En kehtaa muuttaa yhteen miehen kanssa koska syön niin paljon

Eikö tuo ruokavalio näy vartaloltasi?

Tunnustaa, että sinulla on ongelma. Olet kuin kaappijuoppo tai pillerinarkki, joka salaa muilta häpeällistä totuutta. Silloinhan kannattaisi hakea hakea sairauteen apua ja tunnustaa se myös tärkeille läheisille. Se on riippuvuussairauksista toipumisen ensimmäinen askel AA:ssakin.

Eikö ruokavaliosi paranisi, kun muuttaisit yhteen miehen kanssa?

Sika!

Vierailija kirjoitti:

Tunnustaa, että sinulla on ongelma. Olet kuin kaappijuoppo tai pillerinarkki, joka salaa muilta häpeällistä totuutta. Silloinhan kannattaisi hakea hakea sairauteen apua ja tunnustaa se myös tärkeille läheisille. Se on riippuvuussairauksista toipumisen ensimmäinen askel AA:ssakin.

asia hävettää minua niin, etten kehtaa siitä puhua tai hakea apua. Nuorempana oli bulimia mutta oksentamisen olen lopettanut. Enää on siis näitä ahmimispäiviä tai -iltoja. Välissä paastoon tai syön kevyesti ja terveellisesti. Mies luulee, että syön aina enimmäkseen terveellisesti. Luulen ettei hän enää rakastaisi minua jos tietäisi totuuden :'( 

ap

Jos todella syöt noin epäterveellistä ruokaa niin ehkä on parempi muuttaa yhteen ja saada syöminen kuntoon. Toisekseen. Et varmaan voi kovin hyvin muutenkaan. Kyllä tuollaiset määrät epäterveellistä safkaa alkaa näkymään ulospäin ja voi vaikuttaa koko suhteeseen kaikilla osa-alueilla. Huolestuttavaa....
Toivottavasti alat arvostamaan vartaloasi ennen kuin on liian myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo ruokavalio näy vartaloltasi?

näkyyhän se ja inhoan itseäni :( mutta välissä olen syömättä tai syön tosi vähän ja terveellisesti niin en ole niin läski kuin voisi luulla. Liikun myös paljon. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Tunnustaa, että sinulla on ongelma. Olet kuin kaappijuoppo tai pillerinarkki, joka salaa muilta häpeällistä totuutta. Silloinhan kannattaisi hakea hakea sairauteen apua ja tunnustaa se myös tärkeille läheisille. Se on riippuvuussairauksista toipumisen ensimmäinen askel AA:ssakin.

 

 

asia hävettää minua niin, etten kehtaa siitä puhua tai hakea apua. Nuorempana oli bulimia mutta oksentamisen olen lopettanut. Enää on siis näitä ahmimispäiviä tai -iltoja. Välissä paastoon tai syön kevyesti ja terveellisesti. Mies luulee, että syön aina enimmäkseen terveellisesti. Luulen ettei hän enää rakastaisi minua jos tietäisi totuuden :'( 

ap

Ihan varmasti rakastaisi. Sinulla on SAIRAUS, johon tarvitset apua ja rakkaat ihmiset kyllä pysyvät lähellä, kun tarvitset tukea. Mene ihmeessä lääkäriin/ terkkariin ja avaa suusi: minulla on ongelma syömisen kanssa, en hallitse sitä, tuntuu että kuolen häpeästä. Tarvitset luultavasti psykiatrista  apua.

Nuo ongelmat ovat varmasti paljon tavallisempia kuin luuletkaan.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ruokavaliosi paranisi, kun muuttaisit yhteen miehen kanssa?

varmaan paranisi. En kehtaisi syödä tällä tavalla miehen nähden tai tietäen. Mutta kun tällainen ruokahimokohtaus iskee, on pakko saada. En tiedä missä sitten tekisin sitä salaa? Töissä? Tämä ahdistaa mua tosi paljon. Muuten muuttaisin yhteen ihan mielelläni. 

Ap

Ap, korjaa pääkoppasi kuntoon ennen suhteessa jatkamista. Tuo, että epäilet miehen "rakkauden" loppuvan jos saisi tietää syömisestäsi ei ole oikeita ja hyviä parisuhdeoletuksia nähnytkään.

Mä en kehtaisi muuttaa yhteen miehen kanssa, koska syön öisin...

Kannattaisi kertoa miehelle tuosta sun syömisongelmasta. Ei välttämättä osaa täysin ymmärtää (kuten kukaan jolla ei ahmimishäiriötä ole), mutta ainakin tietäisi ettei kaikki ole ihan kunnossa ja syynä on sun syömishäiriö, vika ei ole miehessä. Voisi kuvitella, että ongelma poistuu nimenomaan sen yhteenmuuton myötä, mutta tiedän tapauksia, jossa niin ei ole käynyt, vaan tuo ongelmasyöminen aiheuttaa kitkaa suhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä tässä vois tehdä?

Voi alkaa syödä terveellisemmin.

Voi lopettaa syömisten nolostelun.

Voi olla muuttamatta yhteen.

Tai jokin edellä olevien yhdistelmä.

Miten voisin ottaa asian esille miesystäväni kanssa? Asia hävettää minua tosi kovasti. Joskus mies kiusoittelee ja tökkii mahaani sanoen että "taidat syödä välillä muutakin kuin salaattia", mutta niissä tilanteissa menen ihan lukkoon. 

Ap

Jännää, minä taas olen nimenomaan alkanut syödä salaa sen jälkeen kun muutin miesystävänii kanssa yhteen. En aiemmin syönyt mielestäni mitenkään epäterveellisesti (painonikin pysyi vakaana), mutta söin kuitenkin epäterveellisemmin kuin tosi terveellisesti syövä miesystäväni. Kun muutimme yhteen, hän alkoi kytätä syömisiäni, mikä laukaisi salaa syömisen. Syön nyt enemmän herkkuja kuin koskaan ja lihon!

Luulen että mies on huomannut lihomiseni. Joka tapauksessa hän on alkanut nyt vahtia vieläkin tarkemmin mitä syön: viimeksi hän keksi, että aletaan pitää yhdessä ruokapäiväkirjaa. Tämä ahdistaa vielä enemmän ja saa syömään vain lisää salaa. Mies ei tietääkseni vielä tiedä että syön salaa, mutta se on vain ajan kysymys, varsinkin ruokapäiväkirjan ja jatkuvan lihomiseni kanssa.

Ja joo, olen yrittänyt keskustella asiasta hänen kanssaan vaikka kuinka monta kertaa. Olen pyytänyt häntä hölläämään otettaan, mutta hän voittaa joka kerta terveellisen ruokavalion argumentilla, eikä asia etene mihinkään. Yleensä hän vielä loukkaantuu, jos otan asian puheeksi. Ajattelee kuulemma parastani, enkä osaa olla kiitollinen. En saa lopetettua syömistä, joka alkaa yleensä heti, kun pääsen pois hänen nenänsä alta. Stressaa.

Että näin niille, jotka sanovat, että yhteen muuttaminen saisi sinut syömään terveellisemmin. Niin minäkin ajattelin aluksi, kun muutimme yhteen...

Vierailija kirjoitti:

Miten voisin ottaa asian esille miesystäväni kanssa? Asia hävettää minua tosi kovasti. Joskus mies kiusoittelee ja tökkii mahaani sanoen että "taidat syödä välillä muutakin kuin salaattia", mutta niissä tilanteissa menen ihan lukkoon. 

Ap

Ei kuulosta kovin empaattiselta tyypiltä, tai ainakaan kovin kohteliaalta. Minäkin menisin lukkoon tuossa tilanteessa, saattaisinpa myös jopa loukkaantua tilanteesta ja miehen äänensävystä riippuen. Toki voi olla, että jos kertoisit hänelle ongelmasi vakavuudesta, hän osaisi suhtautua hienovaraisemmin ja ymmärtäväisemmin. Toki on myös mahdollista, että tyyppi on pinnallinen, eikä ymmärrä, vaikka selittäisit.

Sanoisin, että kerro hänelle joka tapauksessa. Selviääpähän, onko tyyppi yhteen muuttamisen arvoinen.

Koita vaikka ottaa puheeksi joskus kun syötte yhdessä. Jos mies kokkaa, kehu, että onpa ruoka hyvää ja terveellistä. Sitten jatkat ikään kuin kehuna, että et itse ainakaan ole yhtä hyvä laittamaan terveellistä ruokaa, ja että tulee usein syötyä aika epäterveellisestikin (tämän ei kaiketi pitäisi tulla miehelle yllätyksenä?). Riippuen miehen vastauksesta, jatkat, että on ollut nuorempana syömishäiriö, etkä ole vielä oikein täysin päässyt yli siitä. Kuulostele kuitenkin koko ajan miehen asennetta. Jos yhtään halveksuu, niin se oli sitten siinä. Sinä et ansaitse elää yhdessä sellaisen ihmisen kanssa.

Jos et ole jo hakenut apua ahmimiseesi, tee se nyt. Mene lääkäriin.

t. 15

Huh kuulostaa ihan multa! ;O mä kyllä kehtasin muuttaa yhteen, miehelle selvisi pikkuhiljaa kuinka paljon syön. On siis vähentynyt kylläkin nyt kun yhdessä asutaan koska syödään paljon yhdessä kotiruokaa, karkaan vain muutaman kerran viikossa siskon kanssa mässäilemään. Välillä paljastan mässäilyni ja välillä en, eli koko totuus ei ole vieläkään julki. Mies ei rakasta yhtään sen vähenpää eikä ole painostanut muuttamaan elämäntapojani.

ilmenee mullakin siis vaiheittain, välillä tulee kuntoiltua paljon ja laihduttua, pysyn siis normi/ylipainon rajalla.

Minulla myös salassa syöminen lisääntyi, kun muutimme yhteen. Herkkukätköjä tuhoan miehen ollessa poissa.