Kirjoita runo otsikolla Elämän ikuinen marraskuu

Vierailija kirjoitti:

Kuka näitä alapeukuttaa, joku taidekriitikko? :D

Joku marraskuun menninkäinen kai...

Elämän ikuinen marraskuu,

vastasi lapsi kapula suussaan,

ei kipua ei tuskaa,

shhhh,

kellarin jälkeen,

shhh,

näet vain mustaa

Elämän ikuinen marraskuu

They give us guns and drugs

Then wonder why in the fuck we thugs

They wanna count the slugs

Then come around here and fuck with us

They give us guns and drugs

Then wonder why in the fuck we thugs

They wanna count the slugs

Then come around here and fuck with us

kunnes tulee joulukuu

elämän ikuinen marraskuu,

sadetta, pimeää

missä kirkkaus?

Mikset sä valo jo tuu?

Tuo pieni valo auringon, sytyttää toivon pieneen sydämeen.

Puhdas lumi valkoinen, maahan saapuu,

valaistuu maa ja puu

onko sittenkään tuo noin,

elämän ikuinen marraskuu

pimeyden kehto, tuo hentoinen tuuli,

minulla on menossa, hummausaine kuuri,

joten 

musteinen pimeys

jota katuvalo halkoo

peittää nurmen nukkumaan

elämä lepää

mullan alla

ehkä kevät sen herättää

kirpeään viimaan

Marraskuu,

parjattu saituutesi valon niukkuudessa.

Silti saan sinulta paljon, saan syyn kietoutua hämärän peittoon. Täältä piilostani poistun vasta kun annat armollisesti pienen kajon pimeyteen, olkoon se sitten ensilumi tai kynttilän lepattava liekki.

Marraskuu,

otan sinut vastaan, antaudun juroon syleilyysi, ja tiedän että sinun jälkeesi on tuleva muita, toisenlaisia, ehkä niitä, jotka kantavat jo valoa.

Marraskuu,

rakas raskas, kiirehdi, jotta ehdit.