Pitäisi olla niin päin että erotessa omaisuudet pidetään erillään

Miksi? Avioehtosopimuksen voi tehdä halutessaan, useimmat eivät tee = ovat tyytyväisiä siihen, miten jako toimitetaan nykylainsäädännön mukaan.

Nykyisessä systeemissä ei ole mitään vikaa.

Nykyinen systeemi oikein kannustaa loisimaan toisen kukkarolla ja imemään erossa viimeisetkin mehut.

Tulisi naisiinkin vähän puhtia työelämässä. En vastaustaisi. Vaikka nainen olenkin.

Älä solmi avioliittoa tai tehkää avioehto.

Minusta taas on ok että avioliiton aikana hankittu omaisuus on yhteistä. Mutta jos jompi kumpi on omistanut ennen sitä jotain yksinään, niin siitä voisi laskea jonkun osuuden hänelle. Olisi esim. Samass tilanteessa kun oli avioliiton aikana. Ei sekään ole oikein reilua jos toisella on ollut velkainen oma asunto, mutta avioliiton aikana sitä on sitten maksettu ns. Yhteisistä rahoista pois.

Meillä olisi juuri noin. Mies oli ostanut kaksion, josta oli paljon velkaa. Minä ostin aina ruoat ja maksoin muita kuluja ja hän lyhensi lainaa. Suunilleen yhtä paljon meiltä molemmilta meni kuluihimme kuukaudessa. Olemme tosin vieläkin naimisissa, lapsiakin on ja todellakin yhteisillä rahoilla on muutettu aina isompaan asuntoon.

Niin ja jo valmiiksi tiedoksi niille jotka väittää naisia loisijoiksi että minä olen jo vuosia tienannut enemmän kuin mieheni.

Olen periaatteessa samaa mieltä, mutta käytännössä lienee pidetty nykyinen malli, koska se toimii käytännössä paremmin kannustaa ihmisiä laittamaan "hynttyyt yhteen". Tässä mielessä avoliittolain säätäminen oli virhe, koska se sotki ennen vallalla ollutta systeemiä liikaa. Avoliitto ja a-v-i-o-liitto eivät ole sama asia, mutta ei myöskään enää niin yksinkertaisesti erilaisia, että avoliitossa voisi elää vapaasti siinä käsityksessä,että jos tämä avoliittomme joskus -syystä tai -toisesta päättyy, niin kumpikin sitten pitää oman maallisen omaisuutensa, ilman vaatimatta tasoitusta (tasinkoa). Tai jos minä haluan antaa, jotain pojalleni, niin se on sitten hänen, ilman, että jos pojalle tulee puolisonsa kanssa ero, niin -ellei ole asiaan osannut varautua- tulee osakkaaksi ja omistajaksi, myös tähän antamaani tavaraan, esimerkkinä vaikka kesämökkiin.

Entä kun tulot ja omaisuus on yhteistä jo avioliitossa?

Vierailija kirjoitti:

Olen periaatteessa samaa mieltä, mutta käytännössä lienee pidetty nykyinen malli, koska se toimii käytännössä paremmin kannustaa ihmisiä laittamaan "hynttyyt yhteen". Tässä mielessä avoliittolain säätäminen oli virhe, koska se sotki ennen vallalla ollutta systeemiä liikaa. Avoliitto ja a-v-i-o-liitto eivät ole sama asia, mutta ei myöskään enää niin yksinkertaisesti erilaisia, että avoliitossa voisi elää vapaasti siinä käsityksessä,että jos tämä avoliittomme joskus -syystä tai -toisesta päättyy, niin kumpikin sitten pitää oman maallisen omaisuutensa, ilman vaatimatta tasoitusta (tasinkoa). Tai jos minä haluan antaa, jotain pojalleni, niin se on sitten hänen, ilman, että jos pojalle tulee puolisonsa kanssa ero, niin -ellei ole asiaan osannut varautua- tulee osakkaaksi ja omistajaksi, myös tähän antamaani tavaraan, esimerkkinä vaikka kesämökkiin.

Halutessasi voit merkitä lahjakirjaan tai testamenttiin, että poikasi puolisolla ei ole avio-oikeutta antamaasi. Voit myös merkitä kuka tältä osin poikasi perii, jos hän kuolee lapsettomana (avioleski perii muuten lapsettoman puolisonsa).

 

Halutessasi voit merkitä lahjakirjaan tai testamenttiin, että poikasi puolisolla ei ole avio-oikeutta antamaasi lahjaan. Voit myös merkitä testamenttiin, kuka tältä osin poikasi perii, jos hän kuolee lapsettomana ilman testamenttia (muussa tapauksessa avioleski perii lapsettoman puolisonsa).

Pitäisikö olla peloissaan kun tuntuu, että alitajunta vai kenties telepatia täydentää tekstejäni täällä. Ei vaan. Kiitos "9" täydennyksestä. Itse en vain jaksanut kirjoittaa tuota pätkää, vaikka toki sen tiesin. Täydentäsin vielä, että minusta ihmiset kuvittelet olevan jonkinlainen epäluottamuslause siippaa kohtaan, jos ehdottaa,  tai mainitsee avioehdon tekemisestä. En ymmärrä miksi.    

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö olla peloissaan kun tuntuu, että alitajunta vai kenties telepatia täydentää tekstejäni täällä. Ei vaan. Kiitos "9" täydennyksestä. Itse en vain jaksanut kirjoittaa tuota pätkää, vaikka toki sen tiesin. Täydentäsin vielä, että minusta ihmiset kuvittelet olevan jonkinlainen epäluottamuslause siippaa kohtaan, jos ehdottaa,  tai mainitsee avioehdon tekemisestä. En ymmärrä miksi.    

Sehän on epäluottamuslause ja merkki eron aktiivisesta suunnittelusta. Laura Närhi teki miehensä kanssa avioehdon ja haki avioeroa 2 kk kuluttua tästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö olla peloissaan kun tuntuu, että alitajunta vai kenties telepatia täydentää tekstejäni täällä. Ei vaan. Kiitos "9" täydennyksestä. Itse en vain jaksanut kirjoittaa tuota pätkää, vaikka toki sen tiesin. Täydentäsin vielä, että minusta ihmiset kuvittelet olevan jonkinlainen epäluottamuslause siippaa kohtaan, jos ehdottaa,  tai mainitsee avioehdon tekemisestä. En ymmärrä miksi.    

Sehän on epäluottamuslause ja merkki eron aktiivisesta suunnittelusta. Laura Närhi teki miehensä kanssa avioehdon ja haki avioeroa 2 kk kuluttua tästä.

Sen pitäisi olla yksinomaan suoraselkäisyyden osoitus, ja samalla myös tasapuolisuuden osoitus. Ainoastaan onnenonkijat kritisoivat avioehtoja ynnä muita järkeviä ja oikeudenmukaisia järjestelyjä.

Kannattaa pysyä avoliitossa, jos ei halua yhteistä omaisuutta. Erokin on silloin helppo.

"Kannattaa pysyä avoliitossa, jos ei halua yhteistä omaisuutta. Erokin on silloin  helppo." - Niin tai vielä parempi, jos pysyy kokonaan sinkkuna, sillä välttyy kinaamasta siitä, mitä avoliittolaki sanoo ja mitä se riitatilanteessa sanoo. En täysin ymmärrä, että miksi vanha ja toimiva malli siitä saattoi valita avoliiton ja avoliitton välillä. Avoliitto oli aiknanaan liitto, jonka omaisuuden jossa pulisot saivat lähtökohtaisesti jakaa omaisuutensa niinkuin parhaaksi näkivät ja kokivat  eron kohdatessa ilman, että väliin tunki lainsäätäjä, joka halusikin kertoa kuinka ne oikeasti tulisi silloin jakaa, mutta ei kuitenkaan samalla tavalla kuin silloin kun ollaan a-v-i-o-l-i-i-t-o-n omaisuutta. Selkeää? Toivottavasti sille joka valitsee, kumpaan ryhtyy, vai haluaako ryhtyä kumpaankaan. - Mistä sitä tietää, vaikka tulevaisuudessa liitton voisi muodostaa useampi kuin, mitä nykyisin vain kaksi. 

"Entä kun tulot ja omaisuus on yhteistä jo avioliitossa?" - Tavallaan ideaali tilanne ja varmasti näin on saattanut olla, joskus enempikin, mutta tänä päivänä verraten harvoin kaikki omaisuus on hankittu yhdessä, vaan kumpikin on tuonut liittoon mukanaan enemmän ja vähemmän omaisuutta. Tai, jota vain toinen on saanut liiton aikana; aika harvoin puolisoiden palkatkaan ovat liiton aikana saman suuruiset, jolloin saattaa syntyä kina siitä, kuka lopulta omistaa ja mitä, koska aivan kaikkea tuskin on ostettu kahtena kappaleena yhteiseen talouteen, jonka on haluttu uskoa jatkuvan nyt ja aina elämän loppuun asti. - - Mikä ehkä vielä tylsempää on se, että jos ja kun toinen mahdollisesti kuolee aikaisemmin, jolloin liitto viimeistään päättyy saattaa perheeseen tullut miniä tai vävy alkaa esittämään vaateita siitä, kuinka perintö pitäisi jakaa..

Ellei kusipääksi jatkuvasti huuteleva nainen Kampissa halua että jotkut tulevat vaikkapa kusemaan päällesi, ei kannata huudella kusipääksi.

Muuten palkaa ei kannata kysellä koska siitä tuskin heruu mitään häirikkönaiselle.

Eikä muuten autoa koska häirikkönaisen kulkupaikka on siellä takakontissa.

Virtasen Minttu on ainakin eri mieltä.