvin ymmärtää, miten esim. noilla syrjityillä travellereilla on asenne, että "muut polkevat meitä, ja siitä tämä johtuu". Mutta ei se ole kovin hyödyllistä, jos pyrkii nousemaan elämässä eteenpäin.

Ap

Ei sitä ajatella hyötykysymyksenä jos ihminen tuntee olevana alinta kastia. Jos se tuntemus on ollut koko elämän ajan ja elämä tuonut vastoinkäymisiä kovasta yrittämisestä huolimatta, niin eipä siinä enää toisten puheet auta, että olet ok ja sussa ei ole vikaa. Joskus on parempi syrjäytyä kuin ottaa aina lisää sontaa niskaan. Ei säälittelykään kivalta tunnu. Itsessä vika...mitä se auttaa syrjäytynyttä vielä ottaa lisäsyyllisyyttä harteille. Mitä edes on syrjäytyminen, kun kaikilla pelaa yhteydet netin kautta.

Kuten sanoin, näinhän se on. Toisaalta pahimmatkaan vastoinkäymiset eivät jokaista lannista. Hesarilla on sivuilla nyt hyvä juttu resilienssistä, luepa tämä:

http://www.hs.fi/elama/a1447743539174

Sivusta syyllistäminen ei ketään auta, mutta ehkä siinä voi itse miettiä kriittisesti sitä, millaisesta asenteesta on omassa tilanteessa apua ja kykeneekö sitä asennettaan muuttaa. Ei varmaan ole helppoa.

Ap

Asennemuutos voi kestää vuosien terapiaa ja siinä ehtii moni käydä huutelemassa mielipiteitään mten kuuluu elää ja ajatella.

Eläisit vaikka päivän minun elämänkokemuksilla ja luonteella, niin menisi suu soukemmalle. Luottamus nolla tiettyihin suuntiin. Vaikka kuinka luulet tietäväsi, niin niitä haavoittavia kokemuksia et voi tuntea. Joskus on parempi olla hiljaa asioista joihin ei ymmärrys riitä.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se osittain (vaikkei ehkä ihan jokaisen syrjäytyneen kohdalla), mutta se onkin sitten toinen juttu, pitääkö tuota sanoa syrjäytyneelle. Valitettavasti ap (kaikesta vakuutteluistaan huolimatta) vaikuttaa hieman ihmiseltä, joka saattaisi hyvinkin sanoa apua hakevalle ihmisille, että joo, kyllä sinä saat apua enkä sinua syyllistä, mutta haluan tuoda tässä painokkaasti ilmi sen, että olet tilanteestasi osavastuussa.

 

Toisaalta ap:n esimerkki vankilavierailusta myöhästymisestä ei kuvaa, eikä ennakoi lapsen syrjäytymistä. Mielestäni siinä kuvattiin lähinnä huonoa käytöstä, ja sitä on yllin kyllin rikkailla ja menestyneilläkin.

Olen eri mieltä. Huonoa käytöstä olisi kiukutella niille viranomaisille, mutta kyse oli siitä, miten se vastoinkäyminen tulkittiin perheen kesken jälkeenpäin. Yhtäkään kommenttia siitä, että tulikohan meidän itse lähdettyä ihan liian myöhään ei tullut, vaan syy oli vankilaviranomaisten. Se oli se oppi, mitä lapselle tilanteesta jää: minun ei tarvitse miettiä, mitä minä tein väärin ja ottaa opiksi, ne on ne MUUT jotka on ikäviä, joustamattomia ja julmia.

Tietenkin tuo oli vain yksi kohtaus ko. perheen elämässä. En voi tietää, toistuuko tuo sama asenne muutenkin. Epäilen, että toistuu. Mieti itse, miten olisit vastaavassa tilanteessa reagoinut? Ollut harmissasi lähinnä itsellesi ja omalle vitkastelullesi vai ajatellut, että muiden vika.

On aika kestämätöntä ajatella, että ihmisillä ei itsellään olisi omaan elämäänsä osaa tai arpaa, kaikki vaan tapahtuu heille ulkoapäin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2, osuit tärkeään asiaan. Se tosiaan on pitkälti kotoa opittua. Työnteon, itsensä kehittämisen ja harkinnan arvostus opitaan pitkälti lapsena kotoa. Voin hyvin ymmärtää, miten esim. noilla syrjityillä travellereilla on asenne, että "muut polkevat meitä, ja siitä tämä johtuu". Mutta ei se ole kovin hyödyllistä, jos pyrkii nousemaan elämässä eteenpäin.

Ap

Ei sitä ajatella hyötykysymyksenä jos ihminen tuntee olevana alinta kastia. Jos se tuntemus on ollut koko elämän ajan ja elämä tuonut vastoinkäymisiä kovasta yrittämisestä huolimatta, niin eipä siinä enää toisten puheet auta, että olet ok ja sussa ei ole vikaa. Joskus on parempi syrjäytyä kuin ottaa aina lisää sontaa niskaan. Ei säälittelykään kivalta tunnu. Itsessä vika...mitä se auttaa syrjäytynyttä vielä ottaa lisäsyyllisyyttä harteille. Mitä edes on syrjäytyminen, kun kaikilla pelaa yhteydet netin kautta.

Kuten sanoin, näinhän se on. Toisaalta pahimmatkaan vastoinkäymiset eivät jokaista lannista. Hesarilla on sivuilla nyt hyvä juttu resilienssistä, luepa tämä:

http://www.hs.fi/elama/a1447743539174

Sivusta syyllistäminen ei ketään auta, mutta ehkä siinä voi itse miettiä kriittisesti sitä, millaisesta asenteesta on omassa tilanteessa apua ja kykeneekö sitä asennettaan muuttaa. Ei varmaan ole helppoa.

Ap

Asennemuutos voi kestää vuosien terapiaa ja siinä ehtii moni käydä huutelemassa mielipiteitään mten kuuluu elää ja ajatella.

Eläisit vaikka päivän minun elämänkokemuksilla ja luonteella, niin menisi suu soukemmalle. Luottamus nolla tiettyihin suuntiin. Vaikka kuinka luulet tietäväsi, niin niitä haavoittavia kokemuksia et voi tuntea. Joskus on parempi olla hiljaa asioista joihin ei ymmärrys riitä.

Huokaus.

Minä en ole sanonut sinun elämästäsi yhtään mitään. Rauhoitu.

Olen koko ajan sanonut, että kaikkeen ei asenteesta ole apua. Tai että asenteen muuttaminen onnistuisi *vips* tuosta vaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

On aika kestämätöntä ajatella, että ihmisillä ei itsellään olisi omaan elämäänsä osaa tai arpaa, kaikki vaan tapahtuu heille ulkoapäin.

Ap

Tää on vähän niinkuin 50/50. Siksi muillakin ihmisillä on vastuu siitä miten kanssaihmisiä kohdellaan. Muutenhan kaikki eläisi kuin siat pellossa eivätkä välitä mitä tekevät muille, koska odottavat että jokainen itse setvii niistä aiheutuneet ongelmat. Me olemme laumaolentoja joten muiden teoilla on ja kuuluu olla merkitys. Olen kyllä siinä samaa mieltä että ihminen voi hallita tiettyyn pisteeseen elämäänsä, mutta voi olla myös yllättävää(ja asian ehkä jopa mielellään kieltää) että kuinka paljon merkitystä muilla asioilla, kuten synnynnäisellä temperamentilla, menneisyyden kokemuksilla, sosiaaliluokalla ym. on ollutkaan merkitystä tähän hetkeen pääsemisen kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2, osuit tärkeään asiaan. Se tosiaan on pitkälti kotoa opittua. Työnteon, itsensä kehittämisen ja harkinnan arvostus opitaan pitkälti lapsena kotoa. Voin hyvin ymmärtää, miten esim. noilla syrjityillä travellereilla on asenne, että "muut polkevat meitä, ja siitä tämä johtuu". Mutta ei se ole kovin hyödyllistä, jos pyrkii nousemaan elämässä eteenpäin.

Ap

Ei sitä ajatella hyötykysymyksenä jos ihminen tuntee olevana alinta kastia. Jos se tuntemus on ollut koko elämän ajan ja elämä tuonut vastoinkäymisiä kovasta yrittämisestä huolimatta, niin eipä siinä enää toisten puheet auta, että olet ok ja sussa ei ole vikaa. Joskus on parempi syrjäytyä kuin ottaa aina lisää sontaa niskaan. Ei säälittelykään kivalta tunnu. Itsessä vika...mitä se auttaa syrjäytynyttä vielä ottaa lisäsyyllisyyttä harteille. Mitä edes on syrjäytyminen, kun kaikilla pelaa yhteydet netin kautta.

Kuten sanoin, näinhän se on. Toisaalta pahimmatkaan vastoinkäymiset eivät jokaista lannista. Hesarilla on sivuilla nyt hyvä juttu resilienssistä, luepa tämä:

http://www.hs.fi/elama/a1447743539174

Sivusta syyllistäminen ei ketään auta, mutta ehkä siinä voi itse miettiä kriittisesti sitä, millaisesta asenteesta on omassa tilanteessa apua ja kykeneekö sitä asennettaan muuttaa. Ei varmaan ole helppoa.

Ap

Asennemuutos voi kestää vuosien terapiaa ja siinä ehtii moni käydä huutelemassa mielipiteitään mten kuuluu elää ja ajatella.

Eläisit vaikka päivän minun elämänkokemuksilla ja luonteella, niin menisi suu soukemmalle. Luottamus nolla tiettyihin suuntiin. Vaikka kuinka luulet tietäväsi, niin niitä haavoittavia kokemuksia et voi tuntea. Joskus on parempi olla hiljaa asioista joihin ei ymmärrys riitä.

Tuut muuten todistaneeksi oikeaksi sen mitä ap sanoo. Sähän myönnät itekin, että sulla on väärä elämänasenne. Se on sitte toinen juttu, mistä SE johtuu, eikä apkaan sitä väitä että se olisi ihmisen oma vika jos lapsena on päähän nuijittu uhrin rooli.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika kestämätöntä ajatella, että ihmisillä ei itsellään olisi omaan elämäänsä osaa tai arpaa, kaikki vaan tapahtuu heille ulkoapäin.

Ap

Tää on vähän niinkuin 50/50. Siksi muillakin ihmisillä on vastuu siitä miten kanssaihmisiä kohdellaan. Muutenhan kaikki eläisi kuin siat pellossa eivätkä välitä mitä tekevät muille, koska odottavat että jokainen itse setvii niistä aiheutuneet ongelmat. Me olemme laumaolentoja joten muiden teoilla on ja kuuluu olla merkitys. Olen kyllä siinä samaa mieltä että ihminen voi hallita tiettyyn pisteeseen elämäänsä, mutta voi olla myös yllättävää(ja asian ehkä jopa mielellään kieltää) että kuinka paljon merkitystä muilla asioilla, kuten synnynnäisellä temperamentilla, menneisyyden kokemuksilla, sosiaaliluokalla ym. on ollutkaan merkitystä tähän hetkeen pääsemisen kannalta.

Täysin samaa mieltä olen.

Ap