Lue keskustelun säännöt.
Pintaan noussut katkeruus lapsuudesta
10.11.2015 |
En tiedä pitäisikö minun harkita jotain terapiaa jossa pääsisin purkamaan näitä viime aikoina pintaan nousseita katkeria tunteita. Yritän kertoa lyhyesti tässä tilanteestani jos joku osaisi antaa puolueettoman näkökulman.
Olimme veljeni kanssa vähän alle ja vähän päälle 10-vuotiaita kun vanhempani erosivat. Isäni löysi heti uuden naisen joka pamahti paksuksi ja he saivat tytön. Minä asuin eron jälkeen äidin kanssa, veli jäi isän luokse. Kuitenkin heti tämän uuden siskon synnyttyä muistan kuinka ilmapiiri isän luona muuttui niin että me olimme veljen kanssa aina "vieraita kylässä". En voi sanoa että meitä olisi mitenkään varsinaisesti kaltoinkohdeltu, enemmänkin tuntuu jälkikäteen että isä hylkäsi meidät henkisesti. Nyt aikuisen olen tajunnut kuinka paljon se on vaikuttanut minuun että isä ei enää välittänyt tai ollut läsnä elämässä tämän uuden siskon synnyttyä. Esimerkki: muutin ensimmäiseen omaan kotiin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan - isä ei koskaan käynyt katsomassa mua sielä tai auttanut muutossa tai kysynyt olisinko tarvinut jotain. Isäpuoli ajoi satoja kilometrejä mun vähäiset kamat kyydissä jotta saatiin muutto tehtyä ja laittoi lamput sun muut kattoon.
Nykyään omat lapseni ovat todella läheisiä tän isäpuolen kanssa, oman isäni kanssa nähdään max kerran kuussa ja lapsilla kesti pitkään oppia sanomaan häntä "papaksi".
Tiedän että tällä siskopuolella on omalla tilillään tonnikaupalla rahaa odottamassa sitä kun joskus muuttaa omaan kotiin, hän on nyt siis vasta teini-ikäinen. Isä ja äitipuoli ovat säästäneet sinne syntymästä lähtien. Muistan että itselläni oli tilillä n.50e kun lähdin kotoa. En nyt tiedä onko tämä vain katkeruutta ja kateutta siitä että tämä sisko tuntuu saavan kaiken kuin tarjottimella ja itse on joutunut taistelemaan aina toimeentulon kanssa.
Eilen tuntui kuin kamelin selkä olisi katkennut kun luin tän siskon ask?profiilia, ja hän oli sielä kirjottanut kuinka isänpäivänä oli niiiin ahdistunut kun sukulaiset hyökkäs kylään. Tiedän että siellä ei käynyt muita kuin me lasten kanssa pyörähtämässä. Vituttaa ja masentaa koko asia. En enää edes halua mennä käymään isän luona, joka kerta pahoitan mieleni. Isällä on myös ärsyttävänä tapana "vitsillä" väheksyä minua ja veljeäni ja mm. meidän opiskeluja ja elämää nyt ylipäätään, samaan lauseeseen mahtuu yleensä toivo siitä että "edes *Anna (sisko) nyt opiskelisi kunnolla" Kerran heitti "vitsillä" kuinka en muka välittäisi omista lapsistani. Todella hauskaa. Olen äitini kanssa jutellut näistä asioista jonkun verran ja hän ymmärtää täysin mitä tarkoitan ja on myös ollut pöyristynyt joistain sammakoista mitä isä laukoo suustaan.
Sanokaa mitä mieltä olette? Pitäiskö antaa vaan olla ja sietää vai jättää yhteydenpito kokonaan?
Kommentit (44)
Ap jatkaa vielä. Tuntuu että olisi silloin teininä vaan kaivannut sellaista isää joka olis laittanut rajoja esim poikaystävien kanssa tai ollut kiinnostunut koulusta ja harrastuksista jne. Sellainen tietty tuki ja turva - sitä isä ei koskaan ollut. Äitini on mahtava ihminen ja olemme tosi läheisiä että olen tietysti siinä mielessä onnekas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli kyllä paha mieli sun puolesta. Kurjaa käytöstä isältäsi. Siskopuolesi vika tämä ei tietenkään ole, vaikka tuo "sukulaiset" olikin töykeä kommentti. Isänne on yhtä lailla teidän kaikkien kolmen isä. Yritä pitää välit kunnossa, vaikka pahalta tuntuu. Mukava kuitenkin kuulla, että isäpuolesi on tärkeä, myös omille lapsillesi.
Olet ymmärtääkseni aikuinen ihminen. Minä istuttaisin sinuna isäni samaan pöytään, ja puhuisin suuni puhtaaksi. Sen jälkeen voit päätellä hänen käytöksestään, tajuaako hän edes vai olisiko syytä katkaista välit.
Tuota kun joillakin biologinen isä ei välitä, ei tue, ei auta, ei kannusta, ei välitä viettää aikaa yhdessä, ei mitään. Tämä isä alistaa, mitätöi ja syrjii omia lapsiaan. Tätä isää on tarvinnut kestää koko elämänsä, kunnes ei enää jaksanut. Sijaisisää ei ole koskaan ollut, eikä ketään muutakaan aikuista tukena, kun äiti on samanluonteinen kuin isä.
Ole onnellinen isäpuolestasi. Anna biologisen isäsi elää nykyistä elämäänsä, kuten haluaa. Muutoin voit satuttaa vain itseäsi.
Satun tietämään että äitini on tässä jokunen kuukausi sitten vittuuntuneisuuksissaan maininnut isälle puhelimessa näistä mun tunteista, mitään muutosta mihinkään ei kuitenkaan ole tapahtunut. Eikä nyt tietysti voi ihmeitä odottaakaan, eihän menneisyyttä enää pääse muuttamaan. Kaiken tän lisäks olen ollut hetkittäin todella mustasukkainen eräästä tän äitipuolen sukulaisnaisesta joka tuntuu lähes asuvan siellä isän luona omien lastensa kanssa. Hän on kahden lapsen yh ja myös mun isä hyysää näitä muksuja sielä vähän väliä. Sitten mun lapset eli oikeat lapsenlapset on ihan toissijaisia. Kertaakaan ei ole sieltä suunnalta esimerkiksi pyydetty mun lapsia hoitoon tms. Vanhempi kuitenkin on jo 6v. Isäpuoli on hoitanut yksinkin mun lapsia ja rakastaa heitä ihan mahdottomasti. Ehkä vaan oman mielenrauhan takia unohdan nyt koko tän isän kommuunin sielä ja keskityn vain hyviin asioihin elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kauheaa, ap. Jaan osittain kokemuksesi. On todella katkeraa jos joutuu hylkäämään isänsä siksi, että tämä on mulkku. Mutta ehkä sun kannattais tosiaan terapiassa käydä selvittämässä mietteitäsi, etsiä joitain syitä isäsi VIRHEELLISEEN ja VÄÄRÄÄN käytökseen. On tärkeää tunnustaa se, että ISÄSI TODELLA TOIMII VÄÄRIN.
Nuo esimerkit, joista kerroit olivat ihan kauheita. Isäsi ei tunnu tervepäiseltä, onneksi äitisi ilmeisesti on. Se siskopuolesi ei ehkä ikinä saa samanlaista elämänkokemusta, jonka sinä tästä ikävästä tilanteesta pakon kautta joudut saamaan ja se tekee sinusta elämää laajemmin ymmärtävän ihmisen. Ei voi kuin toivoa, että se kantaa ja auttaa sinua joissain muissa vaikeissa elämän kohdissa, joissa olisit aivan kädetön ilman tätä kokemusta.
Eli koita ajatella, että kukaan (se siskopuolikaan) ei saa kaikkea. Voi tosiaan olla, että sinusta tulee oikeudenmukaisuutta paremmin ymmärtävä ja pitkän ajan kanssa sellainen kuitenkin yleensä on lahja ihmiselle.
Olen myös joutunut hyvästelemään isäni tavallaan kaksi kertaa, ensin vanhempieni eron yhteydessä ja toisen kerran kun isäni toimi epäreilusti minua kohtaan uuden vaimon pussiin.
Isäni makaa nyt kuolemansairaana sairaalassa ja olen onnellinen siitä, että en ole joutunut koskaan häntä hylkäämään, mutta voit olla varma, että minulla on ollut vaikeaa, koska en ole ajoissa oppinut pitämään puoliani tai tuntemaan riittävää omanarvontuntoa. Siksi juuri, koska olin niin lojaali isälleni. On tärkeää olla lojaali vanhemmalle, mutta EI LIIKAA, eikä omia voimavaroja riistäen.
Ota etäisyyttä isääsi, koita pitää jonkinlaiset "asialliset" välit, eli koita olla polttamatta siltoja takanasi jos vain se tuntuu hyvältä mutta hae oikeus tuntea kuten tunnet ja tuki siihen vaikkapa juuri terapiasta. Ja jos joudut vakaan harkinnan jälkeen hylkäämään isäsi, niin perustele se hyvin itsellesi, niin että olet aikanaan sen päätöksen kanssa sinut itsesi kanssa, kun isästäsi aika jättää. On myös ihan ok mennä vain perunkirjoitukseen, jos oma isä on hylännyt. Mutta toivon, ettei tilanne mene sinullakaan niin pahaksi!
Antaisin isän jatkaa elämäänsä valitsemallaan tiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Antaisin isän jatkaa elämäänsä valitsemallaan tiellä.
Et taida tuntea aloittajan tuskaa lainkaan?
Kiitos kaikille jotka olette jaksaneet vastata, liikuttuneena luen täällä viestejänne. Olen miettinyt tätä asiaa niin paljon että hetkittäin alkoi jo tuntumaan olenko vain lapsellinen ja kateellinen urpo. Tuntuu niin hyvältä kuulla että teidän ulkopuolistenkin mielestä isä on toiminut väärin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopettaisin yhteydenpidon, pitäisin huolta, että sisko ei saa salaa mitään ennakkoperinnöksi luettavaa tyyliin isoja säästöjä tms. Tarvittaessa yhteys lakimieheen.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille jotka olette jaksaneet vastata, liikuttuneena luen täällä viestejänne. Olen miettinyt tätä asiaa niin paljon että hetkittäin alkoi jo tuntumaan olenko vain lapsellinen ja kateellinen urpo. Tuntuu niin hyvältä kuulla että teidän ulkopuolistenkin mielestä isä on toiminut väärin. Ap
No on on, en tiedä mikä ihme nykyään on vallalla sellainen ajatus, että kaikkea voi vain tehdä. Tai no, ehkä voi, mutta ettei YHTÄÄN tarvitse ajatella tekojensa seurauksia ja mille se muista tuntuu on ihan hirveää.
Minusta on tärkeää, että käsittelet katkeruuttasi NYT, koska siten et koveta itseäsi ja toimi koskaan vastaavasti esim. omien lastesi kanssa. En tarkoitakaan, että toimisit samoin, mutta usein jonkinlaista vääryyttä kohdannut ja nielemään joutunut ottaa kuitenkin joitain malleja kokemastaan vääryydestä omaan toimintaansa, eikä enää myöhemmin suostu näkemään toimintansa virheellisyyttä, koska on antanut itsensä "uskoa" aikoinaan, että se hänelle tehty vääryys olikin oikein.
Ei ollut. Sinua kohtaan ei ole toimittu oikein. Sitä ei poista se, että ihmiset ovat vajavaisia. Ihmiset ovat, mutta se EI saa olla tekosyy sille, että ne asiat ja teot olisivatkin yhtäkkiä oikein. Eivät ne ole.
Sinulla on hieno oikeudentunto vielä jäljellä, vaali sitä! Arvosta itseäsi! Mene terapiaan, koskaan ei ole liian myöhäistä, mutta NYT, kun tuntemuksesi ovat tuoreita saisit siitä irti ehdottomasti eniten.
Minusta kuulostat ihanalta ja rakastavalta ihmiseltä, älä anna itsesi menettää sitä koskaan, ja jos sinua kohdellaan väärin niin olet vaarassa menettää sitä. Kannustan sinua ainakin käymään kartoituskäynnillä, terapeutti varmasti osaa toimia peilinä pohdinnoillesi, millaista apua voisit saada terapiasta. Sulla ei varmaan vaatisi kovin pitkää käyntijaksoa edes, koska asia ei ole vielä kriisiytynyt. Kaikkea hyvää sinulle!
7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäsi käyttäytyy huonosti ja on unohtanut tasapuolisuuden lapsiaan kohtaan. Toisaalta koti on myös äitipuolesi koti, joten hänen sukulaisensa saavat sielä varmaan vierailla. Minkälainen suhde sinulla on siskoosi?
Vierailija kirjoitti:
Isäsi käyttäytyy huonosti ja on unohtanut tasapuolisuuden lapsiaan kohtaan. Toisaalta koti on myös äitipuolesi koti, joten hänen sukulaisensa saavat sielä varmaan vierailla. Minkälainen suhde sinulla on siskoosi?
Ei aloittaja sitä olekaan kieltämässä, vaan ihmettelee, kun hänen lapsiaan ei hoideta ollenkaan. Etkö oikein osaa lukea, tai ymmärrä lukemaasi, kun pitää puolustaa epätervettä asetelmaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille jotka olette jaksaneet vastata, liikuttuneena luen täällä viestejänne. Olen miettinyt tätä asiaa niin paljon että hetkittäin alkoi jo tuntumaan olenko vain lapsellinen ja kateellinen urpo. Tuntuu niin hyvältä kuulla että teidän ulkopuolistenkin mielestä isä on toiminut väärin. Ap
mutta usein jonkinlaista vääryyttä kohdannut ja nielemään joutunut ottaa kuitenkin joitain malleja kokemastaan vääryydestä omaan toimintaansa, eikä enää myöhemmin suostu näkemään toimintansa virheellisyyttä, koska on antanut itsensä "uskoa" aikoinaan, että se hänelle tehty vääryys olikin oikein.
7
Minun isäni kohdalla näen, että syy hänen virheellisyyteensä on tässä. Hän ei itse edes ymmärrä, mikä on oikeaa toimintaa. Olen koittanut antaa hänelle anteeksi, koska tiedän olleeni hänelle silti tärkeä. Isäni ei ole koskaan kääntynyt minua vastaan tuollaisella nälvimisen tavalla, se on helpottanut toki paljon. Siksi sinun tilanteesi on erilainen, siinä kohtaa vaikeampi. Tuommoinen on alhaista vanhemmalta, enkä oikein osaa sanoa siihen mitään lohduttavaa, vaikka mielellään sanoisinkin!
7
Vierailija kirjoitti:
Isäsi käyttäytyy huonosti ja on unohtanut tasapuolisuuden lapsiaan kohtaan. Toisaalta koti on myös äitipuolesi koti, joten hänen sukulaisensa saavat sielä varmaan vierailla. Minkälainen suhde sinulla on siskoosi?
Saavat toki vierailla, en sitä tietenkään tarkoittanut vaan sitä että minusta tuntuu välillä pahalta kun isä hyysää näitä muksuja eikä ole kiinnostunut minun lapsista. Lisäksi nyt isänpäivänäkin isä jauhoi tästä naisesta ja hänen muuttamisesta ja kuinka aikoo kuulemma roudata hänen kamat uuteen kämppään ja kasata ja purkaa huonekalut jne. Ymmärrän toisaalta että tällä naisella ei ole miestä tekemässä näitä asioita, mutta ei mullakaan ollut esim silloin kun sinne opiskelemaan muutin. Siskoon mulla ei ole oikeastaan mitään välejä ollut ikinä, johtuu varmasti suurelta osin myös isosta ikäerosta.
Ei isäsi käytös ole hyväksyttävää. Ihan aiheesta olet pahoittanut mielesi. Minä olen isän uusi vaimo, enkä kyllä kuuntelisi hiljaa, jos mieheni nälvisi isompia lapsiaan. Meillä yhteisen lapsen syntymä lähensi kaikkia ja olin siitä iloinen (meillä hankaluutta oli aiheuttanut lähinnä miehen ex, mutta heijastuihan se lapsiinkin).
Aloituksesi luettuani aloin miettiä, että toisaalta meilläkään ei isä ole ollut lapsiaan kohtaan tasapuolinen. Edellisen liiton lapsille kai hyviteltiin eroa. Yhteisen kanssa isä ei koskaan käynyt puistossa. Kouluhommat hoidan minä, joululahjat ostan minä jne. jne. Miehen vanhemmat eivät ole pyytäneet yhteistä lasta hoitoon, vaikka noita isompia kinuttiin jatkuvasti.
Jos olisin sinun tilanteessasi, laittaisin varmaan yhteydenpidon minimiin. Ei tuollainen isä arvosta välittämistäsi ja eniten siinä kärsit sinä itse. Tuli paha mieli puolestasi, kun luin miten ikävästi sisarpuolesi kirjoitti viitaten vierailuunne. Oma ekaluokkalaiseni ikävöi isoa siskoaan ja kyselee, milloin tämä tulee käymään.
Katkaise välit. Ainakin toistaiseksi. Saat etäisyyttä ajatella ja kokea omat tunteesi sellaisena, mitä ne ovat todellisuudessa. Ei omaan isään ole mikään pakko pitää yhteyttä, jos ihminen ei sitä yhteydenpitoa ansaitse. Perhe on perhe vain silloin kun se toimii perheen tavoin, muuten ei ole mitään järkeä ylläpitää keinotekoisesti mielikuvaa perheestä ja isästä. Mulla on ap ollut vähän samanlainen tilanne ja karma on antanut takaisin oikein isän kädellä. Niin äitipuolelle ja isälle. Alkuun olin vahingoniloinen, mutta nyt toisten kärsimys tuntuu vain pahalta...en silti auta kuin vähän. En koe sitä velvollisuudekseni sen jälkeen, kun olen joutunut selviytymään koko elämästäni käytännössä yksin.
mun mielestä täss ei nyt terapia tarvita, koska et ole sairas. korkeintaan kahdestaan isäsi kanssa, mutta eihän hän suostu. Sinun pitää itse nyt puhua isällesi nämä tunteesi uklos! Tee se nyt kun hän elää. Vaadit hänet jonnekkin pois muiden ilmoilta, paikkaan josta hän ei voi paeta (autossa?) ja alat puhua ulos hänelle kaikki nämä asiat jotka vaivaa sinua!
Elämää nähneenä voin heittää ajatuksia: onko isäsi uusi vaimo varakkaampi kuin isäsi? Jos näin on, voi olla että uusi lapsi saa hänen äidiltään kaiken tuon rahan tililleen. Isäsi saattaa olla vain jonkunsortin vaimon siivellä eläjä, ja täysin hänen talutushihnassaan. Ei se syrjintää silti oikeuta hänen taholtaan. Onko heidän koti äitipuolesi omistama ja kustantama? Se on voinut vaikuttaa siihen ettei äitipuoli halunnut miehensä lapsia sinne. Yleensä eron jälkeen jotkut miehet voi olla uuden vaimon talutusnuorassa koska pelkäävät yksin jäämistä.
myös tuo nuori siskosi voi ihan muutenkin kokea sukulaiset, etenkin sun pikkulapset rasitteena, älä ota sitä niin henkilökohtaisena, ainahan teinit haluaa olla omassa rauhassa .
Puhu hänelle kahdenkesken kaikki nämä tunteesi,niin että hän kuunelee.
Ehkä tässä on kyse juuri siitä kun aina on niin kovasti toivonut että olisi sellainen välittävä ja huolehtiva isä, niin olen väkisin yrittänyt olla välittämättä solvauksista ja aina pitänyt suun kiinni. Eilen kyllä tosiaan romahdin ihan hysteeriseksi kun luin sen "sukulaiset änki kylään" jutun. Saattoi olla ylireagointia mutta tuntui kun kaikki tunteet olis tulvahtaneet kerralla esiin ja tajusin kai että niin he kokee meidät siellä, rasittavia sukulaisia vaan. Mies onneksi ymmärtää ja eilenkin siinä lohdutteli että meillä on oma ihana perhe ja paljon muita välittäviä ihmisiä ympärillä. Ap
Mä varmaan lopettaisin yhteydenpidon jos siitä ei tule kuin paha mieli. Onneksi sulla on hyvä äiti ja isäpuoli, monella kaikki vanhemmat on yhtä kauheita.