Miksi tietty ihmistyyppi jää aina ulkopuoliseksi ryhmässä?

Vierailija kirjoitti:

Sehän siinä kai on että en ole tarpeeksi kiinnostava, en osaa olla sellainen dramaqueen kuten nämä joiden ympärillä muut ryhmässä pyörii. Että koko ajan sattuu jotain mahtavaa, kamalaa tai ihanaa. Mieluummin kuuntelen muiden juttuja ja ehdottelen draamakunkuille ratkaisuja ongelmiin. Muistan myös hyvin muiden jutut ja kyselen ihmisten kuulumisia. Mietin monesti miten ihmisillä asiat etenee, jos joku vaikka kertoo menevänsä katsomaan taloa niin varmasti muistan sen ja kysyn siitä seuraavalla kerralla. Ap.

Minä välttelen ihan tarkoituksella kuvailemiasi ihmisiä. Rasittavaa jos ei voi mistään pienestä tai isosta vastoinkäymisistä kertoa ilman, että heti alkaa tulemaan tuutin täydeltä neuvoja.

Liian innokkaasti kuulumisia kyselevät ihmiset on myöskin kauhistus, koska kokemus on osoittanut että he ovat yleensä kiinnostuneita vain siksi, että pääsevät innosta täristen juoruilemaan pitkin kyliä.

Katsekontaktista tuli mieleen että se on kyllä ongelma. Pelkään ottaa katsekontaktia ja jos useampi ihminen katsoo minuun niin tulee epämiellyttävä olo. Tuota silmiin katsomista voisi ihan tietoisesti yrittää treenata. Ap.

Sun ainoa ongelmas on se, että sä oot väärässä seurassa. Ne on mitä luultavammin kusipäitä. Hakeudu parempien ihmisten seuraan. 

Hmm harmillista että kyseleminen otetaan juoruamisvaraston kartuttamisena. Itse taas ajattelin että ehkä ihmisiä ilahduttaa että muistan heistä jotakin ja olen kiinnostunut miten menee. Olen yrittänyt sillä osoittaa sitä että välitän oikeasti siitä että mitä kuuluu. Mutta hieman kyllä kyseenalaistaisin sellaisten ihmisten itsetuntoa jotka ihan tosissaan uskovat että kuulumisen kysely = juoruilun halua.

Ap miksi ihmeessä jaat ihmisille neuvoja jos he eivät ole erikseen pyytäneet sinua neuvomaan?

Se on muillekin ryhmässä oleville nolo ja kiusallinen hetki, kun yksi ei osaa olla myötätuntoinen ja tukea henkilöä, vaan alkaa idioottimaisesti neuvomaan ilman, että sitä on pyydetty.

"Draamakuningattarien" ongelmiin voi myös liittyä jotain sellaista mistä ei halua kertoa, mutta joka on täydellisessä ristiriidassa neuvojesi kanssa estäen niiden toimivuuden ja sitä on sitten noloa kiertelemällä ja kaartelemalla selitellä, että ei se nyt ihan onnistu. Yleensä neuvoja ei edes ymmärrä tätä vihjettä vaan kaakattaa kahta kauheammin, että eikun minullakin se toimi näin!

Vierailija kirjoitti:

Hmm harmillista että kyseleminen otetaan juoruamisvaraston kartuttamisena. Itse taas ajattelin että ehkä ihmisiä ilahduttaa että muistan heistä jotakin ja olen kiinnostunut miten menee. Olen yrittänyt sillä osoittaa sitä että välitän oikeasti siitä että mitä kuuluu. Mutta hieman kyllä kyseenalaistaisin sellaisten ihmisten itsetuntoa jotka ihan tosissaan uskovat että kuulumisen kysely = juoruilun halua.

Ei kuulumisten kyselyssä ole mitään vikaa, vaan siinä on jos sitä tehdään liian innokkaasti. Vaikutat viestiesi perusteella tällaisesta liian innokkaalta tapaukselta, jonka kanssa tulee epämukava olo.

Sun täytyy jakaa omia asioitasi enemmän. Se, että jutellaan vain muista tai muiden asioista, ei kanna pitkälle. Tuttavuus jää pinnalliseksi, eikä ole vastavuoroista. Pitää tuoda jotain ryhmään, jos ei omia asioita, niin sit jotain muuta, huumoria, hyviä juttuja tms

Minulla on sama ongelma. Koen aina ulkopuolisuutta koska pidän herkästi asiat itselläni. Olen mukava, mutta en mikään seuranainen.

Kysele toisilta ja anna heidän puhua itsestään. Jokaisen lempiaihe on hän itse. Ja välillä pääsee kuulemaan ihan mielenkiintoisia tarinoitakin.

Vierailija kirjoitti:

Hmm harmillista että kyseleminen otetaan juoruamisvaraston kartuttamisena. Itse taas ajattelin että ehkä ihmisiä ilahduttaa että muistan heistä jotakin ja olen kiinnostunut miten menee. Olen yrittänyt sillä osoittaa sitä että välitän oikeasti siitä että mitä kuuluu. Mutta hieman kyllä kyseenalaistaisin sellaisten ihmisten itsetuntoa jotka ihan tosissaan uskovat että kuulumisen kysely = juoruilun halua.

Oikein malttamattomana odotan, että pääsen juoruilemaan, kun kysyn työkaverilta oliko hyvät sapuskat siinä uudessa ravintolassa, jonka suunnittelivat testaavansa miehensä kanssa. Pirkon kanssa sitten kyräillään jälkikäteen, kun olivat tilanneet katkarapukeittoa alkupalaksi. 

Ap:lle kultainen neuvo: On sata ihmistä ja niiden joukossa ehkä yksi helmi. Etsi se. Sä oot se, etsi se toinen.

Neuvomista voisi kokeilla välttää :) Olen kyllä yrittänyt sen erottaa tungettelevasta ja pahantahtoisesta neuvomisesta. Empatian osoittamista voisin kokeilla, sitä on vain joskus niin kovin vaikeaa osoittaa kun ei ole sitä empatiaa juurikaan koskaan itse saanut. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Neuvomista voisi kokeilla välttää :) Olen kyllä yrittänyt sen erottaa tungettelevasta ja pahantahtoisesta neuvomisesta. Empatian osoittamista voisin kokeilla, sitä on vain joskus niin kovin vaikeaa osoittaa kun ei ole sitä empatiaa juurikaan koskaan itse saanut. Ap.

En yhtään ihmettele ettei rasittava neuvojen jakelija koskaan saa empatiaa.

Kuulostaa etäisesti tutulta. Jään aina ryhmien ulkopuolelle. Osa tästä on toki omaa syytäni, sillä olen mieluusti myös omissa oloissani, enkä hingu isoihin porukoihin... toisaalta olen aina ystävällinen ja ap:n tapaan juttelen ja yritän tulla toimeen. Itse olen todennut ongelman olevan lähinnä seurustelutavassani: erityisesti nuoret naiset valitsevat usein "bestikset" jo suunnilleen ensimmäisenä päivänä koulussa/töissä/harrastuksissa ja heidän kanssaan kuljetaan sitten käsikynkässä koko loppuaika. Itse olen hitaammin lämpeävä. En koe luontevaksi ehdotella yökyläilyjä ja ostosreissuja jo ensimmäisellä viikolla uuden tuttavuuden seurassa.

Toinen Asperger kysyy, että miksi niistä ongelmista edes kerrotaan jos niihin ei haluta ratkaisua?! Ja miksi joku ei haluaisi ratkaista ongelmiaan, vaan mieluummin vaan rypee niissä? Eihän siinä ole mitään järkeä!

Jääkö muka joka paikassa? Ei kai kukaan ole suosittu kaikkialla. Amk:ssa en saanut kavereita mutta yliopistolla olin vuosikurssin suosittujen jengissä. En edes ollut ollenkaan ainoa jolla oli sama kokemus, kiusaamista alemmilla kouluasteilla, yliopistossa sitten kavereita ja oikein, oikein kivaa ;)

Vierailija kirjoitti:

Toinen Asperger kysyy, että miksi niistä ongelmista edes kerrotaan jos niihin ei haluta ratkaisua?! Ja miksi joku ei haluaisi ratkaista ongelmiaan, vaan mieluummin vaan rypee niissä? Eihän siinä ole mitään järkeä!

Empatian takia.

Jos neuvoja halutaan, niitä kysytään erikseen.

Jos ei kysytä, halutaan vain myötätuntoa, senkin trolli.

Siks, koska ihmiset on saastoja ja ainoa millä on merkitystä on se, että hyötyykö joku ihminen toisen seurasta. Komea mies = saa paljon pillua = haluan olla sen kaveri. Rikas mies = siisti mies = haluan olla sen kaveri. Samoin naisissakin. Niin se vaan menee, vaikka hirveätä onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen Asperger kysyy, että miksi niistä ongelmista edes kerrotaan jos niihin ei haluta ratkaisua?! Ja miksi joku ei haluaisi ratkaista ongelmiaan, vaan mieluummin vaan rypee niissä? Eihän siinä ole mitään järkeä!

Empatian takia.

Jos neuvoja halutaan, niitä kysytään erikseen.

Jos ei kysytä, halutaan vain myötätuntoa, senkin trolli.

Eli ihmiset ottavat mieluummin "empatiaa" kuin ratkaisun siihen ongelmaan joka aiheuttaa empatian tarpeen? Miksi ihmeessä, eikö olisi paljon kivempi jos se ongelma poistuisi kuin että saa sen nojalla "empatiaa"?

Enpä kyllä taitaisi edes haluta olla noin tyhmien tyyppien kaveri...

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisi ystävällinen, iloinen ja ottaisi osaa keskusteluun? Miksi ne muut myöhemmin ei edes muista kun tulevat vastaan vaikka kuinka yrittäisi jutella ja on aidosti kiinnostunut muiden asioista?

Aidosti kiinnostunut eli kiusallisella tavalla utelias.

Mua inhottaa empatiaa haluavat valittajat. En jaksa jaella myötätuntoa kerta toisensa jälkeen jostain asiasta, jolle toinen ei edes yritä tehdä mitään. Myös neuvojat ovat rasittavia, ne on yleensä niitä, jotka ei edes oikein kuuntele ongelmaa, mutta silti tietävät paremmin mitä pitäisi tehdä.