Kirjoita runo otsikolla Elämän ikuinen marraskuu

Pimeässä marraskuussa

Valot erottuu paremmin

Kohta on joulukuu

Syyskuu meni jo

Talvea ikävä

Nyt on ikuinen marraskuu

Lennän etelään

Haudanharmaa maisema,

jokainen pudonnut lehti kuin menetetty rakkaus.

Hämärässä kivikin on hauras ja heikko.

Elämän ikuinen marraskuu.

Sielunmaisemani on sumuinen,harmaa,

kai maksan nyt sitä kuuluisaa karmaa.

Lehdet syömmeni hitaasti lakastuu.

On elämän ikuinen marraskuu.

Elämän ikuinen marraskuu

Voi vittu

Tapan itseni

Valo pakeni mukanasi. Tammen viimeinen lehti yksinäinen. Elämän ikuinen marraskuu.

Missä on sade?

Liian kuiva syksy

Ei sieniä

Ikuinen marraskuu

Elämän ikuinen marraskuu

Oi, pimeä maaraskuu

tuo elämän ikuinen.

Musta ja märkä marraskuu

vanhan kuolo ja levolle lasku

uinumaan, jotta voi taas herätä.

Ensilumi ja räntä ja

ihmiset mustissaan sateessa.

Väsymys ja kylmä.

Oi, mene jo pois marraskuu!

Usko ikuisuuteen

Kuten tämän hetken

sinut elävältä haudanneeseen

Lämmön kaipuuseen

Sen korvaa taas kuumuus

Kaipuu on ikuinen

Aamu.

Väsyttää.

Kuka toisi auringon tähän synkeyden keskelle.

Raskasta tämä ikuinen marraskuu.

Marraskuun aurinko on märkään asfalttiin heijastuva katuvalo

Kello menettää merkityksensä

Päivä on pimeä kuin yö eikä aamu koskaan saavu

Kaipuu valoon kasvaa mutta pimeyden määrä on vakio

Mustaan kietoutuneena,taivaalle katson. Lentokoneen valot häviävät pimeyteen. Tähdetkään ei näy, että voisin toivoa... Kyyneleet silmissä sytytän kynttilän.

Vierailija kirjoitti:

Missä on sade?

Liian kuiva syksy

Ei sieniä

Ikuinen marraskuu

Ei sieniä? Entä muita psykedeelsiä

Lehdet mätänevät ruskeina

odottavat turhaan lumivaippaa

joka kätkisi rumuuden

ja virkistäisi nuutuneen mielen

Elämän ikuinen marraskuu

on kuin kaurapuuro ilman voisilmää.

Pysyn hengissä, mutta siinä se sitten onkin.

Karua arkea.

Suomalaisessa sisulla läpi harmaan kiven.

Ehkä ikuinen marraskuu loppuu joskus. Lupaathan?

Olla ja möllötän

sängyllä köllötän,

välillä jotain haukkaan

ja villakoirat saa nurkissa paukkaa.

Loppuelämän harmaus,

se olikin vain kangastus.

Ja kohta tulee valo.

Vierailija kirjoitti:

Lehdet mätänevät ruskeina

odottavat turhaan lumivaippaa

joka kätkisi rumuuden

ja virkistäisi nuutuneen mielen

Elämän ikuinen marraskuu

on kuin kaurapuuro ilman voisilmää.

Pysyn hengissä, mutta siinä se sitten onkin.

Karua arkea.

Suomalaisessa sisulla läpi harmaan kiven.

Ehkä ikuinen marraskuu loppuu joskus. Lupaathan?

äh... suomalaiseLLa sisulla

Elon parhaat hetket ovat ilon välähdyksiä kurjuuden keskellä,

vain pieruja stendariin kylmässä ja pimeässä itsemurhayksiössä.

Kaikki hyvä on ohimenevää.

Väliaikaista.

Ikuista on vain elämäm marraskuu.

Marraskuinen migreeni

On kuin naapurin Lundgreeni

.

Ilmestyy kun syksy saapuu

Puisto nukkuu, lehdet maatuu

.

Joulua jo odotamme

syvälle me sukellamme

.

Talvi ottaa niskaotteen

Kuolen tähän, missaan nosteen

.

Kannattiko meidän surra - ?

Ei talvi jaksa pitkään purra!

.

Kuolema toi hetken unen

Pian arska paistaa viime lumen

.

Pannullansa kuumalla

Kevään tuoksun huumalla

Kuka näitä alapeukuttaa, joku taidekriitikko? :D

Pimeä

Kolea

Kostea

On kuoleman kuukausi ikuinen marraskuu