Harmittaa kun 10v tyttöä ei kiinnosta hiustenlaitto ym. kauneudenhoito.
Eli antaa laittaa ponnarille hiukset mutta ei muuta juurikaan. Ei ole vielä kiinnostunut meikeistä tai kynsilakoista. Ei laita hiuksiaan itse. Ei halua että hiuksia edes leikataan. Olen varmaan epäonnistunut äiti. Saman ikäinen serkkutyttö laittaa itse hiuksiaan koulu aamuina, kihartaa ym. on kiinnostunut meikeistä ja tyttöjen jutuista.
Kommentit (26)
Just joo. Mina olin kymmenvuotiaana kiinnostunut kirjoista, harva se paiva hain kirjastosta lastin ja paivassa meni ainakin sata sivua. Rymysin partiossa ja kavin taidekoulussa, kiharrukset, meikit ja pojat taisivat olla viimeisena mielessa. Minusta tuli dippainssi-arkkitehti. Facebookin valityksella tiedan etta ala-asteen pahoista tytoista, niista joilla vilkkui napapaita koulukuvassa ja oli paksut kajalit silmissa, tuli teiniaiti-sossupummeja ja profiilikuvista kurkistaa poikkeuksetta joko kalja- tai vauvakuvia, parhaimmilla molempia yhta aikaa. En yleistaisi omaa esimerkkia koskemaan kaikkia meikkaavia tai meikkaamattomia pikkutyttoja, mutta pointtini on etta parempiakin kiinnostuksenkohteita loytyy kuin itsensa puunaaminen ja poikien kanssa kiehnaily...
Epäonnistunut provo sinä olet. Äitiydestä en tiedä.
Joko on suorittanut metsästäjätutkinnon, että pääsee ampumaan hirvikoetta?
En kokenut itseäni mitenkään epäonnistuneeksi äidiksi, kun tyttäreni sai ensimmäisen saaliinsa vaan päin vastoin.
Ja näkisitpä sen hiukset! Oli itsekin järkyttynyt kampaajan väärinkäsityksestä, kun oli nähnyt lopputuloksen peilistä.
Provo tai ei, niin tällaisia tyttöjä on. Juuri siksi en lakkaa hämmästelemästä näitä av-viestejä, joissa halutaan tyttölapsia, koska "sitten voidaan tehdä tyttöjen juttuja yhdessä". Ihan kuin sukupuoli takaisi satavarmasti nämä yhteiset kiinnostuksen kohteet.
Mitä jos hyväksyisit sen, että tyttösi on oma persoonansa, jolla on omat kiinnostuksenkohteensa? Hän ei ole sinun jatkeesi, vaan ihan erillinen ihminen. Mitä jos yrittäisit löytää teille yhteistä tekemistä niistä asioista, jotka tyttöä kiinnostavat?
Ap, lohduttaudu sillä, että tytärtäsi varmaan harmittaa ihan yhtä paljon äiti, jota tuollaiset asiat vaivaavat. Ihan semmonen häviävän pieni, teoreettinen mahdollisuus voi olla, että tyttöä kiinnostaa tässä maailmassa ihan muut asiat kuin hiustenlaitto. Mahtaako äiti tietää mitä ne ovat?
Mun mielestä on ihan terveellistä, jos tuon ikäinen on kiinnostunut muista asioista kuin ulkonäöstään. Minkä ihmeen takia kymmenvuotiaan jo pitäisi meikata? Sehän on ihan lapsi vielä. Jos tämä äiti ei ole provo, niin on kyllä syytä pysähtyä ja miettiä tätä asiaa vähän. Olisikohan maailmassa kenties jotain muuta, mistä voisitte yhteisesti kiinnostua?
Vieläkö menee pesulle ilman tappelua? Meillä on jokaisen kolmen tytön kanssa ollut jossain esimurrosissä sellainen vaihe, etteivät halua mennä suihkuun. Mutta se menee ohi ja sitten alkaa kiinnostaa että ei haise hieltä ja että pikkarit on puhtaan ja hiukset nätiste ja siistit vaatteet päällä.
Ootko vasta nyt innostunut tekeen noita asioita tyttös kanssa? Meinaan meillä tytöt 2v ja 4v päättää joka aamu laitetaanko ponnari vai letit ja välillä iltaisin pyytävät laittamaan hiuksia, kun tuntuu kivalle.
En siis oo mitenkään sitä mieltä, et tytön pitäis ehdottomasti olla kiinnostunut hiustenlaitosta ja meikkaamisesta, mutta vaikeampaa se on jos ri ole tottunut vaan yhtäkkiä äiti vain keksii tällaisen jutun.
Itseasiassa olisin sinuna tyytyväinen, että lapses ei oo vielä innostunu meikkaileen, lapsuus loppuu nykyään liian varhain, kun lapset kokee paineita teinistyä aikaisin. Henkilökohtaisesti en olis innoissani, jos 10v kovasti haluais meikkailla.
Meillä on 9 v tyttö jota ei kiinnosta suihkussa käyminen, tukka kasvaa rehottaa puoleen selkään asti ja on aina auki koulussa ja muualla. Kokeilee ponnareita ja nutturoita kyllä kotona mutta kun pitää mennä ihmisten ilmoille niin hiukset riivitään vapaaksi. Parturiin ei saa lähtemään edes lupaamalla palkkion. Suihkuun menee kun komennetaan muutaman kerran, mutta olisi mieluiten vaan käymättä. Pikkarit vaihtaa kaksi kertaa päivässä ja vaatteet muutaman kerran viikossa oma-aloitteisesti. Yleensä kiikutan vaivihkaa vaatteet pyykkiin ja silloin kaivaa puhtaat kaapista. Tyttö ei kuitenkaan haise millekään ja tukka ei näytä likaiselta. Olen opastanut pesemään kasvot miedolla pesuvaahdolla ja valvon että tämä tehdään jokusen kerran viikossa näin aluksi. Muuten se kasvojen pesu on niin ja näin. Hampaatkin harjaa laiskasti, tosin päivittäin. Ei käytä sähköharjaa kuten sisarukset vaan haluaa taas olla erilainen ja nykyttää tavallisella harjalla vähän löysän näköisesti.
Puheet ja neuvot ei mene perille, mutta uskon että parin vuoden sisään alkaa itsensä hoitaminen kiinnostaa. Turha siitä on paineita luoda lapselle, kunhan perusjutut on vanhempien valvonnassa.
Olisiko parempi horotyyli sitten? Ootsä vähän tyhmä äiti? Ainakin epäonnistunut olet!!
Mitä nuorempana tyttö oppii, että naisen ainoa arvo on ulkonäkö ja että sillä hänen tulee käydä miesten kanssa kauppaa kunnes on 35-vuotiaana vanha romu ja has been, vailla tulevaisuutta, sitä parempi.
Tytön on ihan turha käyttää aikaansa harrastuksiin, lukemiseen, kouluun, kavereihin, seikkailuihin yms. Kaikki hänen elämässään tulee kuitenkin aina olemaan kiinni siitä, onko tukka hyvin ja ripset ojossa. Tietäähän sen jo tytön äitikin!
Jälleen muistutus provoilun alkeista.
Älä liioittele! Ei ole uskottavaa, että kukaan "huolestuisi" vielä täysin lapsen kengissä olevan pikkutytön meikkaamattomuudesta tai kiinnostuksen puutteesta hiuksiinsa.
Ei myöskään ole uskottavaa, että kukaan haluaisi 10-vuotiaan töhrivän paikkoja kynsilakalla, edes niitä omia kynsiään.
Jos olisit hyvä tässä, olisit tehnyt aloituksen seuraavasti:
Huolettaa 15-vuotiaan tyttäreni epänaisellisuus. Ei vaikuta olevan ulkonäöstään yhtään kiinnostunut. En sitä sano, että pitäisi olla, mutta jne.......
Provo tai ei.
Mun äitini oli tuollainen äiti. Se rupes tuputtamaan mulle meikkejä tms. juttuja juurikin tuossa 10-11 vuoden kieppeillä. Eli kun menkat alkoi.
Mulle tuli suuri uhma kaikkea tuommoista kohtaan muutamaksi vuodeksi. En vielä yläasteellakaan meikkaillut ja isommin ollut kiinnostunut tyttömäisistä jutuista. Kuljin tarkoituksella mustissa pillifarkuissa ja mustassa t-paidassa ja mustassa hupparissa ja conssit.
Olin ysillä, kun äiti sai päähänsä, että mä olen lesbo. Toisinaan se karmeita itkukohtauksia, kun oli surullinen lesboudestani. Sitten se ryhdistäytyi ja kannusti mua siinä, tuki. Välillä se toi baarista jotain 18-20 vuotiaita naapuruston poikia näytille, että tältä kunnon mies näyttää! Mitä vikaa, miksi et voi olla kuin muut?! Kun en lämmennyt, niin hän sitten nai niiden kanssa. Olihan niille pillua luvattu.
Muutin peruskoulun jälkeen pois kotoa, "opiskelemaan" parinsadan kilsan päähän. Se oli itsetunnon kasvattamisen aikaa, hemmetin hyvää aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko parempi horotyyli sitten? Ootsä vähän tyhmä äiti? Ainakin epäonnistunut olet!!
Tässä sitä on keskustelutyyliä kerrakseen...
Anna hänen olla oma ittensä. Älä yritä muokata hänestä jotain muutta kuin on. Laita omia hiuksiasi ja meikkaa itseäsi.
Ketjun aloittaja !
Ihan selvä lesbo tämä tyttö. Siinä sulle sitten selittelemistä ystävättärillesi....
Pikkutytön pitää siis olla joku nukke jota äiti saa laittaa oman maun mukaan?
Ei jatkoon.