||||||||||||||||| Kuka vielä kuuntelee musiikkia CD-levyltä? ||||||||||||||||||
Nykyään on nämä kaiken maailman suoratoistot, nettikaupat ja Youtube. Cd-levyn kuolemaa on ennustettu jo pitkään, mutta vielä niitä myydään. 80-luvun tekniikka jyrää edelleen äänenlaadussa ohi tämän päivän nettimusiikin.
Minä palasin takaisin cd-levyihin, koska en koskaan tottunut nettimusiikin ja älypuhelimen huonoon äänenlaatuun. Mp3 yms. paska tekee äänestä hirveän synteettisen oloista. Häviöttömällä musiikilla ja hifi-kuulokkeillakaan en saanut äänenlaatua kohdalleen - vaan puhelimen muistin täyteen. Huono toimivuus ja ikävät jumitukset ja päivitykset olivat viimeinen niitti. En enää nauttinut musiikista ja kuuntelu väheni hiljalleen. Totesin, että puhelin on vain puhelin, vaikka merkkiä ja mallia vaihtaisi.
Sitten muistin hifi-stereoni ja cd-levy kokoelmani. Cd-levy vain soittimeen ja voin keskittyä oleelliseen eli musiikkiin - helposti ja nopeasti. Poikkihuilu kuulostaa taas siltä kuin pitääkin - sen oikein kuulee kuinka ilma virtaa soittimessa. Naissopraanon äänikin kuulostaa cd:ltä paljon kuulaammalta kuin netistä. Musiikki soi puhtaasti ja vapautuneesti. Melkein tippa tuli silmään. :)
Cd-musiikkia on niin helppo ostaakin eivätkä levyt häviä niin kuin netistä ostetut kappaleet. Cd-levyn pitäisi säilyä muutama vuosisata.
Onko palstalla ketään muita "cd-heränneitä"?
Kommentit (18)
Minulla ei ole sellaista korvaa, että huomaisin eron CD:n ja mp3:n välillä. Kotona kuuntelen tunnelmamielessä lähinnä vinyylejä ja liikkeessä mp3/Spotify. CD:t ovat jotenkin tympeitä verrattuna vinyylien isompaan kansitaiteeseen.
Minä. Silloin harvoin kun kuuntelen musiikkia. Kuuntelen musiikkia muutenkin ihan älyttömän harvoin. Ehkä pari kertaa vuodessa puolisen tuntia. En oikein pidä musiikin kaltaisesta taustahälystä.
Kyllä edelleen ostan lempibändieni levyjä. Muuten lataan musiikin torrenteilla.
Mulla on vielä niitä c-kasettejakin käytössä.
Hui .. olipa vavisuttava provo, huh huh
Paras äänenlaatu tulee vinyylilevyistä, jää CD:t kauas taa.
Vaikka kuuntelen suoraa puhelimesta monesti musiikkia, ärsyttää, ettei ole esimerkiksi lainkaan bassoa, kun ei se puhelin nyt ole vaan musiikinkuunteluväline.
Lisäksi albumit on yleisesti koostettu sillä tavalla, että ne alkavat jostain ja päättyvät johonkin. Sitä on mietitty missä järjestyksessä kappaleet ovat ja miten lähtee ensimmäinen kappale.
Lisäksi mulla on c-kasettejakin käytössä.
Kyllä kunnon vehkeet kannattaa olla, mikäli haluaa musiikista oikeasti kaiken "hyödyn".
Muutenhan se on sama kuin söisi pelkkiä eineksiä ja sitte ihmettelisi, miten ruoka on nykyään niin huonoa..
Vinyyleillä mennään täälläkin, ei ole sen äänenlaadun voittanutta.
Minä kuuntelen vinyyleitä ja cd-levyjä. Syynä helppous ja äänenlaatu.
Teen nykyisin kaikki netissä tapahtuvat toimintani älypuhelimella. Spotify (en halua maksaa Premiumista) ei toimi kunnolla (mainokset ei haittaa, mutta soittolistoja ja levyjä kuunnellessa saa ehdotuksia, jotka ovat listan ja levyn ulkopuolelta eikä kappaleita voi kuunnella silloin kuin haluaa). Itunes on kliininen ja ärsyttävä. Kauhean vaivalloista ostaa musiikkia verkosta. Haluan musiikin käteeni konkreettisena.
Vinyyleitä ja cd-levyjä, kyllä! Mp3-musiikkia vain äärimmäisen pakon edessä.
Vierailija kirjoitti:
Paras äänenlaatu tulee vinyylilevyistä, jää CD:t kauas taa.
On makuasia, mikä äänenlaatu on "paras". Sen sijaan on ihan mitattu juttu, että CD:n ääni on lähempänä alkuperäistä instrumentin ääntä kuin vinyylilevyn ääni.
Kerään CD- levyjä ja olen ajatellut alkaa kartuttaa myös vinyylikokoelmaa. Rakastan musiikkia, se on oikeastaan koko elämäni, joten haluan lempilevyni fyysisesti hyllyyni. :)
N23
Jos klassista musiikkia haluaa itselleen pysyvästi ostaa, CD on käytännössä ainoa vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vinyyleillä mennään täälläkin, ei ole sen äänenlaadun voittanutta.
Tulee mieleen vanhat blues-äijät, joiden mielestä vain putkivahvistimesta lähtee oikea rosoinen bluesin soundi. Transistorivehkeet ovat heille liian steriilejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinyyleillä mennään täälläkin, ei ole sen äänenlaadun voittanutta.
Tulee mieleen vanhat blues-äijät, joiden mielestä vain putkivahvistimesta lähtee oikea rosoinen bluesin soundi. Transistorivehkeet ovat heille liian steriilejä.
Ihan hyvä vertaus. Vinyyleissä on äänessä sitä tiettyä lämpöä ja pientä epätäydellisyyttä, ehkä juurikin sitä rosoisuuutta joka luo kuuntelukokemuksesta huomattavasti autenttisemman ja nautinnollisemman.
Minä en kuuntele oikeastaan musiikkia lainkaan. Joskus harvoin kaivan esiin vanhat kasetit 80-luvulta tai ne muutamat CD-levyt, jotka 90-luvun alussa ostin.
Minun korviani hivelee vinyylin karheus. :)
Pidin CD-levyjä ihan liian steriileinä jo silloin, kun ne työntyivät markkinoille.