Miksi tietty ihmistyyppi jää aina ulkopuoliseksi ryhmässä?
Vaikka olisi ystävällinen, iloinen ja ottaisi osaa keskusteluun? Miksi ne muut myöhemmin ei edes muista kun tulevat vastaan vaikka kuinka yrittäisi jutella ja on aidosti kiinnostunut muiden asioista?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi ystävällinen, iloinen ja ottaisi osaa keskusteluun? Miksi ne muut myöhemmin ei edes muista kun tulevat vastaan vaikka kuinka yrittäisi jutella ja on aidosti kiinnostunut muiden asioista?
Ovatko sinun asiasi muita kiinnostavia? Enkä nyt tarkoita millään pahalla. Jotkut ihmiset vaan ovat sellaisia, että vaikka ovat ystävällisiä, iloisia ja ottaisivat osaa keskusteluun, niin he eivät ole muiden silmissä kiinnostavia.
Aidosti kiinnostunut muiden asioista = yliutelias = ärsyttävä.
Yleensä ovat yhtä aidosti kiinnostuneita juoruamaan muiden asioita myös eteenpäin.
Siis onko näin? Silloin tulee mieleen, että ryhmä ei vielä ole muodostunut ryhmäksi, vaan on vain joukko ihmisiä jotka satunnaisesti sattuvat olemaan yhdessä jonkun asian vuoksi, tai sitten ihmisillä on sitä ryhmää kohtaan erilaisia odotuksia, jotka eivät ole kaikille selviä.
On ihmisiä jotka eivät halua olla osa ryhmää. Minä olen sellainen. Yritän olla hyvä ryhmän jäsen, tuen toisia, annan heidän ilmaista itseään sellaisina kuin ovat, kunnioitan muita, työskentelen yhteisen tavoitteen eteen ja yritän omalta osaltani luoda ryhmään sellaista henkeä että homma sujuu. Mut oikeasti vähän rasitun aina ryhmämeiningistä ja mielelläni otan ryhmästä hatkat kun tilaisuus tulee.
Mut jos ap sun ongelma on se, että sinä olet se joka ei pääse ryhmään sisälle, niin todennäköisesti et osaa oikein mallintaa sitä ryhmää ja arvioit väärin oman roolisi siinä ja muiden ihmisten toiveet, odotukset ja keskinäiset suhteet. Ryhmää ei aina voi arvioida vain sen suhteen minkä siitä ulospäin näkee, sillä usein ne syvimmät keskinäiset sidokset ja ristiriidat ymmärtää vasta ajan kanssa.
Eli millaisista ryhmistä nyt puhutaan, ja kuinka hyvin tunnette siellä toisenne?
Sehän siinä kai on että en ole tarpeeksi kiinnostava, en osaa olla sellainen dramaqueen kuten nämä joiden ympärillä muut ryhmässä pyörii. Että koko ajan sattuu jotain mahtavaa, kamalaa tai ihanaa. Mieluummin kuuntelen muiden juttuja ja ehdottelen draamakunkuille ratkaisuja ongelmiin. Muistan myös hyvin muiden jutut ja kyselen ihmisten kuulumisia. Mietin monesti miten ihmisillä asiat etenee, jos joku vaikka kertoo menevänsä katsomaan taloa niin varmasti muistan sen ja kysyn siitä seuraavalla kerralla. Ap.
Se on tuurista kiinni. Harrastusporukoissa huomattu, ettei toiset yhtään siedä minua ja toiset taas suorastaan hakeutuvat seuraani. Se on vain se jokin, että tulee toisten kanssa luonnostaan juttuun ja toisten ei.
Vierailija kirjoitti:
Sehän siinä kai on että en ole tarpeeksi kiinnostava, en osaa olla sellainen dramaqueen kuten nämä joiden ympärillä muut ryhmässä pyörii. Että koko ajan sattuu jotain mahtavaa, kamalaa tai ihanaa. Mieluummin kuuntelen muiden juttuja ja ehdottelen draamakunkuille ratkaisuja ongelmiin. Muistan myös hyvin muiden jutut ja kyselen ihmisten kuulumisia. Mietin monesti miten ihmisillä asiat etenee, jos joku vaikka kertoo menevänsä katsomaan taloa niin varmasti muistan sen ja kysyn siitä seuraavalla kerralla. Ap.
Aijjai. Tää on kyllä paha ja selittää paljon. Ratkaisujen tarjoaminen ongelmiin = vittuilua. Ja rasittavaa. Mitä enemmän jollakulla on draamaa elämässään, sen vähemmän hän kaipaa niihin ongelmiinsa ratkaisuja. Ei draamailijat halua ratkaista ongelmiaan, vaan he hakevat sillä draamailulla oman vireystason nostoa, oman egon nostattamista ja huomiota ja vuorovaikutusta muilta.
Että tää jo kyllä itsessään selittää monta asiaa.
Puhun nyt äitiryhmistä, kahdesta vertaistukiryhmästä ja opiskelun aikana muodostuneista ryhmistä :) Ap.
En siis tyrkytä ratkaisuja, vaikea selittää. Ehdotan vaan että onkohan kyseinen henkilö kokeillut sitä tai tätä ja kerron mikä itselläni on auttanut. Mutta sen olen kyllä huomannut että kaikki ihmiset ei todellakaan niitä ratkaisuja hae, vaan huomiota. Ap.
Asperkeeri syntroomainen. Mutta hei, sillähän sä saat kavereita ja huomiota. Kerro heti alussa että kun sulla on toi assi niin on niiiiiin vaikeeta ja kun oot tuommoinen erilainen ja voi ei, mitä mä nyt teen kun en osaa toimia täällä ryhmässä!
Vierailija kirjoitti:
En siis tyrkytä ratkaisuja, vaikea selittää. Ehdotan vaan että onkohan kyseinen henkilö kokeillut sitä tai tätä ja kerron mikä itselläni on auttanut. Mutta sen olen kyllä huomannut että kaikki ihmiset ei todellakaan niitä ratkaisuja hae, vaan huomiota. Ap.
Juu ei. Ei näin. Ei missään nimessä. Ihmiset nyt yleensä ottaen hakevat enemmän myötätuntoa kuin neuvoja. Jos he haluavat neuvoja, he kysyvät sinulta. Jos he eivät halua, he eivät kysy.
Että lopeta ihan kaikki neuvominen ja korvaa se myötätunnon osoittamisella. Ylipäänsä sosiaalisissa tilanteissa, ja ryhmätilanteissa, sellainen "myötätuntopuhe" jossa ei oikeastaan sanota mitään eikä välitetä informaatiota, vaan tunnetiloja, on kaikkein tehokkain kontaktipinnan luoja ihmisten välillä.
Ap kuulostaa kauhealta :( Ei ihme että ihmiset vaan katsoo sun ohi eikä huomaakaan :(
En osaa sanoa. Yleensä se kyllä jatkuu läpi elämän. Voi johtua melkeinpä mistä vain, mutta yleensä toisten liiallisesta herkkänahkaisuudesta tai kokevat asemansa uhatuksi :)
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa kauhealta :( Ei ihme että ihmiset vaan katsoo sun ohi eikä huomaakaan :(
Ihmeellisiä kommentteja täällä taas.
Selitys 1: olet liian miellyttämisenhaluinen=ei kunnioitusta muilta.
Selitys 2: et juoruile muista, vaan olet vain "kiva"=tylsä muiden mielestä
Vierailija kirjoitti:
Asperkeeri syntroomainen. Mutta hei, sillähän sä saat kavereita ja huomiota. Kerro heti alussa että kun sulla on toi assi niin on niiiiiin vaikeeta ja kun oot tuommoinen erilainen ja voi ei, mitä mä nyt teen kun en osaa toimia täällä ryhmässä!
Opettele ensin kirjoittamaan, ennen kuin tulet pätemään.
On se yks pelle taas eksynyt kommentoimaan...
Sosiaalisissa taidoissa jotain pielessä. Et osaa ottaa katsekontaktia tai jutella niin, että se olisi luontevaa. Ihmiset vainuavat että sussa on jotain vialla eivätkä myöskään halua tehdä aloitteita sun suuntaan.
Ehkä pyrit ryhmäytymään ihmisten kanssa, jotka ovat liian erilaisia sinun kanssasi. Sinua kiinnostaa yksi tai kaksi asiaa heidän porukassaan? Esim. jokin ajanviettotapa, johon haluat mukaan? Mutta ryhmässä on vain tietyntyylisiä naisia. Elämäntilanteeltaan, sosiaaliselta ulosanniltaan, elämäntavoiltaan, ulkonäöltään... Ja sinä erotut.
Kokeile tutustua esim. taiteellisempiin ja luonteikkaampiin ihmisiin, jotka arvostavat erilaisuutta. Saatat yllättyä.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisissa taidoissa jotain pielessä. Et osaa ottaa katsekontaktia tai jutella niin, että se olisi luontevaa. Ihmiset vainuavat että sussa on jotain vialla eivätkä myöskään halua tehdä aloitteita sun suuntaan.
Mikä sinun traumasi on?
Hän on "liian" omassa sarjassaan.