Kuka olet, kun et ole äiti?
Minulta kysyttiin tätä ja en osaa vastata.
Olen ollut pitkissä parisuhteissa 16-vuotiaasta lähtien, mieheni kanssa 10vuotta. Miehellekin olen ensisijaisesti mamma, enkä juuri lainkaan NAINEN. En edes tiedä, mitä se tarkoittaisi... olla NAINEN ja sitten vasta mamma.
Kommentit (17)
Juuri tässä mietin itsekseni omaa minuuttani kun vauva on päikkäreillä. Juuri nyt tuntuu etten ole mitään muuta kuin äiti. Ennen olin urheilija, tarpeellinen työntekijä, ystävä, vaimo, kaunis nainen, aikaansaava ihminen. Nyt harvoin/parhaimmillaan olen ystävä-äiti tai äiti-remontoija. Katselen parhaillaan netistä jotain säännöllistä harrastusta. Olen kyllä ihan pihalla ja uupunut.
En ihmettele. Naiset on oman elämänsä sivuhenkilöitä ja laumasieluja par excellence, jotka määrittelee itsensä aina muiden ihmisten mukaan.
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele. Naiset on oman elämänsä sivuhenkilöitä ja laumasieluja par excellence, jotka määrittelee itsensä aina muiden ihmisten mukaan.
No kun tiedät kaiken par exellence, olisiko sinulla ratkaisua?
Vaikea. Oon ollut äiti vasta vähän päälle 4kk mutta en kyllä osaa vastata. Mä hoidan lasta 24/7 vaikka mieskin on kokoajan kotona. Teen ruoat ja pyykkään. Kai oon kotiapulainen. Sitten kun lapsi on ehkä 2 tai kolme ja hänet voi ehkä jo viedä mummolaan yöksi, niin silloin oon ehkä joku muukin.
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele. Naiset on oman elämänsä sivuhenkilöitä ja laumasieluja par excellence, jotka määrittelee itsensä aina muiden ihmisten mukaan.
Se on naisen rooli, jos siihen osaan kasvatetaan. Ikävän yleistä.
Mä olen tehnyt itselleni selväksi että minä olen minä vaikka olen äiti. En tipahda äitiyden mysteeriin sillä tyytyväinen äiti, tyytyväinen isä on yhtä kuin tyytyväinen perhe.
Lähdin töihin kun lapsi oli 9kk, lapsi oppi tarha ja koti rutiinit melko helposti enkä kadu hetkeäkään ratkaisujani. Olen edelleen minä, teen ratkaisut perheen asioista yhdessä mieheni kanssa perheeni toimivuusen ja tyyväisyyden pohjalta, en pelkästään vauva-lasit päässä. Ärsyynnyn siitä jos joku hukkaa itsensä täysin vauva-arkeen, sillä se kyllä kostautuu myöhemmin. En tuomitse niitä jotka niin tekevät sillä huomaan että se on snemmän kuin yleistä. Mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä, pidä huoli 11juuri sinusta. Muista kuka olet!!
Meillä ihmisillä on monelaisia rooleja. Olemme äiti, vaimo, töissä on jokaisella oma rooli. Ystävien kanssa ehkä myös oma rooli. Mutta pitäisi muistaa olla myös se oma itsensä jossain välissä. Äitinä et voi olla muuta kuin äiti. Vaimonakaan et aina voi olla muuta kuin vaimo. Elämä on sellaista että se asettaa meille vaatimuksia sen mukaan mitä tehtäväämme hoidamme. Mutta siksi on tärkeää että olemme välillä myös yksin, silloin voimme olla juuri sitä mitä olemme itsenämme. Sitähän ei saa unohtaa. Mutta sama se on miehellekkin.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea. Oon ollut äiti vasta vähän päälle 4kk mutta en kyllä osaa vastata. Mä hoidan lasta 24/7 vaikka mieskin on kokoajan kotona. Teen ruoat ja pyykkään. Kai oon kotiapulainen. Sitten kun lapsi on ehkä 2 tai kolme ja hänet voi ehkä jo viedä mummolaan yöksi, niin silloin oon ehkä joku muukin.
Miksi typistä itsesi tuolle tasolle?! Anna sille isälle tilaa olla isä ja lähde vaikka lenkille! NYT!
Minä olen minä, nainen, rakastajatar, kumppani, ystävä, puoliso... Ja kaikki nämä mahtuu minuun, myös se, että olen kolmen lapsen äiti.
Eikä se katso sitä, että olisin yhtään sen vähempää äiti, kun lapseni eivät ole luonani... Mutta silloin minuuden ja minän toiset puolet tulevat eri lailla pintaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen minä, nainen, rakastajatar, kumppani, ystävä, puoliso... Ja kaikki nämä mahtuu minuun, myös se, että olen kolmen lapsen äiti.
Eikä se katso sitä, että olisin yhtään sen vähempää äiti, kun lapseni eivät ole luonani... Mutta silloin minuuden ja minän toiset puolet tulevat eri lailla pintaan.
Komppaan sua, olin juuri tulossa sanomaan tätä. Jos sä et ole löytänyt sinua itseäsi ennen lasten syntymää, kadotat itsesi mitä luultavimmin rintamaidon ja hormoonien, hiekkalaatikon ja unikoulun maailmaan . Sieltä on aika pitkä matka vaimoksi ja rakastajattereksi puolisollesi. Kannattaa pohtia.
Minä hukkasin itseni totaalisesti oltuani isänä ja äitinä monta monituista vuotta.. ja vasta nyt, kun nuorinkin lapsista on jo lähes täysi ikäinen, olen alkanut ottamaan selvää siitä kuka MINÄ olen. Näin nelikymppisenä tämä oman itsensä ja tavallaan uuden identiteetin luominen on tuskaa ja nautintoa samaan aikaan .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen minä, nainen, rakastajatar, kumppani, ystävä, puoliso... Ja kaikki nämä mahtuu minuun, myös se, että olen kolmen lapsen äiti.
Eikä se katso sitä, että olisin yhtään sen vähempää äiti, kun lapseni eivät ole luonani... Mutta silloin minuuden ja minän toiset puolet tulevat eri lailla pintaan.
Komppaan sua, olin juuri tulossa sanomaan tätä. Jos sä et ole löytänyt sinua itseäsi ennen lasten syntymää, kadotat itsesi mitä luultavimmin rintamaidon ja hormoonien, hiekkalaatikon ja unikoulun maailmaan . Sieltä on aika pitkä matka vaimoksi ja rakastajattereksi puolisollesi. Kannattaa pohtia.
Juuri näin.
Mä en haluaisi olla mitään muuta kuin äiti. Olen lapseton, täti, sisko, avovaimo..
Vierailija kirjoitti:
Mä en haluaisi olla mitään muuta kuin äiti. Olen lapseton, täti, sisko, avovaimo..
Mä ymmärrän tuonkin. Itselläni on lapsia mutta rakkain ystäväni ei toivo mitään muuta kuin saisi olla edes äitipuoli, mitä hyvänsä. Se äitiyden kaipuu on mennyt kaiken edelle ja saanut ehkä minun silmissäni liian suuria mittasuheita. Mutta hän haluaa olla äiti ja that's it.
SexBot 2000